Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, jotka on aina joutunut pärjäämään yksin?
16.08.2025 |
Ei ole sellaista isää, joka rientäisi paikalle kuin tarvitaan. Saatikka että olisi miestä, joka olisi rinnalla ja hoitaisi asioita, niin ettei yksin tarvitsisi hoitaa kaikkea laskujen maksamisesta kodin remontointiin edes veljiä ei löydy. Ei ole miespuolisia ystäviä; ei kukaan ole halunnut olla minulle vain ystävänä.
Omat miessuhteet on kaikki menneet aina mönkään, ei kukaan ole ollut sellainen, että esim tekisi minun eteen asioita. Pieniä tekoja arjessa, saatikka suurempia. Usein ongelmat on olleet ihan perustavanlaatuisia, esim mies ei olekkaan ollut luotettava tai hänellä onkin joku päihdeongelma.
Olen oppinut elämään hyvää elämää yksinkin. Mutta kyllä se aina surettaa, jos alkaa ajattelemaan, kuinka paljon sitä onkin AINA joutunut pärjäämään YKSIN. Muita kohtalotovereita?
Kommentit (94)
Tiedän osittain miltä tuo tuntuu. Itsellä kyllä ihana isä joka auttaa tai lähinnä neuvoo ja laittaa minut itse tekemään tai jos palvelun voi ostaa, käskee minun maksaa jollekin vaikka hänkin voisi siis tehdä mutta ei kuulemma jaksa. Kiitollinen olen siitä miten paljon olen oppinut tekemään kaikkea hänen ansiostaan itse niin etten tarvitse apua.
Mutta sitten kun olen ollut parisuhteessa, niin isä tietysti olettaa että mieheni hoitaa sen ja sen asian, aivan kuten hänkin hoitaa vaimolleen eli äidilleni. Eli parisuhteessa ollessani olen todella tuntenut että aina saa pärjätä yksin eikä kukaan auta. Oikeasti olisi ihana jos mies hoitaisi puolesta autoasiat, kodin korjausjutut yms mutta ei. Aina minä olen saanut olla se joka hoitaa, selvittää ja tekee, ainoastaan riidan jälkeen kun olen käskenyt miestä hoitamaan jotain niin silloin on tapahtunut. Eikä nyt ole kyse vaan yhdestä samasta miehestä vaan näin olen saanut kokea jo kolmessa parisuhteessa. Olen välillä kateellinen (en pahansuopa) siskolleni, kun hän saa kaiken valmiina eteen miehensä puolesta. Muistan kun viime talvena kerroin kuinka pitää muistaa taas varata aikaa auton putsaamiseen ennen töihin lähtöä, kertoi ettei hänen tarvitse kun miehensä putsaa sen jos hänellä menoa aamulla johonkin (on siis hoitovapaalla). Itsellä taas tuli mieleen se kun oltiin lähdössä miehen kanssa yhdessä johonkin ja saimme riidan aikaiseksi siitä kun valmistauduin lähtöön ja mies istunut tovin jo sohvalla valmiina että eikö hän nyt voi sillä aikaa mennä autoa puhdistamaan, niin kuulemma minäkin voin ihan hyvin sen tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörästä meni kumi puhki ja olen nyt kulkenyt kävellen 3 viikkoa töihin, kauppaan ja harrastuksiin.
Onko Youtubessa videoo renkaan korjauksesta ?
JOS EI, TEHKÄÄ MIEHET SELLAINEN, Kiitos.
Tee itse.
En osaa oikein kunnolla korjata. Jotenkuten. 55v N
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi tarvitsisit juuri miehen auttamaan sinua?
Jos Ap on hetero, niin eikö ole luontevampaa ajatella, että vaikka olsi oppinut elämään hyvää elämää yksinkinm niin kyllä sitä aina tosinaan surettaa, jos alkaa ajattelemaan, kuinka paljon sitä onkin AINA joutunut pärjäämään YKSIN.
Itse miehenä ja ikisinkuuna ymmärrän tämän täysin vaikka itse heteromiehenä toivosin tuon tosien olevan nainen.
Ajatuksena tämä on tietysti vähän hirveä, koska en kuitenkaan halua ajatella, että mahdollien kumppaninin olsi minulle jokin tarvekalu tai väline, jolla minun tulsi tejdä jotain tai jonka tulsi tehdä ja mahdollistaa ja toteuttaa jotain. - Vaikka tavallaan täytyykin. Kyllä tosien tulsi myös "riittävän paljon" mahdollsitaa lisäarvoa elooni, kuten minun vastaavasti hänen eloonsa, että parisuhde yhdessä olsi minusta mielekäs; tyhjän saanee pyytämättäkin.
Erakkoja ja muiden seuraa ja läheisyyttäkin kaipaavia varmasti on mutta uskon heidän olevan hyvin pienessä vähemmistössä. - Itse en osaa pittä itseäni erakkona.
