"Ei ennen nepsyjä ja neuropoikkeavia ollut missään"
Ottavatko nämä hokijat huomioon että 1960-luvulla oli vain 2 miljardia ihmistä ja kaikki vähänkin poikkeavat jo tuollon suljettiin laitoksiin tai lobotomosoitiin/tehtiin aivokuolleiksi?
Totta kai esiintyvyys nousee, kun ihmisiä on porsittu niin maan perkeleesti eikä jokaista postimerkkejä keräilevää juna-autistia enää laiteta johonkin mielisairalaan vaan tämä voi toimia koodarina tai insinöörinä.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Joo mun ja mieheni molempien isät on takuulla kirjolla, mutta ei niillä diagnooseja ole.
T. Keskikalja on kirjolla, mega-autisti hörhö.
Oli niitä, mutta niillä ei ollut näin nätti nimi🤪
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ei, omalla isällänikin vain sattui olemaan Lego-kokoelma, jolle hän oli omistanut oman huoneen. Jokainen palikka, joka ei kuulunut johonkin näytteillä olevaan settiin, oli lajiteltu värin ja muodon mukaan. Hän ei ikinä rakentanut niistä mitään muuta kuin ohjeiden mukaisia settejä, ylimääräiset palikat hän vain lokeroi ja säilöi tuolla tavalla. Hän istui usein vain tuijottamassa ja pyörittelemässä ja lajittelemassa niitä palikoita. Käytti minun kylpyammettani niiden kylvettämiseen. Me lapset saatiin rakentaa niillä ekstrapalikoilla, mutta rakennelmat piti purkaa takaisin oikeisiin lajittelulokeroihin, ja auta armias, jos tiukassa olevien palikoiden erottamisessa käytti jotain muuta kuin Legon omaa palikanerotustyökalua, esim. hampaita. Myös yksittäisen Legon joutuminen imuriin oli hirveä tragedia, jota seurasi koko keskuspölynimurin purkaminen pihamaalle.
Isä myös söi tarkalleen ja tuotemerkkejä myöten saman aamupalan ja lounaan
Oliko äitisi ns normaali?
Isäsi hyviä puolia? Mutä töitä teki?
Ennen vanhaan oli "kylähulluja", "peräkammarin poikia", "juoppoja", "sekopää akkoja", "hulluja kissanaisia" ja muita "outoja". Ei ollut sen kummemmin diagnooseja, niin eipä ollut nepsyjäkään. Paitsi pahimmat oli meilläpäin "Pitkässäniemessä".
Meillä on eri diagnooseja vähintään kolmessa polvessa. Paperilla diagnoosit on 70 ja 90 luvulla syntyneillä.
Lisäksi löytyy masennusta, bipoa, riippuvuuksia ja itsemurhia.
Aikasempaa oli paljo erinsortin töitä, jokaselle löyty jotain sopivaa. Niin yhteiskunnan kelkassa pysyttiin jotenkin.
Nyt jokaiselta vaaditaan enemmän pysyäkseen kyydissä.
Aina heitä eli meitä on ollut, Ei vain ole kutsuttu tuolla nimellä ja diagnosoitu. Minäkin olen tallannut tällä pallolla jo kohta 75 vuotta. Ja ihan hyvin on mennyt. Eläkkeelle 65-vuotiaana pitkän työuran jälkeen. Ja olin hyvä ja arvostettu työssäni. Ahkera ja idearikas. Vastuuntuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ei, omalla isällänikin vain sattui olemaan Lego-kokoelma, jolle hän oli omistanut oman huoneen. Jokainen palikka, joka ei kuulunut johonkin näytteillä olevaan settiin, oli lajiteltu värin ja muodon mukaan. Hän ei ikinä rakentanut niistä mitään muuta kuin ohjeiden mukaisia settejä, ylimääräiset palikat hän vain lokeroi ja säilöi tuolla tavalla. Hän istui usein vain tuijottamassa ja pyörittelemässä ja lajittelemassa niitä palikoita. Käytti minun kylpyammettani niiden kylvettämiseen. Me lapset saatiin rakentaa niillä ekstrapalikoilla, mutta rakennelmat piti purkaa takaisin oikeisiin lajittelulokeroihin, ja auta armias, jos tiukassa olevien palikoiden erottamisessa käytti jotain muuta kuin Legon omaa palikanerotustyökalua, esim. hampaita. Myös yksittäisen Legon joutuminen imuriin oli hirveä tragedia, jota seurasi koko keskuspölynimurin purkaminen pihamaalle.
