Työterveyslääkärin mielestä työn teko on parasta palautumisen kannalta
Olen tosi uupunut ja masentunut. Teen nyt kahta matalapalkkaisia osa-aikatyötä. Kesän jälkeen aloitan opinnot ja jatkan toisessa osa-aikatyössäni. Olen useamman vuoden elänyt tehden töitä osa-aikaisissa määräaikaisissa työsuhteissa ja olen iloinen opintopaikasta sillä sen kautta voin saada mahdollisuuden parempaan työhön ja palkkaan.
Kävin juttelemassa työterveyslääkärin kanssa ja hän sanoi vaan että nuorilla on vääränlainen asenne elämiseen ja työntekoon sillä työ on parasta mitä voin tehdä palautuakseni uupumisesta.
Sain masennuslääkkeen ja unilääkkeen mukaan, mutta vointiin ei ole tullut muutosta ja ahdistaa ajatus että palan loppuun.
Ymmärrän työn merkityksellisyyden mutta turhauttaa nuo työterveyslääkärit kun heillä on hyvä palkka ja todennäköisesti vakituinen työ. Olisi minunkin asenne elämiseen ja työhön parempi jos tilanne olisi tuo.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset lääkärit ovat sellaisia puritanistisia kokoomuslaisia papukaijoja. Jos sanot ettet kykene enää liikkumaan, niin sanovat että liike on lääke. Jos olet burnout, niin sanovat että työ on terapiaa.
Naurattaa nuo pellet.
Minulle kaksi eri lääkäriä ehdottivat liikunnan lisäämistä kun valitin väsymystä, en pystynyt kun painoin jo raksalla täyttä päivää urakalla, lopulta syy selvisi kun olin nukutettuna leikauksessa, anestesia lääkäri kertoi minulla on vaikea uniapnea ja nämä kaksi aikaisempaa eivät tätä ymmärtäneet epäillä, että semmosia lekureita.
Valitit väsymystä, mutta et katkonaista unta tai ylipainoa? Lääkärit ei ole selvännäkijöitä, heille pitää kertoa selkeät oireet.
Miten kuvittelet jaksavasi opinnot ja osa-aikatyön, jos kaksi työtä (eikä edes täysiä viikkotuntimääriä) uuvuttaa?
Työuupumuksia on erilaisia. Itsellä se oli hermoston ylivireyttä. En osannut/ehtinyt rentoutua iltaisin ja viikonloppuisin. Tällaisessa tapauksessa työnteko on se vihoviimeinen "hoitomuoto"! Ensin pitää nukkua ja ladata akkuja niin kauan kuin tarvitsee, sitten alkaa miettiä tekemistä, mikä on aidosti kivaa ja mistä saa voimavaroja. Samalla miettiä omia ajatusmalleja, miten niitä muuttamalla voisi olla itselleen armollisempi. Esim vaaditko itseltäsi liikaa, ja mikä olisi riittävästi. Ja vasta kun nämä on hieman selvinnyt, voi alkaa miettiä töihin paluuta. Pitää oppia sanomaan ei, pitämään taukoja hyvällä omallatunnolla, hyväksymään keskeneräisyydet ja muuta vastaavaa. Kynnys psykologin tapaamiselle voi joillakin olla iso, mutta suosittelen. Omani ainakin oli ihana ihminen, joka kannusti ja auttoi asettamaan rajat. Hän myös toimi peilinä, ettei se vika ollutkaan mussa vaan sairaassa työpaikassa, johon yritin vain väkisin sopeutua. Ja samalla luullen, että olen vääränlainen, kun tuntui pahalta.
Minulle työterveyslääkäri ehdotti banaania ruokavalioon laskettuaan keskivaikean masennuksen teettämästään testistä minulle diagnoosiksi. Tästä on nyt muutama vuosi ja olin varannut ajan lääkärille vellottuani olossani (johon myös valtava suru aiemmin kokemastani varmasti vaikutti) jo vuosia, olin vain sinnitellyt ja pakertanut eteenpäin ja tottakai työni tehden.
Monissa matalapalkka hommissa pitää nykypäivänä olla ns moniosaaja ja revetä moneen paikkaan hirveällä kiireellä kokoajan,ei se mitään palauta,ennen matalapalkka työt oli paljon rennompia kun eri hommiin oli oma tekijänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain työterveydestä keuhkokuumeeseen neljän päivän sairausloman.
