Voiko vanhemman lähestyvään kuolemaan käytännössä valmistautua mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun mielestä kertomuksesi anoppi toimi karmeasti. Ei ole kohteliasta viedä huone tyhjäksi ennen kuin on kuollut."

 

No ei. Appi joutui sairaalaan syövän takia maaliskuussa, kun ei jalat enää kantaneet. Toppatakki ym talvivaatteet oli sairaalan kaapissa vielä toukokuussakin ja anoppi niitä olisi vienyt kotiin, kun ulkona +20. Tuonut ohuempaa tilalle seuraavana päivänä. Mutta ei saanut. 

Syöpä kun on loppuvaiheessa ja ei enää sängystä ylös pääse, siinä kohtaa ei enää ole paranemisesta toivoa.

Ymmärsin viestistäsi, että anoppi ei olisi tuonut mitään tilalle, ellei appi olisi pyytänyt. 

Ei, vaan appi ei antanut lupaa viedä kaapissa olevia vaatteita pois iltapäivällä ja tuoda seuraavana aamupäivänä uusia, "kun ei koskaan tiedä milloin kotiutetaa

Hänen toivonsa oli niissä vaatteissa. Hyvä vaan, että niiden avulla kykeni vielä pitämään hermojaan edes hiukan kurissa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin ottaa varastoon pari shampanjapulloa odottamaan.

Kela  vaan ei taida niitä korvata!?

Voi

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Huh huh, onpa kylmäävää.

Karma is a bitch. Pidä varasi, ettet itse kuole yksinäisyydessäsi - skumppapullot jää poksauttelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta silti kuolema pääsi yllättämään. Puhukaa ihmeessä asiasta ja viimetoiveista, se auttaa ja helpottaa.

Ketä se auttaa ja helpottaa ? 

Ovatko ihmiset jotenkin erityisen tunnekylmiä nykyään? Hämmästyttäviä kommentteja.

Hyggeilee kotona peittojen alla. Hankkii tukea itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Kaikkien vanhemmat eivät ole samanlaisia kuin sinulla. Älä siis ärsyynny asioista, jotka eivät kuulu sinulle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Ai, siksi skumppapulloja poksauttelet siellä, kun läheisiä kuolee? 

Sori, mutta mulle ainakin asenteesi kulostaa makaaberilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta silti kuolema pääsi yllättämään. Puhukaa ihmeessä asiasta ja viimetoiveista, se auttaa ja helpottaa.

Ketä se auttaa ja helpottaa ? 

 

      Kuolevalla on varmasti pelkoja ja samoin jäljelle jäävillä. Auttaa myös käytännönasioihin.

Mutta, jos aikaa on jäljellä kuukausia tai vuosia, kyllä sairastuneen on tehtävä aloite.

Minkä ikäinen hän nyt on, sillä on varmasti merkitystä.

 

Mitä merkitystä? Jos kyseessä on aikuisen ihmisen vanhempi ja tiedossa on että elinaikaa on kuukausista enimmillään pariin vuoteen niin onko siinä jotain suurta eroa, onko hän 65 vai 85?

65- ja 85-vuotiaan terveydentilassa (sekä henkisessä että fyysisessä) ero voi olla valtava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Mutta on ihan saakelin typerää olla ärsyyntynyt, jos joku suree omia vanhempiaan!

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa paperiasiat kuntoon niin että pääsette kuoleman jälkeen hoitamaan asioita, mm pankissa.

Muuten ootte lirissä..

Ei tuota ennakkoon voi hoitaa. Edunvalvontakin koskee eläviä, eikä sillä edunvalvontasopimuksella tee kuoleman jälkeen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta silti kuolema pääsi yllättämään. Puhukaa ihmeessä asiasta ja viimetoiveista, se auttaa ja helpottaa.

Ketä se auttaa ja helpottaa ? 

Ovatko ihmiset jotenkin erityisen tunnekylmiä nykyään? Hämmästyttäviä kommentteja.

Tänne pesiytyy kaameita,  sairaita kommentteja heitteleviä ylsilöitä. Onneksi suurin osa ihmisistä on vielä terveitä, tuntevia ja empaattisia. 

