Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnalla omat rahat mutta onko tämäkään oikein??
09.08.2025 |
Tuttavani avautui minulle. Tulin todella surulliseksi tästä, koska ei tämä voi olla oikein. Puhun siis yleisellä tasolla niistä, joiden mielestä eri tuloisilla mutta aviossa elävillä pitää olla omat rahat! On hyvä asia mutta mielestäni tämä on jo väärin!
Tuttavani on aviossa ja heillä on 3 yhteistä lasta kotona omassa ok-talossa. Molemmat ovat palkkatyössä mutta toinen heistä tienaa hiukan enemmän. Jakavat tietysti pakollisia menoja tasaisesti. Kumpikaan ei ole rikas.
Tämä vähemmän tienaava joutuu kuitenkin usein esim. lainaamaan rahaa ruokaan. Tunnen tämän vähemmän tienaavan sen verran hyvin, että tiedän, ettei hän tuhlaa rahaa, eikä todellakaan käytä rahojaan turhuuksiin/varsinkaan itseensä.
Olen monesti kuullut tämän tuttavan sanovan, että kysyy josko puoliso voisi lainata hänelle rahaa asiaan x. Muuten hän ei esim. pääse paikalle kutsuttuun paikkaan. Ei saa ostettua esim. bussikorttia. Tämä enemmän tienaava joskus kutsuu jopa tämän toisen lounaalle (työpaikat ovat melko lähekkäin) mutta toinen maksaa sen myöhemmin takaisin!
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Jos työssäkäyvä ei saa riittämään tavalliseen elintasoon, siinä on kaksi vaihtoehtoa. Joko hänellä on velkoja tai ulosottoa, tai sitten koko perheen elintaso on tuloihin nähden liian korkea.
On ihmisiä, jotka tuhlaavat oman palkkansa viikossa, ja lopun aikaa lainataan puolisolta. Tiedän useita.Kyllä mutta ei tuo yleistä ole, itse en tuhlaa viikossa vaikka palkka on noin 160 e/kk (osa-aikatyö). Toki jos paljon laskuja, ni sit.
No 160€ ei paljon elintasoa nosta. Puuttuukohan yksi nolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Mitä se lapsellekin opettaisi, jos toinen vanhempi eläisi leveästi ja toinen olisi käsi ojossa, että saisinko ostaa puurohiutaleita.
Se opettaisi sen, että toinen on todennäköisesti ns. loinen. Kun käy töissä ja elää tulojensa mukaan, on aina rahaa ruokaan. Yhteiset rahat opettavat lapsille sen, että ei tarvitse tehdä mitään, toinen maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki ihan tältä viikonlopulta:
Olen ajanut puolison kanssa mäkkäriin hakemaan vain hänelle ruokaa. Hänellä on nälkä, ruokaa on pakko saada heti. On käytetty vain hänen rahojaan. Ruoka on tilattu vain hänelle.
Olin eilen mäkkärissä syömässä tytön kanssa kahdestaan, palkitsin hänen erään "saavutuksen" koulussa. Olimme kahdestaan ja maksoin aterian omilla rahoillani.
Puoliso "suuttui" tästä. Hänelle ei ostettu, vaikka oli tuolla hetkellä 200 km päässä työtehtävissä.
Hänen rahojaan ei saa käyttää. Mutta en saa käyttää omianikaan LAPSELLE!
Hän on sekaisin.
No kyllä tuossa jo tarinan kertojakin on sekaisin!
Jos tulot ovat lähes samat, ja toinen joutuu lainaamaan rahaa ruokaan, ei kaikki oikein täsmää.
"Jakavat tietysti pakollisia menoja tasaisesti. Kumpikaan ei ole rikas. Tämä vähemmän tienaava joutuu kuitenkin usein esim. lainaamaan rahaa ruokaan."