Terveyskeskus sen sijaan toimi moitteetta ja lopulta sairastin 1,5 kuukautta.
Työterveyspalvelut kilpailutetaan. Jos ne ei toimi firman odotusten mukaan, sopimus menetetään. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset lääkärit ovat sellaisia puritanistisia kokoomuslaisia papukaijoja. Jos sanot ettet kykene enää liikkumaan, niin sanovat että liike on lääke. Jos olet burnout, niin sanovat että työ on terapiaa.
Naurattaa nuo pellet.
Minulle kaksi eri lääkäriä ehdottivat liikunnan lisäämistä kun valitin väsymystä, en pystynyt kun painoin jo raksalla täyttä päivää urakalla, lopulta syy selvisi kun olin nukutettuna leikauksessa, anestesia lääkäri kertoi minulla on vaikea uniapnea ja nämä kaksi aikaisempaa eivät tätä ymmärtäneet epäillä, että semmosia lekureita.
Valitit väsymystä, mutta et katkonaista unta tai ylipainoa? Lääkärit ei ole selvännäkijöitä, heille pitää kertoa selkeät oireet.
Ei kaikilla uniapneaa sairastavilla ole ylipainoa. Potilas itse ei nukkuessaan huomaa uniapnean aiheuttamia nopeita unikatkoksia. Siksi sitä ei itse osaa epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle työterveyslääkäri ehdotti banaania ruokavalioon laskettuaan keskivaikean masennuksen teettämästään testistä minulle diagnoosiksi. Tästä on nyt muutama vuosi ja olin varannut ajan lääkärille vellottuani olossani (johon myös valtava suru aiemmin kokemastani varmasti vaikutti) jo vuosia, olin vain sinnitellyt ja pakertanut eteenpäin ja tottakai työni tehden.
Viisas lääkäri. Jo Hippokrates aikoinaan sanoi: Ravinto olkoon lääkkeesi. Moni sairaus hoituisi oikealla ruokavaliolla, liikunnalla, riittävällä unella ja tarvittaessa laihdutuksella.
Valitettavasti lääkärit tuputtaa nykyään serotoniinin takaisinoton estäjiä, siis lääkkeitä, joilla on pysyviä haittavaikutuksia ja joista ei millään tahdo päästä eroon.
Toivotaan, että masennuksesi helpottaa etkä joudu lääkekoukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Monissa matalapalkka hommissa pitää nykypäivänä olla ns moniosaaja ja revetä moneen paikkaan hirveällä kiireellä kokoajan,ei se mitään palauta,ennen matalapalkka työt oli paljon rennompia kun eri hommiin oli oma tekijänsä.
Lääkärit ovat todenneet, että ihmiset aivot kestävät tätä multitaskaamista noin 3 vuotta,sitten palavat loppuun.
En ottanut mielialalääkkeitä tai muutakaan, mitä länsimainen lääketiede tarjoaa uupumukseen. Ne vain peittää oireet, eivät poista juurisyytä. Aloitin mindfullnessilla, siitä löysin joogan ja meditaation, joiden kautta new age -uskon, eli sekoitus kiinalaista lääketiedettä, buddhalaisuutta, wiccaa, luonnonuskoa, ja mitä itse kokee itselleen oikeaksi. Arkkienkeleihin tutustuminen on tuonut valtavasti lohtua, emme ole yksin täällä vaan maailmassa on valtavasti hyväntahtoisuutta! Astrologia, human design ja matrix ovat auttaneet tutustumaan itseen. Löysin niiden kautta karmalliset opinpaikkani, vahvuuteni ja haasteeni. Tarot ja heiluri ovat myös käytössä, ne auttavat alitajuntaa ilmaisemaan itseään.
Itse koen työn merkityksellisenä.
Mutta koen myös että voisin elää hyvin ilman työtä ja elämälläni olisi silti sama merkitys kuin muilla.
