Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä saatte vilkkaan 3-4-vuotiaan nukkumaan illalla?!?!?
Alkaa turhauttamaan, etten saa lastani nukkumaan ajoissa. Miten hitossa tää voi olla näin vaikeaa.
Eli 3-vuotias (loppuvuodesta 4-vee) herää 6:15-6:30 aamulla ja lähdetään melko nopeasti päiväkotiin, missä ollaan klo 7. Päiväkodissa hän nukkuu päiväunet 12:30-14. Kotona ollaan klo 16. Iltapalalla varmistan, että syö aina hyvin, ettei ainakaan nälkä valvota.
Klo 20 mennään huoneeseen rauhoittumaan, luetaan pari satua, ei leikitä, vaan pötköttelee sängyssä. Ei enää jutella koko ajan, vaan esim. Itse istun nojatuolissa ja laitan silmät kiinni. Lapsi joskus nukahtaa klo 21, mutta usein menee 21:30- 22 astikin nukahtaminen. Olen kokeillut viedä huoneeseen 19:30, mutta istun siellä sitten vain kauemmin.
Illan aikana ollaan esim käyty ulkoilemassa, pyöräilemässä, potkittu palloa tai vaan leikitty kotona.
En uskalla häntä jättää yksin huoneeseen, ettei esim ala kiipeilemään vaarallisissa portaissa. On älytöntä istua monena iltana 1,5 h lapsen huoneessa... Mitä teen väärin??
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suht saman ikäinen lapsi, ja hänet nukutetaan viereen, ja siirretään sitten omaan sänkyyn kun on sikeässä unessa. Joskus tulee itsekin nukahdettua samalla, ja lapsi nukkuu vieressä aamuun asti. En ota tästä stressiä, kyllä hän sitten jossakin vaiheessa taatusti haluaa nukahtaa ja nukkua vain omassa sängyssään.
En ymmärrä tuota viereen nukuttamista, meillä lapset nukkuivat alusta saakka omassa vuoteessa, ongelmitta,kun en opettanut vieressä nukkumaan
Joo mullakin oli ensimmäinen tällainen, jonka "opetin viereen" ja sit jännästi toinen, jota en saanutkaan "opetettua viereen", kun halusi nukkua itsekseen. 🤷
Katsoa kun kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Tietyssä vaiheessa voi olla parempi turvata myös se vanhempien jaksaminen, jos vieressä nukkuminen on se ainoa mahdollinen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen aivot eivät enää nelivuotiaana tarvitse päiväunia. Itse asiassa päiväunien tarve taitaa aivojen kannalta loppua jo reilusti ennen 2v ikää. Aivot tarvitsevat vain riittävän määrän unta päivässä. Yksi lapsi nukkuu pidemmät yöunet eikä tarvitse päikkäreitä, toinen lapsi nukkuu lyhyemmät yöunet ja tarvitsee päikkärit. Ei ole mustavalkoista.
Ulattiäpärää ei saa kuriin roikkumalla mammapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, mutta en ole ikinä istunut nukuttamassa lasta. Tietyt iltarutiinit aina samaan aikaan, viimeisenä satu, unilaulu ja hyvää yötä omassa sängyssä. Lapsi jää sinne ja nukahtaa kun nukahtaa. Nukkumaan ei voi ketään pakottaa, mutta palvelun voi lopettaa ja palauttaa lapsen sanaa sanomatta sänkyynsä. Oppii kyllä nukahtamaan itsekseen, kun tästä ei jousta. Sehän on aikuisten ainoa oma aika päivässä. Ei siitä kannata luopua.
Vai "palvelun." Nukahtaako aikuinen aina yksin? Vai onko puoliso vieressä? Lapsilta vaaditaan tässä enemmän kuin aikuisilta. Etenkin pieneltä vauvalta tai taaperolta tuntuu ihan luonnottomalta, että on pakko nukahtaa yksin.
Totta että moni lapsi oppii nukahtamaan yksin, joskus vaan sopeutuu kun on pakko, oppii siihen ettei kannata mennä pyytämään apua kun ei sitä kuitenkaan saa. Mutta sitten on paljon niitäkin joita yksin oleminen / hämärä oikeasti pelottaa ja pitkään, monia vuosia.
On aika uusi tilanne historiassa, että lapsella on ruhtinaallisesti oma huone ja hänen odotetaan nukkuvan siellä aivan yksin. Ei sukulaisia, sisaruksia, lastenhoitajaa, ketään.
Jos lapsi nukahtaa vasta 21.30-22, niin en todellakaan menisi sänkyyn klo 20. Menkää sänkyyn vasta klo 21.
