Hiljainen kiusaaminen

Kyseessä on sinun lapsesi mielenterveys ja tulevaisuus. Yläasteelle siirtyminen ei välttämättä muuta mitään, saattaa jopa pahentaa tilannetta, jos kiusaajat vievät viestiä kiusattavasta eteenpäin. Minulle kävi juuri niin ollessani koulussa. Ensimmäist vuodet olin luokallani tosi suosittu ja kavereita riitti. 5. luokalla alkoi kiusaaminen joka jatkui ja paheni yläasteella. Siihen liittyi minulle täysin tuntemattomia henkilöitä. He olivat " kuulleet juttuja" minusta, mm. että olin tosi leuhka yms. Jotkut opettajatkin (eräskin opettaja, joka ei edes opettanut minua) tiesivät, että en edes halua olla kenenkään kanssa. Onneksi selvisin kiusaamisesta joten kuten (muutin eri paikkakunnalle lukioon).

Mutta ap, ota tyttösi tilanne vakavasti ja taistele hänen puolestaan!

Voimia sinulle ja lapsellesi.

asia, jota itse ehkä miettisin yläasteikäisen kohdalla olisi koulunvaihto tai jopa kotikoulutus. Riippuen tietenkin nuoresta, mutta jos viisi päivää viikosta vuosikausia joku koko ajan mollaa ja syrjii ja ehkä vielä pahempaa, ei se kyllä hyvää tee! Vaihtoehtoja on olemassa, eikä Suomessa ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus. Ottaisin lapsen mukaan päätöksentekoon, sillä hänen elämästäänhän loppujenlopuksi on kyse.

Tyttö on menossa yläasteelle ja onni onnettomuudessa on että hän menee aivan eri yläasteelle kuin nämä pahimmat kimulit! Ja rinnakkaisluokalta on eräs tyttö tulossa myös samalle yläasteelle ja tämän kanssa hän onkin nyt viettänyt välituntejaan.



Tyttöni on taitava urheilija, pukeutuu nätisti on sosiaalinen, nätti ja toiset huomioon ottava. Jotain kateuden tapaista- kilpailua pojista- yms. tässä on.



Opettaja tietää tilanteen. Suurin ongelma tässä on se etteivät näiden toisten tyttöjen äidit ehkä ota tätä tilannetta tosissaan. Miettivät ehkä vaan että hyvä kun oma tyttö luovii siellä koulussa.



Olemme todella mieheni kanssa tällä hetkellä tehneet kaikkemme, jotta tytöllä olisi muuten hyvä olla. Ja jos jotain positiivista tästä pitää hakea on se juuri se yhteenkuuluvaisuuden tunne joka meillä perheenä nyt on! Tyttö laskee jäljellä olevia koulupäiviä ja onneksi hänellä on mukava harrastuksensa, jossa hän kokee onnistumisen tunnetta.



Kiitos teille kaikille! AP

joten enää pari kuukautta tuota helvettiä on jäljellä.



Tsemppiä tytölle ja koko perheelle!

Terv. 10

Taustalla oli ensin se, että tulin tavallaan ulkopuolisena porukkaan, joka oli tuntenut toisensa jo päiväkodista, ja hiukan myöhemmin se, että olin nätti, ja pojat kiinnostuivat musta liian paljon.



Seiskaluokan olin tosi yksinäinen, kasilla olin kaveri lähinnä poikien kanssa (mulla itselläni monta veljeä, joten pojat kavereina olivat ihan luontevia) ja ysillä viimein tytötkin kasvoivat henkisesti siihen pisteeseen, että pystyin fiksuimpien kanssa ystävystymään. Nämä tytöt ovat edelleen tiiviisti mun elämässäni.



Ap:n tytön tilanne helpottunee ensi vuonna, jos kerran siirtyy toiseen kouluun. Eihän tässä ole enää paljonkaan aikaa siihen, kaipa tyttö sen kestää. Olen aika samaa mieltä muidenkin kanssa, että ikävä kyllä tämän tapaiseen kiusaamiseen on hirveän vaikea puuttua. Koulun tiukan kielteinen asenne kiusaamiseen ylipäätään auttaa, mutta muutoksen täytyy lähteä lapsista itsestään. :/

Nyt siis ymmärrän, miksi koulukiusaaminen on niin suuri ongelma kouluissa. Suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista vastasi, että ikävä juttu, mutta tilanteelle ei voi mitään. HUh. HERÄTKÄÄ IHMISET

hiljainen, kiltti, reilu kaikille ja opettajien mielestä sympaattinen. Ja tässä on sitten näille " nilkeille" syytä syrjiä, haukkua ja jopa potkia poikaani :( Asiaan puututtu monta kertaa, mutta tilanne jatkuu vähän ajan päästä samanlaisena. Mietin, että millaisia näistä kiusaajista kasvaa aikuisina? Ei minkäänlaista empatiaa eikä toisen huomioonottamista. Onneksi oma poikani on fiksu ja lahjakas, joten kiusaamisen syynä taitaa olla kateus kuten ap:n tytön kiusaajillakin.

ihme kun kiusaaminen on näin yleistä! Minunkin poikani ekaluokan ope sanoi vanhempainvartissa, että poikaani tullaan varmaan kiusaamaan kun poika on pieni, arka ja kiltti ja leikkii mielellään rauhallisia leikkejä tyttöjen kanssa. Olin tyrmistyt open asenteesta!

