Kotirouvan "ura" on suurimmalle osalle naisista taloudellisesti kannattavampi kuin töissäkäynti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kahdeksan vuotta kotirouvana. Silloin sai vielä työmarkkinatukeen lapsikorotukset. Lyhensin työmarkkinatuella asuntolainaa. Meillä lapsia kolme. Palasin töihin -21 nuorimman ollessa 2,5v. Nyt on asuntolaina jo maksettu. Asumme Helsingissä.

Et ollut. Kotirouva ei saa yhteiskunnan tukea, sinä sait. Et ollut kotirouva.

Toi on sama asia, jos työhön ei ole halunnut, vaikka nostaakin tuet.

Vierailija kirjoitti:

 

Kotona ihan paras, lapset koulusta ei tyhjään kotiin. Harrastaa ehtii päivällä sopivasti, tavata ystäviä, siivota ja leipoa.

Ihanaa kaikki hyvä perheen eteen. Kohta ovat isoja,sitten mietitään muita vaihtoehtoja elämään. (Aikansa kutakin kestää)

Ei ole älykkään ihmisen työtä vuodesta toiseen siivota ja leipoa. Elinpiiri on kovin rajoittunutta ja vähävirikkeistä, jos elämä pyörii siivoamisen ja leipomisen ympärillä.  

Lapsena näin ja kuulin, kuinka naapurin kotirouvien ainoa harrastus oli juoruta ja kytätä naapureita.  Omat vanhempani tekivät ansiokkaat akateemiset työurat molemmat, minä suuntasin akateemiselle uralle ja niin myös meidän lapset.  Jokaisessa kolmessa polvessa maailma on ollut ja on mielenkiintoinen, avara ja täynnä mahdolisuuksia ihan eri tavalla kuin siivoavalla, leipovalla ja juoruavalla kotirouvalla. 

Muut AV:n kotitalouskeskustelut: "Kyllä ei nykypäivänä verotuksen ja inflaation takia edes kahden DI:n palkka riitä mukavaan keskiluokkaiseen elämään! Korkeintaan yksi lapsi voi ehkä olla, mutta sillekään ei voi edes jäätelöä kesällä ostaa tai korttitalo kaatuu."

Tämä ketju: "Kyllä yhden duunarin palkalla ihan hyvin voi toinen jäädä kotiin, on varaa elää mukavasti ja ostaa kolme sijoitusasuntoa sekä kolmelle lapselle omat asunnot, kun aikuistuvat."

Vierailija kirjoitti:

Monia huolettaa eläke, mutta moniko todellisuudessa tienaa sellaisia summia, joilla eläke tulee olemaan juuri enempää kuin sen tonnin (eli takuueläkkeen verran)? Näistähän on ollut paljon lehtijuttujakin, että koko ikänsä töissäkäynyt saa jotain 1200€/kk eläkettä. 

Kyllä, moni tienaa. Ihan jokainen voi käydä tarkistamassa nyt kertyneen ja tulevan eläkkeen määrän työeläkeyhtiön sivuilta. 

Itse olen tehnyt alle keskipalkkaista työtä koko ikäni. Sen lisäksi minulla on melkein 10 vuoden jakso, jolloin olin perhevapailla, työttömänä ja osa-aikatyössä. Silti minun eläke on monta sataa euroa enemmän kuin takuueläke. Otin myös aikoinaan yksityisen eläkevakuutuksen, mistä saan satoja euroja kuukaudessa vajaan kymmenen vuoden ajan. Säästöt ja sijoitukset auttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea sudenkuoppa on kotirouvalle, jossa avioehdolla rajataan vaimo pois miehen hankkimasta omaisuudesta.

 

Eipä ole täällä näkynyt niiden vaimojen kirjoituksia, joilla ei juurikaan ole omaa rahaa, säästöjä tai edes  miehen maksamaa vapaaehtoista eläkevakuutusta. Vaimoja, jotka joutuvat alentuvasti kerjäämään ja perustelemaan omat ostoksensa saadakseen niihin rahaa.

 

 

Koska se on myytti. 

Tuskinpa on myytti, koska vapaaehtoiset eläkevakuutukset eivät ole kovin yleisiä, varsinkaan pienituloisilla naisilla.