Olen kai myös vähän konservatiivi, ksoka vaikka itselläni on sekä miehiä että naisia niin ystävinä kuin kavereina ja muina läheisinä (työkavereina/ kollegoina sukulaisina, harrastekavereina kummolapsina jne), niin edelleen on asioita, joita en haluaisi kokea tai tehdä kuin sen yhden ja erityisen kanssa. - Välillä läheisyyden kaipuuni on tuntunut pakottvana rinnassa, joitain kertoja se on meinannut sekoittaa pääni. Mutta onneksi vuodet sinkkuna ovat opettaneet minut pärjäämään ja jopa nauttimaan ja tosinaan iloitsemaankin sinkkuelostani; toien olsikin minulle enempi bonus kuin välttämättömyys; mahdolsliuus tehdä kahdesta hyvästä yhdessä yksi parempi. Enen sitä yritän pitää huolen, ettei yksinelämsieni johda ja ajaudu yksinäisyydeksi.
Vaikka yksinäiseksi joutuminen / yksinäiseksi itsensä kokeminen ei suoraviivaisesti katsokaan kenenkään parisuhdestatusta. Aivan varmasti on parempi elää ja olla aidosti ja vapaasti sinkkuna kuin hyvin kuluttavassa ja raskaassa parisuhteessa tosien rinnalla kokemalla samalla itsensä hyvin yksinäiseksi.
On vahinko, että kaikki eivät halua joko tarkoituksella tai puhtaasta tietämättömyydestään kykene tai osaa tehdä eroa sille mitä on elää ja olla yksin vs. mitä se on silloin kun on ja elää jne yksinäisenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi tarvitsisit juuri miehen auttamaan sinua?
Oletko tyhmä? Etkö ole koskaan huomannut, että miehellä saattaa olla enemmän fyysistä voimaa tai kotoa omalta isältä opittuja taitoja, joita en ainakaan itse naisena ole koskaan tehnyt.
Kyllä minulle äiti opetti kaikki noi. Eikä miehelläkään mitään rajattomia voimia ole, joihinkin hommiin tarvitaan kone. Esim. pyörän korjaukseen ei tarvita sellaisia voimia mitä naisella ei olisi.
Älä vänkää. Ero kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa mieheen. Ostin esim.160cm leveän sängyn, niin se myyjä (mies) kantoi sen yksin kahdet portaat minulle ylös. En jaksa yksin naisena sellaista ja edelleen olen kiitollinen tälle myyjälle, että ihan tuosta vaan nosti sängyn ilmaan ja yhtäkkiä sänky oli asunnossani. Samoin exmies vaihtoi autooni renkaat, kun itsellä niin vähän voimaa, että pultit eivät auenneet, vaikka seisoin sen jakoavaimen päällä. Exmiehen tausta myös se, että vauvasta lähtien tehnyt raskaat tai perinteiset miesten hommat, joita äitinsä ei pystynyt.
Ja ihan turha sinun on siellä näsäviisastella, kuinka äitisi opetti. Minua ei äiti opettanut, ihan eri lähtökohdat. Lisäksi kiinnostuksen kohteet ovat olleet täysin eri kuin miehillä. Miksi pitää tasapäistää? Eikö voi hyväksyä, että olemme erilaisia? Myös naisystäviltä olen pyytänyt apua .....ja aina ilmenee että ei sitten osatakaan tai ei ole voimaa tarpeeksi tai tarvittavia työkaluja.
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisopistot, - Joukkue-laji harrastukset, - lehti-ilmoitus ystävän etsintään(toimitus tietää vain
osoitteesi mistä haet vastauskirjeet) Löytyy ehkä ystäviä.
Kokeilkaa naiset ja miehet !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä! Toki isä, veljet, miespuoliset kaverit ja naapurin mies auttaneet aina kun oon tarvinnut nutta yksin on pitänyt pärjätä.
Niin että anteeksi mitä? Aina on autettu ja löytyy kaverit , naapurit, veljet ja isä. Mitä v* ttua tähän ketjuun tuut lesoilemaan.
Kaikille toivotan hyvää tulevaa elämää ystävien kera <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen päinvastainen tapaus. Miehet ovat aina tehneet kaiken puolestani. Ensin isä, sitten puoliso, sitten poika lisäksi. Työpaikalla miehet tuovat jopa kahvin minulle, muista asioista puhumattakaan. En tee mitään muuta kuin huolehdin ulkonäöstäni, kunnostani ja esim ammattitaidostani asiantuntijatyössä. Elämä on superhelppoa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla hyvä mies, isä, veljiä ja jopa hyviä miespuolisia kavereita. Eli olen täysin erilaisessa tilanteessa kuin sinä.
Mutta silti tunnistan tuon yksin pärjäämisen. Olen luonteeltani aikaansaava, asioiden käynnistäjä ja vastuunkantaja. Kun on ollut elämässä vaiheita, jolloin en ole jaksanut potkia asioita eteenpäin, kaikki nuo miehet tuntuvat seisovan tassut suorina, eikä kukaan ala oma-aloitteiseksi ja kanna vastuuta. (Poikkeuksena yksi veljeni, mutta emme ole muuten lähteisiä, joten näitä tilanteita, joissa hänen aktiivisuutensa olisi vaikuttanut omaan elämääni edes välillisesti on noin kaksi koko elämäni aikana.)