Olin itse samassa tilanteessa kuin tyttösi yläasteella. Tilanne kehittyi hitaasti ja uskoin pitkään kuvittelevani syrjimisen, sillä se oli aluksi niin hienovaraista. Jäin täysin yksin asian kanssa, sillä minusta tuntui, etten saisi valittaa sillä eihän se ollut " oikeaa kiusaamista" . Siihen aikaan puhuttiin vain lähinnä fyysisestä kiusaamisesta ja tuntui raukalta valittaa, sillä eihän minulla ollut mustelmia. Paitsi sielussani. Kukaan harvoin suoraan edes sanoi mitään ilkeää, porukka oli piilovittuilemisen mestari. En tiedä tajusivatko sitä opettajatkaan. Jos tajusivat, olen pettynyt, ettei kukaan tehnyt asialle mitään tai edes kertonut, että on huomannut asian.



Minulla oli onneksi harrastuksia, joissa minuun suhtauduttiin normaalisti, vaikka sieltä ei varsinaisia kavereita tullutkaan. Menin muualla kouluun yläasteen jälkeen ja vain vastaavassa tilanteessa itse ollut voi ymmärtää, kuinka uskomattoman ihanalta tuntuu, kun uudet ihmiset ruokalassa huikkaavat jo kaukaa " tule tänne istumaan meidän kanssa" .



Uskon, että tyttöäsi auttaa jo se, ettei jää yksin tilanteen kanssa ja ymmärtää, ettei hän ole viallinen ja että on ihan oikeutettua tuntea pahaa oloa muiden käytöksen vuoksi.

Uusi koulu varmaan tulee auttamaan asiaa, mutta joku uusi harrastuskin voisi olla hyvä. Suosittelen jotain joukkueharrastusta tai jossain missä ollaan ryhmässä. Esimerkiksi soittotunnit ovat taas aika yksinäistä puurtamista. Kerro tytöllesi, ettei tuo tilanne tule jatkumaan ikuisesti. Meitä on täällä vaikka kuinka monta, jotka olemme olleet samassa tilanteessa ja olemme myöhemmin saaneet paljonkin ystäviä. Ehkä voisit näyttää tytöllesi myös tämän ketjun, jotta ymmärtäisi, ettei hän todellakaan ole ainoa.

Onneksi tyttö kertoi vanhemmilleen, jonka vanhemmat ottivat onneksi tosissaan asian. Tytön äiti soitti vanhemmilleni ja asiasta keskusteltiin.

Äiti oli kovin pettynyt minuun ja minä en edes tiennyt, miksi olin kiusannut. En keksinyt mitään syytä.

Seuraavana päivänä pyysin tytöltä OMA-ALOITTEISESTI anteeksi ja kerroin, etten itsekään tiennyt mikä minuun oli mennyt. Kotona sain rangaistuksen, jonka kärsin mukisematta. (kotiaresti)

Kaveri, jonka kanssa kiusasin tätä tyttöä, jatkoi samalla tavalla, mutta hän olikin kotonaan pomo ja hänen vanhemmat eivät puuttuneet tilanteeseen.



Sanoisin, että pallo on juuri kiusaajien vanhemmilla. Jos kotikasvatuksessa on opetettu oikean ja väärän ero, on kiusaajallakin joku moraali ja " jäätyään" kiinni hän voi ymmärtää asettua kiusatun rooliin ja lopettaa sen.

Itsellä oli kiusaamisesta todella paha mieli ja enpä ole sen jälkeen sellaista tehnyt. Myös kiusaaja voi oppia. Sekava sepustus, mutta toivottavasti joku tajusi pointtini.

Tiedän sellaisen perheen, missä kulissit on kunnossa. Työpaikat hyvät ja kaikki muka kunnossa.

Mutta perheen väliset suhteet ovat sairaat. Äiti on tunnekylmä ihminen, joka teki lapsia vain siksi, että sai näpäyttää ex-miestään. Pokasi ensimäisen miehen, jonka löysi eron jälkeen ja teki äkkiä lapsia. Ei kuitenkaan aidosti välittänyt lapsistaan vaan halusi ne kulissiksi.

Syrji tätä esikoista, kenestä tuli lopulta kiusaaja. Esikoinen ei kuulunut ydinperheeseen, koska oli edellisestä liitosta. Esikoinen oli perheessä työjuhta, joka joutui kantamaan vastuuta pienemmistä sisaruksistaan. Kiusaaminen johtui pahasta olosta ja siitä, että hän haki sitä kautta huomiota.



Puolustellahan ei saisi, mutta kyllä kiusaajien kotioloissa on aina jotain vikaa. Tasapainoisesta ja rakastavasta perheestä tulee harvoin koulukiusaajia.

