Kotirouvan "ura" on suurimmalle osalle naisista taloudellisesti kannattavampi kuin töissäkäynti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana olemiseen ei tarvita suuria tuloja miehen puolelta, riittää että tyytyy ihan tavalliseen elämään. 

Olen itse ollut kotona kohta 20 vuotta ja tämä on ollut hyvin toimiva ratkaisu. Lapset ovat saaneet kasvaa rauhassa kotona, eritystä tukea tarvinneelle oli aina joku vastassa kun tuli koulusta. Pidän kotitöistä, joten niiden tekeminen ei ole tuntunut vastenmieliseltä (mies osallistuu myös, joskin minä teen valtaosan omasta tahdostani) sekään. Nyt kun lapset ovat jo isompia, on omaa aikaa harrastaa ja opiskella. 

Ymmärrän kyllä ne perinteiset sudenkuopat tämäntyylisessä asetelmassa, mutta mielestäni kotirouvuus on turhan haukuttua nykyään. Kaikille se ei tietenkään sovi, eikä kaikkia edes kiinnosta- valinnanvapaus kunniaan, myös meidän kotiin jääneiden osalta. 

Niin? Taloudellisesti kannattavampaa sinulle olisi kuitenkin ollut käyd

Rahat saa mukaan hautaan 🤣

Saaks ne kotiäidin päivittäin imuroidut lattiat mukaan hautaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia huolettaa eläke, mutta moniko todellisuudessa tienaa sellaisia summia, joilla eläke tulee olemaan juuri enempää kuin sen tonnin (eli takuueläkkeen verran)? Näistähän on ollut paljon lehtijuttujakin, että koko ikänsä töissäkäynyt saa jotain 1200€/kk eläkettä. 

Tuo  matala eläke tarkoittaa, että kuukausipalkka on tuskin ollut edes 2000 euroa kuukaudessa, ehkä osa-aikatyötä tai välissä on ollut työttömyysjaksoja tai on ollut pitkään kotona lasten kanssa.

Normaali työeläke meille freelancereille ja taiteilijoille, jotka olemme maksaneet vuosikymmenten ajan lakisääteisiä YEL-maksuja parikymmentä prosenttia työtuloista. Olin kotiäitinä viitisen vuotta, kun lapset olivat pieniä, ja sen jälkeen aloin työllistyä kirjantekijänä. Nyt olen ollut eläkkeellä pari vuotta, mutta vaatimattoman työeläkkeen kylkeen olin säästänyt vapaaehtoista eläkettä, jatkan työntekoa ja sain taiteilijaeläkkeen. Miehen varaan ei voinut laskea: tuli avioero ja lapset kasvoivat aikuisiksi.

 Vapaaehtoinen eläkesäästäminen on fiksua. Onneksi olkoon taitelijaeläkkeestä! Se kertoo ansiokkaasta työstä taiteilijana.

Vierailija kirjoitti:

Ai miten se on taloudellisesti kannattavaa? 0 euroa eläkettä, 0 euroa omaa rahaa, 0 euroa omaa omaisuutta.

17 vuotta kotiäitinä/kotirouvana ja sä olet väärässä. Säästössä on eläkettä, omaa rahaa oli, kun tilille laittoi ja rinnakkaiskortti ja omaisuuttakin sijoituksissa. 

Nuorin meni yläasteelle, kun mä lähdin töihin. Parissa kuukaudessa sain haluamaani työtä. Lähes kaiken olen saanut talteen, että yhä kertyy eläkesäästöt, omaa rahaa on ja ostimme kolmannen sijoituskämpän. Yksi on avioehdolla suojattu mulle. 

Nyt ovat lapset muuttaneet omilleen. Rahaa jää enemmän eli säästöönhän ne menee.

 Ihan keskiluokkaisesta duunariperheesä on kyse. Me ollaan eletty suht järkevästi, eikä hötkyillä rahan suhteen. Sitä jää, kun miettii mihin sitä käyttää. Toki olishan sitä enemmän, jos olisin koko ajan käynyt töissä. Näin on hyvin ollut. Me on maksettu vapaudesta ja rentoudesta. Ei ole miehenkään tarvinnut selkänahastaan mitään repiä. Lomansa on voinut pitää ja normaalia työaikaa tehdä. Nyt on kolme lasta yliopistoissa ja pärjäävät ihan kivasti omillaan. Toki asunnoissa on autettu.

Miksi ihmeessä kukaan kotiorjaksi suostuisi?

N55

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva, ja ylpeä siitä. Kun kerron tämän ihmisille, saan usein osakseni hämmästystä, toisinaan jopa vähättelyä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Minut on valittu 💕

Tää video kertoo erittäin tarkasti, oletko mies vai nainen ja mikä sua kotiäideissä viehättää.

Jokaisen kotirouvan tulisi vaatia, että ukko maksaa kuukausittain vapaaehtoisesta eläkemaksua rouvalle ns. pahan päivän varalle.

Sorry, mutta ei ole Suomessa. 

