Muita naisia, jotka on aina joutunut pärjäämään yksin?

Vierailija kirjoitti:

Täällä! 

Ei isää, etäinen veli, vaihtuvat miessuhteet. Vit*ttaa suoraan sanottuna, kun kaiken saa tehdä yksin. Miestä ei löytynyt edes lasten tekoon ja talonkin ostin ja remontoin yksin.

Minä yritin aikani suhdetta tällaisen, itsenäiseksi eron jälkeen oppineen naisen kanssa, muttakuukauteen olisi tarvittu kaksi viikkoa lisää, että minulle olisi ollut tilaa. Lapsiviikoilla teinit, joka viikko yrittäjän arki, oma aika palautumiseen, kotityöt, omat harrastukset, omat kaverit, matkustelu ym ym. Asuimme 10 km päässä toisistamme, eikä vaisella ollut joka viikko aikaa tavata minua edes tunnin iltakävelyn merkeissä.

Yritin tarjota apuani milloin missäkin, päivittäisten askareiden hoidossa, kaupassa käynnissä, kutsuin hänet ulos tai kotiini syömään, laitoin hänelle ruokaa mukaan seuraavaksi päiväksi, tein pieniä talkkarin hommia jne. Mutta hän ei ollut valmis pitkäön parisuhteeseen, koska pärjääminen ja totuttu viikkorytmi vei hänen kaiken aikansa. Kai minä sitten olin vain hetken hupia 💔

Vierailija kirjoitti:

Mulla hyvä mies, isä, veljiä ja jopa hyviä miespuolisia kavereita. Eli olen täysin erilaisessa tilanteessa kuin sinä.

Mutta silti tunnistan tuon yksin pärjäämisen. Olen luonteeltani aikaansaava, asioiden käynnistäjä ja vastuunkantaja. Kun on ollut elämässä vaiheita, jolloin en ole jaksanut potkia asioita eteenpäin, kaikki nuo miehet tuntuvat seisovan tassut suorina, eikä kukaan ala oma-aloitteiseksi ja kanna vastuuta. (Poikkeuksena yksi veljeni, mutta emme ole muuten lähteisiä, joten näitä tilanteita, joissa hänen aktiivisuutensa olisi vaikuttanut omaan elämääni edes välillisesti on noin kaksi koko elämäni aikana.)

Äitini oli samanlainen kuin minä. Kun hän oli elossa, en kokenut olevani "yksin".

Eli ei se miesten olemassaolo vielä tarkoita, että on ketään johon voi nojata. Ainakaan paljoa. Voi olla, että he nojaavatkin sinuun.

Minusta tuo on juuri sellaista pakonomaista suorittamista. Tehdään koko ajan jotain, vaikka ei olisi mikään pakko, eikä koskaan voida vain olla. Se on hienoa, jos naisesta on tekemään vanhan talon remontti, sillä minusta ei miehenä siihen yksin ole, en osaa, eikä huvita opetella kantapään kautta. 

Itsekin olen vastuunkantaja töissä,,mutta työ vie aika paljon mehuja ja vapaalla haluaisin olla ja tehdä pieniä juttuja kumppanini kanssa. Mutta se on stressaavaa, joa vapaallakin pitää koko ajan suorittaa.

Vierailija kirjoitti:

Polkupyörästä meni kumi puhki ja olen nyt kulkenyt kävellen 3 viikkoa töihin, kauppaan ja harrastuksiin. 

Mulla oli tällainen naisystävänä. Olisin korjannut sen puhjenneen renkaan, mutta hänpä ei kertonutkaan asiasta minulle saati, että olisi pyytänyt apua. Tammikuussa sitten lipsautti, että elokuussa oli kumi puhjennut. Auton renkaanvaihdostakin mieluummin maksoi jollekin 50 € kun olisi pyytänyt minua vaihtamaan...

Aika paljon. Mutta en aina. Nyt on kivaa kaikesta huolimatta. Mulle 😍🤗

Kun lukee miten naiset täällä sivustolla puhuvat miehistä niin eiköhän suurin osa ole kohtalontovereitasi jotka ovat katkeroituneet miehiin. Sitten onkin aika mahdotonta enää miestä saada kun ei kukaan mies halua katkeroitunutta naista. Oma neuvoni on että älä luovuta ja jos kaikki edelliset suhteesi ovat menneet mönkään niin kokeile erilaista lähestymistapaa kun etsit miestä. Harva mies suostuu olemaan kavereita naisen kanssa jos he itse etsivät muuta, tai säälittävät tapaukset voivat sitä esittää vaikka salaa odottaa sopivaa hetkeä että näkisit heidät eri valossa.

