Voiko vanhemman lähestyvään kuolemaan käytännössä valmistautua mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Voi varautua. Kannattaa hoitaa asiat niin että kuoleman jälkeen perunkirjoitus on helppo. Käytännön asioita voi aina hoitaa, kuolema tulee jokaiselle aina jossain vaiheessa. Jos kaikki asiat on retuperällä asioiden hoitaminen on raskaampaa sen surun kera. Voi kysellä millaiset hautajaiset haluaa ja miten haluaa että asiat ovat hänen kuolemansa jälkeen. Tähän vaikuttaa se taloudellinen tilanne.

Esimerkiksi miten? Selkeät neuvot olisi mainio apu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Ymmärrän, että päihdevanhempia et välttämättä niin sure, jos olet paljon kärsinyt. Mutta sanoit, että sinua ärsyttää muut ihmiset, jotka surevat omia vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Ymmärrän, että päihdevanhempia et välttämättä niin sure, jos olet paljon kärsinyt. Mutta sanoit, että sinua ärsyttää muut ihmiset, jotka surevat omia vanhempiaan.

On vain kateellinen niille, jotka tulevat normaalista perheestä.

Aloitus on viime vuodelta, mutta aihe ikuinen. Jokaisen meistä on valmistauduttava vanhempiemme kuolemaan, ellemme kuole ennen heitä. Käytännön järjestelyt ovat eri asia, mikäli vanhemmat eivät itse halua niistä puhua. Siskoni 94-vuotias appiukko ei ollut halukas miettimään kuolemaansa eikä luopumaan mistään, koska ei ollut aikonut kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykää vanhoja elämänvaiheita ja muistoja läpi. Valokuva albumit, päiväkirjat, kirjeet, ym. Myöhemmin tulet kaipaamaan kaikkea sitä mistä ei ehditty puhua.

Voi, kyllä, juuri näin 😢

Äiti kutoi meille kaikille villasukat ennen lähtöään! Pidin niitä vuosia, parsin ja parsin. Lopuksi leikkasin varren ja kudoin siihen teräosan. Äiti, äidin muisto lämmitti vuosia.  Lämmittää!

💗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi varautua. Kannattaa hoitaa asiat niin että kuoleman jälkeen perunkirjoitus on helppo. Käytännön asioita voi aina hoitaa, kuolema tulee jokaiselle aina jossain vaiheessa. Jos kaikki asiat on retuperällä asioiden hoitaminen on raskaampaa sen surun kera. Voi kysellä millaiset hautajaiset haluaa ja miten haluaa että asiat ovat hänen kuolemansa jälkeen. Tähän vaikuttaa se taloudellinen tilanne.

Esimerkiksi miten? Selkeät neuvot olisi mainio apu.

Olen eri, mutta hoitanut yhden kuolinpesän asioiden selvittämisen pari vuotta sitten ja lisäksi katsonut vierestä, kun puoliso on hoitanut omien vanhempiensa asiat näiden kuoleman jälkeen.

Asioiden hoitoa helpottaa paljon se, jos perillisellä on selkeä lista kaikista vainajan taloudellisista asioista, esim.

- missä pankeissa on tilejä

- mitä velkoja on

- mitä vakuutuksia on

- mitä muuta omaisuutta on, esim. osakkeet, asunnot, kiinteistöt, metsää jne.

- mitä muita sopimuksia on, esim. lehtitilaukset, nettiliittymät, suoratoistopalvelut, puhelinliittymät.

- onko osakkaana jossain jakamattomassa kuolinpesässä.

Sen sijaan mistään valtuutuksista esim. pankkiasioiden hoitoon ei ole mitään iloa kuoleman jälkeen, sillä kaikki tällaiset valtuutukset loppuvat kuolemaan.