Hiljainen kiusaaminen

5. lk - 9.lk. Menin eri lukioon, ja se oli hyvä päätös. Olisi ehkä kannattanut vaihtaa koulua jo aikaisemmin

kuten vääränlaiset vaatteet, epämääräinen "omituisuus", "lapsellisuus" tai muu syy, jonka vuoksi toista kohdellaan kuin ilmaa.

mutta niin, että oma tyttäreni oli mukana tuossa kiusaamisessa. Otin siltä istumalta yhteyttä kaikkiin vanhempiin ja asia otettiin puheeksi. Kaikki eivät ehkä ottaneet sitä niin vakavasti kuin minä, mutta se loppui joka tapauksessa.



Tyttöjen kanssa pitää keskustella siitä, mitä on kiusaaminen. Munkaan tyttäreni ei ymmärtänyt, että kiusaaminen voi olla myös tuollaista.

Tuli meidänkin kesälomallakin nähtyä, millaisia silmänpalvojia lapset voivat olla. Ja miten pienetkin osaavat aikuisten seurassa esittää niin kauniskäytöksistä herranterttua, mutta selän takana kiusata ja jopa eristää joku lapsi leikeistä.

on niitä, jotka on vanhemmille ihmisille superkohteliaita. Osaavat tosiaan manipuloida muita.

kanssa puhua. Nyt olen aikuisena kuullut että silloinen th puhui asiasta äidilleni. Äitini sanoo nyt ettei minun olisi pitänyt perustaa perhettä koska olin koulussa tuollainen hävettävä ja pelkää lasteni tulevan " hulluiksi"

ollessani ala-asteella...Kesti tosi kauan ennenkuin sain yhtään kaveria, ja kavereita oli aina tosi vaikea pitää. Opin jotenkin tosi varovaiseksi ja yritin olla ärsyttämättä ketään, koska pitkään ajattelin että minussa täytyy olla jotakin vikaa.



Jotakin ihme juoruja kai liikkui ja sitten oli kateutta, kun asuimme isossa talossa. Emme todellakaan olleet rikkaita tai mitään...Äiti sairasti masennusta, sukulaiset asuivat kaukana. Oli aika karua lapselle asua vuosia paikkakunnalla, jossa kukaan ei puhu hänelle mitään ja tuntee itsensä jatkuvasti ulkopuoliseksi.



No, minulla tilanne ratkesi vasta kun lähdin opiskelemaan lukion jälkeen. Muualla olen kyllä päässyt suht´ hyvin mukaan porukkaan ja elämä on sujunut.



Ihmettelen vain millä perusteella jo lapset jakelevat näitä tuomioita, että "ton kanssa ei olla kun mun ego on uhattuna". Eihän kenestäkään näy päälle päin esim. terveys- ja muut ongelmat.



Eli enpä tiedä millä tämäkään tilanne olisi ratkennut...Puhumalla tietysti mutta kun ei kukaan vaivautunut puhumaan minulle mitään.

Pelkään että ekaluokkalainen poika on hiljaisen kiusauksen uhri:((. Vielä on toki mennyt vähän aikaa, mutta olen ymmärtänyt ettei oikein ole löytänyt ystävää ja kerran oli joku toinen pojista sanonut, että poikani ei saanut olla muiden poikien leikeissä mukana:((. Tästä on nyt jo viikkoja aikaa eikä poikani ole sen jälkeen sanonut että se olisi toistunut. Olen kyllä yrittänyt kysellä! Tänään sanoi ja ihmetteli, että löytääköhän koskaan ystävää?? Voi että äidin sydäntä särkee!!

Muutimme kesällä uudelle paikkakunnalle ja tyttäremme koulu vaihtui. Kyllä on ollut melko hankalaa löytää uusia kavereita. Koulussa oli alussa yksikseen, otin heti opettajaan yheyttä. Hän oli ottanut asian puheeksi ja kertonut, että hän ei yhtään hyväksy tyttöjen kieroilua. Opettaja oli kertonut myös, kuinka pojat ovat reilumpia jne. Hän oli siis puhunut todella kovilla kirjaimilla ja tämä on ainakin auttanut.