Isä myös söi tarkalleen ja tuotemerkkejä myöten saman aamupalan ja lounaan
Oma isäni oli suorastaan maaninen sen suhteen, ettei suostunut tekemään töitä kenenkään kanssa. Ei missään, ei milloinkaan. Teki töitä metsurina, kun sai olla metsässä yksin, ja työnantajasta kuuli puhelimella ehkä kerran kuussa. Kotona ollessan oli 18h autotallissa räpeltämässä omia juttujaan ja rakentelemassa kaikenlaista mieleen juolahtavaa. Kävi sisällä syömässä.
Sängyn piti olla aina sijattu tietyllä tavalla. Muuten ei osannut käydä nukkumaan ja pyöri vaan aamuun asti voivotellen. Ei suostunut lukemaan muuta kuin sarjakuvia ja elokuvista kelpasivat vain tiettyjen näyttelijöiden elokuvat. Jos näyttelijää ei leffassa ole, hän ei sitä katso. Piste.
Ruoan piti olla ulkonäöltään ja maultaan tismalleen samanlaista kuin lapsuuden kodissa. Äidin oli pakko opetella kokkaamaan kuin anoppinsa. Ruisleipä piti tehdä itse, ei suostunut syömään mitään muuta leipää, koska se ei ole oikeaa leipää. Kaupan ruisleipä ei kelvannut, koska se on ei ole ruisleipää. Mustikkapiirakkaa ei syönyt, jos se ei ollut pullataikinaan tehtyä, koska sama selitys; ei ole oikeaa mustikkapiirakkaa. Paljon tällaisia ruokarajoitteita.
Oli hirveän itsekäs. Kaikki aina hänen tavallaan tai alkoi jalan polkeminen kuin uhmaikäisellä. Sai ihmeellisiä kiukkukohtauksia ja lähti renkaat sutien ajelemaan jonnekin eikä kukaan tiennyt mistä nyt kenkä puristaa.
Ikinä ei halunnut kyläilemään tai vieraita meille. Jos vieraita tuli, mökötti tuolissaan mykkänä tai karkasi sinne autotalliin. Edelleen vihaa ihmisiä ja sosialisointia.
Mitään lomamatkoja ei tehty koskaan. Laivaan, junaan, lentokoneeseen jne ei saisi kirveelläkään, koska ainoat oikeat kulkupelit ovat auto ja hevonen. Oli pakkomielteinen hevosista ja piti saada niitä kolme, vaikkei tehnyt niillä mitään, koska jokaisessa oikeassa talossa on hevonen. Piste. Oli lisäksi hysteerinen alkoholin suhteen eli kunnon puritanisti-absolutisti. Hyvä, kun uskalsi ottaa likäärikohvehtia :D
Me kaikki lapset ollaan autisteja nyt keski-ikäisinä, mutta tosiaan varmaan ne rokotteet ja videopelit on olleet syynä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.
Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.
Pääseekö noilla kirjainhömppädiagnooseilla miten helposti nykyisin eläkkeelle?
Käsittääkseni aika vaikeata on päästä eläkkeelle.
Jos vähänkin pystyt räpiköimään läpi koulut ja työelämän, niin et pääse. Burn outia hoidetaan sitten burn outina, vaikka todellisuudessa se burn out ei johtu mistään yksittäisestä asiasta, vaan joka ikisen arkipäivän normaali elämä on kuormittavaa.
T: 43v. autisti, tällä hetkellä työtön. Työt menevät aina jollekulle muulle, vaikka miten ahkerasti ja hyvin teen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.
Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.
Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa. Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on mahdollista saada niihin oikeaa, toimivaa hoitoakin
Sama. Ei minullakaan ole ongelmaa olla (nais)autisti. Muita se häiritsee enemmän, ihan työpaikoista seurusteluun ja kavereista sukulaisiin. Vaikka en ole edes mitään paha autisti niin, että hölötän vaan omia juttujani ja poljen jalkaa, jos minun mielen mukaan ei mene asiat.
Silti ihmiset jotenkin vaistoavat, että toi on joku omituinen hyypiö... Olen asunut nykyisellä paikkakunnalla 15 vuotta ja olen saanut sinä aikana 0 ystävää ja 0 seurustelusuhdetta. Työkavereiden kanssa tulen toimeen, pomot pitävät, asiakkaat pitävät, mutta pysyvää työpaikkaa en saa koskaan, koska minussa on "jotain omituista".
Eli joo. Minä pärjään itse itseni kanssa. Olen hyvä tyyppi!
