Auttaminen ja perinnöt

Sisko peri äitinsä laittamatta tikkua ristiin, mutta ap ei perinyt tätiään laittamatta tikkua ristiin. Jos tuolla tädillä ei ollut muita mahdollisia perijöitä (ap:lla tai hänen äidillään ja tädillään muita sisaruksia), vaan ainoastaan ap ja siskonsa, puolet olisi mennyt ap:lle ja puolet siskolle.

Meidänkin suvussa toinen sai omaisuutta, mutta minä jäin ilman. Ja tulee varmaan jatkossakin menemään samoin muiden sukulaisten kohdalla, koska minä en ole mikään sukurakas kyläilijä koskaan ollut. Enkä perinnön takia ala yhtäkkiä lappaamaan kylässä. Jo kertakäynti pitkästä aikaa sukulaisilla sai aikaan purevia vihjailuja siihen suuntaan, että kärkyn vaan perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se menee, tiedätkin jos täti ei olisi testamenttia tehnyt , olisit saanut puoliksi siskosi kanssa tädin perinnön. Meidän lapseton täti ei tehnyt testamenttia joten serkkujen kanssa perimme hänet. Hyvä näin kun meillä on myös isovanhempien talo yhteisenä.

 

Se on jännä, kun usein nykyään sukulaiset ei oikein tunnekaan toisiaan.

Nähdään korkeintaan josain synttäreillä tai hautajaisissa, niin sitten tällaiset etäiset ihmiset perii tätinsä tms, jota eivät ole vaivautuneet edes käydä katsomassa, eikä näitä nuorempia  kiinnosta yhtään vanha sukulainen millään tavoin.

Itse pidän ainakin huolta testamentin avulla, ettei yksikään etäisyyttä pitänyt sukulainen peri multa tikkuakaan.

Annan mieluummin omaisuuteni vaikka kodittomille koirille ja kissoille, kun tympeille, etäisille sukulaiastytöille - ja pojille. 

Olen koditon kissa-koira. Olen aina pitänyt sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin suvussa toinen sai omaisuutta, mutta minä jäin ilman. Ja tulee varmaan jatkossakin menemään samoin muiden sukulaisten kohdalla, koska minä en ole mikään sukurakas kyläilijä koskaan ollut. Enkä perinnön takia ala yhtäkkiä lappaamaan kylässä. Jo kertakäynti pitkästä aikaa sukulaisilla sai aikaan purevia vihjailuja siihen suuntaan, että kärkyn vaan perintöä.

Autoin isovanhempiani hyvin pitkään, koska halusin auttaa tärkeitä sukulaisiani, en saanut perintöä.

Mummi jätti kauniin ja remontoidun kesämökin lapsilleen ja vuosiksi rahaa mökin kuluihin. Perilliset tuhlasivat myös kyseiset rahat muun perinnön lisäksi.

Lisäksi sekopääomainen veti sisaruksensa oikeuteen ja perintönökki myytiin kenellelie pilkkahintaan.

Mummiparka.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se menee, tiedätkin jos täti ei olisi testamenttia tehnyt , olisit saanut puoliksi siskosi kanssa tädin perinnön. Meidän lapseton täti ei tehnyt testamenttia joten serkkujen kanssa perimme hänet. Hyvä näin kun meillä on myös isovanhempien talo yhteisenä.

Oliko teidän vanhemmat kuolleet, kun he eivät perineen siskoaan? 

Vierailija kirjoitti:

Sisko peri äitinsä laittamatta tikkua ristiin, mutta ap ei perinyt tätiään laittamatta tikkua ristiin. Jos tuolla tädillä ei ollut muita mahdollisia perijöitä (ap:lla tai hänen äidillään ja tädillään muita sisaruksia), vaan ainoastaan ap ja siskonsa, puolet olisi mennyt ap:lle ja puolet siskolle.

Eno teki testamenint yhdelle meistä serkuista ja kaikille se oli ok, koska tämä serkku enosta huolehti. 

Palaan vielä. Olen jo 37-vna miettinyt 

seniori/vanhuusasiani läpikotaisin

etukäteen.

Eli kaikki mahdolliset hypoteesit -

olen sitten naimisissa, soolomummå, vai

mikä, kaikki on tarkoin jo mietitty.

(Jopa Sveitsin 3utanasiaklinikat ja

protokollat, jos metastoitunut syöpä iskisi).

Ylipäätään en ole lainkaan opportunisti,

enkä voi silmissäni sietää opportunistiloisen

luonteisia ihmisiä.

Sukulaiset, joiden kanssa

viimeksi ollut tekemisissä joskus mummon

kuoleman aikoina, eivät merkitse minulle

enää mitään. Olemme etääntyneet,

ja muuttuneet ventovieraiksi toisillemme.

Tekohymyteatteria en aio vääntää.

Muutan pois tältä epäonnen paikkakunnalta.

Korkeintaan tapaan jatkossa yhtä serkkuani.

Pidän hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se menee, tiedätkin jos täti ei olisi testamenttia tehnyt , olisit saanut puoliksi siskosi kanssa tädin perinnön. Meidän lapseton täti ei tehnyt testamenttia joten serkkujen kanssa perimme hänet. Hyvä näin kun meillä on myös isovanhempien talo yhteisenä.

Oliko teidän vanhemmat kuolleet, kun he eivät perineen siskoaan? 

