"Ei ennen nepsyjä ja neuropoikkeavia ollut missään"

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriset diagnoosit ovat sopimuksenvaraisia luokituksia, jotka vaihtelevat aikakaudesta ja lääkeyhtiöiden intresseistä riippuen. Käytännössä siis sosiaalisia kategorioita, jotka toimivat stereotypioiden pohjalta. Kuka tahansa esimerkiksi DSM-tautiluokituksen kehittäjistä osaisi kertoa tämän. Siitähän oli juttukin jopa Hesarissa, jossa haastateltiin Amerikoissa Columbian yliopistossa  opiskellutta mielenterveyden professoria.

Tämä professori tapasi siellä ihmisiä, jotka kehittivät näitä luokituksia ja tajusi vasta siellä, että kyseessä on tosiaan käyttäytymisen kuvauksista eikä luonnollisista luokista. Asia joka jokainen voi tarkistaa diagnostisista kriteereistä. On hirveän huvittavaa, että ihmiset kuvittelevat niiden olevan kovinkin objektiivisia kuvauksia ihmisistä. Siellä vanhat rikkaat valkoiset miehet tehtailevat luokituksia siitä, mikä on poikkeavaa ja sairasta yhteistyössä lääkeyhtiöiden markkinointiosastojen kanssa.&nb

Autismi ei ole psykiatrinen diagnoosi. 

Sotket muutenkin asioita. Autismi on todellista, olemassa olevaa neurologista poikkeavuutta ja on ollut aina olemassa ja todellista, vaikka mitään diagnostisia luokituksia ei ole ollut olemassakaan. 

Ne luokittelut ja diagnostiset kriteerit on sitten vain sitä, miten neurotyypilliset ihmiset on yrittäneet luokitella sitä olemassa olevaa poikkeavuutta sen perusteella, mitä siitä itse ovat ulkoapäin havainnoineet. 

Tietysti aina on ollut ihmisiä, joilla on tietyntyyppisiä rajoitteita.

Tällä nepsy-termillä ihmisten ongelmia on alettu kuvata enemmän vasta viimeisen 10 vuoden aikana. Se kertoo, että ajassamme vaatimukset ovat sellaiset, ettei tietynlaisten rajoitteiden kanssa ole helppoa pärjätä.

Ruotsissa tuo nepsy-buumi alkoi jo vähän aikaisemmin, mutta siellä on käynnistetty jo diagnoosien purkutalkoot. Ihmiset hakeutuvat eroon diagnooseistaan.

Ylipäätään koko systeemin tulisi mennä siihen, että ihmiset saavat apua ongelmiin ajoissa mm. koulussa ja yhteiskunta tekee ratkaisuja, jotka helpottavat nepsy-oireita kokevien arkea. Diagnoosit eivät ole se ydinasia tässä.

Ennen oli nii n monet asiat paremmin. Lääkäriinkin pääs,saman päivän aikana, eikä tarvinnut olla pää kainalossa edes. 

Vierailija kirjoitti:

Koko nepsy-sanasto ja sana itsessään kuulostaa lasten jokellukselta.

Aikuiset ihmiset keskustelevat ilmiöstä häiriökäyttäytyvien lasten tasolla. Samalla täysin normaalit ihmisen kehitykseen kuuluvat asiat, kuten sosiaalistuminen (ihminen on läpeensä mimeettinen olento), tulkitaan neurologisesti ja sosiaalisesti rikkinäisten ihmisten kautta, "maskauksena".

Normaalius tulkitaan siis epänormaalin ja viallisen kautta, mitä tapahtuu myös queer-teoriassa ja vastaavissa konstruktioissa.

Ihminen ei ole normaali eikä olemuksellisesti kuulu normaaliuden piiriin, jos on pysyvästi kykenemätön sosiaalistumaan ja sisäistämään ympäröivän käyttäytymissäännöt edes alkeellisella tasolla, vaan jää ikuisesti "kirjoille", useimmiten muiden huolehdittavaksi.

Lapset ovat aikalailla keskustelujen ytimessä, koska rauhattomuus ei enää rajoitu kouluissa 1-3 oppilaaseen per luokka. Sitä voisi pitää normaalina ja joten kuten hallittavana. Käytöshäiriöt ovat kuitenkin räjähtäneet käsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tietysti aina on ollut ihmisiä, joilla on tietyntyyppisiä rajoitteita.

