Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppi puhuu aina vain mitä heidän naapurit ja kylällä asuvat ihmiset ovat tehneet eikä miehenikään tunne heitä. Koskaan ei vahingossakaan kysy mitä meille tai lapsille kuuluu. Tuo on ilmeisesti aika tyypillistä jos asutaan pienellä paikkakunnalla ja ympyrät ovat pienet. Silloin maailmankatsomus jää helposti suppeaksi ja suppenee entisestään kun ihminen vanhenee. 

Tahdikas anoppi.  Ei utele.  Yrittää olla loukkaamatta kun puhuu puuta heinää.

Mutta siitäkin valitat kun et pääse asioihin puuttumisesta valittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha väittää, että tuollainen lapsellinen itsestään ja omasta elämästä jankkaaminen edes liittyisi ikään ja jos liittyisi, voisi sen tulkita maksimissaan jonain alkavana muistisairauden oireena. Ei todellakaan ole mikään tyypillinen 70v ihmisten ominaisuus velloa tuolla lailla tahdittomasti omassa elämässään ja vaatia samaa muiltakin. Ovat todennäköisesti olleet tuollaisia koko elämänsä. 90% ei ole tuollaisia.

 

 

 

Eihän täällä nuoremmatkaan halua ja osaa puhua kuin omista asioistaan.  Anopin pitäis kuunnella heidön työjuttunsa ja sukunsa asiat, esim ne veljen synttärit.

Nämä tänne kirjoittavat miniät tuovat sen selvästi esiin, anoppi mälisee ja on raivostuttava jos ei puhu minun asioistani ja minua kiinnostavista asioista

 Padat kattilaa soimaa

Niin,lapsesi ei ole anopin lapsi, hän ei ainakaan yritä omia sitä.

Anoppi ei ole äitisi ja tulee aina olemaan se huonompi mummo.  Yritä sinä vaan pärjätä sen miehesi kanssa ,joten kuten.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään nuoret vaan pyörittelee silmiään, jurottaa ja muka lukevat puhelintaan mutta silti kytätään mitä anoppi tekee ja puhuu ei vaan olla kuulevinaan. Törkeetä ja loukkaavaa.

Puhelimen esiinnosto on nimenomaan kohtelias tapa viestittää ettei toista henkilöä enää kiinnosta keskustelun sisältö. Törkeää on jatkaa päällekäymistä tämän jälkeen, täysin sama asia kuin ehdotteleva setämies joka vain yltyy kielloista. Etikettikin kehittyy, tai pitäisikö sanoa että pakkohan sen on kehittyä, kun ei enää eletä 50-lukua. Aikani yritin minäkin elää kuin 100-vuotias, mutta lopulta ylikuormituin ja tuli burnis. 

Kyllä nyt on kitkerä anoppi kommentoimassa, huh. Juuri näistä tilannetajuttomista tolloistahan tässä puhutaan. Ottaako noin koville kun tajuaa että itse toimii juuri samalla tavalla (juoruaa vieraista ihmisistä tai puhuu ryijyistä kun ei muusta osaa) ja ketään ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on kitkerä anoppi kommentoimassa, huh. Juuri näistä tilannetajuttomista tolloistahan tässä puhutaan. Ottaako noin koville kun tajuaa että itse toimii juuri samalla tavalla (juoruaa vieraista ihmisistä tai puhuu ryijyistä kun ei muusta osaa) ja ketään ei kiinnosta?

Sivistynyt ihminen osaa puhua vaikka ryijyistä.

Ja jos menee kylään kahville ei tosiaan ota kännykkää.  Jos on yökylässä voi silmäillä kun on hyvä hetki.

Miniäni on nk hyvästä kodista.  Heillä jokainen laittaa kännykän hyllylle esim ruoka-ajoiksi,kahvipöydässä, kun ollaan ravintolassa jne.

Kännykälle meneminen kylässä on kyllä selvä merkki, ei kiiinnosta.  Olisi kohteliaampaa lähteä omaan kotiin "kännykälle."

Vai nykyinen käytösetiketti: ota puhelin kylässä jos pulla pahaa ja puheenaihe ei kiinnosta

Ei ihme että äidit raivoaa koulujen kännykkäkiellosta.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin anoppi vaan puhua pälpättää Markusta, Saulista, Rauhasta ja Mirjasta, eikä minulla ole hajuakaan, keitä he ovat! Sen vain tiedän, että Rauhalla oli (hyvänlaatuinen) kasvain ja Markulla eturauhassyöpä. Sauli on vissiin joko Mirjan vai oliko Pertin kumppani. En jaksa muistaa

Mulla tuota harrastaa äiti. Eipä häntä ole mun jutut koskaan napanneet, kun ei niissä ole tarpeeksi kauhisteltavaa. Suuttuu toki jos en osoita palavaa kiinnostusta näihin juttuihin....