Kyllä , täti oli viimeinen sisarusparvesta. Meillä on tosi sopuisa isän suku, isovanhempien talokin yhdessä omistetaan ja vapaasti käymme siellä. talon osuuden täti antoi serkkupojalle joka eniten huolehtii siitä.

Ap, kävitkö tädin luona kylässä katsomassa häntä?

Meidän suvussa vielä tulossa tällainen perimistilanne, lapseton eno on  kuollut, leskellä on yksi lapseton sisko. äitini, siskonsa ja yksi enon siskonpoika tällä hetkellä toissijaiset perilliset, ovat siis jo enon perunkirjoissa. Leskellä testamentin teko kielto enon omaisuudesta.

Pitää myös muistaa oliko lapseton sukulainen avioliitossa vai naimaton, niissäkin eri käytännöt.

Perintö ei ole palkinto mistään. Perintö ei tasaa mitään traumaa mikä teillä mahdollisesti on. Mikään tunneasia ei vaikuta perinnön suuruuteen.

Em. asiat kun ihmiset sisäistäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Perintö ei ole palkinto mistään. Perintö ei tasaa mitään traumaa mikä teillä mahdollisesti on. Mikään tunneasia ei vaikuta perinnön suuruuteen.

Em. asiat kun ihmiset sisäistäisivät.

Juu, perinnöstä kuitenkin huolehdittava jos ei rahaa peri. Kaverini peri lapsettoman tätinsä asunnon testamentilla, auttoi tätiä loppuun asti, ymmärrän hyvin että testamenttasi kaverilleni kiitokseksi ja koska kaverini veli oli kuollut ja lapsensa eivät tätä tätiä oikein tunteneetkaan. perintövero oli 20 000e. Sai lainattua siihen rahat ja myytyä asunnon pojalleen -25% halvemmalla sukulais hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ymmärrän, että vaikka näin menee laillisesti oikein, ei tunnu kuitenkaan oikealta.

Meillä mummo (anoppi) on henkivakuutuksensa, 100000, määrännyt puolet tyttärelleen ja puolet jaettavaksi meidän lasten kesken. 

Ihan kiva, ja näinhän se perimysjärjestyksen mukaan menee. Mutta ei silti tunnu hyvältä, kun mieheni tässä ohitettiin täysin.

Entä varsinainen perintö, menikö se sattumalta 100% miehellesi?

 

Mummo siis elää vielä, mutta tiedotti henkivakuutuksestaan.   Toivottavasti perintö menee puoliksi rintaperillisille tai muuten jotenkin järkevästi. 

Ja olen toki iloinen lastemme puolesta. 

Hoh hoijaa. Miehesi on rintaperillinen.

Ihan oikein se meni. Mun äidin sisko myös lapseton ja rahaa on. Perijöitä olisi neljä mutta ehkä yksi vaan perii hänet, Enkä se ole minä vaikka meillä kyläilee. Tiedä sitten mitä hän haluaa. Toivon että pysyy elossa kun on mukava kaveri mulle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein se meni. Mun äidin sisko myös lapseton ja rahaa on. Perijöitä olisi neljä mutta ehkä yksi vaan perii hänet, Enkä se ole minä vaikka meillä kyläilee. Tiedä sitten mitä hän haluaa. Toivon että pysyy elossa kun on mukava kaveri mulle.

Onko äitisi kuollut?   

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein se meni. Mun äidin sisko myös lapseton ja rahaa on. Perijöitä olisi neljä mutta ehkä yksi vaan perii hänet, Enkä se ole minä vaikka meillä kyläilee. Tiedä sitten mitä hän haluaa. Toivon että pysyy elossa kun on mukava kaveri mulle.

Onko tädillä elossa olevia sisaruksia? 

Vierailija kirjoitti:

Niin, ymmärrän, että vaikka näin menee laillisesti oikein, ei tunnu kuitenkaan oikealta.

Meillä mummo (anoppi) on henkivakuutuksensa, 100000, määrännyt puolet tyttärelleen ja puolet jaettavaksi meidän lasten kesken. 

Ihan kiva, ja näinhän se perimysjärjestyksen mukaan menee. Mutta ei silti tunnu hyvältä, kun mieheni tässä ohitettiin täysin.

Perimysjärjestyksellä ja vakuutuskorvauksella ei ole MITÄÄN tekemistä keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, ymmärrän, että vaikka näin menee laillisesti oikein, ei tunnu kuitenkaan oikealta.

Meillä mummo (anoppi) on henkivakuutuksensa, 100000, määrännyt puolet tyttärelleen ja puolet jaettavaksi meidän lasten kesken. 

Ihan kiva, ja näinhän se perimysjärjestyksen mukaan menee. Mutta ei silti tunnu hyvältä, kun mieheni tässä ohitettiin täysin.

Jäi kiinnostamaan, onko tällä tyttärellä lapsia?

Ensinnäkin perinnöt on ylimääräistä vähän kuin lottovoitto. Ei siitä voi olla katkera jos omalle kohtaa ei sattunut vai istutteko joka lauantai-ilta kossupullon kanssa kiroilemassa kun ei tullut voittoa? 

 Toisekseen nämä - autoin vanhaa äitiäni - jutut on aivan sivuseikka, perintö jaetaan perillisille, ei se mikään työpalkkio tai korvaus ole - se on perintö. 

 Pitäkää huoli että jaatte ylimääräisiä rahojanne jo elinaikananne niille kenelle haluatte. se veroton 5 tonnin lahja on hyvä raha jakaa vaikka monta kertaa. Ainut joka häviää on verottaja.