Muut eivät ole samaa mieltä, vaikka miten maskaan ja esitän normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli "kylähulluja", "peräkammarin poikia", "juoppoja", "sekopää akkoja", "hulluja kissanaisia" ja muita "outoja". Ei ollut sen kummemmin diagnooseja, niin eipä ollut nepsyjäkään. Paitsi pahimmat oli meilläpäin "Pitkässäniemessä".
Kohta varmaan mennään siihen, että työkkäri pakottaa pitkäaikaistyöttömät nepsytutkimuksiin ja jos Alkossa ylittää tietyn ostokiintiön niin ohjataan myös nepsytutkimuksiin.
Nepsyjä on tietysti moneen junaan, mutta on ennenkin ollut todella hankalia tai erikoisia ihmisiä. Uutisista saa lukea naapureitaan häiriköivistä vanhoista jääristä jne. Entäs se puukaupoista suivaantunut vanha ampujaäijä? Ei ihan tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen korkean toimintakyvyn autisti, enkä tule koskaan hakemaan diagnoosia. En tarvitse sitä. Mm. Bill Gates arvelee olevansa autisti, voisi sanoa että melko hyvin on elämässä pärjännyt, vaikka pitkä avioliitto hiljattain kariutuikin. Luulen, että emme vain tiedä esimerkiksi autismin laajuutta.
Sen sijaan tarkkaavaisuuden häiriöt ovat lisääntyneet tutkitusti ruutujen myötä. Ne vaikuttavat aivokemioihin ja pitkään käytettynä muuttavat aivoja pysyvästi. Hyperaktiivisia/tarkkaavaisuusvajeisia ihmisiä on kuitenkin ollut myös ennen nykyaikaa.
Tällaisia ihmisiä oli lukumääräisesti paljon vähemmän, kun kaikkia käytännössä siedätettiin pienestä pitäen tylsyyteen. Nyt ihannemalli on hyperaktiivinen ja hypersosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.
Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.
Pääseekö noilla kirjainhömppädiagnooseilla miten helposti nykyisin eläkkeelle?
Ei pääse, ennemminkin estävät. Niin kauan kun mun oireet tulkittiin masennukseksi, ahdistukseksi jne., Kela hyväksyi aina lääkärin toteaman työkyvyttömyyden. Kun selvisi, että kyse onkin aspergerista, niin Kela on hylännyt jokaisen hakemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.
Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.
Pääseekö noilla kirjainhömppädiagnooseilla miten helposti nykyisin eläkkeelle?
Käsittääkseni aika vaikeata on päästä eläkkeelle.
Jos vähänkin pystyt räpiköimään läpi koulut ja työelämän, niin et pääse. Burn outia hoidetaan sitten burn outina, vaikka todellisuudessa se burn out ei johtu mistään yksittäisestä asiasta, vaan joka ikisen arkipäivän normaali elämä on kuormittavaa. T: 43v. autisti, tällä hetkellä työtön. Työt menevät aina jollekulle muulle, vaikka miten ahkerasti ja hyvin teen töitä.
Eikä sekään riitä, että ei ole pystynyt suorittamaan yhtään koulutusta loppuun, eikä ole ikinä ollut töissä, ja on todettu työkyvyttömäksi lukuisien eri lääkäreiden toimesta toimintaterapeuttien ja nepsyvalmentajien tutkimana. Kela hylkää silti jokaisen työkyvyttömyyseläkehakemuksen.
T: toinen 43 v autisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli "kylähulluja", "peräkammarin poikia", "juoppoja", "sekopää akkoja", "hulluja kissanaisia" ja muita "outoja". Ei ollut sen kummemmin diagnooseja, niin eipä ollut nepsyjäkään. Paitsi pahimmat oli meilläpäin "Pitkässäniemessä".
Kohta varmaan mennään siihen, että työkkäri pakottaa pitkäaikaistyöttömät nepsytutkimuksiin ja jos Alkossa ylittää tietyn ostokiintiön niin ohjataan myös nepsytutkimuksiin.
Oletpas pihalla asioista. Eihän aikuinen nainen meinaa päästä nepsytutkimuksiin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eri diagnooseja vähintään kolmessa polvessa. Paperilla diagnoosit on 70 ja 90 luvulla syntyneillä.
Lisäksi löytyy masennusta, bipoa, riippuvuuksia ja itsemurhia.
Aikasempaa oli paljo erinsortin töitä, jokaselle löyty jotain sopivaa. Niin yhteiskunnan kelkassa pysyttiin jotenkin.
Nyt jokaiselta vaaditaan enemmän pysyäkseen kyydissä.
