"Ei ennen nepsyjä ja neuropoikkeavia ollut missään"

Oletko ottanut huomioon, että silloin ei myöskään ollut älylaitteita tai ohjattuja harrastuksia jatkuvasti järjestäviä vanhempia. Kannattaa tsekata Tove Janssonin kirjaan perustuvat Kesäkirja ja miettiä kontrastia tämän päivän kasvatusmalleihin. Tänä päivänä Sophiaa pidettäisiin epäsosiaalisena hylkiönä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä suljettu. Olen 1960-luvun alussa syntynyt adhd, mutta kuten neurologi ja neuropsykologi sanoivat olen lottovoiton saanut adhd. Minulla oli tiukka kuri, rajat ja kuitenkin riittävän älykkäät vanhemmat ohjaamaan minua elämässäni niin, että löysin hyvät harrastukset ja työn. Äitini kasvatustyön ammattilaisena, siis silloin 1960-luvulla, tiesi, etten ole kuin muut, mutta kuten hän aina sanoi se ei ollut syy olla elämättä ihmisiksi. 

DIagnooseja tarvitsevat itseään normaaleina pitävät ihmiset, jotka eivät kykene kohtaamaan erilaisuutta. Tasapäistämisen yhteiskunnassamme ja maailmassamme.

Kyllä useimmat suljettiin. Vai mistä kuvittelet mielisairaaloiden täyttyneen? Juuri niistä nepsyistä. Juuri tänä keväänä ilmestyi kirja, jossa nainen sai tietää tätinsä olemassaolosta vasta tädin kuoltua. Täti oli suljettu mielisairaalaan lapsena 60-luvulla, ja elänyt l

Ja tämä kirja on "totuus" mistä? Ihan tyhjänpäiväinen sepustus jostain vanhasta akasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Eikä ole edelleenkään

Mitä nyt joka viides on ihan virallisestikin adhd ja siihen päälle sitten noin tuplamäärä sellaisia joilla on "adhd-piirteitä" vanhempien tai opettajien mielestä.

Oli niin kova kuri ettei lapsena uskaltanut näyttää erilaisuutta. Koulussa joutui tarkkikselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Eikä ole edelleenkään

Mitä nyt joka viides on ihan virallisestikin adhd ja siihen päälle sitten noin tuplamäärä sellaisia joilla on "adhd-piirteitä" vanhempien tai opettajien mielestä.

Todennäköisesti perinnöllisesti ei ole tapahtunut mitään muutosta, mutta nykyinen yhteiskunta aktivoi epigeneettisesti keskittymiskyvyn puutetta aiheuttavia geenejä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on mahdollista saada niihin oikeaa, toimivaa hoitoakin. 

Jos erityisyys on niin lievää, ettei tukea tarvitse, ei omasta mielestäni tarvitse diagnosoidakaan.  Voidaan puhua 'piirteistä', joita on jossain määrin kaikilla. Tosin ainakin naisilla neuropsykiatrinen oireilu ryöpsähtää vaihdevuosien jälkeen, sillä estrogeeni on suojaava tekijä. Tässä vaiheessa elämää diagnoosia ei ehkä ymmärretä edes hakea ja sen saaminen voi olla haastellista muutenkin. Diagnoosi kumminkin vähentäisi subjektiivista kärsimystä, kun tietää syyn, miksi kaikesta on tullut vaikeaa. Ja ehkä lähimmäisetkin suhtautusivat eri tavalla. (Tämä on toiveajattelua; neurotyypillisiltä ei armoa heru!)

Assinainen68

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Eikä ole edelleenkään

Mitä nyt joka viides on ihan virallisestikin adhd ja siihen päälle sitten noin tuplamäärä sellaisia joilla on "adhd-piirteitä" vanhempien tai opettajien mielestä.