Tosi pitkät päiväunet kyllä tuon ikäiselle. Pitkien päiväunien vuoksi jää yöunet lyhyeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4v on jo 2v sitten jättänyt kotona päikkärit pois. Päiväkodissa nukkuu joka päivä, rankka päivä niin kaipaa siellä unta. Arkisin illat vastaavasti venyy.
Meillä on nyt viimeisin ratkaisu, että saa ottaa sänkyyn kirjan jota jää hetkeksi (hämärään) yksin lukemaan, ja kun väsyy siihen niin nukahtaa. Kaipaa silti vanhempia lähelle, ei saa mennä liian kauas, vaikkei huoneessa välttämättä tarvitsekaan olla. Joku kehitysvaihe, hetki sitten vielä nukahti illan vanhempia huoneeseen. Jossain vaiheessa käytettiin sitä, että äiti käy laittamassa pyykit ja tulee sitten, tms, eli pieniä askareita ja sitten uusi piipahdus, eli sai asioita tehtyä ja lapselle tunne että on lähellä, vaikkei huoneessa läsnä. Kannattaa kokeilla ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota viereen nukuttamista, meillä lapset nukkuivat alusta saakka omassa vuoteessa, ongelmitta,kun en opettanut vieressä nukkumaan
Joo mullakin oli ensimmäinen tällainen, jonka "opetin viereen" ja sit jännästi toinen, jota en saanutkaan "opetettua viereen", kun halusi nukkua itsekseen. 🤷
Katsoa kun kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Tietyssä vaiheessa voi olla parempi turvata my
No tämähän se mun pointti juuri oli, että lapset ovat yksilöitä eikä niitä noin vain opeteta tai olla opettamatta viereen, vaan lapselle annetaan se, minkä lapsi tarvii ja hänen kanssaan toimitaan niin, että elämä on mahdollisimman sujuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan hyvältä, mutta varmistun vielä ettei lapsen ruokavaliossa ole sokeria tai illalla syötetä gluteenia jos on vaikka allerginen sille. Voi pitää hereillä.
Tiedän yhden opettajan jonka pitäisi nämä asiat tietää, mutta kaksi hänen lapsistaan on saanut aivan vauvasta asti jatkuvasti karkkia eikä ollut koskaan mitään rajoja käytöksen tai nukkumaan menon kanssa. Tilanne on nyt että 10 ja 16 vuotiailla lapsilla on molemmilla ADHD lääkitys, joka kuulemma on "parantanut heidät". Ha! Ei todellakaan ole, aina kun saavat sokeria taantuvat apinoiksi joita ei saa millään nukkumaan. Eli se äiti pitäisi laittaa hoitoon, ei lapsia lääkitykseen!
Reino 70
Pidän huolta, että saa päivällä tarpeeksi liikunta, riittävän ja monipuolisen ravinnon. Iltapesun jälkeen laitan lapsen sänkyyn, luen iltasadun, jonka aikana lapsi nukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jouduttiin kutittamaan selkää. Siis hieromaan kevyesti. Lapseni aina pyysi, että kutita selkää. Yleensä kerroin iltasadun ja sen jälkeen kutitin selkää 5-10 minuuttia. Hän nukahti yleensä siihen. Jos ei nukahtanut, minä esitin nukkuvaa. Kerran muistan, kun hän sanoi kovalla äänellä, että äiti nukkuu, pääseekö pielu (siis pieru). Sitten me naurettiin vedet silmissä molemmat, tai minä ensin ja sitten hän mukana. Tulipa hauska juttu siitä, pitkäksi aikaa. En muista ihan tarkkaan, olisiko meillä ollut se iltasatu noin klo 20, sen jälkeen ne kutitukset, eli varmaankin nukahti noin klo 20.30-20.45.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, mutta en ole ikinä istunut nukuttamassa lasta. Tietyt iltarutiinit aina samaan aikaan, viimeisenä satu, unilaulu ja hyvää yötä omassa sängyssä. Lapsi jää sinne ja nukahtaa kun nukahtaa. Nukkumaan ei voi ketään pakottaa, mutta palvelun voi lopettaa ja palauttaa lapsen sanaa sanomatta sänkyynsä. Oppii kyllä nukahtamaan itsekseen, kun tästä ei jousta. Sehän on aikuisten ainoa oma aika päivässä. Ei siitä kannata luopua.
Vai "palvelun." Nukahtaako aikuinen aina yksin? Vai onko puoliso vieressä? Lapsilta vaaditaan tässä enemmän kuin aikuisilta. Etenkin pieneltä vauvalta tai taaperolta tuntuu ihan luonnottomalta, että on pakko nukahtaa yksin.