Jakavatko siis kaikki pakolliset menot? Etenkin lapsiperheessä ruoka on pakollinen meno, josta aiheutuvat menot tulisi jakaa tasan. Onko niin, että väemmän tienaava käy kaupassa ja suurempituloinen maksaa esim. autovakuutukset? Eipä ihme, jos vähemmän tienaavalla ei ole rahaa. Tarkempi jako siis raha-asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Mitä se lapsellekin opettaisi, jos toinen vanhempi eläisi leveästi ja toinen olisi käsi ojossa, että saisinko ostaa puurohiutaleita.
Se opettaisi sen, että toinen on todennäköisesti ns. loinen. Kun käy töissä ja elää tulojensa mukaan, on aina rahaa ruokaan. Yhteiset rahat opettavat lapsille sen, että ei tarvitse tehdä mitään, toinen maksaa.
Miten niin? Vaikka elämässä on ollut kummallakin työttömyysjaksoja, sairastelua, lasten hoitovapaita, opiskelua, niin aina on ollut yhteinen tili ja me tiimi joka huolehtii, että kaikilla on hyvä olla.
Näin on saatu kasvatettua lapset aikuisiksi, hankittua kaikki tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat rahat molemmilla ei ainakaan meillä tarkoita sitä että kaikki maksettaisiin aina tasan puoliksi. Meillä on molemmilla omat rahat joiden käytöstä kumpikin päättää ihan itsenäisesti. Me vain sitten päätämme useimmiten käyttää niitä niin että molemmilla on hyvin ja se tarkoittaa sitä että se jolla on sillä hetkellä enemmän rahaa käytössä maksaa ihan omasta halustaan ja mielellään enemmän yhteisiä kuluja.
Se mitä "omat rahat" meillä tarkoittaa on se että meidän ei tarvitse tehdä toiselle tiliä siitä olemmeko ostaneet jotain itsellemme tai laittaneet jonkun summan omiin sijoituksiin tässä kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Mitä se lapsellekin opettaisi, jos toinen vanhempi eläisi leveästi ja toinen olisi käsi ojossa, että saisinko ostaa puurohiutaleita.
Se opettaisi sen, että toinen on todennäköisesti ns. loinen. Kun käy töissä ja elää tulojensa mukaan, on aina rahaa ruokaan. Yhteiset rahat opettavat lapsille sen, että ei tarvitse tehdä mitään, toinen maksaa.
Miten niin? Vaikka elämässä on ollut kummallakin työttömyysjaksoja, sairastelua, lasten hoitovapaita, opiskelua, niin aina on ollut yhteinen tili ja me tiimi joka huolehtii, että kaikilla on hyvä olla.
Näin on saatu kasvatettua lapset aikuisiksi, hankittua kaikki tarpeellinen.
Niin? Olette antaneet lapsille esimerkin siitä, että aina voi heittäytyä muiden varaan, omaa vastuuta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon tuntuu vaihtelevan käytännöt. Mietin aloitusta että joku bussilippu varmaan on tärkeämpi kuin ulkona syöty lounas. Olisiko siihen rahaa jos puoliso ei pyytäisi tai jopa painostaisi?
Meillä on myös iso tuloero joka on kasvanut sairastumisen myötä. Toivon kyllä että tilanne jossain vaiheessa paranee mutta puolison tulokehitystä en varmaan ikinä saa kiinni. Olen toistaiseksi ratkaissut asian niin että laitan yhteiseen "pottiin" tietyn summan mikä jättää minulle pienen käyttörahan omiin menoihin. Yhteiset rahat menee siis vuokraan ja ruokaan ja mitä nyt lapselle kaupasta ostetaan, sukat, alusvaatteet ym. ja kaikkien shampoot ja saippuat. Autoa käyttää enemmän puoliso ja hän sen maksaa ja omistaa.
Totta kai stressaan siitä miten rahat riittävät. Toisaalta en halua täysin elää kenenkään siivellä enkä usko että puoliso siihen edes suostuisi. Pyrin tekemään ostokset niin että minulla olisi niihin yksin tai lapsen kanssa asuessa varaa, en siis tahallani osta mahdollisimman kallista. Ollaan lapsen kanssa aika ekologisia ja käytännöllisiä ostajia niin että moni asia on hankittu käytettynä tai saatu ilmaiseksi.