Lisäksi tutkimusten mukaan naiset käyttävät edelleen pääosin omat tulonsa (myös tuet) lapsiinsa. Oman rahan puute on ihan aitoa, kun on pienet omat tulot/tuet.

Äitini ja isäni sopivat nuorena äidin hoitavan kodin & lapset kun isän panostaa uraan. Saivat neljä lasta ja isäni päätyi johtotehtäviin. Kun nuorin lapsista meni kouluun, äiti oli 40-vuotias. Tässä vaiheessa hän meni opiskelemaan lisää ja myöhemmin töihin opettajaksi, koska kotona ei ollut tekemistä. Isä olisi halunnut hänen olevan edelleen kotona.

Avioliitto kesti ja omaisuus on yhteinen. Mutta äidin eläke on pieni, koska hän ei ehtinyt tehdä pitkää työuraa (teki vähän jotain kirjanpitoa parikymppisenä ja perhepäivähoitoa kotonaoloaikana). Tämä aiheutti omat ongelmansa esim. yhteistä omaisuutta koskevien laskujen maksamisen kanssa, kun isä joutui hoitolaitokseen ja holhoukseen. Ongelma ratkesi myymällä yhteistä omaisuutta, jolloin äiti sai likvidiä rahaa riittävästi.

Johtopäätökset:

1) Jos äiti olisi opiskellut ja mennyt töihin opettajaksi nuorena, hänellä olisi suurempi eläke ja hän olisi voinut hyötyä äitiysloma- ym. järjestelyistä ja palkasta taloudellisesti jo työikäisenä. Ei olisi myöskään välttämättä tarvinnut opiskella lisää 40-vuotiaana. Lapsia ei välttämättä olisi neljää.

2) Isän työn vuoksi opiskelu oli aikuisiällä äidille taloudellisesti ja ajankäytöllisesti mahdollista (tai ainakin paljon helpompaa kuin henkilölle, jonka täytyy koko ajan hankkia rahaa elämiseen). Eli taloudellisesti alisteinen asema ja avioeron sattuessa olisi ollut aika hankalaa monella tapaa.

3) Elämä on pitkä. Jos viihtyy kahviloissa, riennoissa ja/tai on joku intohimoharrastus, kotirouvuus voi toimia. Jos on kiinnostunut tekemään jotain ns. järkevää, 10+ vuotta kotona ilman lapsia ja töissä olevaa miestä on aika tylsää (jos saa lapsen nelikymppisenä, niin periaatteessa hän tietysti voi asua kotona eläkeikään saakka...).

4) Tänä päivänä isän kaltaisessa työssä olevan yhden ihmisen palkalla ei hankittaisi vastaavaa elintasoa kuin 1980- ja 1990-luvuilla (10 vuotta sitten, kun isä jäi eläkkeelle, hänen kuukausipalkkansa oli n. 10 000 €. Työuran alussa se oli suhteessa ja nominaalisesti pienempi). Eikä se elintaso alkuvaiheessa erityisen korkea ollut - ei kalliita harrastuksia lapsilla, lainalla ostettu omakotitalo, ei vuosittaisia ulkomaanmatkoja. Kun kaksi vanhinta lasta muutti pois ja äiti oli töissä, rakennettiin kesämökkiä ja ostettiin mersua ja sijoitusasuntoa. Eli jos vastaavalla kuviolla haluaa enemmän kuin kaksi lasta ja ylemmän keskiluokan elintason, ilman perittyä omaisuutta/sijoitusvarallisuuden tuottoa täytyy "providerin" ansiotason olla kirkkaasti ylimmän tulodesiilin ylimmässä kymmenyksessä ainakin pk-seudulla. Kotirouvaksi tai herraksi jäävällähän voi tietysti myös olla varallisuutta ja/tai sijoitustuloja, eli ei tarvetta käydä töissä.

5) Nää tyypit oikeasti priorisoivat lasten hankintaa. Ja pitivät tekemänsä diilin.

