Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Vierailija kirjoitti:

Jos puolustan vanhojen ihmisten puheenaiheita ja ymmärrän vanhuutta se näköjään on väärin.  Me kännykkä-äidit jyrätään kaikki yli 50-vuotiaat, me ollaan maailman keskipiste, meidän jutut on tärkeitä, ei 'idioottien"  kuten yksikin näytti kirjoittavan.

Ei se puheenaihe vaan se, että mistään muusta ei voi puhua, kuin siitä tuttavan syövästä tai kauniista ja rohkeista. Jankutetaan vaan sitä omaa juttua, vaikka muut haluaisivat edes hetkeksi vaihtaa puheenaihetta. Keskustelusta tuossa ei ole kyse, kun muut eivät saa edes suunvuoroa. 

Ap ja muut anoppiongelmaiset: mistä oikein haluaisitte puhua anoppilassa ja miksi ette puhu niistä?

Vierailija kirjoitti:

Nykysukupolvet ovat kyllä kelvottomia. Ei minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. 

Ja vanhusviha.. ainakin täällä vauvapalstalla kirjoittavien porukassa ja Sanomissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykysukupolvet ovat kyllä kelvottomia. Ei minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. 

 

 

Ja vanhusviha.. ainakin täällä vauvapalstalla kirjoittavien porukassa ja Sanomissa.

Jep.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi eläessään aloitti aina tapaamiset kysymällä olenka katsonut kauniita ja rohkeita. Ja kun vastasin että en ( en ole koskaan katsonut jaksoakaan), hän alkoi selvittää ritken ja rooken tekemisiä ja sanomisia. Niistä olisi saattanut joka sarjaa seuraava saada tolkkua, mutta mulla ei mitään mahdollisuutta. 

Jos välillä aihe vaihtui kyläläisten haukkumiseen, niin Ritvan rivon väriset orvokkiamppelit oli jo virkistävä puheenaihe.

Tätä kesti 27 vuotta. Ei ole tullut näitä juttutuokiota ikävä.

Paljonpa arvostit anoppiasi.

Vierailija kirjoitti:

Ap ja muut anoppiongelmaiset: mistä oikein haluaisitte puhua anoppilassa ja miksi ette puhu niistä?

Temppareiden juonenkäänteistä, siitä miten olut on kallistunut, somesta, tatuoinneista, festareista.

Vai katsoo kaikki vanhat kauniita ja rohkeita?  Tuleeko se vielä?  Itse en katso ees uutisia, varmaan kuukauteem ollut telkku auki.  Areenalta katson mitä katson.

Telkkari on kuitenkin monen vanhan ajankulu, ei jaksa lukeakaan  ja jotkut vanhatkin ovat kuin nykynuoria, ei jaksa lukea a -nelosta pitempää. On muistettava että n 80 v ei kaikilla ollut koulunkäyntiin mahiksia.

Naapurin mummo on kova katsomaan telkkaria mutta kädet käy silti koko ajan. Telkkarin vieressä sukkia, muuten istahtaessa hienoja pitsiliinoja.  Nuorempana ompeli vaatteet, hänellä oli neulekone,  mattoja louskutti kaupungin kudontapajalla jossa sai aikaa vuokrata.

Mutta eihän ne ketään kiinnosta toisen jutut kun  omat tärkeämpiä.  Jokaisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi voi tuhista ja puhista alkuun kun puhut, koska eivät tunne sinua. Kerro heille itsestäsi. Kuulostaa siltä että olet aika ujo, rohkeutta vaan.

---

Ei ole missään tapauksessa normaalia tuhista ja puhista kun 5v kuvioissa mukana ollut miniä yrittää puhua. Kuulostaa kiusaamiselta ja luonnehäiriöiseltä anopilta.

Ap:han sanoi ettei anoppi edes tiedä missä hän on töissä. Ap ei siis 5 vuodessa ole saanut suutaan auki anoppilassa ja vain arvostelee anoppiaan.

Tai anoppi on joskus kysynyt ja saanut jonkun "et kuitenkaan ymmärrä"  vastauksen.   Ja poikansa on vihjannut, älä kysele Minnalta mitään, se ei halua puhua.

