Voiko vanhemman lähestyvään kuolemaan käytännössä valmistautua mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta silti kuolema pääsi yllättämään. Puhukaa ihmeessä asiasta ja viimetoiveista, se auttaa ja helpottaa.

Ketä se auttaa ja helpottaa ? 

 

      Kuolevalla on varmasti pelkoja ja samoin jäljelle jäävillä. Auttaa myös käytännönasioihin.

Mutta, jos aikaa on jäljellä kuukausia tai vuosia, kyllä sairastuneen on tehtävä aloite.

Minkä ikäinen hän nyt on, sillä on varmasti merkitystä.

 

Mitä merkitystä? Jos kyseessä on aikuisen ihmisen vanhempi ja tiedossa on että elinaikaa on kuukausista enimmillään pariin vuoteen niin onko siinä jotain suurta eroa, onko hän 65 vai 85?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Ja päihdeperhetaustako tekee sen että on ihan normaalia käytöstä ilmoittaa että vanhemman kuolemaa surevat ihmiset ärsyttää ja että ansaitsevatkin menettää heidät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta silti kuolema pääsi yllättämään. Puhukaa ihmeessä asiasta ja viimetoiveista, se auttaa ja helpottaa.

Ketä se auttaa ja helpottaa ? 

 

      Kuolevalla on varmasti pelkoja ja samoin jäljelle jäävillä. Auttaa myös käytännönasioihin.

Mutta, jos aikaa on jäljellä kuukausia tai vuosia, kyllä sairastuneen on tehtävä aloite.

Minkä ikäinen hän nyt on, sillä on varmasti merkitystä.

 

Mitä merkitystä? Jos kyseessä on aikuisen ihmisen vanhempi ja tiedossa on että elinaikaa on kuukausista enimmillään pariin vuoteen niin onko

Siis mitä ihmettä. 65 vuotias on vielä nuorehko. On normaalia surra sitä, että nuorehkon ihmisen elämä katkeaa kesken kaiken. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Ja päihdeperhetaustako tekee sen että on ihan normaalia käytöstä ilmoittaa että vanhemman kuolemaa surevat ihmiset ärsyttää ja että ansaitsevatkin menettää heidät? 

Niin. Jos toisista ei huolehdita edes lapsena niin miksi toisilla pitäisi olla oikeus saada vanhemmiltaan tukea vielä aikuisena? 

Vierailija kirjoitti:

Voi varautua. Kannattaa hoitaa asiat niin että kuoleman jälkeen perunkirjoitus on helppo. Käytännön asioita voi aina hoitaa, kuolema tulee jokaiselle aina jossain vaiheessa. Jos kaikki asiat on retuperällä asioiden hoitaminen on raskaampaa sen surun kera. Voi kysellä millaiset hautajaiset haluaa ja miten haluaa että asiat ovat hänen kuolemansa jälkeen. Tähän vaikuttaa se taloudellinen tilanne.

Voi, JOS se kuoleva omainen vaan tähän suostuu. Appi ei suostunut. Oli koko ajan sitä mieltä että hän EI kuole, ja suuttui jos joku vihjaisikin siihen suuntaan. Suuttui esimerkiksi kun anoppi aikoi viedä sairaalan kaapista vaatteet kotiin, mitä hän sitten pukee jos pääseekin jo huomenna kotiin? Vanhat sai viedä pesuun vasta, kun toi uudet kaappiin tilalle.

Ja appi ei ollut muistisairas tai muutenkaan "vajaa". Hän vaan ei halunnut myöntää kuolevansa. Olihan se hankalaa selvittää asioita sitten kuoleman jälkeen, kaivaa papereista tietoa mitä tilejä on jne. Yksikin pankki vaati että kuolinpesästä pitää maksaa 10 000€ velka, kun kuulemma takaisinmaksuturvaa ei ollut. Kunnes löydettiin jostain kansiosta todiste sille että takaisinmaksuturva on. Verottajalta tuli myös virheellinen perintöverosumma kaksi kertaa. Kaikki olisi ollut helpompaa etukäteen ja puhuttuna, mutta ei se vaan aina onnistu.

Omalla kohdalla en edes osaa sanoa, kumpi oli vaikeampi tilanne.  Toinen vanhemmistani kuoli nopeasti oman käden kautta, ei siihen kerinnyt liikaa valmistautua ja shokki oli melkoinen.   Sisarukseni kohdalla tiedossa oli jo etukäteen ettei aikaa ole paljoa jäljellä ja se jatkuva pelko ja ahdistus kalvoi kokoajan mieltä.    

