En mahda minkään mutta minua loukkaa syvästi viesteihin vastaamattoomuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ap yrittäisit voida asenteellesi jotain?

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa toimintaasi.

Nyt tuntuu siltä että haluat muiden tanssivan sinun pillisi tahtiin.

Noniin minähän se tässä olinkin väärin tehnyt, pitihän se arvata. Olin vain ajatellut että mukava pysyä yhteyksissä läheisiin kun harvemmin ehditään nähdäkään kun kaikilla on omat kiireensä. Ilmeisesti eivät vain kaipaa toisia ihmisiä elämiinsä. Ja itse siis olen vahvasti introvertti eli en mikään supersosiaalinen toisissa roikkuva hölöttäjä, no ehkä tämä juuri voi ollakin se ongelma että minä ja minun tylsät juttuni ei vaan kiinnosta. Kyllä tämä lievästi on katkeroittanutkin ja välillä salaa toivoisin että joutuisivat kokemaan jonkin yksinäisen jakson elämässään ja huomaisivat sen miten tärkeitä ne läheiset silloin on tai miltä tuntuu kun et puhu moneen päivään muulle ku

Ala tehdä vaikka vapaaehtoistöitä tai kehitä jotain muuta kehittävää, aikaa sulla selvästi on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin tätä ihmettelen. Ihmisillä on kuitenkin lähes koko ajan se luuri siinä naaman edessä. 

no siis voisin vastata jotain tosi tyhjänpäiväistä tavan vuoksi. ei se tarkoittaisi että arvostan sitä ihmistä pätkääkään. Monesti vastaan sitten kun pystyn henkisesti antamaan itsestäni jotain sille joka minua on lähestynyt. Pitääpä siis alkaa vastata jotain heheh joo, ja nauttia että yhdentekevät viestini pitävät jonkun tyytyväisenä ilman että olen suonut heille itsestäni mitään.

Olisikohan joku tekoäly jo mahdollista saada vastaamään tällaisiin?

Itse jätän vastailematta ihmisille joiden kanssa en halua olla tekemisissä, joskus huvikseni.

Vierailija kirjoitti:

Se on loukkaavaa etenkin, jos kyseessä on esim. kutsu. Tuon takia en järjestä enää illanviettoja tai kahvitteluja, kun kutsutut eivät vastaa ja jos tulevat, niin tulevat reilusti myöhässä. Ilman mitään ilmoitusta. 

Viestittelyäkin olen vähentänyt moneen suuntaan, osan lopettanut kokonaan. 

MInä kutsun soittamalla. Omaan puhelimeen tulee 20-50 viestiä päivässä ja meilit päälle, en todellakaan ryhdy jokaiselle kivan sammakkovideon löytäneelle kirjoittelemaan tunnelmia.

Jos koet, että joku ihminen epäkunnioittavasti sinua ja tekee olosi arvottomaksi koska ei vastaa viestiisi, niin ota se opiksi: Tämä ihminen ei ole sinulle hyväksi eikä välitä sinusta- saattaa olla narsistinen.

Tsemppiä ap, tuo on yleinen ilmiö.

Loukkaako sinua se toiminta, vai se mitä merkityksiä annat sille, miten tulkitset sitä? Jos puolisoni ei vastaa viesteihini, harmistun, mutta yhden kaverini tai esim. kälyni kohdalla en viitsi koska tiedän ettei kyse ole minusta vaan heidän ominaisuuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvään käytökseen kuuluu myös se, ettei turhan päiten vaivata toisia toisarvoisen pasken jauhannalla. Eikä esitetä älyvapaita, omaan heikkoon itsetuntoon perustuvia vaatimuksia.

Tämä. Veikkaan ettei ap ole työelämässä, tai ei oikein ole muuten elämää. Ei suurimmalla osalla ole aikaa eikä jaksamista jauhaa jatkuvasti viesteillä kaikkea turhaa. Niitä jauhajia voi olla sitä paitsi vaikka 10 elämässä, ei kukaan jaksa sellaista, toki olisi sitten ihan kohteliasta sanoa suoraan että sori en jaksa, ei vaan riitä tämmöiseen yhteydenpitoon energia. 

Kyllä olen ihan kokopäiväisesti (vuoro)työssä käyvä, opiskelen lisäksi työn ohella ja yritän harrastaa liikuntaa jne puuhailen kyllä kaikkea vapaa-ajallani. Asun yksin ja kukaan muu läheisistäni ei, joten ymmärrän kyllä että heillä on sitä juttuseuraa päivittäin, itsestä taas olisi välillä mukava höpötellä. Käyn arkisin kahviloissa, siellä kuuntelen sivukorvalla eläkeläisten juttuja, ihan kivaa sekin mutta olisi kiva jos olisi itselläkin joku paikka (ei mikään syrjäytyneille tarkoitettu), missä pääsisi juttelemaan muille ihmisille. Ap

Mulla on puhelin laukussa, jossain pöydällä tms. ja katson sitä joskus, ei ole koko ajan kädessä tai käden ulottuvissa. Joten tsekkaan silloin tällöin ja vastailen kun siltä tuntuu. Miksi pitäisi olla 24/7 valmiudessa? Ja sitten valitetaan kun puhelin hallitsee - ihan se on itsestä kiinni.

Joten turha odottaa vastausta heti kun sellaisen lähettää. Ja jos viesti ei sisällä mitään mihin pitäisi vastata, niin miksi olettaa että siihen vastataan? 

Ihmiset on kiinnostuneita omasta navasta ja on tärkeää sosiaalinen asema. Onko julkkis tai jotain. Muut ei ole mitään ihmisten mielestä. Ei kannata stressata vaikka harmittaa paljon. Jos ei vastaa ei niitä kiinnosta. Ihmiset on paskoja.