Elämällähän ei ole suurempaa tarkoitusta kuin elää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle työterveyslääkäri ehdotti banaania ruokavalioon laskettuaan keskivaikean masennuksen teettämästään testistä minulle diagnoosiksi. Tästä on nyt muutama vuosi ja olin varannut ajan lääkärille vellottuani olossani (johon myös valtava suru aiemmin kokemastani varmasti vaikutti) jo vuosia, olin vain sinnitellyt ja pakertanut eteenpäin ja tottakai työni tehden.
Viisas lääkäri. Jo Hippokrates aikoinaan sanoi: Ravinto olkoon lääkkeesi. Moni sairaus hoituisi oikealla ruokavaliolla, liikunnalla, riittävällä unella ja tarvittaessa laihdutuksella.
Valitettavasti lääkärit tuputtaa nykyään serotoniinin takaisinoton estäjiä, siis lääkkeitä, joilla on pysyviä haittavaikutuksia ja joista ei millään tahdo päästä eroon.
Toivotaan, että masennuksesi helpottaa etkä joudu lääkekoukkuun.
Njaah, masennus johtuu aivokemioiden prakaamisesta ja myös se on tieteellisesti todettu ja todennettu, että masennus myös vaurioittaa pysyvästi aivoja. Siinä on lääkärillä aika iso vastuu kyetä toteamaan asianlaita ja ennenkaikkea tarjota ja ohjata asiakkaalle oikeanlaista apua, myös sitä lääkkeellistä, sitä puolta, siis lääkehoitoa, ei pidä automaattisesti demonisoida, se on vastuutonta ja väärin! Aina ei banaanit, laihdutus tms todellakaan riitä (ylipäätään tod ikävää ajatella, että laihdutus olisi ylipäätään tsrpeen) ja jos mitään tiedät depressiosta tai ylipäätään mielenhäiriöistä niin mieti mitä sanot. Pahimmassa tapauksessa altistat henkilön vahvasti itsetuhoiselle tielle ja/tai todella onnettomalle ja supistuneelle elämän"laadulle. Sitä tuskin Hippokrateskaan tarkoitti tai haluaisi.
-45-
Vierailija kirjoitti:
En ottanut mielialalääkkeitä tai muutakaan, mitä länsimainen lääketiede tarjoaa uupumukseen. Ne vain peittää oireet, eivät poista juurisyytä. Aloitin mindfullnessilla, siitä löysin joogan ja meditaation, joiden kautta new age -uskon, eli sekoitus kiinalaista lääketiedettä, buddhalaisuutta, wiccaa, luonnonuskoa, ja mitä itse kokee itselleen oikeaksi. Arkkienkeleihin tutustuminen on tuonut valtavasti lohtua, emme ole yksin täällä vaan maailmassa on valtavasti hyväntahtoisuutta! Astrologia, human design ja matrix ovat auttaneet tutustumaan itseen. Löysin niiden kautta karmalliset opinpaikkani, vahvuuteni ja haasteeni. Tarot ja heiluri ovat myös käytössä, ne auttavat alitajuntaa ilmaisemaan itseään.
Nuo kaikki mainitsemasi asiat ovat sielunvihollisesta, Saatanasta. Ei ole oikeata rauhaa, vaan Saatanan huijaamaa väärää rauhaa, joka tulee viemään sinut tuhoon.Olet demoneiden kanssa tekemisissä.
Käänny oikean, elävän Jumalan puoleen. Pyydä että Hän näyttäisi sinulle kuka Hän on. Että saisit uudestisyntyä, vastaanottaa Jeesus elämääsi.
Jeesus: minä olen Tie, Totuus ja Elämä.
Kaikkea Hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä kuvitella, että ihan normaali elämä olisi jotain taivaallista onnea. Harmit kuuluu elämään.
Siinä vaiheessa, kun ihminen menee lääkärille, ei kyse ole mistään tavallisesta harmista.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus (johon liittyy masennus) voi hyvin johtua dopamiiniongelmasta, joka johtuu hoitamattomasta ADHD:sta. Tutustu miten yllättävästi ADHD voi ilmetä naisilla ja etenkin, jos on lievää autismia mukana, joka peittää oireita. Koko elämän on kuitenkin tuntenut kuormitusta ja ehkä ettei jaksa ihan yhtä hyvin tai tasaisesti kuin muut.
