Lue keskustelun säännöt.
Työterveyslääkärin mielestä työn teko on parasta palautumisen kannalta
16.08.2025 |
Olen tosi uupunut ja masentunut. Teen nyt kahta matalapalkkaisia osa-aikatyötä. Kesän jälkeen aloitan opinnot ja jatkan toisessa osa-aikatyössäni. Olen useamman vuoden elänyt tehden töitä osa-aikaisissa määräaikaisissa työsuhteissa ja olen iloinen opintopaikasta sillä sen kautta voin saada mahdollisuuden parempaan työhön ja palkkaan.
Kävin juttelemassa työterveyslääkärin kanssa ja hän sanoi vaan että nuorilla on vääränlainen asenne elämiseen ja työntekoon sillä työ on parasta mitä voin tehdä palautuakseni uupumisesta.
Sain masennuslääkkeen ja unilääkkeen mukaan, mutta vointiin ei ole tullut muutosta ja ahdistaa ajatus että palan loppuun.
Ymmärrän työn merkityksellisyyden mutta turhauttaa nuo työterveyslääkärit kun heillä on hyvä palkka ja todennäköisesti vakituinen työ. Olisi minunkin asenne elämiseen ja työhön parempi jos tilanne olisi tuo.
Kommentit (92)
Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa työ on nykyisin sellaista, että ei todellakaan ole ihme kuinka alan tekijöiden sairauspoissaolojen syy nro1 on nimenomaan mielenterveydelliset, näin ollut viimeiset 6v! Toisena sitten tuki-ja liikuntaelinten vaivat.
Vakatyö on niin minimaalista arvostusta nauttivaa, niin suorittavaa, niin aliresurssoitua (sijaiskielto, ja normipäivinäkin vajaalla kiitos työvuoroseikkojen) niin mitättömän vähän palkittua (juujuu nyt ei lasketa mukaan niiden lasten ihquihania edesottamuksia yms), niin etenemisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia vailla, niin hektistä ja niin kuormittavaa (henkisesti ja fyysisesti), että kyllä siinä pää leviää viimeistään 10-15v raatamisen jälkeen.
Millään muulla alalla ei esim.palkankorotukset ole tällaista hilutasoa, ei makseta ihan kaikkea työhön ja siitä suoriutumiseen, ja jopa sen seurauksista paranemiseen, tarvittavia asioita täysin omasta pussista. Jopa kahvimaito tuodaan itse useissa yksiköissä, kahvista puhumattakaan. Ja kiitokseksi saa minimi-työterveyden jossa aikojakin minimisti ja jossa ei edes röntgenkuvia saisi otattaa, tai laajempaa verenkuvaa.
Vantaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele että sun tilanne on väliaikainen niin jaksat paremmin. Opinnot on alkamassa ja tulevaisuudessa mahdollisuus vakituiseen työhön. Se työterveyslääkärikin on joskus ollut opiskelija eikä me voida tietää millaisista olosuhteista hän on asemaansa päässyt. Se nyt tiedetään että töitä siihen on pitänyt tehdä vaikka olisikin paremmasta perheestä.
Kaikki on elämässä väliaikaista. Hauta on jokaisen kohtalona.
Meillä ei työpäivän aikana kerkeä tauoilla edes syödä, tai kerkeää mutta saat valita syömisen ja vessakäynnin väliltä. Kiirettä pitää ja työpäivän jälkeen huutava nälkä ja väsy
Alkoholi on ratkaisu kaikkeen. Se korjaa harmitukset ja vääryydet elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä kiinnostaisi nyt tietää paljonko teet tunteja viikossa tai kuukaudessa?
Itse väsyin vaikka tunteja ei ollut paljon, yhdessä työpaikassa. Oli silpputyötä, esim.tunti aamulla, kotiin. Puolitoista tuntia päivällä, kotiin. Kaksi tuntia illalla. Viikonloput aina töissä. Siivoustyöstä kyse. Lisäksi saatettiin soittaa töihin yhtäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten auttaisi masennukseen tai uupumukseen? Tutkitusti liikunta, luonnossa liikkuminen, ystävät, säännöllinen elämänrytmi, avantounti jne. voivat auttaa. Lääkkeistä on apua joillekin mutta ei kaikille. Terapia voi auttaa mutta joissain tapauksissa kuten myös sähköhoito.
