"Ei ennen nepsyjä ja neuropoikkeavia ollut missään"

Ei ne ollut ennen nepsyjä tai edes ADHD diagnoosilla, ennen oli MBD-diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Eikä ole edelleenkään

Mitä nyt joka viides on ihan virallisestikin adhd ja siihen päälle sitten noin tuplamäärä sellaisia joilla on "adhd-piirteitä" vanhempien tai opettajien mielestä.

Lähes jokaisella meistä on geenimuunnos, joka altistaa viidelle yleisimmälle psyykkiselle häiriölle: adhd, autismi, kliininen depressio, bipolaarihäiriö ja skitsofrenia.

Tämä kiistaton geneettinen löytö tehtiin jo ennen vuotta 2013.

https://www.nimh.nih.gov/news/science-updates/2013/five-major-mental-di

Ketjuissa kiukuttelevat percelit potee todennäköisesti  yhtä tai useampaa näistä, hoitamattomina. Ei ihme että kiukuttaa, mutta hoito auttaisi. Te ette vain uskalla. Naiset uskaltaa ja pärjääkin sitten teitä paremmin.

Naisten johdolla ollaan siirtymässä siihen kulttuuriin missä nepsydiagnoosi on oletusarvo ja jos joku kertoo ettei ole nepsy niin se vaatii asian erillistä todistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Pääseekö noilla kirjainhömppädiagnooseilla miten helposti nykyisin eläkkeelle? 

Käsittääkseni aika vaikeata on päästä eläkkeelle.

Seurannaisdiagnoosilla myönnetään eläke. Esim. vakava masennus.

Keksittekö, miksi se autisti masentuu? Olisiko peiliin katsomisen paikka, te kiusaajat ja hyväksikäyttäjät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne oli niitä apukoululaisia ja sittemmin tarkkisella olleita 

Tarkkikselle saattoi ennen joutua, vaikka oli mennyt ihan hyvin siihen asti, ja tarkkikselta poiskin saatettiin ottaa ihan yhtäkkiä ilman selityksiä.

Itse jouduin tarkkikselle 80-luvulla kahdeksannella luokalla, vaikka käytökseni oli hyvää ja pärjäsin monessa aineessa ihan hyvin. Olin tarkkiksella pari kuukautta, ja sitten minut taas palautettiin normaaliluokkaan ilman selityksiä. Vanhempaan ei oltu yhteydessä asiasta ollenkaan.

"Täältä tulllaan, elämä"-elokuva kyllä kuvaa erinomaisesti sitä 80-luvun alun meininkiä, se on puhdas dokumentti. Siinä ei ole mitään väritystä, se on vain ihmisten arjen dokumentointia.

 

Juu, mitään en tehnyt ja jouduin tarkkikselle.

Ei sinne kuule huvikseen ketään laitettu, v*tun häiris!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on mahdollista saada niihin oikeaa, toimivaa hoitoakin. 

Jos erityisyys on niin lievää, e

Ihmiset eivät enää hyväksy luonteenpiirteitään vaan niitä vaaditaan saada kutsua erityisyyksiksi ja neuropsykiatriseksi oireiluksi. Diagnoosin tai diagnoosiepäilyn kautta ihminen voi myös vapautua vastuusta oman käytöksensä suhteen ja vanhemmat voivat vapautua kasvatusvastuusta.

Kyllä minä itse hyväksyn luonteenpiirteeni, mutta muut eivät hyväksy niitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Tyttäreni diagnosoitiin nepsyksi 2000-luvun alussa. Hän oli silloin 11-vuotias.

Oli niiitä. Mutta lievemmät katsottiin vaan kuuluvan normaaliin ihmisten persoonien ja kykyjen vaihteluun, vakavammat oli "kylähulluja" tai kunnanvaivaisia jotka asui esim. kunnan laitoksessa. 