Alapeukuttajille tiedoksi, että ADHD on Suomessa alihoidettu ja moni hoitoresistenssi masennus/uupumus on neuroepätyypillisen dopamiinijärjestelmän romahdus pitkän kuormituksen jälkeen. Eikä se parane liikkeellä eikä lepäämällä vaan työkyvyn palautuminen tai säilyminen vaatii oikeanlaisen lääkityksen. Nämä oireet räjähtävät usein käsiin vaihdevuosissa, kun vähentynyt estrogeeni on viimeinen pisara.
Luulen, että on kyse 2 asiasta:
1. Lääkäri ei pysty puuttumaan muihin kuin lääketieteellisiin asioihin. Monesti potilaat ajattelee että lääkäri osaa ratkaista työpaikan ristiriitoja, yksityiselämän ongelmia (ml taloudelliset ongelmat).
2. Moni lääkäri haluaa välttää medikalisaatiota. Eli, se että väsyttää ylikuormituksen takia ei tarkoita että ihminen on sairas. Mutta jos ihmiselle vahvistetaan ajatus siitä, että kaikki vastoinkäymisiä ja kaikki väsymyyden tunteita ovat merkkejä sairaudesta, ihminen helposti ikään kuin "hyväksyy" sitä, sen sijaan kun se, että tekisi jotain muutoksia elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset lääkärit ovat sellaisia puritanistisia kokoomuslaisia papukaijoja. Jos sanot ettet kykene enää liikkumaan, niin sanovat että liike on lääke. Jos olet burnout, niin sanovat että työ on terapiaa.
Naurattaa nuo pellet.
Minulle kaksi eri lääkäriä ehdottivat liikunnan lisäämistä kun valitin väsymystä, en pystynyt kun painoin jo raksalla täyttä päivää urakalla, lopulta syy selvisi kun olin nukutettuna leikauksessa, anestesia lääkäri kertoi minulla on vaikea uniapnea ja nämä kaksi aikaisempaa eivät tätä ymmärtäneet epäillä, että semmosia lekureita.
Valitit väsymystä, mutta et katkonaista unta tai ylipainoa? Lääkärit ei ole selvännäkijöitä, heille pitää kertoa selkeät oireet.
Ylipainon pitäisi lääkärin huomata, katkonaisesta unesta en tiennyt kun nukuin, katkonainen uni havaittiin sitten kun se testattiin ei vaan millään meinannut päästä testiin kun sairaanhoitaja jäpitti vastaan mutta hänen oli pakko suostua kun kerroin anestesia lääkäriltä terveisiä.
Mikä sitten auttaisi masennukseen tai uupumukseen? Tutkitusti liikunta, luonnossa liikkuminen, ystävät, säännöllinen elämänrytmi, avantounti jne. voivat auttaa. Lääkkeistä on apua joillekin mutta ei kaikille. Terapia voi auttaa mutta joissain tapauksissa kuten myös sähköhoito.
Jos ongelma on työnteko niin tauko tai sairauloma voi olla hyväksi joksikin aikaa, Mutta jos töihin palatessa kaikki jatkuu ennallaan niin luultavasti uupumus voi uusiutua, Olisi tärkeä löytää sellainen työpaikka missä viihtyy ja jaksaa tehdä töitä sekä omaa tekemistä arvostetaan,
Oma ongelmansa on krooninen väsymys josta kärsivät odottavat että löytyy aina syy tai sairaus heidän oireilleen. Joskus toki löytyykin kuten vaikka anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta joita voidaan hoitaa, Sitten kun mitään ei löydy niin hoitokeinot ovat liikuntapainotteisia. Jostain syystä se ei tunnu kelpaavan väsyneille hoitomuodoksi mutta parempaakaan ei ole tarjolla,
Voisiko Ap vielä selventää mtä hän odotti lääkäriltä kun ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, Pitäisikö saada eläkepaperit niin jaksaisi harrastaa yhteiskunnan piikkiin.
Siinä tapauksessa meitä "mielikuvitusrikkaita" on siellä monia. Tilanne on "onneksi" myös jo työnantajan ja kaupungin tiedossa ja siitä on jokainen meistä oireilevista jo tehnyt sellaisia virallisia ilmoituksia eteenpäin jossa täytyy aina kertoa seikkaperäisesti kaikki tiedot mitä missä milloin millaisia jne. Myös työsuojeluvaltuutettua on informoitu asiasta.