Mulla oli sekä äiti että äidinäiti pitkän tähtäimen kotiäitejä. Arvostan paljon kotiäitiyttä, mutta sen riskit realisoituivat molempien kohdalla. Molemmat liitot päättyivät lopulta avioeroon, molemmilla pienet takuueläkkeet eikä kumpikaan ole saanut leskeneläkettä. Toisella kaikki kaatui siihen, kun miehen yritys meni 90-luvun lamassa konkkaan, ja kaikki menetettiin. Ei jäänyt mitään omaisuutta, mitä jakaa, ei kotia, ei mitään. Kun kotiäidillä ei ollut tuloja, niin ei ollut mitään mahdollisuutta sinnitellä yksillä tuloilla pahimman yli. Kaikki munat oli yhdessä korissa. Toisella kävi sitten taas niin, että työn hedelmät ja lepposat, varakkaat eläkepäivät jaettiin uuden puolison kanssa, ei sen kotiäidin. 

Jokainen sukupolvi luulee keksineensä rakkauden ja perhearvot uudelleen, mutta kerta toisensa jälkeen tietyt riskit realisoituvat rakkaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kotona ihan paras, lapset koulusta ei tyhjään kotiin. Harrastaa ehtii päivällä sopivasti, tavata ystäviä, siivota ja leipoa.

Ihanaa kaikki hyvä perheen eteen. Kohta ovat isoja,sitten mietitään muita vaihtoehtoja elämään. (Aikansa kutakin kestää)

Ei ole älykkään ihmisen työtä vuodesta toiseen siivota ja leipoa. Elinpiiri on kovin rajoittunutta ja vähävirikkeistä, jos elämä pyörii siivoamisen ja leipomisen ympärillä.  

Lapsena näin ja kuulin, kuinka naapurin kotirouvien ainoa harrastus oli juoruta ja kytätä naapureita.  Omat vanhempani tekivät ansiokkaat akateemiset työurat molemmat, minä suuntasin akateemiselle uralle ja niin myös meidän lapset.  Jokaisessa kolmessa polvessa maailma on ollut ja on mielenkiintoinen, avara ja täynnä mahdolisuuksia ihan eri tavalla kuin siivoavalla, leipovalla ja juoruavalla kotirouvalla.&

Sinusta siivoojat ja kondiittorit ovat siis tyhmiä ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytpä vitsin murjaisit. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, miten kotirouvana oleminen olisi ollut minulle taloudellisesti kannattavampaa kuin töissä käyminen. Mainittakoon, että työskentelen alalla, jossa palkkataso on n. 4500e/kk brutto. Nettona käteen jää reilut 3200e/kk. Työssä käydessä olen myös kerryttänyt itselleni työeläkettä, joka onnekseni nykylaskelmien mukaan tulee olemaan sentään kohtuullinen jos jaksan eläkeikään asti. 

Kohtaan omassa työssäni minimituloilla kituuttavia ihmisiä (takuu- ja kansaneläke, työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, kuntoutustuki, työkyvyttömyyseläke). Kammottaisi joutua itse tuohon asemaan, joten aion todellakin ansaita jatkossakin omat rahani ja samaa suosittelen joka ikiselle naiselle. Miehille toki myös. Aina ei ole oma valinta joutua sivuun työelämästä, mutta mikään taloudellisesti kannattava ratkaisu se ei todellekaan ole. Ellei sitten

Turhaan minulle sitä kerrot. Mainitsin jo, että aina työelämästä sivuun joutuminen ei ole oma valinta. Se ei vaikuta mitenkään siihen tosiasiaan, että kotirouvailu on kaukana taloudellisesti kannattavasta päätöksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minlä verran kotirouva sitten kokee olevansa riippuvainen miehensä tuloista ja hyväntahtoisuudesta? Pitääkö miestä miellyttää vai saako esim. kieltäytyä seksistä, vaikka mies sitä haluaisi mutta itse ei? Onko kotirouvan puoliso ikään kuin myös kotirouvan työnantaja?

 

Miksi näitä seksijuttuja ja voimafantasioita aina liitetään kotirouvuuteen? Heillähän on parisuhde siinä missä muillakin, vaikka miehen tienestit ovatkin yhteisiä. Perhettä ja kotiahan siinä huolletaan ja parisuhde tulee sitten siinä sivussa. Hyvin tuleekin, ei ole tarvinnut seksistä, eikä rahasta tapella. 