1) Suomessa avo- ja avioerot ovat todella yleisiä. Eroihin ei liity enää stigmaa, joka pitäisi häntäheikin naimisissa. Viimeistään siinä kun olet 40-50v, niin huomaat ympärilläsi yllättäviä, todella rumia eroja.

2) Suomessa poissulkevat avioehdot ovat yleisiä.

3) Suomessa eron jälkeen ei käytännössä ole elatusvelvollisuutta ex-puolisoon nähden toisin kuin monessa muussa maassa. Ei tule mitään kunnon alimony-soppareita.

4) Suomessa mies ei myöskään ole vastuussa puolison eläkkeestä. Kotona ollessa sun eläke jää tosi pieneksi ja lähes täysin yhteiskunnan varaan.

5) Suomessa kotiäidin oikeus terveydenhoitoon ei ole sidottu miehen työvakuutukseen kuten vaikkapa siellä Jenkkilässä. Suomessa paras hoito tulee työterveyden kautta, eikä siitä hyödy perheenjäsenet.

Vierailija kirjoitti:

Ai miten se on taloudellisesti kannattavaa? 0 euroa eläkettä, 0 euroa omaa rahaa, 0 euroa omaa omaisuutta.

Minun mieheni on maksanut minulle privaatisti eläkettä. Se on jo nyt huomattavasti suurempi summa, kuin mitä keskivertosuomalainen tulee saamaan eläkettä.

Kaikki omaisuus on yhteisissä nimissä.

Käyttämäni rahan perään mies ei ole koskaan kysellyt, päinvastoin vastannut, että ne ovat MEIDÄN rahojamme, käytä miten haluat.

^ Ja

6) Suomessa on todella vaikea työllistyä pitkän kotiäitiyden jälkeen toisin kuin monessa muussa maassa. Suomessa pitkä kotiäitiys ei ole meriitti. Täällä ei katsota hyvällä pitkiä aukkoja työelämässä ja ikäsyrjintä on kovaa jo viittäkymppiä lähestyviä työnhakijoita kohtaan. Mihin luulet viisikymppisen kotiäidin työllistyvän? Myös koulutuksesta ja lisäkouluttautumisesta koko ajan leikataan. Jenkeissä voitkin 30 vuoden kotiäitiyden jälkeen palata samalle alalle, mutta et Suomessa.

Herttaista miten edelleen pidetään leskeneläkettä vanhuuden turvana vaikka tosiaan 1975 ja jälkeen syntyneille sitä maksetaan vain 10 vuotta.

Kotirouvana eläminen on varteenotettava vaihtoehto, jos mies on erittäin hyväpalkkaisessa johtoasemassa (huom ei mikään oman elämänsä myyntipäällikkö), silloin taloudellisia haasteita ei tule, ELLEI mies jossain vaiheessa karkaa uuden rouvan matkaan.

Ja tässäkin tilanteessa tuo voi olla aika raskasta, kun identiteetti perustuu pelkästään äitiydelle. Tiedän kotirouvan, joka allekirjoittaa viralliset viestinsä koulutus tittelinään eli kauppatieteiden maisteri allekirjoituksessa:). Tosiaan koulutus on, mutta se on +25 vuotta vanha ja päivääkään ei ole ollut töissä. Eli aika surullista oikeastaan, että jotain tuollaista pitää painottaa kun muutakaan ei ole. Aikuisten lapsien saavutuksilla päteminen kuuluu samaan sarjaan...

Joku kommentoi, että eihän nykyiset eläkekertymät edes mitään ole. Itsellä on 6 vuotta huonolla kertymällä lastenhoidon vuoksi mutta siitä huolimatta eläkekertymäni on alle 50-vuotiaana yli 1700 euroa ja vielähän tässä on aikaa nostattaa vaikka kuinka. Ennuste näyttää yli 3000 euroa, toki työttömyyttä voi tulla matkan varrelle.

Minlä verran kotirouva sitten kokee olevansa riippuvainen miehensä tuloista ja hyväntahtoisuudesta? Pitääkö miestä miellyttää vai saako esim. kieltäytyä seksistä, vaikka mies sitä haluaisi mutta itse ei? Onko kotirouvan puoliso ikään kuin myös kotirouvan työnantaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten se on taloudellisesti kannattavaa? 0 euroa eläkettä, 0 euroa omaa rahaa, 0 euroa omaa omaisuutta.

17 vuotta kotiäitinä/kotirouvana ja sä olet väärässä. Säästössä on eläkettä, omaa rahaa oli, kun tilille laittoi ja rinnakkaiskortti ja omaisuuttakin sijoituksissa. 

Nuorin meni yläasteelle, kun mä lähdin töihin. Parissa kuukaudessa sain haluamaani työtä. Lähes kaiken olen saanut talteen, että yhä kertyy eläkesäästöt, omaa rahaa on ja ostimme kolmannen sijoituskämpän. Yksi on avioehdolla suojattu mulle. 

Nyt ovat lapset muuttaneet omilleen. Rahaa jää enemmän eli säästöönhän ne menee.