Totta että moni lapsi oppii nukahtamaan yksin, joskus vaan sopeutuu kun on pakko, oppii siihen ettei kannata mennä pyytämään apua kun ei sitä kuitenkaan saa. Mutta sitten on paljon nii
Todellakin epälajityypillistä nukuttaa pentuaan yksin. Toki lapsi siihen tottuu, mutta jää ikuinen läheisyyden kaipuu, jota sitten aikuisena lääkitään esim. seksisuhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyrkillä päähän niin johan hiljenee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli esikoisen tossa ikävaiheessa juuri tuollaista. Kai se vaan on jostain hermoston kypsyydestä kiinni. Olin aika epätoivoinen, koska nukuttaminen kesti joka ilta sen pari h, eikä edes iltaisin jäänyt mitään omaa aikaa hetkelliseen palautumiseen. Kun hän oli 3,5v alkoi aivan yllättäen sellainen, että hetken huoneessa olon jälkeen hänet saattoi jättää sinne huoneeseen itsekseen, hän ei ruvennut heti nukkumaan, mutta katseli jtn kirjoja/leluja sängyssään tai muualla huoneessaan, jossain vaiheessa sitten alkoi vaan nukkua. Missään vaiheessa hänen kanssaan ei mitkään unikoulut ja silittelyt auttaneet. Esikoinen on nyt neljä ja edelleen menee tuolla samalla kaavalla, että nyt jää itselle iltasin hieman aikaa esim. lukea, katsella tv:tä tmv. Joka ilta esikoinen sänkyynsä noin 19.30 maissa. Välillä se on vartin päästä unessa, välillä kuuluu jtn lelujen kolistelua vielä 21 maissa, mutta nukkumaan rupee silti lopulta aina ilman, että täytyy
Kuopuksen kanssa taas mitään tällaista ei ikinä. Kuopus on alusta saakka vaan laitettu sänkyynsä ja on itsenäisesti ruvennut nukkumaan.
Nukkuiko kuopuskin omassa huoneessaan vai isomman sisaruksen kanssa? Nimittäin jos lapsi nukkuu toisen lapsen kanssa, aistii hän ihmisen läheisyyden ja nukkuu paremmin kuin esikoinen yksin omassa huoneessaan yksinäisyyden vyöhykkeellä. Lapselle ilta ja yön tuleminen on isompi juttu kuin aikuiselle, ja joskus jopa pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luet vain pari satua ja istut etäällä lapsesta? Mene lepäämään lapsen viereen ja lue hänelle niin pitkään, että alkaa pilkkiä ja sitten nukahtaa. Tuon ikäinen pystyy jo kuuntelemaan kokonaista kirjaakin jatkona, esim. Muumipeikko ja pyrstötähti tai jokin muu lastenkirja. Kehittää myös keskittymistä ja muistia. Äidin lämpö vieressä rentouttaa lasta.
Tosin siihen lukemiseen saattaa mennä tuntikin. Itse luin neljälle lapselleni kaikki lapsuuteni kirjat jatkona, se oli meidän laatuaikaa, lapset kerääntyivät sänkyyni viereeni, josta sitten isommat siirtyivät omiin sänkyihinsä, nuorin yleensä ekana nukahti ja jäi äidin sänkyyn. Eikä koskaan tarvinnut riidellä nukkumaanmenosta, lapset lähtivät mielellään nukkumaan, kun tiesivät, että äidin lämpimässä kyljessä saa ensin kuunnella tarinaa.
Mutta tämä kikka sopii ehkä vain äid
Mutta pääsit toki itseäsi kehumaan miten hanskasit homman teillä, pelkästään lukemalla paljon. Ap lukee lapselle, turha hänelle vinoilla että on joillekin näköjään pakkopullaa.
On lapsia joille ei lueta ollenkaan, mene sinne pätemään.
Ideani oli juuri se että lukemisen pituus ja äidin läheisyys nukuttavat lapsen. En vinoillut.
Lukemisessa olisi tärkeää, että äidillä olisi hyvä asento, eikä se olisi vain suoritettava juttu, joka nopeasti halutaan pois tieltä. Lapsi aistii sen. Molempien olisi hyvä viihtyä yhdessä.
Ei onnistu lainaaminen, mutta jatkan tuohon kommenttiin, kun yllä sanottiin, että lasta nukuttavan täytyy itsekin pystyä rentoutumaan. Lapsi todellakin aistii sen, jos äiti tai isä vieressä vain odottaa kärsimättömästi, että lapsi nukahtaa ja valmistautuu häipymään siitä heti kun mahdollista. Eli hyvä ja rento asento itsellekin, silläkin uhalla, että itse nukahtaa samalla.