Todennäköisesti perinnöllisesti ei ole tapahtunut mitään muutosta, mutta n

Tämä. Koskee nimenomaan ad(h)d-oireilua. Autismi on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikä suljettu. Olen 1960-luvun alussa syntynyt adhd, mutta kuten neurologi ja neuropsykologi sanoivat olen lottovoiton saanut adhd. Minulla oli tiukka kuri, rajat ja kuitenkin riittävän älykkäät vanhemmat ohjaamaan minua elämässäni niin, että löysin hyvät harrastukset ja työn. Äitini kasvatustyön ammattilaisena, siis silloin 1960-luvulla, tiesi, etten ole kuin muut, mutta kuten hän aina sanoi se ei ollut syy olla elämättä ihmisiksi. 

DIagnooseja tarvitsevat itseään normaaleina pitävät ihmiset, jotka eivät kykene kohtaamaan erilaisuutta. Tasapäistämisen yhteiskunnassamme ja maailmassamme.

Kai niitä pahimpia tapauksia suljettiin. Kehitysvammaisille oli paljon laitoksia, esimerkiksi downit olivat paljolti laitoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Laitoksiinhan nuo kuuluisi nykyäänkin pois meidän normaalien jaloista.

Ei mulla muuta.

Sinä olet epänormaalin vähäjärkinen. Persu? Ei menestystä millään elämän alueella.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Heh, kun sain diagnoosin 11 vuotta sitten netissä sanottiin tismalleen samaa! Että kyllä 10 vuotta sitten ei ollut tällaista :D Nepsy-termi on kyllä mielestäni tuoreempi, enkä kyllä pidä kyseisestä termistä itse yhtään. Kuulostaa ihan lasten kuntoutusryhmälle tai tuttipullomerkille.

Noin 20-vuotta sitten ala-asteellani oli erityisluokalla "aadeehoodee"-tyttö joka juoksi ja liikkui taukoamatta, hyppelehti ja töni, oli ihan jatkuvassa liikeessä. Oli mukava ihminen, mutta tuo töniminen aiheutti sen että ihmisen karttoivat tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Pääseekö noilla kirjainhömppädiagnooseilla miten helposti nykyisin eläkkeelle? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut myöskään keliaakikkoja tai laktoosi-intolerantteja.

Oli vaan niitä vatsavaivaisia ja läpipaskojia, jotka vaistomaisesti jättivät syömättä niitä, mitkä aiheuttivat vatsavaivoja. Setäni laktoosi-intoleranssi todettiin vasta pitkälle keski-ikäisenä. Hän vältteli kyllä maitoa jo 60 ja 70-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä suljettu. Olen 1960-luvun alussa syntynyt adhd, mutta kuten neurologi ja neuropsykologi sanoivat olen lottovoiton saanut adhd. Minulla oli tiukka kuri, rajat ja kuitenkin riittävän älykkäät vanhemmat ohjaamaan minua elämässäni niin, että löysin hyvät harrastukset ja työn. Äitini kasvatustyön ammattilaisena, siis silloin 1960-luvulla, tiesi, etten ole kuin muut, mutta kuten hän aina sanoi se ei ollut syy olla elämättä ihmisiksi. 

DIagnooseja tarvitsevat itseään normaaleina pitävät ihmiset, jotka eivät kykene kohtaamaan erilaisuutta. Tasapäistämisen yhteiskunnassamme ja maailmassamme.

Kyllä useimmat suljettiin. Vai mistä kuvittelet mielisairaaloiden täyttyneen? Juuri niistä nepsyistä. Juuri tänä keväänä ilmestyi kirja, jossa nainen sai tietää tätinsä olemassaolosta vasta tädin kuoltua. Täti oli sulje

Ja tämä kirja on "totuus" mistä? Ihan tyhjänpäiväinen sepustus jostain vanhasta akasta

Tuon selvemmin ei varmaan voi kertoa lukutaidon ja -harrastuksen puutteestaan ja siitä johtuvasta älyn,  sivistyksen ja empatiakyvyn puutteestaan.

Tuo kirja on lähihistoriaa.