Mun anopissa on samaa vikaa. Ei siinä häiritse se, että puhuu minulle tuntemattomista, vaan se, että hän ei tee keskustelusta vastavuoroista. Asiat aina käännetään häneen itseensä tai hänen tuttuihinsa. En usko että anoppi edes tietää mitä teen työkseni, hän ei ikinä kysy minulta mitään. Olen ollut hänen poikansa kanssa 10 vuotta, eikä hän koskaan juttele minulle, aina ohitseni. Teen sitten ihan samoin, en kysele häneltä mitään hänen elämästään, korkeintaan kommentoin onpas hyvää teetä, ja annan mieheni hoitaa äitinsä kestitsemisen ja höpöttelyn. Häneltä tosin ei tarvitse kysyä mitään, hän puhuu jatkuvasti ilman kysymistäkin.

Minun ei ole pakko olla hänen ystävänsä, minun tulee vain olla peruskohtelias, puhua lapsille anopista hyvää (vaikka sisimmässäni olisin ihan toista mieltä) ja sanoa miehelle "sopii" jos hän kutsuu äitinsä syömään. Kun hän on kylässä, minun ei tarvitse viihdyttää, hänen poikansa hoitaa sen. Pakenen vaikka keittiöön ruuanlaittoon siksi aikaa. 

Jos kyseessä on anoppi, olette miehesi kanssa olleet tarpeeksi kauan yhdessä, jotta normaali ihminen olisi jo ottanut selvää, kenestä puhutaan. Mutta ei AP. Sen sijaan uhriutuu kun anoppi puhuu "vääristä" asioista. 

Aloita AP itse keskustelu jostain, jollei miehesi kiinnosta sen vertaa että haluaisit tietää hänen lapsuudestaan.

Jotenkin surullista ettei yhtään ymmärretä yksinäisiä, yksin asuvia vanhoja joiden elämänpiiri on supistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi eläessään aloitti aina tapaamiset kysymällä olenka katsonut kauniita ja rohkeita. Ja kun vastasin että en ( en ole koskaan katsonut jaksoakaan), hän alkoi selvittää ritken ja rooken tekemisiä ja sanomisia. Niistä olisi saattanut joka sarjaa seuraava saada tolkkua, mutta mulla ei mitään mahdollisuutta. 

Jos välillä aihe vaihtui kyläläisten haukkumiseen, niin Ritvan rivon väriset orvokkiamppelit oli jo virkistävä puheenaihe.

Tätä kesti 27 vuotta. Ei ole tullut näitä juttutuokiota ikävä.

Paljonpa arvostit anoppiasi.

Saman verran kuin hänkin minua. Velvollisuudentunto kuvaisi välejämme paremmin. Kaipa sekin jokin arvostuksen laji on. Mutta oikeassa olet. Olisi varmasti löytynyt enemmän arvostettavaa, jos keskustelut olisivat olleet normaalimpia. Ja jos niissä olisi ollut jotain sisältöä.

"En usko että anoppi edes tietää mitä teen työkseni, hän ei ikinä kysy minulta mitään. Olen ollut hänen poikansa kanssa 10 vuotta, eikä hän koskaan juttele minulle, aina ohitseni. Teen sitten ihan samoin, en kysele häneltä mitään hänen elämästään, korkeintaan kommentoin onpas hyvää teetä, ja annan mieheni hoitaa äitinsä kestitsemisen ja höpöttelyn."

No kaipa sitten olet tyytyväinen tällä valitsemallasi tiellä. Itse en olisi ollut, vaan olisin rakentanut keskusteluyhteyden. Todennäköisesti et ole edes yrittänyt.

Onko juteltava vain täysin yleisistä asioista,ettei vahingossa loukkaa ja pahoita kenenkään herkkää mieltä puhumalla henkilöstä,joita kaikki eivät tunne. Olisi todella paha synti.

Anopin suhde miniään on veitsenterällä keikkumista.  Puhu mahdollisimman vähän, älä kysele mitään.  Tiedä kuitenkin miniän työpaikka ja miten merkittävä ihminen hän on.  Osaa puhua just niinko miniäsi tahtoo.

Ole kiinnostunut vauvasta, lapsista.  Älä kuitenkaan valokuvaa, se on teeskenneltyä isoäitiyttä, älä ota syliin ettet omi lasta.  Hoida kuitenkin sit ohjekirjan mukaan parisuhdevapaat.

Älä puhu "suvun historiaa",  älä lastesi lapsuudesta.  Ole tarpeeksi varakas että voit viedä hyviä lahjoja sen vastentahtoisesti etesi annetun kahvikupin vastineeksi .  Jos lapsesi vastoin puolisonsa tahtoa on sinut uskaltanut kutsua.

Huomioi, jos olet lapsesi luona, miniä ottaa kännykän, se on lähtökäsky.  Ja jos teillä,  se on merkki että olet omassakin kodissasi liikaa.  