Aiheeseen palatakseni. Ei kai siihen kuolemaan voi koskaan täysin varautua, aina se sattuu. Vanhempiemme poismeno oli meille kaikille kauhea suru, mutta jälkeenpäin ajatellen hyvä ettei heidän tarvinnut maata vapoissa. Meillä oli onneksi aikaa puhua asioista, pyytä anteeksi ja koskettaa. Vieläkin tulee sisarusten kesken haikeus, miksi emme sitä ja sitä äidiltä kysyneet, muistimmeko isää siitä kiittää :(

Toki oli kaikkea ikävääkin, mutta parhaansa he tekivät niillä resursseilla mitä heillä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Käykää vanhoja elämänvaiheita ja muistoja läpi. Valokuva albumit, päiväkirjat, kirjeet, ym. Myöhemmin tulet kaipaamaan kaikkea sitä mistä ei ehditty puhua.

Voi, kyllä, juuri näin 😢

Lapsen kuolema on niin kova paikka ettei siihen voi valmistautua.

Voit alkaa säästää perintöveroja varten. Ne pitää maksaa noin vuoden kuluttua kuolemasta. Jos alat laittaa tonnin kuussa sivuun nyt heti, ehdit ehkä kerätä jopa 20 000 säästöjä veroihin. Verottajan sivuilla on perintöverolaskuri, jonka avulla voit arvioida, kuinka paljon veroja on tulossa. Huomaa, että verot pitää maksaa, vaikka perinnönjakoa ei vielä tehtäisi tai se viivästyisi. Eli et voi mitenkään välttämättä käyttää perintöä verojen maksamiseen. Varsinkin jos toinen vanhemmista on jäämässä leskeksi, joutuu verot luultavasti maksamaan omista rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykää vanhoja elämänvaiheita ja muistoja läpi. Valokuva albumit, päiväkirjat, kirjeet, ym. Myöhemmin tulet kaipaamaan kaikkea sitä mistä ei ehditty puhua.

Voi, kyllä, juuri näin 😢

Äiti kutoi meille kaikille villasukat ennen lähtöään! Pidin niitä vuosia, parsin ja parsin. Lopuksi leikkasin varren ja kudoin siihen teräosan. Äiti, äidin muisto lämmitti vuosia.  Lämmittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta silti kuolema pääsi yllättämään. Puhukaa ihmeessä asiasta ja viimetoiveista, se auttaa ja helpottaa.

Ketä se auttaa ja helpottaa ? 

 

      Kuolevalla on varmasti pelkoja ja samoin jäljelle jäävillä. Auttaa myös käytännönasioihin.

Mutta, jos aikaa on jäljellä kuukausia tai vuosia, kyllä sairastuneen on tehtävä aloite.

Minkä ikäinen hän nyt on, sillä on varmasti merkitystä.

 

Mitä merkitystä? Jos kyseessä on aikuisen ihmisen vanhempi ja tiedossa on että elinaikaa on kuukausista enimmillään pariin vuoteen niin onko siinä jotain suurta eroa, onko hän 65 vai 85?

No on sillä mielestäni se ero, että 65-vuotiaalla on elämä enemmän kesken, 85-vuotias on jo elänyt hyvän pituisen elämän ja edessä olisi vain huonompia vuosia.

Tavallaan olen valmistautunut vanhempieni poismenoon. Yksinäistä tulee. Toivottavasti eivät jätä asioita roikkumaan. 

Kai siihen voi. Ainakin niin, ettei keillä ajatusta.

Itse tiedän, että sitten kun äiti kuolee, se tulee olemaan ihan hirveän surullista. Hirveän iso menetys. Osa itseäni. Rakas äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykää vanhoja elämänvaiheita ja muistoja läpi. Valokuva albumit, päiväkirjat, kirjeet, ym. Myöhemmin tulet kaipaamaan kaikkea sitä mistä ei ehditty puhua.

Voi, kyllä, juuri näin 😢

Äiti kutoi meille kaikille villasukat ennen lähtöään! Pidin niitä vuosia, parsin ja parsin. Lopuksi leikkasin varren ja kudoin siihen teräosan. Äiti, äidin muisto lämmitti vuosia.  Lämmittää!

Oman äitini kuolemasta on jo vuosia, mutta edelleen välillä herkistyn ja kaipaus iskee. Silloin tällöin miettii, että voisipa soittaa äidille ja jutella tästä ja tuosta ja kysyä tuosta ja tästä. Muistella menneitä, kaikkea mitä oli kun olin lapsi - kaikesta, mitä ja millaista oli, kun äiti itse oli lapsi ja nuori. Toki keskustelimme hänen eläessään, mutta olin suht nuori hänen kuollessaan, joten kaikkea ei aikoinaan vielä ymmärtänyt ottaa puheeksi.

Läsnäolo, vuorovaikutus, välittämisen näyttäminen silloin kun se on vielä mahdollista - kannattaa se muistaa. Sitten jossain kohtaa kaikki on myöhäistä.