Äitini oli samanlainen kuin minä. Kun hän oli elossa, en kokenut olevani "yksin".
Eli ei se miesten olemassaolo vielä tarkoita, että on ketään johon voi nojata. Ainakaan paljoa. Voi olla, että he nojaavatkin sinuun.
Sinä olet itse valinnut tuon aktiivisen ihmisen roolin ja vastuuttomat miehet elämääsi. Jos kärsit siitä, niin muuta toimintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen päinvastainen tapaus. Miehet ovat aina tehneet kaiken puolestani. Ensin isä, sitten puoliso, sitten poika lisäksi. Työpaikalla miehet tuovat jopa kahvin minulle, muista asioista puhumattakaan. En tee mitään muuta kuin huolehdin ulkonäöstäni, kunnostani ja esim ammattitaidostani asiantuntijatyössä. Elämä on superhelppoa.
Kauheeta, sä olet sitten niitä kun lampusta palaa polttimo niin oot ihan sormi suussa soittamassa apua.
Ymmärrän että puolison penis on olennaista, mutta mitä ihmettä isä, veli, tai ystävä tekisi ap:lle sellaista että tarvitsee olla nimenomaan mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi tarvitsisit juuri miehen auttamaan sinua?
Oletko tyhmä? Etkö ole koskaan huomannut, että miehellä saattaa olla enemmän fyysistä voimaa tai kotoa omalta isältä opittuja taitoja, joita en ainakaan itse naisena ole koskaan tehnyt.
Kyllä minulle äiti opetti kaikki noi. Eikä miehelläkään mitään rajattomia voimia ole, joihinkin hommiin tarvitaan kone. Esim. pyörän korjaukseen ei tarvita sellaisia voimia mitä naisella ei olisi.
Älä vänkää. Ero kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa mieheen. Ostin esim.160cm leveän sängyn, niin se myyjä (mies) kantoi sen yksin kahdet portaat minulle ylös. En jaksa yksin naisena sellaista ja edelleen olen kiitollinen tälle myyjälle, että ihan tuosta vaan nosti sängyn ilmaan ja yhtäkkiä
Pick me :3
Täällä. Erona vain ettei ole edes ollut niitä miessuhteita, yksi miespuolinen kaveri tosin on ja sekin päätti muuttaa pois. Olen kaveriton ja suvuton periaatteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen päinvastainen tapaus. Miehet ovat aina tehneet kaiken puolestani. Ensin isä, sitten puoliso, sitten poika lisäksi. Työpaikalla miehet tuovat jopa kahvin minulle, muista asioista puhumattakaan. En tee mitään muuta kuin huolehdin ulkonäöstäni, kunnostani ja esim ammattitaidostani asiantuntijatyössä. Elämä on superhelppoa.
Cool.
yhyy, pitäisi statusmiehen elättää ja ostaa minkkiturkit. No, onneksi monella on sama kohtalo edessä.
On mulla puoliso, mutta silti teen kaiken yksin. Ehkä olisi pitänyt valita paremmin aktiivisempi, nikkarointi-, korjaus- jne taitoinen.
Jos meillä menee jotain rikki tai jotain pitää rakentaa rakennan/korjaan itse, tai ostan uuden, tai ostan remontin/ korjauksen. Ei se korjaa mitään omiaankaan itse, vaan ne jää roikkumaan rikkinäisinä tai vie huoltoon.
Ja ei ole isää apuna, eikä veljeä tai muita sukulaismiehiä.
Että se, että on mies puolisona ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö joutuisi pärjäämään silti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Pidä itsestäsi huolta ja valitse kumppani, joka pitää itsestään huolta. Sellainen kumppani osaa pitää myös sinusta huolta, koska muille voi antaa vain sitä mitä osaa myös antaa itselleen
Olet niin oikeassa.
Sivusta
No minä ei ole ketään apuna, mutta hyvin olen pärjännyt. Olen ostanut asunnon ja hommannut siihen täysremontin ja kaikki on mennyt hyvin.
Minulla on iskä joka auttaa mutta sitten kun hänestä aika jättää niin ei ole ketään kuka auttaisi. En ole koskaan seurustellut eikä ole miespuolisia kavereitakaan ollut koskaan. N37
Miksi sen pitäisi olla mies joka auttaa. Isä kuoli kun olin nuori ja ihan hyvin äiti pärjäsi ilman miestä, maksoi itse laskut ja itseasiassa teki ne pienet rempat ja muut ns. miesten työt jo ennenkuin isä kuoli, koska isä ei ollut yhtään kätevä käsistään.
Ihan itse hoidan laskujen maksun ja kotityöt, huoltoyhtiö hoitaa pihan niin ei tarvitse sitä tehdä. Jos tarvitsen jotain apua niin kysyn siskoilta, toinen sisko on kätevämpi ja on tullut poraamaan kun piti saada naulakko seinään.
Veljeltä on aina ollut turha odottaa mitään apua, nykyään se asuu kauempana, mutta ei sitä kiinnostaa tehdä mitään muiden hyväksi.