Tasa-arvoisempi parisuhde kuin monella ... Seksiä en harrasta käskien, enkä pomotukseen suostuisi.

Jos kotirouva on miehestään riippuvainen taloudellisesti, niin kyllähän hän väistämättä on siinä suhteessa alisteisessa asemassa ja miehensä hyvän tahdon varassa.

Jos on löytänyt niin hyvän miehen, että tällaista ei koe, niin hyvä niin. Ja jos on tehty niin hyvät asiakirjat, että tietää oman talouden olevan turvattu, vaikka mies jättäisi, ottaisi eron tai kuolisi, niin asia on kunnossa.

Mutta ainakin itselle aikoinaan opetettiin jo vanhempien toimesta, että jokaisen terveen pitäisi tehdä töitä ja tienata toimeentulonsa eikä jättäytyä puolison varaan.

Vierailija kirjoitti:

Herttaista miten edelleen pidetään leskeneläkettä vanhuuden turvana vaikka tosiaan 1975 ja jälkeen syntyneille sitä maksetaan vain 10 vuotta.

Kotirouvana eläminen on varteenotettava vaihtoehto, jos mies on erittäin hyväpalkkaisessa johtoasemassa (huom ei mikään oman elämänsä myyntipäällikkö), silloin taloudellisia haasteita ei tule, ELLEI mies jossain vaiheessa karkaa uuden rouvan matkaan.

Ja tässäkin tilanteessa tuo voi olla aika raskasta, kun identiteetti perustuu pelkästään äitiydelle. Tiedän kotirouvan, joka allekirjoittaa viralliset viestinsä koulutus tittelinään eli kauppatieteiden maisteri allekirjoituksessa:). Tosiaan koulutus on, mutta se on +25 vuotta vanha ja päivääkään ei ole ollut töissä. Eli aika surullista oikeastaan, että jotain tuollaista pitää painottaa kun muutakaan ei ole. Aikuisten lapsien saavutuksilla päteminen kuuluu samaan sarjaan...

Joku kommentoi, että eihän nykyiset eläkekertymät edes

Pitäisikö itsekkin ruveta allekirjoittamaan Lähihoitaja, Maija Meikäläinen. Hmm. Tai mies voisi allekirjoittaa Putkimies Pera Meikäläinen xD eipä ole tullut tuollaista suomessa vastaan..

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sekä äiti että äidinäiti pitkän tähtäimen kotiäitejä. Arvostan paljon kotiäitiyttä, mutta sen riskit realisoituivat molempien kohdalla. Molemmat liitot päättyivät lopulta avioeroon, molemmilla pienet takuueläkkeet eikä kumpikaan ole saanut leskeneläkettä. Toisella kaikki kaatui siihen, kun miehen yritys meni 90-luvun lamassa konkkaan, ja kaikki menetettiin. Ei jäänyt mitään omaisuutta, mitä jakaa, ei kotia, ei mitään. Kun kotiäidillä ei ollut tuloja, niin ei ollut mitään mahdollisuutta sinnitellä yksillä tuloilla pahimman yli. Kaikki munat oli yhdessä korissa. Toisella kävi sitten taas niin, että työn hedelmät ja lepposat, varakkaat eläkepäivät jaettiin uuden puolison kanssa, ei sen kotiäidin. 

Jokainen sukupolvi luulee keksineensä rakkauden ja perhearvot uudelleen, mutta kerta toisensa jälkeen tietyt riskit realisoituvat rakkaudessa.

Tämmöistä näin asuinalueella, jossa elin ikävuodet 10 - 18. Tämän vuoksi jo nuorena päätin, että minulla on ammatti, omat tulot ja omaa rahaa.  Lisäksi minua on siunattu kahdella ihanalla ja nyt jo nuorella aikuisella lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minlä verran kotirouva sitten kokee olevansa riippuvainen miehensä tuloista ja hyväntahtoisuudesta? Pitääkö miestä miellyttää vai saako esim. kieltäytyä seksistä, vaikka mies sitä haluaisi mutta itse ei? Onko kotirouvan puoliso ikään kuin myös kotirouvan työnantaja?