Itse luulen, että voisin hyvinkin olla autisti ja ADHD, monet piirteet viittasivat jo lapsena siihen, mutta ei silloin mitään diagnosoitu, se oli vaan että tuo on tuommoinen koheltaja ja yksinäinen susi, sellaisia jotkut on. Toisaalta se oli hyvä, enkä ole halunnut myöhemminkään tutkitutttaa mitään tuollaisia - en kaipaa mitään diagnoosileimoja itselleni, koska pärjään ihan hyvin elämässäni. Toisaalta, jos olisi ollut nykyisenkaltaista apua saatavilla, koulunkäynti ehkä olisi mennyt paremmin, jätin lukion kesken ja menin tehtaalle töihin, ja "paskahommia" tehnyt koko ikäni. Tosin ihan tyytyväinen minä olen paskahommissa ollut, rahaa ei ole paljon, mutta mulle sopii ehkä paremmin käytännön työt kuin päivät pitkät tietokoneen ääressä istuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on mahdollista saada niihin oikeaa, toimivaa hoitoakin. 

Jos erityisyys on niin lievää, e

"Ihmiset eivät enää hyväksy luonteenpiirteitään vaan niitä vaaditaan saada kutsua erityisyyksiksi ja neuropsykiatriseksi oireiluksi. Diagnoosin tai diagnoosiepäilyn kautta ihminen voi myös vapautua vastuusta oman käytöksensä suhteen ja vanhemmat voivat vapautua kasvatusvastuusta."

Sinulla on selvästi pakko-oireinen häiriö kieltää esim. autismin olemassaolo, vaikka se voidaan todeta aivotutkimuksella. Autistin hermopäätteet (synapsit) poikkeavat neurotyypillisistä. Autisteilla on aivoissa enemmän liikennettä, mikä voi aiheuttaa oikosulkuja. Tietysti näitä eroja voi kutsua 'luonteenpiirteiksi', mutta miksi neurotyypilliset pyrkivät latistamaan ja litistämään poikkeavuudet omaan muottiinsa? Eihän semonnistu, kun kyse ei ole mistään tahdonvaraisesta, muokattavasta toiminnasta. Sama kuin yrittäisit neuvoa ubuntun käyttäjää mikrosoftin ohjeilla. Ei vaan toimi.

Ei ennen suljettu autisteja sairaalaan vaan toisia häiriköivät ihmiset ja ympäri kyliä juoksevat ekstrovertit joita epäiltiin siveettömiksi. 

Olen tämän johonkin ketjuun jo aiemmin kirjoittanut, mutta kumppanillani on ADHD ja kun tapasin hänen isänsä ensimmäisen kerran, palaset ikään kuin loksahtivat paikoilleen. Isänsä on syntynyt 50-luvulla ja on diagnosoimaton, mutta on itsekin sanonut, että lapsensa ADHD-diagnoosin myötä hän ymmärsi valtavasti asioita itsestään.

Tietenkään ennen ei ollut mitään nepsyjä.

Se naapurin setä, joka huoli tarjottua ruokaa vain jos kasviksina oli herneitä, jotka oli erikseen muista ruuista.

Se mummo joka kulki miehensä mukana autossa, mutta jäi aina istumaan autoon kun mies meni kyläilemään jonnekin.

Ne oli vain vähän erikoisia persoonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on mahdollista saada niihin oikeaa, toimivaa hoitoakin

"Ihmiset eivät enää hyväksy luonteenpiirteitään vaan niitä vaaditaan saada kutsua erityisyyksiksi ja neuropsykiatriseksi oireiluksi. Diagnoosin tai diagnoosiepäilyn kautta ihminen voi myös vapautua vastuusta oman käytöksensä suhteen ja vanhemmat voivat vapautua kasvatusvastuusta."