Vierailija kirjoitti:

Sain onneksi pojan joka haluaa huolehtia äidinkin pyörän kumien ilmaamiset ym "miesten työt" jotka hänen ollessaan pienempi, jouduin tekemään itse

Vierailija kirjoitti:

Tiedän osittain miltä tuo tuntuu. Itsellä kyllä ihana isä joka auttaa tai lähinnä neuvoo ja laittaa minut itse tekemään tai jos palvelun voi ostaa, käskee minun maksaa jollekin vaikka hänkin voisi siis tehdä mutta ei kuulemma jaksa. Kiitollinen olen siitä miten paljon olen oppinut tekemään kaikkea hänen ansiostaan itse niin etten tarvitse apua.

Mutta sitten kun olen ollut parisuhteessa, niin isä tietysti olettaa että mieheni hoitaa sen ja sen asian, aivan kuten hänkin hoitaa vaimolleen eli äidilleni. Eli parisuhteessa ollessani olen todella tuntenut että aina saa pärjätä yksin eikä kukaan auta. Oikeasti olisi ihana jos mies hoitaisi puolesta autoasiat, kodin korjausjutut yms mutta ei. Aina minä olen saanut olla se joka hoitaa, selvittää ja tekee, ainoastaan riidan jälkeen kun olen käskenyt miestä hoitamaan jotain niin silloin on tapahtunut. Eikä nyt ole kyse vaan yhdestä samasta miehestä vaan näin olen saanut kokea jo kolmessa parisuhtees

Olen mies, mutta en lainkaan kätevä useimmissa miesten töissä. Sen sijaan laitan ruokaa 4/5 kerroista, käyn kaupassa, kuskaan kapsia harrastuksiin, pesen pyykkiä, imuroin jne. Toki teen lumityöt, puunkaadot, polttopuut, renkaan- ja öljynvaihdot ja pesut autoihin ym. Mutta remonttihommia en juuri osaa. Terassin uusin siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lauta rusahti katki jalan alla. Keittiöremontti ostettiin avaimet käteen liikkeestä.

On vain miesten töitä ja yhteisiä töitä.  

Vierailija kirjoitti:

'Juu 👋🏻'

__

Tämä oli koko ketjun ihkaeka

kommentti kovilla yläpeukuilla.

Ei minun kommenttini. 😎

__

-handu

Olen ollut positiossa, jossa mies 

tukeutunut ja turvautunut minuun

järkkymättömänä peruskallionaan.

En puhu finansseista, vaan aivan muusta.

Vierailija kirjoitti:

On vain miesten töitä ja yhteisiä töitä.  

Näin se oikeestiki menee monessa parisuhteessa. Ja tommoseen nykynaiset kasvatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Polkupyörästä meni kumi puhki ja olen nyt kulkenyt kävellen 3 viikkoa töihin, kauppaan ja harrastuksiin. 

Mulla oli tällainen naisystävänä. Olisin korjannut sen puhjenneen renkaan, mutta hänpä ei kertonutkaan asiasta minulle saati, että olisi pyytänyt apua. Tammikuussa sitten lipsautti, että elokuussa oli kumi puhjennut. Auton renkaanvaihdostakin mieluummin maksoi jollekin 50 € kun olisi pyytänyt minua vaihtamaan...

Suhteissa oppii aika nopeaan, kannattaako toiselta pyytää apua vai ei. Jos apua ei saa, ei sitä jaksa enää pyytääkään.

Aina olen yksin pärjännyt. Vanhemmat ovat ajat sitten kuolleet, puolisoa ei ole. Mutta käytän ostopalveluita. Remppafirmat apuun, samoin kodinkonekorjaajat yms. 

Yksin on minunkin pärjättävä. Rahalla tietenkin saa remonttiin ja korjaukseen apua, mutta kaikki perusasiat hoidan itse. Mielestäni jokaisen naisen kannattaisi opetella hoitamaan omia asioitaan. On kamalaa seurata, kun toiset ovat täysin avuttomia ja sitten tulee ero tai kuolema.  Sama tietenkin pätee miehiinkin, joiden pitää jollain tasolla osata laittaa ruokkaa ja huoltaa talouttaan.