Nyt olen tilanteessa että tiedän toki ajan tulevan joskus.   Eihän sen ajatteleminen herkkua ole, mutta tiedostettavaa, että täältä lähtee jokainen vuorollaan.        Ei siihen 100% koskaan voi valmistautua mutta kuten täällä on jo aiemmin mainittu, kannattaa tietyt asiat hoitaa mahdollisimman hyvin kuntoon ja pohtia myös mahdollisia tukiverkkoja kun aika alkaa olla käsillä ja sen jälkeen.

Käykää vanhoja elämänvaiheita ja muistoja läpi. Valokuva albumit, päiväkirjat, kirjeet, ym. Myöhemmin tulet kaipaamaan kaikkea sitä mistä ei ehditty puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi varautua. Kannattaa hoitaa asiat niin että kuoleman jälkeen perunkirjoitus on helppo. Käytännön asioita voi aina hoitaa, kuolema tulee jokaiselle aina jossain vaiheessa. Jos kaikki asiat on retuperällä asioiden hoitaminen on raskaampaa sen surun kera. Voi kysellä millaiset hautajaiset haluaa ja miten haluaa että asiat ovat hänen kuolemansa jälkeen. Tähän vaikuttaa se taloudellinen tilanne.

Voi, JOS se kuoleva omainen vaan tähän suostuu. Appi ei suostunut. Oli koko ajan sitä mieltä että hän EI kuole, ja suuttui jos joku vihjaisikin siihen suuntaan. Suuttui esimerkiksi kun anoppi aikoi viedä sairaalan kaapista vaatteet kotiin, mitä hän sitten pukee jos pääseekin jo huomenna kotiin? Vanhat sai viedä pesuun vasta, kun toi uudet kaappiin tilalle.

Ja appi ei ollut muistisairas tai muutenkaan "vajaa". Hän vaan ei halunnut myöntää kuolevansa. Olihan se hankalaa selvittää

Kuulostaa niin tutulta, ei tulisi mieleenkään puhua mistään kuolemaan liittyvistä asioista, perukirjoista. Jos yrittäisin puhua, niin tiedän tasan tarkkaan että välit menisi lopullisesti ja viha laskeutuisi ylleni. Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Ja päihdeperhetaustako tekee sen että on ihan normaalia käytöstä ilmoittaa että vanhemman kuolemaa surevat ihmiset ärsyttää ja että ansaitsevatkin menettää heidät? 

Niin. Jos t

Mitä jos menisit vaikka terapiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Ja päihdeperhetaustako tekee sen että on ihan normaalia käytöstä ilmoittaa että vanhemman kuolemaa surevat ihmiset ärsyttää ja että ansaitsevatkin menettää heidät? 

Niin. Jos t

Sinun paskat perhesuhteesi eivät ole ventovieraiden ihmisten vika. 

Nyt selville pankki, vakuutus, osakkeet, kiinteistöt ja valtuutus sinulle hoidella asioita. Muuten ole k*sessa kun alat asioita hoitamaan kuoleman jälkeen.

Hoitakaa paperiasiat kuntoon niin että pääsette kuoleman jälkeen hoitamaan asioita, mm pankissa.

Muuten ootte lirissä..

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Syntymämulkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset jotka suree vanhempiensa kuolemaa. Isä kuoli jo kun olin nuori eikä herättänyt mitään tunteita (oli alkoholisti) äitiä vihaan sen verran enempi että jos hän kuolee ennen mua niin juhlin sitä kyllä jollain skumppapullolla ja tuskin menen hautajaisiin. Jos suret vanhempia niin ansaitsetkin menettää heidät. 

Tää on ehkä sosiopaatein viesti jonka olen lukenut tältä palstalta. 

Vai niin. Et oo vissiin sitten itse kasvanut päihdeperheessä 

Voi nyyhkis. Vello lisää itsesäälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta silti kuolema pääsi yllättämään. Puhukaa ihmeessä asiasta ja viimetoiveista, se auttaa ja helpottaa.

Ketä se auttaa ja helpottaa ? 

Molempia. 

Jos kuolevalle ei pysty kommunikoimaan, niin jos asioista on jo puhuttu, omainen tietää, mitä kuoleva on toivonut viime päivikseen. (Esim kuunnella tiettyä musiikkia tai että joku kävisi vielä hyvästelemässä tai että luetaan jotain kirjaa, runoja tms.)