Vastaan kaikkiin turhiin viestehin XD. Olen siis suorittanut kansalaisvelvollisuuteni ja reagoinut.

"Tuntuu loukkaavalta jotenkin se etten ole sen arvoinen että ansaitsisin vastauksen ja normaalin käytöksen ihmissuhteessa".

Olen tätä itsekin ajatellut ja sen ääneen sanonut.

Itse olen niin autistisen rehellinen, että sanon suoraan että "sori, nyt ei jaksa" ja arvostan jos joku osaa sanoa että nyt on muuta tekemistä.

Kommunikointi ja nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on ihan perustarpeita ja tää nykyajan ghostaaminen jättää miettimään että mikä vialla.

Ymmärrän tunteesi, olin itsekin tuollainen vielä muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen osittain tietoisestikin omaksunut tuota välinpitämätöntä asennetta sekä vastailuissa, läsnäoloissa että muiden huomaamisessa ihan muutenkin. Keskityn enemmän omiin juttuihin, itseeni, ja omaan hyvinvointiin. 

Tällaista tietoista opettelua kohti sosiopatiaa siis. Miellyttäminen on todella raskasta ja tekee elämästä jotenkin vammaista, kun sitten on täysin sen armoilla, mitä toiset itsestä haluavat. Mitäs sitten teet, kun sinulta haluaakin 5 ihmistä samaan aikaan jotain, eikä kukaan heistä piittaa sinun hyvinvoinnistasi?

Parhaiten pärjäät tuon kanssa niin, että kun laitat sen viestin, ja unohdat koko asian. Et edes odota vastausta, palautat huomion täysin omaan elämääsi ja siihen mitä olet tekemässä. Hyväksyt jo lähettämishetkellä, ettet ehkä koskaan saa vastausta - ja jos saat, niin sinä et ehkä halua vastata siihen.

Tiedän, että kuulostaa karulta ja oudolta, mutta näin tämä juttu toimii. Ja kun opit itse tähän pelin henkeen, alat voimaan itsekin paremmin, kun et enää odota muilta oikeastaan yhtään mitään.

Viesteihin vastaan illalla ennen nukkumaanmenoa. Ainakin useinpiin.

jeesus mitä syyllistämistä

Vierailija kirjoitti:

Se että sinä laitat jollekulle viestin, ei muodosta yhteistä sopimusta siitä että se toinen osapuoli vastaisi jotain takaisin.

Juu ei varmaan sopimusta muodosta, mutta kyllä se mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin, että jotain vastaa viestiin, edes lyhyesti. Ei tietenkään silloin, jos joku ihan pommittaa viesteillä, silloin ei tarvitse, eikä jaksa vastailla. Yksittäisiin viesteihin itse vastaan kuitenkin aina. Eihän se kauheasti vie aikaa, eikä aiheuta hirvittävää vaivaa..

Minua taas ei hetkauta suuntaan eikä toiseen, jos tekstiviesteihini ei vastata. Yks tyyppi pyysi lataamaan Wappin mut kieltäydyin.

Se mielenosoituksellisesti ei nyt sit vastaa viesteihin tän kieltäytymiseni jälkeen. Mulle ihan  sama. En vastaa hänen puheluihin monestikaan. Enkä muidenkaan puheluihin, jos mua ei kiinnostele just turista.

Minä olen suututtanut hyvän joukon tuttavia sillä, että reagoin viesteihin äärimmäisen harvoin ja silloinkin niukasti. Ystäväni jopa naureskelivat, että yritän päästä heistäkin eroon.

No, en yritä. Vihaan vain yhteydenpitoa kännykällä. Inhoan myös puheluita. Kun tapaan ystävän kasvotusten, annan hänelle kaiken huomioni. Mutta en vain tykkää käyttää kännykkää ja vältän siihen tarttumista viimeiseen saakka. Usein en koko päivänä katso sitä.

Vauvapalstalla kyllä tykkään roikkua, mutta tietokoneen kautta.

Voisiko ap sun ystävät olla kuormittuneita kännykästä?

Nuoruuden kaveri laittoi Facessa kaveripyynnön ja pitkän viestin, jossa kertoi muuttaneensa takaisin kotiseudulle ja toivovansa tapaamistamme. Olin onnesta soikeana kun hän 10 vuoden jälkeen löysi minut. Tiemme erkanivat aikanaan lukiossa, kun hänellä jäi se kesken ja muutti ulkomaille vuosiksi.

Itsekin vastasin hänelle, mutta hän ei koskaan vastannut takaisin. Odottelin vastausta viitisen vuotta, kunnes totesin että ihan turhaa ja poistin koko fb-profiilini.

Noina vuosina tämä henkilö päivitti ahkerasti profiiliaan ja mainosti olevansa "tyttöjen" kanssa ulkona. Ne "tytöt" olivat muita meidän yhteisiä yläastevuosien kavereita, mutta minua ei jostain syystä huolittu bileisiin mukaan. Asumme vajaan 100 km päässä toisistamme, minä isossa yliopistokaupungissa jossa tämä (ex-)kaverini vielä kävi usein noissa bileissä.

Olen menettänyt uskoni ihmisiin täysin.

Jos joku ei vastaa, en ole enää tekemisissä.

Ihmisiä maailmassa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä nykyaikaa. Puhelinta roplataan ja whatsapissa roikutaan 24/7, mutta viesteihin ei jostain syystä pystytä vastaamaan. 

Et vain kiinnosta tarpeeksi, sori.