Ylimääräisenä esimerkiksi lomamatkat maksetaan noin puoliksi mutta viikon aikana puoliso usein tarjoaa yhden tai kaksi lämmintä ruokaa ravintolassa. Kaupassa kumpikin maksaa yleensä omat eväät ja välillä haen jätskit tai leivokset iltapäiväkahville omaan piikkiin. Suomessa ei juuri syödä ravintolassa koska se on tolkuttoman kallista. Harrastukset ovat tyyliin uimahalli, ulkoilu, kirjasto, eväsretket, lapsella ei ole maksullisia harrastuksia.
Kannattaisi tutustua avioliittolakiin, jossa selkeästi todetaan että puolisot osallistuvat perheen yhteisten kustannusten kattamiseen kykynsä mukaan ( avioliittolain 46 )
Jos mies ei siihen suostu hän lain mukaan rikkoo velvollisuuttaan.
Tarjolla kaverillesi:1. keskustelu ja sopiminen 2.elatusapusopimus hyvinvointialueen lastenvalvojalta 3. oikeusprosessi käräjäoikeudessa
Minäkin opin tämän käytännössä. Pelasta kaverisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Mitä se lapsellekin opettaisi, jos toinen vanhempi eläisi leveästi ja toinen olisi käsi ojossa, että saisinko ostaa puurohiutaleita.
Se opettaisi sen, että toinen on todennäköisesti ns. loinen. Kun käy töissä ja elää tulojensa mukaan, on aina rahaa ruokaan. Yhteiset rahat opettavat lapsille sen, että ei tarvitse tehdä mitään, toinen maksaa.
Miten niin? Vaikka elämässä on ollut kummallakin työttömyysjaksoja, sairastelua, lasten hoitovapaita, opiskelua, niin aina on ollut yhteinen tili ja me tiimi joka huolehtii, että kaikilla on hyvä olla.
Näin on saatu kasvatettua lapset aikuisiksi, hankittua kaikki tarpeellinen.
Niin? Olette antaneet lapsille esimerkin siitä, että aina voi heittä
Onpa kumma tulkinta. Päinvastoin tuo esimerkki antaa lapsillekin uskoa, että toisesta huolehditaan, jos hänelle sattuu jotain ikävää kuten joutuu kolariin ja sitä kautta pitkälle sairaslomalle tai sairastuu syöpään. Tai toinen saa niin hyvän työtarjouksen ulkomailta, että koko poppoo lähtee mukaan.
Kaikesta on selvitty ja yhteisillä rahoilla menty eteenpäin noudattaen laskuneuvoa - laskekaa yhteen tulot, vähentäkää menot, kertokaa ilot ja jakakaa surut
Vierailija kirjoitti:
Näkisin että näissä keisseissä juurisyy on pienituloisen huono alavalinta, huono opiskeludraivi tai huono uradraivi.
Tsempatkaa.
Tai se että jonkun tarttee ne lapset synnyttää ja kasvattaa. Ura kärsii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin että näissä keisseissä juurisyy on pienituloisen huono alavalinta, huono opiskeludraivi tai huono uradraivi.
Tsempatkaa.
Tai se että jonkun tarttee ne lapset synnyttää ja kasvattaa. Ura kärsii
Höpölöpö. 90% tapauksista ei mitään uraa koskaan ollutkaan, vaan suorittavan tason matalapalkkatyö ilman etenemismahdollisuuksia.
Oikeat uranaiset ovat töissä eivätkä ulise loppuelämäänsä tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tulot ovat lähes samat, ja toinen joutuu lainaamaan rahaa ruokaan, ei kaikki oikein täsmää.
"Jakavat tietysti pakollisia menoja tasaisesti. Kumpikaan ei ole rikas. Tämä vähemmän tienaava joutuu kuitenkin usein esim. lainaamaan rahaa ruokaan."
Jakavatko siis kaikki pakolliset menot? Etenkin lapsiperheessä ruoka on pakollinen meno, josta aiheutuvat menot tulisi jakaa tasan. Onko niin, että väemmän tienaava käy kaupassa ja suurempituloinen maksaa esim. autovakuutukset? Eipä ihme, jos vähemmän tienaavalla ei ole rahaa. Tarkempi jako siis raha-asioihin.