Kirjaa lukemalla pääsee kirjoittajan pään sisään, kuten minä pääsin sinun pääsi sisään lukemalla kommenttisi.  (Siellä on tyhjää ja pimeää ja haisee yksinäisyydeltä. Kaikuu.)

Ei ollut ei, omalla isällänikin vain sattui olemaan Lego-kokoelma, jolle hän oli omistanut oman huoneen. Jokainen palikka, joka ei kuulunut johonkin näytteillä olevaan settiin, oli lajiteltu värin ja muodon mukaan. Hän ei ikinä rakentanut niistä mitään muuta kuin ohjeiden mukaisia settejä, ylimääräiset palikat hän vain lokeroi ja säilöi tuolla tavalla. Hän istui usein vain tuijottamassa ja pyörittelemässä ja lajittelemassa niitä palikoita. Käytti minun kylpyammettani niiden kylvettämiseen. Me lapset saatiin rakentaa niillä ekstrapalikoilla, mutta rakennelmat piti purkaa takaisin oikeisiin lajittelulokeroihin, ja auta armias, jos tiukassa olevien palikoiden erottamisessa käytti jotain muuta kuin Legon omaa palikanerotustyökalua, esim. hampaita. Myös yksittäisen Legon joutuminen imuriin oli hirveä tragedia, jota seurasi koko keskuspölynimurin purkaminen pihamaalle.

Isä myös söi tarkalleen ja tuotemerkkejä myöten saman aamupalan ja lounaan ne 20 vuotta, jotka kotona asuin. Osaan luetella, mitä tuotteita hän käyttää, missä järjetyksessä, missä välissä nousee käymään vessassa, mitä fraaseja todennäköisesti sanoo itsekseen kesken aamiaisen, jne. Ei nukkunut yhtäkään yötä poissa kotoa, ei edes mökillä, vaan lähti yöksi omaan sänkyyn nukkumaan, vaikka sinne oli tunnin ajomatka suuntaansa.

Jostain syystä me lapset ollaan molemmat autismin kirjolla ja ollaan erityismielenkiinnonkohteellisia nörttejä. Mutta ei se varmaan mistään periytynyt ole, koulujärjestelmä ja rokotteet ja digitalisaatio varmasti syynä. /s

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä suljettu. Olen 1960-luvun alussa syntynyt adhd, mutta kuten neurologi ja neuropsykologi sanoivat olen lottovoiton saanut adhd. Minulla oli tiukka kuri, rajat ja kuitenkin riittävän älykkäät vanhemmat ohjaamaan minua elämässäni niin, että löysin hyvät harrastukset ja työn. Äitini kasvatustyön ammattilaisena, siis silloin 1960-luvulla, tiesi, etten ole kuin muut, mutta kuten hän aina sanoi se ei ollut syy olla elämättä ihmisiksi. 

DIagnooseja tarvitsevat itseään normaaleina pitävät ihmiset, jotka eivät kykene kohtaamaan erilaisuutta. Tasapäistämisen yhteiskunnassamme ja maailmassamme.

Kyllä useimmat suljettiin. Vai mistä kuvittelet mielisairaaloiden täyttyneen? Juuri niistä nepsyistä. Juuri tänä keväänä ilmestyi kirja, jossa nainen sai tietää tätinsä olemassaolosta vasta tädin kuoltua. Täti oli sulje

Totuus on se, että ennen nepsyt olivat mielisairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Pääseekö noilla kirjainhömppädiagnooseilla miten helposti nykyisin eläkkeelle? 

Käsittääkseni aika vaikeata on päästä eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Se, että asioille ei ole ollut nimeä, ei tarkoita, ettei niitä ollut olemassa.  Diagnoosien tarkoitus on itseymmärryksen lisääminen ja tuen saaminen. On paljon fyysisiä/elimellisiä sairauksia, joita ei ennen ei osattu diagnosoida. Nykyään osataan, jolloin on mahdollista saada niihin oikeaa, toimivaa hoitoakin. 