Tuo että ennen oli paljon erilaisia töitä ja sellaisia mihin nepsyt ym. pääsivät ja pystyivät näin elättämään itsensä helpotti tilannetta mutta nykyään kun työelämä on jo normaaleillekin ihmisille (jos täällä kukaan on edes normaali) yhtä helvettiä niin miten kirjolla olevat, masentuneet ym. edes voivat pärjätä ja elättää itsensä? Yhteiskunta ja työelämä ajaa kaikki ihmiset psykoosiin riippumatta siitä olitko jo valmiiksi huonossa tilanteessa tai et.
Koko nepsy-sanasto ja sana itsessään kuulostaa lasten jokellukselta.
Aikuiset ihmiset keskustelevat ilmiöstä häiriökäyttäytyvien lasten tasolla. Samalla täysin normaalit ihmisen kehitykseen kuuluvat asiat, kuten sosiaalistuminen (ihminen on läpeensä mimeettinen olento), tulkitaan neurologisesti ja sosiaalisesti rikkinäisten ihmisten kautta, "maskauksena".
Normaalius tulkitaan siis epänormaalin ja viallisen kautta, mitä tapahtuu myös queer-teoriassa ja vastaavissa konstruktioissa.
Ihminen ei ole normaali eikä olemuksellisesti kuulu normaaliuden piiriin, jos on pysyvästi kykenemätön sosiaalistumaan ja sisäistämään ympäröivän käyttäytymissäännöt edes alkeellisella tasolla, vaan jää ikuisesti "kirjoille", useimmiten muiden huolehdittavaksi.
Psykiatriset diagnoosit ovat sopimuksenvaraisia luokituksia, jotka vaihtelevat aikakaudesta ja lääkeyhtiöiden intresseistä riippuen. Käytännössä siis sosiaalisia kategorioita, jotka toimivat stereotypioiden pohjalta. Kuka tahansa esimerkiksi DSM-tautiluokituksen kehittäjistä osaisi kertoa tämän. Siitähän oli juttukin jopa Hesarissa, jossa haastateltiin Amerikoissa Columbian yliopistossa opiskellutta mielenterveyden professoria.
Tämä professori tapasi siellä ihmisiä, jotka kehittivät näitä luokituksia ja tajusi vasta siellä, että kyseessä on tosiaan käyttäytymisen kuvauksista eikä luonnollisista luokista. Asia joka jokainen voi tarkistaa diagnostisista kriteereistä. On hirveän huvittavaa, että ihmiset kuvittelevat niiden olevan kovinkin objektiivisia kuvauksia ihmisistä. Siellä vanhat rikkaat valkoiset miehet tehtailevat luokituksia siitä, mikä on poikkeavaa ja sairasta yhteistyössä lääkeyhtiöiden markkinointiosastojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä suljettu. Olen 1960-luvun alussa syntynyt adhd, mutta kuten neurologi ja neuropsykologi sanoivat olen lottovoiton saanut adhd. Minulla oli tiukka kuri, rajat ja kuitenkin riittävän älykkäät vanhemmat ohjaamaan minua elämässäni niin, että löysin hyvät harrastukset ja työn. Äitini kasvatustyön ammattilaisena, siis silloin 1960-luvulla, tiesi, etten ole kuin muut, mutta kuten hän aina sanoi se ei ollut syy olla elämättä ihmisiksi.
DIagnooseja tarvitsevat itseään normaaleina pitävät ihmiset, jotka eivät kykene kohtaamaan erilaisuutta. Tasapäistämisen yhteiskunnassamme ja maailmassamme.Kyllä useimmat suljettiin. Vai mistä kuvittelet mielisairaaloiden täyttyneen? Juuri niistä nepsyistä. Juuri tänä keväänä ilmestyi kirja, jossa nainen sai tietää tätinsä olemassaolosta vasta tädin kuoltua. Täti oli suljettu mielisairaalaan lapsena 60-luvulla, ja elänyt l
Eri sortin nepsyjä on niin monta sorttia ja määrä iso, ettei olisi mitkään laitokset riittäneet. Esim. aika monet tutkijat, taiteilijat, viihdealan ihmiset jne. ovat nepsyjä, ja ovat aina olleet.
Todennäkösesti olit perinyt ton ADHDeesi joltain. Äitisi tai isäsi puolelta.
Eri asteita on helvetissäkin. Kai ymmärrät että kaikki ADHDeet eivät ole samassa vuuassa paistettuja.
Ehkäpä sulla on suht helppo.