Josmenot on liian suuret sille vähemmän tienaavalle ja jaetaan tasan, ei ne rahat riitä.
Joko menot pienemmäksi tai jako suhteessa tuloihin. Tai yhteiset rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan helv*tilliseltä kuulostaa. Olis mun painajainen koko ajan laskea jotain euroja ees taas. Olin tollasen ihmisen kanssa kerran nuorena reissussa ja tää vaati takaisin jotain 15 penniä mitä oli maksanut enemmän joku päivä. Ihan hirveä räknäys koko ajan menossa. No, ei matkusteltu sen jälkeen yhdessä, mutta muistan vielä 30 vuoden jälkeenkin tuon.
Kukin tyylillään, mutta itse en tätä ymmärrä, että PERHEESSÄ omat rahat on niin tärkeä asia.
Meillä käytiin tämä keskustelu ennen lapsien hankintaa ja tultiin siihen tulokseen, että yhteiset rahat on ainoa järkevä ratkaisu, ja siitä sitten keskustellaan aina tilanteen mukaan, miten ne rahat käytetään. Ja niin on toimittu. Vuosien varrella molempien tulot ovat muuttuneet useampaan kertaan, ja avioerotilanteessa toinen saisi enemmän mitä on pöytään sillä hetkellä tuonut. Sekin on vuosien varrella vaihdellut, kumpi olisi "häviävä" osapuoli. Siten mielestäni olisi ihan reilua, että siinä kohtaa vain kaikki puoliksi ja molemmat lähtee sitten rakentamaan loppuelämäänsä haluamallaan tavalla.
Jokainen tekee tässä tietysti omat valintansa sen mukaan, mikä pariskunnalle parhaiten sopii, mutta aina kurja lukea näitä juttuja, joissa sitten perheessä toinen vanhempi kokee jotenkin velkaantuvansa toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään, mutta itse en tätä ymmärrä, että PERHEESSÄ omat rahat on niin tärkeä asia.
Meillä käytiin tämä keskustelu ennen lapsien hankintaa ja tultiin siihen tulokseen, että yhteiset rahat on ainoa järkevä ratkaisu, ja siitä sitten keskustellaan aina tilanteen mukaan, miten ne rahat käytetään. Ja niin on toimittu. Vuosien varrella molempien tulot ovat muuttuneet useampaan kertaan, ja avioerotilanteessa toinen saisi enemmän mitä on pöytään sillä hetkellä tuonut. Sekin on vuosien varrella vaihdellut, kumpi olisi "häviävä" osapuoli. Siten mielestäni olisi ihan reilua, että siinä kohtaa vain kaikki puoliksi ja molemmat lähtee sitten rakentamaan loppuelämäänsä haluamallaan tavalla.
Jokainen tekee tässä tietysti omat valintansa sen mukaan, mikä pariskunnalle parhaiten sopii, mutta aina kurja lukea näitä juttuja, joissa sitten perheessä toinen vanhempi kokee jotenkin velkaantuvansa toiselle.
Ja avioerossa tai toisen kuollessa omaisuus pannaan joka tapauksessa puoliksi, ellei avioehdolla ole toisin sovittu.
Toivottavasti ei ole ok-talon omistussuhdetta laitettu 50:50, mutta vain toinen maksaa lainaa, koska tämä on veropetos. Lisää tietoa ja esimerkkejä löytyy verottajan sivuilta. Jos toisella ei ole varaa maksaa on talon omistussuhteen oltava 0:100.
Kummallisia perheitä riittää. Meillä on aina ollut yhteiset rahat, yhteiselle tilille on kaikki tulot tulleet ja siitä maksettu kaikki menot.
Joka kuukausi on siirretty sama summa kummankin sijoitustilille ja kuukaudessa säästyneet rahat yhteiselle säästötilille.
Ikinä ei ole tarvinnut miettiä, kuka mitäkin maksaa.