No voi hyvää päivää. Ne ihmisen luontaiset melatoniinia tuottavat rutiinit. Eli kaikki alkaa ravinnosta ja siitä mitä syötätte lapselle illalla. EI HIILAREITA, ei siis mitään missä on sokeria jotta verensokeri ei nouse. Jos verensokeri nousee liikaa lapsi on vilkas ja virkeä. Proteiinia sen sijaan, jotta lapsi jaksaa nukkua ja uni on sileää.
Tunti (jopa 2) ennen nukkumaan menoa kaikki aktiviteetti seis, ihan kuten aikuisillakin, rauhallista puuhaa lukemista, tv katselua tms, hämärä huone, ei auringonvaloa tai kirkkaita valoja. Näin elimistö alkaa erittämään melatoniinia ja elimistö rauhoittuu yötä kohti.
Minulla on ollut aina koiria ja nuorten villokkokoirien rauhoittamisessa pätee sama metodi. Iltaulkoilun jälkeen huusholli hämäräksi, tv äänet hiljaiselle, ihmiset ovat rauhallisia ja puhutaan hiljaisella äänellä ei riehutaan eikä huudeta/juosta ympäri kämppää. Näin koirat imee sen saman energian ja villit nuoretkin koirat rauhoittuvat nukkumaan. Kroppa ja mieli laskeutuu lepoon. Ei ongelmaa.
Älkää antako lastenne syödä niin hirveästi sokeripitoista ruokaa, siis hiilareita. Se nostaa vireystasoa ja haittaa muutenkin aivotoimintaa. Lapset käy kauheilla ylikierroksilla nykyään kun ne ei saa ulkoliikuntaa, tarpeeksi fyysistä rasitusta mutta hirveästi hiilarienergiaa.
Iltarutiinit kuntoon. Rauhoittuminen, hämärä tila. Näin keho erittää melatoniinia joka unettaa.
Muistakaa että se nukkumaanmeno on myös yksi valtataistelun muoto jossa lapsi kokeilee päätösvaltaansa ja se huomaa heti että ketä voi vedättää.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvää päivää. Ne ihmisen luontaiset melatoniinia tuottavat rutiinit. Eli kaikki alkaa ravinnosta ja siitä mitä syötätte lapselle illalla. EI HIILAREITA, ei siis mitään missä on sokeria jotta verensokeri ei nouse. Jos verensokeri nousee liikaa lapsi on vilkas ja virkeä. Proteiinia sen sijaan, jotta lapsi jaksaa nukkua ja uni on sileää.
Tunti (jopa 2) ennen nukkumaan menoa kaikki aktiviteetti seis, ihan kuten aikuisillakin, rauhallista puuhaa lukemista, tv katselua tms, hämärä huone, ei auringonvaloa tai kirkkaita valoja. Näin elimistö alkaa erittämään melatoniinia ja elimistö rauhoittuu yötä kohti.
Minulla on ollut aina koiria ja nuorten villokkokoirien rauhoittamisessa pätee sama metodi. Iltaulkoilun jälkeen huusholli hämäräksi, tv äänet hiljaiselle, ihmiset ovat rauhallisia ja puhutaan hiljaisella äänellä ei riehutaan eikä huudeta/juosta ympäri kämppää. Näin koirat imee sen saman energian ja villit nuoretkin
Minun koirani nukkuu ilman, että tarvitsee rauhoitella. Lapseni menevät nukkumaan 21.00 ja nukahtavat 10min vaikka söisivöt sulkaamuroja. Ei muuten paljon jää aikaa puuhastelulle, jos tullaan kotiin neljän jälkeen ja kuudelta pitäisi rauhoittua paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, itse en istuisi nukuttamassa tuon ikäistä! Nukutin vain vauvat. Päiväunet pois ehdotan minäkin. Opeta sille lapselle iltarutiinit nyt viimeistään! Miten toimitaan ja ennen kaikkea miten EI toimita. Vaikka olisi vilkas, se ei tarkoita tyhmää. Tällä hetkellä lapsi on teillä pomo!
Ei se lapsi pakottamalla nukahda.
Ei ilmeisesti myöskään huoneessa istumalla, joten ainakin voit käyttää tuon ajan johonkin muuhun.
eri
No mites ne vaaralliset portaat?
Kyllä 4 v pitää selvitä portaista😅
Kaikkia kylpy ei kyllä rauhoita. Oma lapsi menee siitä ihan kierroksille.