Miksi joitakin ärsyttää kumppanin epävarmuus suhteessa?

Sitähän sanotaan, että kumppani toimii peilinä meille itsellemme. Jos siihen peiliin ei uskalla katsoa, ei traumat (joita on kaikilla) tule koskaan käsiteltyä, eikä suhde voi syventyä. 

 

Jos esim. toisen epävarmuus ärsyttää herkästi, voi taustalla olla esim se, että itse ei ole lapsena saanut näyttää epävarmuuden tunteita, vaan on tokaistu reipastumaan. Tai se kumppani on epävarma siksi, että sinä itse luot sitä epävarmuutta, esim. kieltäytymällä syvistä keskusteluista tai suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. On helpompi syyttää tilanteessa toisen epävarmuutta, kuin kohdata ne omat epävarmuudet. 

 

Toki voi olla niin, että joku on sairaalloisen epävarma. Mutta ei senkään silloin pitäisi heti triggeröidä itseä, vaan pikemminkin juuri herättää kummastusta; miksi olet noin epävarma, olenko minä siihen syypää jotenkin, miten voin auttaa sinua? 

Luiskaan epävarmat vaan

Riippuu mitä epävarmuudella tarkoitetaan. Jos on epävarma haluaako olla yhdessä on huono juttu. Mutta jos on epävarma itsestään tai riittävyydestään niin sehän on vaan sympaattista ja yleensä ihan yhdessä korjattavissa oleva asia.

Up

Epävarmaa pitäisi olla jatkuvasti pönkittämässä, kannustamassa ja tukemassa, eikä suhde olisi siinä mielessä tasapainoinen ja psykologisesti tasavertainen. Tottakai toisen tukeminen kuuluu parisuhteeseen, mutta jos sen tarpeen taustalla on epävarmuus, edessä on loputon suo. Epävarma ikään kuin pakottaa ottamaan itsestään vääränlaista vastuuta; vaikka se ei olisi ekplisiittistä. 

Itse ärsyynnyn todella paljon epävarmoista ihmisistä. Näin on ollut lapsesta saakka. Tunnen voivani olla vapaasti ihmisten kanssa, jotka ovat varmoja itsestään ja joilla on hyvä itsetunto.

n44

Vierailija kirjoitti:

Sitähän sanotaan, että kumppani toimii peilinä meille itsellemme. Jos siihen peiliin ei uskalla katsoa, ei traumat (joita on kaikilla) tule koskaan käsiteltyä, eikä suhde voi syventyä. 

 

Jos esim. toisen epävarmuus ärsyttää herkästi, voi taustalla olla esim se, että itse ei ole lapsena saanut näyttää epävarmuuden tunteita, vaan on tokaistu reipastumaan. Tai se kumppani on epävarma siksi, että sinä itse luot sitä epävarmuutta, esim. kieltäytymällä syvistä keskusteluista tai suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. On helpompi syyttää tilanteessa toisen epävarmuutta, kuin kohdata ne omat epävarmuudet. 

 

Toki voi olla niin, että joku on sairaalloisen epävarma. Mutta ei senkään silloin pitäisi heti triggeröidä itseä, vaan pikemminkin juuri herättää kummastusta; miksi olet noin epävarma, olenko minä siihen syypää jotenkin, miten voin auttaa sinua? 

Huhhuh, pahinta mahdollista kyökkipsykologiaa. Oletko duunari?

Pidemmän päälle todella rasittavaa. Kehut toista ja hän vaan lyttää kehusi.  Tuohan on käytännössä toisen lyttäämistä ("ei sun mielipiteillä oo arvoa mulle").

Vierailija kirjoitti:

Epävarmaa pitäisi olla jatkuvasti pönkittämässä, kannustamassa ja tukemassa, eikä suhde olisi siinä mielessä tasapainoinen ja psykologisesti tasavertainen. Tottakai toisen tukeminen kuuluu parisuhteeseen, mutta jos sen tarpeen taustalla on epävarmuus, edessä on loputon suo. Epävarma ikään kuin pakottaa ottamaan itsestään vääränlaista vastuuta; vaikka se ei olisi ekplisiittistä. 

Itse ärsyynnyn todella paljon epävarmoista ihmisistä. Näin on ollut lapsesta saakka. Tunnen voivani olla vapaasti ihmisten kanssa, jotka ovat varmoja itsestään ja joilla on hyvä itsetunto.

n44

Sama. En jaksa hoivata ketään. Multa puuttuu hoivavietti täysin. Siksi en ole halunnut lapsiakaan. Epävarmuus toisessa on ok, mutta en aio tehdä sille asialle mitään. Se on sen toisen duuni.