Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

 

Tuolla tavalla haluat rikkoa teidän perheonnen ja teet lapsista rajoittuneita putkiaivoja ja tyhmiä. Voi mies ja lapsiparkoja mitä menettävät sun orjuudessa.

Anoppi se uhka perheonnelle on "ominaisuuksineen". Mitä pidempi hajurako anoppiin, sen parempi. 

Toki olen tietounen, että useimmilla on parempi anoppi kuin mulla.

Jos et ymmärrä, niin kysele. Siitähän syntyy hyvä keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 16 vuotta. Ja vieläkin n. 90% ihmisistä joista anoppi jauhaa on minulle täysin tuntemattomia. Mutta osaan kuunnella sujuvasti ja nyökytellä oikeissa paikoissa. 

Eikö nykynaiset puhu miehensä kanssa? Aikoinaan nuorena miniänä kyselin mieheltäni mistä henkilöistä anoppi puhui että ketä ja missä ovat. Mies myös itse selitti minulle tuntemattomia henkilöitä ja asioita. Ennen haluttiin tietää puolison suvun elämästä ja asioista, ainakin minä halusin, sekin yhdisti ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ymmärrä, niin kysele. Siitähän syntyy hyvä keskustelu.

Niin minäkin tein aikoinaan mieheni kotona ja anoppi tykkäsi kun olin kiinnostunut, kasvatti ystävystymistä. 

Nykyään nuoret vaan pyörittelee silmiään, jurottaa ja muka lukevat puhelintaan mutta silti kytätään mitä anoppi tekee ja puhuu ei vaan olla kuulevinaan. Törkeetä ja loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siedät miestäsi, kun kumminkin inhoat hänen äitiään. Ja miten mies ottaa sen, että inhoat ja halveksit hänen äitiään? Rakastaako hän äitiään?

En inhoa mieheni ääitiä.Mistä olet saanut sen käsityksen? Jos hän ei olisi avioliiton kautta sukua, en todennäköisesti olisi hänen kanssaan tekemisissä. En inhoa häntä, enkä puhu hänestä pahaa.

Anonyyminä kerroin, millainen hän on, kun olemme hänen kanssaan usein tekemisissä. Eikö näin saa tehdä? Luulin, että tämä palsta on juuri tätä varten. 

Näköjään täälläkin on ihmisiä, jotka haluavat määrätä, mitä muut ihmiset ajattelevat.

En inhoa mieheni ääitiä.Mistä olet saanut sen käsityksen?

Oliko tämä lause  anopistasi - "koska ei saanut muuta kuin itse

Et siis erota pahan puhumista ja vauva palstalle kirjoittamisesta? Tämä selvisi. 8-kymppisen idiootin kanssa ei kannata väitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siedät miestäsi, kun kumminkin inhoat hänen äitiään. Ja miten mies ottaa sen, että inhoat ja halveksit hänen äitiään? Rakastaako hän äitiään?

En inhoa mieheni ääitiä.Mistä olet saanut sen käsityksen? Jos hän ei olisi avioliiton kautta sukua, en todennäköisesti olisi hänen kanssaan tekemisissä. En inhoa häntä, enkä puhu hänestä pahaa.

Anonyyminä kerroin, millainen hän on, kun olemme hänen kanssaan usein tekemisissä. Eikö näin saa tehdä? Luulin, että tämä palsta on juuri tätä varten. 

Näköjään täälläkin on ihmisiä, jotka haluavat määrätä, mitä muut ihmiset ajattelevat.

En inhoa mieheni ääitiä.Mistä olet saanut sen käsityksen?

Oliko tämä lause  an

En ole sama mutta jos vauvapalstalla puhuu pahaa anopistaan puhuu pahaa anopistaan

Mikä ihmeen viha sinulla on 80-vuotiaita kohtaan, olet kai se joka ilkut leskillekin. " jäi leskeksi kun ei paremmille kelvannut."

Aina ei vika ole yksin anopissa jos miniällä on yliodotuksia, ei kestä ihmisiä vikoineen ja puutteineen.