Vierailija:

Lasten pitäisi pystyä ilmoittamaan nimettömänä sellaiset oppilaat, jotka kiusaavat, nythän on tilanne, että useat kiusatut vain kärvistelevät kun eivät uskalla kertoa tilanteesta kenellekään kun pelkäävät että se vain pahentaa tilannetta. Mutta eihän näin saa olla!

miten julma onkaan maailma. Eikö me kaikki voitaisi jutella omien lapsiemme kanssa, että tälläista ei saa tapahtua ja miten tärkeää on, ettei hylätä ketään jne. Yritetään edes. Ja voimia niille kaikille lapsille, joilla on paha olla koulussa ja toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin !

Vierailija:

kanssa puhua. Nyt olen aikuisena kuullut että silloinen th puhui asiasta äidilleni. Äitini sanoo nyt ettei minun olisi pitänyt perustaa perhettä koska olin koulussa tuollainen hävettävä ja pelkää lasteni tulevan " hulluiksi"

Ottaisin kuitenkin yhteyttä opettajaan, joka kyllä pystyy monin tavoin puuttumaan tilanteeseen. Tämän johtajatytön " nujertaminen" on ihan ensimmäinen, mikä pitäisi tehdä.



Lapset ovat julmia, ajattelemattomia ja inhottavia toisilleen, jos siihen annetaan tilaisuus. Jos esim. ryhmätöitä tehdessä annetaan aina mahdollisuus valita pari, käy pidemmän päälle lähes aina niin, että joku jää yli. Siitä se sitten lähtee huomaamatta...



Tuossa tilanteessa opettaja voisi antaa ikäänkuin ala-asteen lopputehtävän, joka olisi niin laaja, että sitä pitäisi tehdä koulun ulkopuolellakin. Parit jaettaisiin niin, että ulkopuolelle jätetty tyttö olisi parina tuon johtajatytön kanssa.



Tsemppiä ja onnea yläasteelle!

Itse asiassa tytönhän kannattaisi ajatella asiaa siltä kantilta, että miksi edes haluaisia olla KIUSAAVIEN tyttöjen kaverina, kuka haluaa olla samalla tasolla jonkun kiusaavan ääliön kanssa?

Itse selvisin omasta koulukiusaamisestani juuri sillä asenteella, että en edes haluaisi moisten kaveri olla. Mulla oli kavereita koulun ulkopuolelta harrastusten ja samassa pihapiirissä asuvien lasten parista.

on näitä " hiljaisia kiusaajia" eli passivisesti antavat sen kovaäänisimmän, " voimakkaimman" kiusaajan jatkaa kiusaamistaan, ja hyväksyvät hiljaa vierestä katsoen tämän kiusaajan tekemiset.



Me vanhemmat voidaan vaikuttaa kasvatuksella juuri tähän, että lapsistamme ei tule näitä hiljaisia kiusaajia. Itse olen takonut pienestä asti lapsieni päähän sitä, miten jokainen pitää ottaa leikkiin mukaan, ketään ei jätetä ulkopuolelle, jos joku kiusaa toista siihen on puututtava esim. niin, että menee kertomaan heti aikuiselle jne. jne.

Vierailija:

Tyttäreni 12v on joutunut luokkakavereidensa hiljaisen kiusaamisen kohteeksi: ei oteta välitunnilla mukaan, supsutellaan selän takana, ei tulla samaan ruokapöytään, ei olla iltaisin, ei pyydetä meseen, eikä irccirinkeihin yms.

Luokalla on vain 7 tyttöä, joten ei kerta kaikkiaan ole ketään kenen puoleen kääntyä, koska kaikki muut tytöt ovat tässä mukana.

Syynä eräs luokan *johtaja*tyyppi, joka ehkä kokee reippaan ja urheilullisen, nätinkin tyttöni uhkakseen suosion jakajana. Ekaluokasta saakka tyttöni on ollut luokassa pidetty ja nyt parhaat ystävät ovat totaalisesti hänet jättäneet. Johtajatyttö simputtaa muitakin tyttöjä vuorotellen, mutta nämä kestävät tilanteen jotta saavat olla jengissä mukana.

Olen ollut muutamiin vanhempiin ja opettajaan yhteydessä, mutta tilanne vaan pahenee aina kun olen jotain yrittänyt tehdä. Tytöt eivät mielestään kiusaa, koska mitään lyömistä tms. ei tapahdu.

Onko vinkkejä mitä voisin vielä tehdä. Tyttö on aika surkeana tämän asian kanssa, ja niin on äitikin!

Kyllä se on kuule nyt semmoinen juttu, että suoraan kontaktia kouluun opettajille ja puhutteluun semmoinen pomottava kakara....tuommoinen asia pitäisi selvittää opettajien ja vanhempienkin kanssa....tuollainen kiusaaminen jättää ikuiset henkiset arvet....



JA NYT SE KIUSAAJA KAKARA KUURIIN!



Soitat kouluun ja huudat sille opettajalle, että tämä asia käsitellään nyt!