Oma lapsemme on pohdiskeleva ja ikäisiään kypsempi ajatusmaailmaltaan. Samanhenkistä ystävää on ehkä vaikeampi löytää. Hänellä on kaksi todella tärkeää harrastusta ja niistä saa voimia.



Kyselen häneltä paljon siitä, kuka kenenkin kanssa leikkii jne. Erästä luokkalaistaan sanoo todella ilkeäksi. Tämä tyttö on mielin kielin aikuisille, olen tämän nähnyt. Mutta selän takana on tyttäreni mukaan alistava ja ilkeämielinen. Tyttäremme on antanut tälle takaisin ja on saanut olla rauhassa. Hän vaan usein kertoo ja ihmettelee, miksi joku alistuu tuollaiseen.



Kuunnelkaa lapsianne ja keskuselkaa. Tätä hiljaista kiusaamista on todella paljon ja se on jättänyt monelle todella pysyvät arvet. Olen asian kanssa tekemisissä ammatissani.



Voimia kaikille!

Tyttäreni 12v on joutunut luokkakavereidensa hiljaisen kiusaamisen kohteeksi: ei oteta välitunnilla mukaan, supsutellaan selän takana, ei tulla samaan ruokapöytään, ei olla iltaisin, ei pyydetä meseen, eikä irccirinkeihin yms.



Luokalla on vain 7 tyttöä, joten ei kerta kaikkiaan ole ketään kenen puoleen kääntyä, koska kaikki muut tytöt ovat tässä mukana.



Syynä eräs luokan *johtaja*tyyppi, joka ehkä kokee reippaan ja urheilullisen, nätinkin tyttöni uhkakseen suosion jakajana. Ekaluokasta saakka tyttöni on ollut luokassa pidetty ja nyt parhaat ystävät ovat totaalisesti hänet jättäneet. Johtajatyttö simputtaa muitakin tyttöjä vuorotellen, mutta nämä kestävät tilanteen jotta saavat olla jengissä mukana.



Olen ollut muutamiin vanhempiin ja opettajaan yhteydessä, mutta tilanne vaan pahenee aina kun olen jotain yrittänyt tehdä. Tytöt eivät mielestään kiusaa, koska mitään lyömistä tms. ei tapahdu.



Onko vinkkejä mitä voisin vielä tehdä. Tyttö on aika surkeana tämän asian kanssa, ja niin on äitikin!

Meillä poika 10v. aika samanlaisessa tilanteessa. Paitsi että simputtaja on hänen " paras" kaverinsa ja muut menevät mukaan simputukseen, koska tämä " paras" kaveri niin käskee... Vapaa-ajalla on useinkin tämän kaverin kanssa ja silloin on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En vain tiedä miksi ihmeessä haluaa kiusata lastamme muiden nähden :( Tilanne on vaikea eikä poika halua, että me keskustelemme ainakaan vielä tuon kiusaajan tai vanhempien kanssa. Hän on oikeastaan pojan ainut ystävä....

Oletko siis jutellut open kanssa?? Usein opettajat eivät edes huomaa näitä " hiljaisia kiusaamisia" , tai eivät kuitenkaan loppujen lopuksi tee asialle mitään. Ei pieni jutteluhetki asiasta luokan sisällä vielä auta=(

olin itse tuossa tilanteessa noin neljänneltä luokalta lukion loppuun asti. Ei sille mitään voi. 12-v lapset ovat jo niin vanhoja, että heidän venhemmilleen tai opettajille puhuminen ei muuta mitään, koska se vain lisää heidän vallantunnettaan. Opettajilla on keinoja puuttua vain selvään fyysiseen väkivaltaan (ja odota vaan, sitäkin tulee vielä!) mutta heillä ei ole keinoja pakottaa ketään " leikkimään kenenkään kanssa" . Taitava opettaja voisi ehkä järjestää ryhmäytymistä edistäviä ekskursioita tai leikkejä tms, mutta arvaat varmaan, että seim ryhmätöiden ja tunnin mittaisten tutustumisleikkien käytännön vaikutus on lähinnä päinvastainen: ulkopuoliseksi suljettu huomaa ulkopuolisuutensa taas kerran ja muut saavat lisää aineistoa pilkata ja haukkua.