Tuo tuntuu olevan vanhempien ihmisten ominaisuus, että jaaritellaan kaikki vanhat asiat läpi aina uudestaan ja uudestaan. Suurin osa tarinoiden henkilöistä on jo kuollut ja edes mieheni ei pysy äitinsä tarinoissa perässä kun tarina poukkoilee kaikki mahdolliset ja mahdottomat aasin sillat läpi. Mieheni toteaa myös usein äidilleen että tämä on jo kuultu ainakin kymmenen kertaa ja anoppi vastaa vain että ei se haittaa kun hänestä on niin mukava kertoa ja juttu jatkuu. Muiden asiat ei häntä kiinnosta ja rupeaa aina hallitsemaan keskustelua omalla monologillaan. No on tyytyväinen kun joku kuuntelee ja välillä nyökkäilään, mutta selvästi haluaisi seuraneidin joka kuuntelee kaikki tarinat hymyillen ja intensiivisen katsekontaktin kera.

Ymmärrän että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja parhaamme teemme. Mutta jos esim kaveri käyttäytyisi vastaavalla tavalla, hän olisi pian ex-kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tuntuu olevan vanhempien ihmisten ominaisuus, että jaaritellaan kaikki vanhat asiat läpi aina uudestaan ja uudestaan. Suurin osa tarinoiden henkilöistä on jo kuollut ja edes mieheni ei pysy äitinsä tarinoissa perässä kun tarina poukkoilee kaikki mahdolliset ja mahdottomat aasin sillat läpi. Mieheni toteaa myös usein äidilleen että tämä on jo kuultu ainakin kymmenen kertaa ja anoppi vastaa vain että ei se haittaa kun hänestä on niin mukava kertoa ja juttu jatkuu. Muiden asiat ei häntä kiinnosta ja rupeaa aina hallitsemaan keskustelua omalla monologillaan. No on tyytyväinen kun joku kuuntelee ja välillä nyökkäilään, mutta selvästi haluaisi seuraneidin joka kuuntelee kaikki tarinat hymyillen ja intensiivisen katsekontaktin kera.

Ymmärrän että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja parhaamme teemme. Mutta jos esim kaveri käyttäytyisi vastaavalla tavalla, hän olisi pian ex-kaveri.

Luultavasti sinäkin 85 v. kertoilet aina kuinka kaamea anoppisi oli kun tuo ajatus on jumittunut sinne aivojesi lohkoon josta vanhana jutut kumpuavat kun uutta on vähän ja vanhuus tekee tepposensa.

Vielä viiskymppisenä on helppo halveerata vanhoja ja jos itsekritiikki puuttuu ettei näe mitä virheitä tekee omien lastensa perheille.  On mielestään täydellinen anoppi.

Kun äitini oli vanha ei tullut mieleenkään vaatia häneltä että häntä kiinnostaisi monen lapsensa ja lastensa työpaikat, työtehtävät, harrastukset tai hänelle mennä huolia kertomaan.  Ystävällinen oli, lapsenlapsille antoi namipussin tai jonkun pienen rahan,  vaikka viismarkkasen.

Maailma oli yksiössä asuvalle leskelle pieni, läheisempiä olivat muut mummot kuin harvoin käyvät lapset.  Hautausmaan vieressä asui, tarkkaan seurasi, pieni kunta, hautajaiset, saattoi joskus sujahtaa takapenkkiin ja kauempaa seurata saattoväkeä.

Juteltiin siitä mikä häntä kiinnosti ja hänen sydämensä päällä.  Lähikaupan myyjät, mummojen kanssa käydyt jutut,  tuoreen kalan haku isommasta kaupasta jne.

Miksi mennä vanhukselta vaatimaan kun minä kerron omasta mielenkiintoisesta elämästäni?

Varmaan aloittajakin on syyllistynyt kertomaan juoruja tuntemistaan ihmisistä,joista anoppi ei ole kuullutkaan. Pitäisikö tehdä keskustelun alussa lista ihmisistä,jotka molemmat tietää ja tuntee?

Samoja juttuja kertovalla vanhuksella ja jumiutuneella päähänpinttymiä toistavalla  kolmikymppisellä on aika iso ero.