Sinulla on selvästi pakko-oireinen häiriö kieltää esim. autismin olemassaolo, vaikka se voidaan todeta aivotutkimuksella. Autistin hermopäätteet (synapsit) poikkeavat neurotyypillisistä. Autisteilla on aivoissa enemmän liikennettä, mikä voi aiheuttaa oikosulkuja. Tietysti näitä eroja voi kutsua 'luonteenpiirteiksi', mutta miksi neurotyypilliset pyrkivät latistamaan ja litistämään poikkeavuudet omaan muottiinsa? Eihän semonnistu, kun kyse ei ole mistään tahdonvaraisesta, muokattavasta toiminnasta. Sama kuin yrittäisit neuvoa ubuntun käyttäjää mikrosoftin ohjeilla. Ei vaan toimi.

Nepsyjä ei diagnosoida aivotutkimuksella vaan käytöksen kuvailun perusteella.

Toki ymmärrän, että nepsyt ovat ylpeitä identiteetistään ja kokevat sen loukkauksena jos joku kyseenalaistaa heidän diagnoosinsa.

Vierailija kirjoitti:

Se naapurin setä, joka huoli tarjottua ruokaa vain jos kasviksina oli herneitä, jotka oli erikseen muista ruuista.

Meillä lapsi haluaa herneet erilleen. Ehkä pitäisi viedä hänet nepsytutkimuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on

Nepsyjä ei diagnosoida aivotutkimuksella vaan käytöksen kuvailun perusteella.

Toki ymmärrän, että nepsyt ovat ylpeitä identiteetistään ja kokevat sen loukkauksena jos joku kyseenalaistaa heidän diagnoosinsa.

Ei tietenkään. Ei mitään diagnosoida terveydenhuollossa kalliimman kautta, mikäli diagnosointi onnistuu kevyemmillä menetelmillä. Eihän muistisairauksiakaan pääsääntöisesti diagnosoida aivotutkimuksilla, vaan muilla tavoin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on

Jos kaikki diagnosoitaisiin aivotutkimuksella, niin nuo diagnoosit voisikin ottaa vähän vakavammin... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se naapurin setä, joka huoli tarjottua ruokaa vain jos kasviksina oli herneitä, jotka oli erikseen muista ruuista.

Meillä lapsi haluaa herneet erilleen. Ehkä pitäisi viedä hänet nepsytutkimuksiin?

 

Yhden oireen perusteella ei ole mitään syytä epäillä neurokirjon poikkeamia. Miten tämä voi tulla uutena asiana aikuiselle ihmiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

HÖPÖ HÖPÖ! Ainakin jo 20 vuotta sitten kirjaindiagnoosit olivat todella yleisiä, ja niistä puhuttiin kaikkialla.

Yksi lapseni kaveri diagnosoitiin "ylivilkkaaksi" esikoulussa 40 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi haluaa herneet erilleen. Ehkä pitäisi viedä hänet nepsytutkimuksiin?

Ei yksittäinen erikoinen piirre tarkoita että olisi mitenkään poikkeava. Mutta jos naapurin setä söi aina pelkästään perunaa ja sen kanssa erikseen olevia herneitä, hänellä oli aika yksitoikkoinen ruokavalio. Ja jos hän oli monessa muussakin asiassa samanlainen, nykyaikana hänellä olisi varmaan ollut jokin diagnoosi.

En tiedä mikä oma diagnoosini olisi ollut, jos olisi tutkittu. Äiti piiskasi ja tukisti ja uhkasi laittaa kasvatuslaitokseen, jos en tottele häntä. Joka ilta rukoilin, että minusta tulisi kiltti tyttö,  mutta ei tullut. Isän kanssa ei koskaan ollut mitään ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on

"Nepsyjä ei diagnosoida aivotutkimuksella vaan käytöksen kuvailun perusteella."

Kuten monet geeniperusteiset tauditkin diagnosoidaan oireiden ja esim. labralöydösten avulla. Toistaiseksi aivotutkimus ei ole käytössä, mutta jos saadaan kehitettyä eksaktimpi menetelmä diagnosointiin, se tulee varmasti käyttöön resurssien puitteissa.

On oikeasti melko primitiivistä tehdä diagnoosi asiakkaan tai hänen vanhempiensa kertomuksen pohjalta. Se ei silti kumoa oireyhtymän olemassaoloa.