Tällä nepsy-termillä ihmisten ongelmia on alettu kuvata enemmän vasta viimeisen 10 vuoden aikana. Se kertoo, että ajassamme vaatimukset ovat sellaiset, ettei tietynlaisten rajoitteiden kanssa ole helppoa pärjätä.

Ruotsissa tuo nepsy-buumi alkoi jo vähän aikaisemmin, mutta siellä on käynnistetty jo diagnoosien purkutalkoot. Ihmiset hakeutuvat eroon diagnooseistaan.

Ylipäätään koko systeemin tulisi mennä siihen, että ihmiset saavat apua ongelmiin ajoissa mm. koulussa ja yhteiskunta tekee ratkaisuja, jotka helpottavat nepsy-oireita kokevien arkea. Diagnoosit eivät ole se ydinasia tässä.

Nepsy on vaan yleistermi erilaisille neurologisille poikkeavuuksille. Se ei ole diagnoosi. ADHD ja autismi/asperger on kyllä olleet olemassaolevia ja tunnistettuja asioita paljon pidempään, kuin kymmenen vuotta. 

Niitä ei vain diagnosoitu ennen, paitsi kaikkein vaikeimmat tapaukset saattoivat saada MBD-diagnoosin. Luulenpa, että esim. aika monet tunnetut muusikot, näyttelijät, urheilijat ym. ovat diagnosoimattomia autismikirjolaisia tai ADHD-tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä odotan mielenkiinnolla mitä selitellään sitten kun nepsy ja poikkeavia on yli puolet väestöstä. Sittenhän niistä tulee normaaleja eivätkä tarvii diagnoosejaan. 😂

Sitte aletaan etsiä piirteet siitä toisesta puolikkaasta.

No mutta eihän nämä nykyiset spesiaalit sitten enää saa tuntea olevansa erikoisia.

Se diagnoosi haetaan juuri siksi, että ihminen on koko ikänsä tuntenut olevansa erikoinen ja erilainen eikä enää jaksa sitä. Diagnoosin myötä ei enää olekaan yksittäinen outolintu vaan yksi ties kuinka monesta muusta. Viimeinkin kuuluu joukkoon. 

Ei siinä niin kauaa aikaa ole kun ei ollut muutakaan osaamista esim lääketieteen alalla. Naisia pantiin mielisairaaloihin mielivaltaisesti vaikka mielisairauksia ei diagnosoitukaan. Arvovaltaiset miehet laittoivat kun halusivat päästä muijasta eroon. Mm. masennusta tai surua hoidettiin järkyttävällä tavalla.

Nepsy- lapset olivat ns. poikkeavia tai häiriköitä ja heistä piiskattiin paholaiset ulos. Jos eivät paholaiset lähteneet nämö ihmispolot pantiin suljetulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä suljettu. Olen 1960-luvun alussa syntynyt adhd, mutta kuten neurologi ja neuropsykologi sanoivat olen lottovoiton saanut adhd. Minulla oli tiukka kuri, rajat ja kuitenkin riittävän älykkäät vanhemmat ohjaamaan minua elämässäni niin, että löysin hyvät harrastukset ja työn. Äitini kasvatustyön ammattilaisena, siis silloin 1960-luvulla, tiesi, etten ole kuin muut, mutta kuten hän aina sanoi se ei ollut syy olla elämättä ihmisiksi. 

DIagnooseja tarvitsevat itseään normaaleina pitävät ihmiset, jotka eivät kykene kohtaamaan erilaisuutta. Tasapäistämisen yhteiskunnassamme ja maailmassamme.

Kyllä useimmat suljettiin. Vai mistä kuvittelet mielisairaaloiden täyttyneen? Juuri niistä nepsyistä. Juuri tänä keväänä ilmestyi kirja, jossa nainen sai tietää tätinsä olemassaolosta vasta tädin kuoltua. Täti oli suljettu mielisairaalaan lapsena 60-luvulla, ja elänyt l

 

Eri sortin nepsyjä on niin monta sorttia ja määrä iso, ettei olisi mitkään laitokset riittäneet. Esim. aika monet tutkijat, taiteilijat, viihdealan ihmiset jne. ovat nepsyjä, ja ovat aina olleet. 

Ja monet nerot!