Se, mitä VOIT tehdä, on pitää huolta että tyttärelläsi on muualla kivaa, jos koulussa ei ole. Kotona ja harrastuksissa. Olisi hyvä jos harrastuksista löytyisi kavereita, joiden kanssa voisi viettää aikaa muutenkin. Ja ainakin kotona olisi hyvä olla mukava ja rakastava ja hyväksyvä ilmapiiri - sen ansiosta minä aikanani selvisin melkein täysijärkiseksi ihmiseksi.

kanssa puhua. Nyt olen aikuisena kuullut että silloinen th puhui asiasta äidilleni. Äitini sanoo nyt ettei minun olisi pitänyt perustaa perhettä koska olin koulussa tuollainen hävettävä ja pelkää lasteni tulevan " hulluiksi"

Lasten pitäisi pystyä ilmoittamaan nimettömänä sellaiset oppilaat, jotka kiusaavat, nythän on tilanne, että useat kiusatut vain kärvistelevät kun eivät uskalla kertoa tilanteesta kenellekään kun pelkäävät että se vain pahentaa tilannetta. Mutta eihän näin saa olla!

En tiedä mikä auttaisi, niin kuin joku tuossa mainitsi lapset ovat jo niin isoja ja päättävät kenen kanssa ovat.



Onko koulunvaihdos mahdollinen tämän luokan jälkeen?



Lapsesi on 5 tai 6 luokkalainen joten yläasteen alkamiseen on lyhyt aika, silloin tilanne muuttuu joka tapauksessa eikös niin.



Tsemppaisin lasta todella paljon kotona, kertoisin suoraan että " pomotyyppi" kokee hänet jollain tavalla uhaksi. Onko lapsellasi hyvä tai jopa erinomainen koulumenestys, on taatusti jollain osa-alueella kiusaajiaan parempi joten syynä voi olla kateus. Lapsesi voi olla sosiaalisilta taidoiltaan parempi ja pärjätä opettajien kanssa paremmin ja toiset pitävät häntä kenties perseennuolijana tms.



Laskekaa päiviä kuinka monta jäljellä kesälomaan. Jos mahdollista osta lapselle jotain todella arvokasta (uusi hieno puhelin, MP3-soitin voisi olla hyvä ja voisi kuunnella musaa välitunnit, joku vaate - äklöä toki mutta voisi toimia ) tai anna rahaa että voisi mennä elokuviin ja syömään entisen parhaan hänet jo hyljänneen kaverin kanssa.

kuten joku jo sanoi, sille EI VOI PALJOAKAAN. Jos tyttö esim. rökittäisi tämän johtajatytön, saisi HÄN jonkin rangaistuksen väkivallan käytöstä. Eikä edes se takaisi rauhaa. Minä suosittelisin antamaan lapselle paljon onnistumisen ja hyväksymisen kokemuksia mm. harrastusten parista, sekä esim. sukulaisten tapaamisista, jne. Jonkun jolle puhua ja purkaa pahaa oloa ilman nöyryytyksen tunteita (kuten tuon ikäiset monesti tuntevat vanhemmille jutellessaan vastaavista ongelmista). Yrittäisin antaa myös vaikka liioitellunkin vaikutelman siitä, että koulu on vain pieni osa elämää, että se ei kerro lapsesta ihmisenä mitään, että suuri osa omaa onnellisuutta tapahtuu koulun ulkopuolella omasta yritteliäisyydestä kummuten.



Ap:n tytölle ja perheelle paljon voimia!

T:Pahasti ja pitkään koulukiusattu

tää... Blogin nimi on Ryytimaa ja kaksiosainen tarina löytyy kesäkuulta 2005.

joissa opetellaan puolustautumaan väkivaltaa vastaan. Niillä ei opetella lyömään, vaan opetellaan estämään toisia öyömästä. Pääasiassa niissä puhutaan fyysisestä kiusaamisesta ja siitä irrottautumisesta, mutta koska suuri osa siitä on rajojen vetoa sen suhteen, " mitä minulle saa tehdä" ja " miten minua pitää kohdella" niistä voi olla apua myös henkiseen kiusaamiseen.