Kun kuolevalle on kuollut, niin on puhuttu, miten haluaa hautajaiset ja minne ja miten haudataan.

Esim mun isä sanoi, että vaikka saisi lopussa sydänkohtauksen tai mitä vaan, ei saa viedä sairaalaan. Ja että haluaa polttohautauksen. Mielivirtensäkin tiesin. Näin toimin. 

En ole se, jolta kysyit. 

"Voi, JOS se kuoleva omainen vaan tähän suostuu. Appi ei suostunut. Oli koko ajan sitä mieltä että hän EI kuole, ja suuttui jos joku vihjaisikin siihen suuntaan. Suuttui esimerkiksi kun anoppi aikoi viedä sairaalan kaapista vaatteet kotiin, mitä hän sitten pukee jos pääseekin jo huomenna kotiin? Vanhat sai viedä pesuun vasta, kun toi uudet kaappiin tilalle."

Mun mielestä kertomuksesi anoppi toimi karmeasti. Ei ole kohteliasta viedä huone tyhjäksi ennen kuin on kuollut. 

Mun sedälle kävi sitä paitsi näin: sai sellaisen sairaskohtauksen, että lääkärit ilmoittivat, että varma kuolema muutaman päivän sisällä sairaalassa. On kuulemma kokemus monesta samanlaisesta eikä ole mitään mahdollisuuksia selvitä. Sedän vaimo kertoi, että setä vain huolehti siitä, että sinne pitäisi viedä bussikortti, jotta pääsee bussilla kotiin. 

Ihmeellistä, mutta setä kumminkin selvisi ja meni kotiinsa. Oli kävelevä ja järkevä. (Tosin kuoli puoli vuotta myöhemmin samanlaiseen kohtaukseen. Silloin lääkärit sanoi omaisille, että menkää kotiin lepäämään, sillä elää vielä muutaman päivän. Kuoli kuitenkin sen päivän yönä.)

"Mun mielestä kertomuksesi anoppi toimi karmeasti. Ei ole kohteliasta viedä huone tyhjäksi ennen kuin on kuollut."

No ei. Appi joutui sairaalaan syövän takia maaliskuussa, kun ei jalat enää kantaneet. Toppatakki ym talvivaatteet oli sairaalan kaapissa vielä toukokuussakin ja anoppi niitä olisi vienyt kotiin, kun ulkona +20. Tuonut ohuempaa tilalle seuraavana päivänä. Mutta ei saanut. 

Syöpä kun on loppuvaiheessa ja ei enää sängystä ylös pääse, siinä kohtaa ei enää ole paranemisesta toivoa.

Vierailija kirjoitti:

"Mun mielestä kertomuksesi anoppi toimi karmeasti. Ei ole kohteliasta viedä huone tyhjäksi ennen kuin on kuollut."

 

No ei. Appi joutui sairaalaan syövän takia maaliskuussa, kun ei jalat enää kantaneet. Toppatakki ym talvivaatteet oli sairaalan kaapissa vielä toukokuussakin ja anoppi niitä olisi vienyt kotiin, kun ulkona +20. Tuonut ohuempaa tilalle seuraavana päivänä. Mutta ei saanut. 

Syöpä kun on loppuvaiheessa ja ei enää sängystä ylös pääse, siinä kohtaa ei enää ole paranemisesta toivoa.

Ymmärsin viestistäsi, että anoppi ei olisi tuonut mitään tilalle, ellei appi olisi pyytänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun mielestä kertomuksesi anoppi toimi karmeasti. Ei ole kohteliasta viedä huone tyhjäksi ennen kuin on kuollut."

 

No ei. Appi joutui sairaalaan syövän takia maaliskuussa, kun ei jalat enää kantaneet. Toppatakki ym talvivaatteet oli sairaalan kaapissa vielä toukokuussakin ja anoppi niitä olisi vienyt kotiin, kun ulkona +20. Tuonut ohuempaa tilalle seuraavana päivänä. Mutta ei saanut. 

Syöpä kun on loppuvaiheessa ja ei enää sängystä ylös pääse, siinä kohtaa ei enää ole paranemisesta toivoa.

Ymmärsin viestistäsi, että anoppi ei olisi tuonut mitään tilalle, ellei appi olisi pyytänyt. 

Ei, vaan appi ei antanut lupaa viedä kaapissa olevia vaatteita pois iltapäivällä ja tuoda seuraavana aamupäivänä uusia, "kun ei koskaan tiedä milloin kotiutetaan".