 

Miksi näitä seksijuttuja ja voimafantasioita aina liitetään kotirouvuuteen? Heillähän on parisuhde siinä missä muillakin, vaikka miehen tienestit ovatkin yhteisiä. Perhettä ja kotiahan siinä huolletaan ja parisuhde tulee sitten siinä sivussa. Hyvin tuleekin, ei ole tarvinnut seksistä, eikä rahasta tapella. 

Tasa-arvoisempi parisuhde kuin monella ... Seksiä en harrasta käskien, enkä pomotukseen suostuisi.

Jos kotirouva on miehestään riippuvainen taloudellisesti, niin kyllähän hän väistämättä on si

Tosi surullista jos sinä tunnet vain sellaisia miehiä jotka esimerkiksi vaimon sairastuessa tai jäädessä työttömäksi alkaisivat heti alistaa ja kiristää seksillä. Jotenkin vastenmielistä. Onneksi minä en lähipiirissäni pidä todellakaan sellaisia ihmisiä!

Lopeta näiden typerien kuvien spämmäys.

Olennaista olisikin löytää se kiltti mies kotirouvan puolisoksi. 

Muuten todellakin käy niin, että rahalla voi kiristää. Jännämies-narsisti puhkeaa kukkaan otollisessa maaperässä.

Joka tytön tärkein väli on se korvien väli.  Parasta kuitenkin opiskella oma ammatti ja turvata toimeentulo, jos se unelmien elättäjämies katoaakin.

Tietenkin, jos ei jaksa eikä osaa mitään, niin ulkoista kaikki miehelle ja lycka till!

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kotiäidille eläkettä?

mistä näitä kotirouvasatuja syntyy?

Monessa maassa on sellainen eläkejärjestelmä, joka maksaa myös kotirouvalle eläkettä miehen ansioista. Ei se ole satua, vaan ihan normaali käytäntö.  

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mitenköhän mieheni maksaisi minulle 2500e netostaan 3000e kuussa, jotta minun olisi taloudellisesti kannattavampaa olla kotona kuin töissä? 

Miksi otit köyhän miehen?

Huomaa että ap:llä menee sekaisin kotirouva ja kotiäiti. Kotiäiti on käytännössä ilmainen piika, ei suurinosa naisista halua sellaiseen rooliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Mitenköhän mieheni maksaisi minulle 2500e netostaan 3000e kuussa, jotta minun olisi taloudellisesti kannattavampaa olla kotona kuin töissä? 

Miksi otit köyhän miehen?

Suomessa on niin surkeat palkat että ei täällä rikkaita juurikaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kotona ihan paras, lapset koulusta ei tyhjään kotiin. Harrastaa ehtii päivällä sopivasti, tavata ystäviä, siivota ja leipoa.

Ihanaa kaikki hyvä perheen eteen. Kohta ovat isoja,sitten mietitään muita vaihtoehtoja elämään. (Aikansa kutakin kestää)

Ei ole älykkään ihmisen työtä vuodesta toiseen siivota ja leipoa. Elinpiiri on kovin rajoittunutta ja vähävirikkeistä, jos elämä pyörii siivoamisen ja leipomisen ympärillä.  

Lapsena näin ja kuulin, kuinka naapurin kotirouvien ainoa harrastus oli juoruta ja kytätä naapureita.  Omat vanhempani tekivät ansiokkaat akateemiset työurat molemmat, minä suuntasin akateemiselle uralle ja niin myös meidän lapset.  Jokaisessa kolmessa polvessa maailma on ollut ja on mielenkiintoinen, avara ja täynnä mahdolisuuksia ihan eri tavalla kuin s

Sinusta siivoojat ja kondiittorit ovat siis tyhmiä ihmisiä?

No, olipa tyhmä vastaus, kun tässä keskustellaan kotirouvista, ja onko kotirouvana oleminen kannattavaa, taloudellisesti järkevää jne.

Siivoamisessa ja leipomisessa kotona  päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen olisi minulle tosi tylsyyttävää elämää. Akateemisesta työurasta saa älyllisiä haasteita, onnistumisia ja vielä tuloja, joka kerryttää eläkettä, varallisuutta jne.  Siivoojan voi aina tarvittaessa tilata, ja leipomukset tulee tilattuna vaikka kotiovelle.  Ja kyllä, tervehdin myös siivoojia aina myös töissä.