Jos ongelma on työnteko niin tauko tai sairauloma voi olla hyväksi joksikin aikaa, Mutta jos töihin palatessa kaikki jatkuu ennallaan niin luultavasti uupumus voi uusiutua, Olisi tärkeä löytää sellainen työpaikka missä viihtyy ja jaksaa tehdä töitä sekä omaa tekemistä arvostetaan,
Oma ongelmansa on krooninen väsymys josta kärsivät odottavat että löytyy aina syy tai sairaus heidän oireilleen. Joskus toki löytyykin kuten vaikka anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta joita voidaan hoitaa, Sitten kun mitään ei löydy niin hoitokeinot ovat liikuntapainotteisia. Jostain syystä se ei tunnu kelpaavan väsyneille hoitomuodoksi mutta parempaakaan ei
Millä asiantuntemuksella tämä on kirjoitettu? Siinä vaiheessa, kun ihminen on umpiuupunut, hän ei saa tehdä yhtään mitään, on se liikuntaa tai mitään muutakaan, mikä kuluttaa hänen voimiaan,
Voimavaroja lähdetään rakentamaan todella maltilla ja rauhassa. Kun olin KELA:n kuntoutuksessa, sielläkin opastettiin todella lempeitä tapoja huoltaa itseään ja opetetttiin olemaan tehottomia. Kaiken perusta oli itsensä kuuntelemisen opettelu.
Lääkäri on kieltänyt täysin työnteon.
Ja kun ihmisellä on käytettävissä päivässä energiaa määrä x, sitä ei saa ylittää ajatuksella, että lepää myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin työpaikalla haisee voimakkaasti navetta ja kosteutta on mitattu. Tykkään kyllä työstäni mutta aina lomalla tulee parempi olo. Nyt kun työt alkoi loman jälkeen viime viikolla, olen aivastellut ja yksinyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös silmät kutiaa. Helpottaa aina viikonloppuna. Pomo ei halua uskoa että ongelmia on, vaikka itsekin oireilee.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kiinnostaisi nyt tietää paljonko teet tunteja viikossa tai kuukaudessa?
Minua kiinnostaisi paljonko se lääkäri tekee. Jos kirjoittelee 30h viikossa flunssaisille saikkulappuja ja ap raataisi fyysisesti raskaassa työssä 50 h, niin olisihan siinä eroa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yli 50v ja olen tehnyt pian 10 vuotta kahta matalapalkkaista työtä. Toisesta täydet päivät, toisesta pari tuntia. Työmatka päälle. Eli päivälle tulee pituutta matkoineen noin 11h.
Tähän päälle on perhe huollettavana ja omien iäkkäiden vanhempien asiat.
Käytännössä olen huomannut, että töissä on aina helpompaa, vaiķka fyysistä onkin. Mutta se tuo mielekkyyttä päivään ja siinä tapaa paljon ihmisiä.
Lomalla on kiva olla, mutta olen huomannut, että lomalla ollessa tulee aina välillä fiilis, että kestäisipä kauemmin ja samalla vähän kyseenalaistaa työnsä, että kannattaako se edes, kun rahat eivät riitä siitä huolimatta, että tekee pitkää päivää.
Joten kyllä tavallaan ymmärrän lääkärin kommentin. Meillä on töissä ollut paljon nuoria, joille on kirjoitettu pitkiä saikkuja mielenterveyssyistä ja uupumuksista. Harvoin valitettavasti ovat palanneet enää töihin, joten jonkunlainen vaarakin tuossa (sairauslomissa) piilee. Itse ennemminkin suosisin lyhyttä sairaslomaa ja psykoterapiaa.
Joo työterveys on välillä mystistä.
Sain tuttavan kanssa burnoutin samaan aikaan. Hän sai 2kk sairaslomaa ja palasi töihin. Tästä nyt kaksi vuotta ja hän ei ole toipunut burnoutista eikä oppinut mitään uusia elämänhallinnan keinoja.
Minulla oli mahdollisuus keskeyttää opinnot vuodeksi ja palata hitaasti portaittain tekemään opinnot ja gradu. Toivuin burnoutista kahdessa vuodessa ja tuo vuoden breikki opetti minut olemaan suorittamatta enää asioita. Sain opiskelijoiden terveydenhuollosta tukea palautumiseen ja yliopistolta avukseni opintopsykologin, jotka auttoivat ymmärtämään miten elän väärin. Nyt siirryn työelämään paremmilla eväillä.