Vierailija kirjoitti:

Anopin suhde miniään on veitsenterällä keikkumista.  Puhu mahdollisimman vähän, älä kysele mitään.  Tiedä kuitenkin miniän työpaikka ja miten merkittävä ihminen hän on.  Osaa puhua just niinko miniäsi tahtoo.

Ole kiinnostunut vauvasta, lapsista.  Älä kuitenkaan valokuvaa, se on teeskenneltyä isoäitiyttä, älä ota syliin ettet omi lasta.  Hoida kuitenkin sit ohjekirjan mukaan parisuhdevapaat.

Älä puhu "suvun historiaa",  älä lastesi lapsuudesta.  Ole tarpeeksi varakas että voit viedä hyviä lahjoja sen vastentahtoisesti etesi annetun kahvikupin vastineeksi .  Jos lapsesi vastoin puolisonsa tahtoa on sinut uskaltanut kutsua.

Huomioi, jos olet lapsesi luona, miniä ottaa kännykän, se on lähtökäsky.  Ja jos teillä,  se on merkki että olet omassakin kodissasi liikaa.  

Ymmärrätkö tahallasi väärin? Taidat olla juuri sellainen mulkkuanoppi joka jauhaa Mitjan syövästä ja Tertun ryijystä ja korottaa ääntä ja polkee jalkaa jos joku kehtaa sanoa että meillä oli tässä keskustelu kesken. Suuri osa lukijoista ymmärtää täysin tässä sen ongelman. Vastavuoroisuuden puute ja kiinnostuksen puute toista keskustelijaa kohtaan, taipumus monologien pitämiseen ja juoruilu.

Kutsut kotiisi vieraita.  Syvennyt juttelemaan vain yhden kanssa, muut yrittävät jotain sanoa,  ettekö näe, meillä on keskustelu kesken.

Ei tarvitse toiste kutsua, tuo on suorastaan tökerösti sanottu.  Jossai koulussa opettaja voisi sanoa oppilaalle, että ootas hetki, juttelen tämän asian ensin.

"Ymmärrätkö tahallasi väärin? Taidat olla juuri sellainen mulkkuanoppi joka jauhaa Mitjan syövästä ja Tertun ryijystä ja korottaa ääntä ja polkee jalkaa jos joku kehtaa sanoa että meillä oli tässä keskustelu kesken. Suuri osa lukijoista ymmärtää täysin tässä sen ongelman. Vastavuoroisuuden puute ja kiinnostuksen puute toista keskustelijaa kohtaan, taipumus monologien pitämiseen ja juoruilu."

En ole anoppi ollenkaan, mutta ottaa päähän nämä uusavuttomat ikätoverini, jotka sortuvat ihan samaan mistä tässä syytellään anoppeja. Ap ei puhu mitään anopilleen ja ihmettelee, kun eivät tunne toisiaan. Ap ei ole lainkaan kiinnostunut anopin asioista, vaan haluaisi määrätä mistä puhutaan. Vastavuoroisuus ja kiinnostuksen puute, niinpä niin. Joku kysyikin että mistä sitten haluaisitte keskustella. Eipä ole tullut siihenkään vastauksia.

En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa ottaa itse se ensimmäinen askel ja koittaa muuttaa asioita, jos niihin ei ole tyytyväinen. Mieluummin sitten pilataan puhumattomuudella ja kyrsiintymisellä koko anoppisuhde, joka voisi parhaimmillaan olla kovinkin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppi puhuu aina vain mitä heidän naapurit ja kylällä asuvat ihmiset ovat tehneet eikä miehenikään tunne heitä. Koskaan ei vahingossakaan kysy mitä meille tai lapsille kuuluu. Tuo on ilmeisesti aika tyypillistä jos asutaan pienellä paikkakunnalla ja ympyrät ovat pienet. Silloin maailmankatsomus jää helposti suppeaksi ja suppenee entisestään kun ihminen vanhenee. 

Et varmaan sinäkään kysy, mitä anopille kuuluu?

Kyllä kysyn joka ikinen kerta. Se kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Itse en ainakaan jaksa kauaa olla ystävällinen henkilölle, joka ei ole sitä minulle

Aiempi kommentoija

No sinä nyt et osaa edes erottaa ystävällisyyttä ja halua muistella toisistaan. Ei ihminen ole epäystävällinen, jos hän vanhuksena haluaa muistella menneitä. Se on ihan normaalia. 

Onko aloittajan anoppi vanhus? Kyllä normaali ihminen tajuaa lopettaa "muistelemisen" jos huomaa ettei toinen ole niistä kiinnostunut.