 

Sinä olit kutsunut anoppisi kylään ja laiminlöit emännävelvollisuutesi hihitellessäsi nurkassa serkkusi kanssa anopistasi ja supatellen, jos ei huulitäytteistä ehkä muusta.

1. En ollut kutsunut anoppiani. Mieheni kutsui hänet. Valitettavasti.

2. En ollut nurkassa. 

3. En hihitellyt eikä anoppi ollut keskustelun aiheena. 

4. En ole ikinä ottanut huulitäytteitä.

Vierailija kirjoitti:

 

Sinä olit kutsunut anoppisi kylään ja laiminlöit emännävelvollisuutesi hihitellessäsi nurkassa serkkusi kanssa anopistasi ja supatellen, jos ei huulitäytteistä ehkä muusta.

1. En ollut kutsunut anoppiani. Mieheni kutsui hänet. Valitettavasti.

2. En ollut nurkassa. 

3. En hihitellyt eikä anoppi ollut keskustelun aiheena. 

4. En ole ikinä ottanut huulitäytteitä.

Siis isänpuoleinen mummo ei ollut tervetullut lapsenlapsensa syntymäpäiville, toi tietysti krääsääkin.   Miniä osoittaa mieltä eikä hoida emännän hommaa kunnialla .

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on kitkerä anoppi kommentoimassa, huh. Juuri näistä tilannetajuttomista tolloistahan tässä puhutaan. Ottaako noin koville kun tajuaa että itse toimii juuri samalla tavalla (juoruaa vieraista ihmisistä tai puhuu ryijyistä kun ei muusta osaa) ja ketään ei kiinnosta?

Siis tämä! Tämä(kään) keskustelu ei käsittele normaalit käytöstavat omaavia anoppeja, vaikka moni haluaa laajentaa keskustelun niin, että tässä lytätään kaikki anopit. Kovaa on kalikka osunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Sinä olit kutsunut anoppisi kylään ja laiminlöit emännävelvollisuutesi hihitellessäsi nurkassa serkkusi kanssa anopistasi ja supatellen, jos ei huulitäytteistä ehkä muusta.

1. En ollut kutsunut anoppiani. Mieheni kutsui hänet. Valitettavasti.

2. En ollut nurkassa. 

3. En hihitellyt eikä anoppi ollut keskustelun aiheena. 

4. En ole ikinä ottanut huulitäytteitä.

 

 

Siis isänpuoleinen mummo ei ollut tervetullut lapsenlapsensa syntymäpäiville, toi tietysti krääsääkin.   Miniä osoittaa mieltä eikä hoida emännän hommaa kunnialla .

Kyllä, krääsää tuli, paljon. Etukäteen kyseli toiveita, ettei vahingossakaan tuo mitään lapselle mieluista.

Mä välttelen anopin seuraa. En halua anoppia kutsua hänen ominaisuuksiensa vuoksi. Mies kokee velvollisuudekseen kutsua myös äitinsä. En koe, että anopin emännöinti kuuluu mulle, kun en ole häntä kutsunut. Mun osuudeksi riittää, että katan myös anopille kahvikupin ja asetin, kuten kaikille muillekin vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini oli vanha ei tullut mieleenkään vaatia häneltä että häntä kiinnostaisi monen lapsensa ja lastensa työpaikat, työtehtävät, harrastukset tai hänelle mennä huolia kertomaan.  Ystävällinen oli, lapsenlapsille antoi namipussin tai jonkun pienen rahan,  vaikka viismarkkasen.

Maailma oli yksiössä asuvalle leskelle pieni, läheisempiä olivat muut mummot kuin harvoin käyvät lapset.  Hautausmaan vieressä asui, tarkkaan seurasi, pieni kunta, hautajaiset, saattoi joskus sujahtaa takapenkkiin ja kauempaa seurata saattoväkeä.

Juteltiin siitä mikä häntä kiinnosti ja hänen sydämensä päällä.  Lähikaupan myyjät, mummojen kanssa käydyt jutut,  tuoreen kalan haku isommasta kaupasta jne.

Miksi mennä vanhukselta vaatimaan kun minä kerron omasta mielenkiintoisesta elämästäni?

No ei varmaan samanlaista monologia tulisikaan p

Sehän on keskustelua kun kyselee sen vanhuksen jutuista.  Mitä se kala maksoi citymarketissA?  Kurjia nuo pikkukaupat kun niissä ei ole kuin pakastekalaa ja jotain kylmäsavulohta.  Oletko sen seijan kanssa tehnyt pitkiä lenkkejä? Joko sinivuokkoja näkyy. Oliko paljon väkeä  kesärannan lauluillassa?