Jos erityisyys on niin lievää, ettei tukea tarvitse, ei omasta mielestäni tarvitse diagnosoidakaan.  Voidaan puhua 'piirteistä', joita on jossain määrin kaikilla. Tosin ainakin naisilla neuropsykiatrinen oireilu ryöpsähtää vaihdevuosien jälkeen, sillä estrogeeni on suojaava tekijä. Tässä vaiheessa elämää diagnoosia ei ehkä ymmärretä edes hakea ja sen saaminen voi olla haastellista muutenkin. Diagnoosi kumminkin vähentäisi subjektiivista kärsimystä, kun tietää syyn, miksi kaikesta on tullut vaikeaa. Ja ehkä lähimmäisetkin suhtautusivat eri tavalla. (Tämä on toiveajattelua; neurotyypillisiltä ei armoa heru!)

Ihmiset eivät enää hyväksy luonteenpiirteitään vaan niitä vaaditaan saada kutsua erityisyyksiksi ja neuropsykiatriseksi oireiluksi. Diagnoosin tai diagnoosiepäilyn kautta ihminen voi myös vapautua vastuusta oman käytöksensä suhteen ja vanhemmat voivat vapautua kasvatusvastuusta.

Suvussani on paljon nepsyjä. 50-luvulla syntyneiden oireilua hoidettiin mm. lyömällä, kotona ja koulussa. Monesta tuli alkoholisti jo nuorella iällä. Nuorimman sukupolven edustajilla on diagnoosit, tukitoimet ja lääkitys. Heidän elämänsä on kaikilla tavoilla parempaa kuin edeltävillä sukupolvilla. 

Vierailija kirjoitti:

Oli niin kova kuri ettei lapsena uskaltanut näyttää erilaisuutta. Koulussa joutui tarkkikselle.

Tämäkin juu. Kaikki oppivat ottamaan sen perusilmeen ja pitämään sen. Ennen mielisaaraalaan joutumista pelättiin, sinne joutui helposti ja hoito kesti usein vuosia, elämä meni ihan vituralleen kun sinut otettiin nuorena yhtäkkiä vuosiksi pois siitä. 80-luvulla oli 20 000 mielisairaalasänkyhoitopaikkaa Suomessa, nyt 1800. Eli tässäkin on paradoksi nähtävissä, laaja ja tehokas mielisairaushoito ennen johti siihen että hullutkin yrittivät näytellä normaalia etteivät olisi joutuneet hoitoon. Nykyään tällaista pelko-elementtiä ei ole, tai se on hyvin pieni enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin ajassa niin keskivertoihminen ei ollut kuullutkaan sanaa nepsy. Jos olisi kysytty mitä se tarkoittaa niin ei olisi tiedetty. Eivätkä siihen aikaan ihmiset todellakaan himoinneet diagnooseja itselleen tai lapselleen.

Silloin sai vielä olla oma persoonansa ilman, että sai jonkun kirjaindiagnoosin itselleen. Esimerkiksi teoreettisiin asioihin paneutuva ja itsekseen viihtyvä ei vielä ollut autisti eikä vilkas lapsi ollut adhd.

Eikä ole edelleenkään

Mitä nyt joka viides on ihan virallisestikin adhd ja siihen päälle sitten noin tuplamäärä sellaisia joilla on "adhd-piirteitä" vanhempien tai opettajien mielestä.

Lähes jokaisella meistä on geenimuunnos, joka altistaa viidelle yleisimmälle psyykkiselle häiriölle: adhd, autismi, kliininen depressio, bipolaarihäiriö ja skitsofrenia.

Tämä kiistaton geneettinen löytö tehtiin jo ennen vuotta 2013.

https://www.nimh.nih.gov/news/science-updates/2013/five-major-mental-di…

Ketjuissa kiukuttelevat percelit potee todennäköisesti  yhtä tai useampaa näistä, hoitamattomina. Ei ihme että kiukuttaa, mutta hoito auttaisi. Te ette vain uskalla. Naiset uskaltaa ja pärjääkin sitten teitä paremmin.