Mikähän mahtaa olla se ero,  osaakohan kukaan ees arvailla?

Esim täällä tämän "suurten ikäluokkien helppo elämä ja suuret eläkkeet" hokijan kanssa olisi varmaan vähintään yhtä raskasta olla keskustelemassa kuin 85-vuotiaan muistoissaan elävän kanssa.

Mutta kultareuna anopeissa,  näistä täydellisistä miniöistä aikanaan tulee täydellisiä vanhuksia.

Itsensä unohtaneita, muistavat lastensa asiat ja lastensa lasten asiat, ovat kiinnostuneita, kyselevät.  Lukee samat kirjat kuin miniä jotta osaa keskustella "johtamisen perusteet dynaamisessa työelämässä"  tai  seksin täyttämästä amerikkalaisesta hömpästä.

Niin minunkin anoppi kertoo tapahtumista, joista osa tapahtunut jopa ennen puolisoni syntymää ja kuvittelee, että kyllähän minä sen muistan ja olen jotenkin ollut paikalla. Muistisairaus tosin hänellä vaivana. 

Kun anopille tuli sydänpysähdyksen takia aivovaurio en voinut enää käydä heillä koska ei tunnistanut minua, piti miehensä hempukkana rumin sanoin.

Pitäisikö minun nyt päivittäin aloittaa vauvalla keskustelu miten ikävä ja keskustelukyvytön ja ilkeä on anoppini?   Vaiko ymmärtää sairaus ja vanhuus?    Ilkeillä vielä miehelleni äidistään?

Pitäisikö jo säätää laki, että kun poika menee naimisiin, niin hän ja äitinsä on lopetettava kaikki yhteydenpito?  Miniä ei saa tietää mitään anopistaan eikä anoppi miniästään.

Joku viranomainen vain kuljettaa lapset säännöllisesti anopille hoitoon joka viikonloppu ja anopilla velvollisuus hoitaa nämä miniän kirjallisten ohjeiden mukaisesti.  Viranomainen on paikalla valvomassa.

Näin säilyy onni ja rauha ja loppuu miniöitten kirjoittelu vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ymmärrä, niin kysele. Siitähän syntyy hyvä keskustelu.

 

Niin minäkin tein aikoinaan mieheni kotona ja anoppi tykkäsi kun olin kiinnostunut, kasvatti ystävystymistä. 

Hyvä neuvo, mutta ei kelpaa.  Ei saa tuollaista esittää.

Koska anopin kanssa ei saa ystävystyä.  Muut vauvalaiset paheksuu syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ymmärrä, niin kysele. Siitähän syntyy hyvä keskustelu.

Paitsi että mun anopin kanssa ei voi keskustella. Kun hänellä on asiaa, muut kuuntelevat. Vaikka kuinka yrittäisi vaihtaa puheenaihetta, niin anoppi kyllä jatkaa monologiaan. Jos toisen kerran yrittää vaihtaa puheenaihetta, nousee anopilla volyymi. Kuinka joku kehtaa yrittää vältellä hänen esitelmäänsä jostain perähikiän perinneryijystä ja sen tekijästä? Katsokaa, hänellä on kuvakin ryijystä, katso. Katso. KATSO!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä 16 vuotta. Ja vieläkin n. 90% ihmisistä joista anoppi jauhaa on minulle täysin tuntemattomia. Mutta osaan kuunnella sujuvasti ja nyökytellä oikeissa paikoissa. 

 

Eikö nykynaiset puhu miehensä kanssa? Aikoinaan nuorena miniänä kyselin mieheltäni mistä henkilöistä anoppi puhui että ketä ja missä ovat. Mies myös itse selitti minulle tuntemattomia henkilöitä ja asioita. Ennen haluttiin tietää puolison suvun elämästä ja asioista, ainakin minä halusin, sekin yhdisti ihmisiä.

 

Puhun mieheni kanssa. Miehenikään ei tunne eikä tiedä valtaosaa ihmisistä tai paikoista, mistä äitinsä jaarittelee. Häntä(kään) ei kiinnosta.