Semmonenkin yksinäisen ihmisem ehdoilla käytävä keskustelu on keskustelua.  Joskus laittaa sen oman elämän kehuminen jäähylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Sinä olit kutsunut anoppisi kylään ja laiminlöit emännävelvollisuutesi hihitellessäsi nurkassa serkkusi kanssa anopistasi ja supatellen, jos ei huulitäytteistä ehkä muusta.

1. En ollut kutsunut anoppiani. Mieheni kutsui hänet. Valitettavasti.

2. En ollut nurkassa. 

3. En hihitellyt eikä anoppi ollut keskustelun aiheena. 

4. En ole ikinä ottanut huulitäytteitä.

 

 

Siis isänpuoleinen mummo ei ollut tervetullut lapsenlapsensa syntymäpäiville, toi tietysti krääsääkin.   Miniä osoittaa mieltä eikä hoida emännän hommaa kunnialla .

Kyllä, krääsää tuli, paljon. Etukäteen kyseli toiveita, ettei vahingossakaan tuo mitään lapselle mieluista.

Mä

Anteeksi, olet hirveä ihminen.  Sääli miestäsi.  Olet kai palstan äitihaavainenkin, kotikasvatus on jäänyt saamatta niin hyvien tapojen kuin käden taitojen osalta.   Ehkä saat avioliittosi kestämään.

Mun anoppi eläessään aloitti aina tapaamiset kysymällä olenka katsonut kauniita ja rohkeita. Ja kun vastasin että en ( en ole koskaan katsonut jaksoakaan), hän alkoi selvittää ritken ja rooken tekemisiä ja sanomisia. Niistä olisi saattanut joka sarjaa seuraava saada tolkkua, mutta mulla ei mitään mahdollisuutta. 

Jos välillä aihe vaihtui kyläläisten haukkumiseen, niin Ritvan rivon väriset orvokkiamppelit oli jo virkistävä puheenaihe.

Tätä kesti 27 vuotta. Ei ole tullut näitä juttutuokiota ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on kitkerä anoppi kommentoimassa, huh. Juuri näistä tilannetajuttomista tolloistahan tässä puhutaan. Ottaako noin koville kun tajuaa että itse toimii juuri samalla tavalla (juoruaa vieraista ihmisistä tai puhuu ryijyistä kun ei muusta osaa) ja ketään ei kiinnosta?

Siis tämä! Tämä(kään) keskustelu ei käsittele normaalit käytöstavat omaavia anoppeja, vaikka moni haluaa laajentaa keskustelun niin, että tässä lytätään kaikki anopit. Kovaa on kalikka osunut.

Kaikissa suhteissa on kaksi osapuolta ja mies joka on siinä se nalkutuksen kuuntelija.

Tämä keskustelu avaa paljon lasten riippuvuutta kännykästä.  Äidit oikeen opettaa, kun tulee mummo kylään ollaan kännykällä, lähtee äkimmin pois.  Ja mummolaan kännyt mukaan, kukaan muuten sitä mummoa jaksa.

Jos puolustan vanhojen ihmisten puheenaiheita ja ymmärrän vanhuutta se näköjään on väärin.  Me kännykkä-äidit jyrätään kaikki yli 50-vuotiaat, me ollaan maailman keskipiste, meidän jutut on tärkeitä, ei 'idioottien"  kuten yksikin näytti kirjoittavan.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi voi tuhista ja puhista alkuun kun puhut, koska eivät tunne sinua. Kerro heille itsestäsi. Kuulostaa siltä että olet aika ujo, rohkeutta vaan.

---

Ei ole missään tapauksessa normaalia tuhista ja puhista kun 5v kuvioissa mukana ollut miniä yrittää puhua. Kuulostaa kiusaamiselta ja luonnehäiriöiseltä anopilta.

Ap:han sanoi ettei anoppi edes tiedä missä hän on töissä. Ap ei siis 5 vuodessa ole saanut suutaan auki anoppilassa ja vain arvostelee anoppiaan.

Nykysukupolvet ovat kyllä kelvottomia. Ei minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppi puhuu aina vain mitä heidän naapurit ja kylällä asuvat ihmiset ovat tehneet eikä miehenikään tunne heitä. Koskaan ei vahingossakaan kysy mitä meille tai lapsille kuuluu. Tuo on ilmeisesti aika tyypillistä jos asutaan pienellä paikkakunnalla ja ympyrät ovat pienet. Silloin maailmankatsomus jää helposti suppeaksi ja suppenee entisestään kun ihminen vanhenee. 

Et varmaan sinäkään kysy, mitä anopille kuuluu?