 Ihan keskiluokkaisesta duunariperheesä on kyse. Me ollaan eletty suht järkevästi, eikä hötkyillä rahan suhteen. Sitä jää, kun miettii mihin sitä käyttää. Toki olishan sitä enemmän, jos olisin koko ajan käynyt töissä. Näin

Mistä sitä omalle tilille laitettavaa rahaa tulee, jos on vain kotirouvana eikä tee ansiotyötä?

Oikea sudenkuoppa on kotirouvalle, jossa avioehdolla rajataan vaimo pois miehen hankkimasta omaisuudesta.

Eipä ole täällä näkynyt niiden vaimojen kirjoituksia, joilla ei juurikaan ole omaa rahaa, säästöjä tai edes  miehen maksamaa vapaaehtoista eläkevakuutusta. Vaimoja, jotka joutuvat alentuvasti kerjäämään ja perustelemaan omat ostoksensa saadakseen niihin rahaa.

Tänä päivänä on hyvä jokaisen duunissakin käyvän varautua säästämään eläkettä varten. Ei ne kertymät kummosia ole ja miten niitä sitten tulevaisuudessa jaetaan... vai sulaako ne valion kassaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kahdeksan vuotta kotirouvana. Silloin sai vielä työmarkkinatukeen lapsikorotukset. Lyhensin työmarkkinatuella asuntolainaa. Meillä lapsia kolme. Palasin töihin -21 nuorimman ollessa 2,5v. Nyt on asuntolaina jo maksettu. Asumme Helsingissä.

Et ollut. Kotirouva ei saa yhteiskunnan tukea, sinä sait. Et ollut kotirouva.

Kotona ihan paras, lapset koulusta ei tyhjään kotiin. Harrastaa ehtii päivällä sopivasti, tavata ystäviä, siivota ja leipoa.

Ihanaa kaikki hyvä perheen eteen. Kohta ovat isoja,sitten mietitään muita vaihtoehtoja elämään. (Aikansa kutakin kestää)

Minä voin alkaa kotirouvaksi jos mies siirtää minulle miljoonan puhtaana käteen jonka voin sitten sijoittaa. Miehen tulee maksaa eläminen jos olisin kotona jotta se miljoonani saa nousta korkoa korolle rauhassa. 

Siinä olisi sen verran turvaa että voisin harkita työelämästä pois jäämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Nytpä vitsin murjaisit. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, miten kotirouvana oleminen olisi ollut minulle taloudellisesti kannattavampaa kuin töissä käyminen. Mainittakoon, että työskentelen alalla, jossa palkkataso on n. 4500e/kk brutto. Nettona käteen jää reilut 3200e/kk. Työssä käydessä olen myös kerryttänyt itselleni työeläkettä, joka onnekseni nykylaskelmien mukaan tulee olemaan sentään kohtuullinen jos jaksan eläkeikään asti. 

Kohtaan omassa työssäni minimituloilla kituuttavia ihmisiä (takuu- ja kansaneläke, työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, kuntoutustuki, työkyvyttömyyseläke). Kammottaisi joutua itse tuohon asemaan, joten aion todellakin ansaita jatkossakin omat rahani ja samaa suosittelen joka ikiselle naiselle. Miehille toki myös. Aina ei ole oma valinta joutua sivuun työelämästä, mutta mikään taloudellisesti kannattava ratkaisu se ei todellekaan ole. Ellei sitten jostain löydä anteliasta miljonääriä itseään

Työkyvytön voit olla vaikka huomenna. Elämä on mutkia joskus täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Minlä verran kotirouva sitten kokee olevansa riippuvainen miehensä tuloista ja hyväntahtoisuudesta? Pitääkö miestä miellyttää vai saako esim. kieltäytyä seksistä, vaikka mies sitä haluaisi mutta itse ei? Onko kotirouvan puoliso ikään kuin myös kotirouvan työnantaja?

 

Miksi näitä seksijuttuja ja voimafantasioita aina liitetään kotirouvuuteen? Heillähän on parisuhde siinä missä muillakin, vaikka miehen tienestit ovatkin yhteisiä. Perhettä ja kotiahan siinä huolletaan ja parisuhde tulee sitten siinä sivussa. Hyvin tuleekin, ei ole tarvinnut seksistä, eikä rahasta tapella. 

Tasa-arvoisempi parisuhde kuin monella ... Seksiä en harrasta käskien, enkä pomotukseen suostuisi.

Mitenniin?  Minä ja naiskollegani ansaitaan yhtä paljon kuin työssä käyvät miehemme. Ihnettelen väitettäsi kotirouvana olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Oikea sudenkuoppa on kotirouvalle, jossa avioehdolla rajataan vaimo pois miehen hankkimasta omaisuudesta.

 

Eipä ole täällä näkynyt niiden vaimojen kirjoituksia, joilla ei juurikaan ole omaa rahaa, säästöjä tai edes  miehen maksamaa vapaaehtoista eläkevakuutusta. Vaimoja, jotka joutuvat alentuvasti kerjäämään ja perustelemaan omat ostoksensa saadakseen niihin rahaa.

 

 

Koska se on myytti.