Työssäkäyvistä ei pidetä huolta, koska työntekijä voidaan korvata uudella. Yliopiston opiskelijoista taas pidetään huolta, koska yliopisto saa rahaa valmistuvista opiskelijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan valittaa masennusta ja ahdistusta, kyllä niillä diagnooseilla yleensä sairaslomaa pitäisi irrota. Sano ettet jaksa enää. Tosin huomasin että olit masennuslääkkeen saanutkin. Työterveyspsykologi voisi myös auttaa. Voi myös vaatia lähetettä psykiatrille, joka voi tehdä lausunnon kuntoutuspsykoterapiaan.
Onkohan sinulta tutkittu verenkuva, kilpirauhasarvot ja varastoraudan pitoisuus?
Ei se kaikille ole. Ei tunne kaikkia ihmisiä. Niillä on ohje sanoa noin tai itse keksii.
En ole ollut työelämässä aikoihin. Paloin äärimmäisen pahasti loppuun ja ihme että olen enää edes hengissä.
Tämä maa on todella epäempaattisten, ilkeiden, raakojen ja pirullisten kiusaajien pilaama. Ensin lapsi kiusataan ja lytätään kotiväen toimesta, opetetaan että lapsi on arvoton ja luulot otetaan pois "ettei ylpistyisi". Sitten koulussa luonnevikaiset lapset jatkavat työtä, väkivallan ja jatkuvat joka päivä toistuvan henkisen väkivallan avulla. Menet kiusaajien kynsistä kotiin, toisten häiriintyneiden ihmisten raadeltavaksi.
Sitten pitäisi jotenkin kyetä opiskelemaan, vaikka elämä on pelkkää stressiä ja selviytymistä joka päivä. Pitäisi osata siinä selviytymistilassa näköalattomana ja itsetuhoisena osata ajatella ja suunnitella tulevaisuuttaan ja ammatinvalintaa.
No ammatiksihan sitä valikoituu lytätyllä ja arvottomuutta kokevalla joku sellainen matalapalkka-ala jossa lisää luonnevikaisia ihmisiä kieroilemassa, nälvimässä, selkäänpuukottamassa ja riistämässä.
Kun olet ihan itsa rin partaalla ja uneton, syvästi masentunut ja rikki, ja viimein tullut siihen tulokseen, että on sitä apua tämmöisenkin arvottoman vaan haettava, vaikka on niitä oikeasti sairaita ja arvokkaampiakin ihmisiä siellä jonottamassa, niin totta kai saat vastaasi empatiakyvyttömän, ilkeän ja tilaasi tympeästi ja halveksivasti vähättelevän, kaikkitietävän psy.sh:n
Ja kun noista ylimielisistä ja vähättälevistä psy hoitajista olet päässyt tiesi taistelemaan lääkärille tai psykiatrille, niin siellä viimeistään saa skeidat naamalleen.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa työ on nykyisin sellaista, että ei todellakaan ole ihme kuinka alan tekijöiden sairauspoissaolojen syy nro1 on nimenomaan mielenterveydelliset, näin ollut viimeiset 6v! Toisena sitten tuki-ja liikuntaelinten vaivat.
Vakatyö on niin minimaalista arvostusta nauttivaa, niin suorittavaa, niin aliresurssoitua (sijaiskielto, ja normipäivinäkin vajaalla kiitos työvuoroseikkojen) niin mitättömän vähän palkittua (juujuu nyt ei lasketa mukaan niiden lasten ihquihania edesottamuksia yms), niin etenemisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia vailla, niin hektistä ja niin kuormittavaa (henkisesti ja fyysisesti), että kyllä siinä pää leviää viimeistään 10-15v raatamisen jälkeen.
Millään muulla alalla ei esim.palkankorotukset ole tällaista hilutasoa, ei makseta ihan kaikkea työhön ja siitä suoriutumiseen, ja jopa sen seurauksista paranemiseen, tarvittavia asioita täysin omasta pussista. Jopa kahvimaito tuodaan it
Pitkät lomat julkisella ainakin. Tuttu ollut 25 vuotta julkisen puolen päiväkodissa. En edes tajua miten paljon hänellä on vuosilomia. Ihan toista kuin muiden alojen 4+1 vkoa.
Tuo nykyajan asennevamma on kyllä aivan totta. Nykyään ei ole resilienssiä selvitä elämän tavallista asioista, puhumattakaan vastoinkäymisistä, joita kaikki elämässä kohtaavat.
Vaikea löytää nykypäivänä työtä josta pitää, kun on vaikea löytää työtä ylipäätään 😣