Pariskunnalla omat rahat mutta onko tämäkään oikein??

Tarinassa ei ole järkeä, jos tulot on suurinpiirtein samat ja menot jaetaan tasaisesti miten toiselta voi loppua rahat, kun ei kuulemma tuhlaile?  Olipa tapa jakaa talouden menot mikä vain, niin ensimmäinen asia on budjetti ja menot pitää sopeuttaa tuloihin.

Kun laittaa kaikki yhteiset menot yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin siirtää sovitun summan, niin homma on selkeätä ja reilua.  

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkki ihan tältä viikonlopulta:

Olen ajanut puolison kanssa mäkkäriin hakemaan vain hänelle ruokaa. Hänellä on nälkä, ruokaa on pakko saada heti. On käytetty vain hänen rahojaan. Ruoka on tilattu vain hänelle. 

Olin eilen mäkkärissä syömässä tytön kanssa kahdestaan, palkitsin hänen erään "saavutuksen" koulussa. Olimme kahdestaan ja maksoin aterian omilla rahoillani.

Puoliso "suuttui" tästä. Hänelle ei ostettu, vaikka oli tuolla hetkellä 200 km päässä työtehtävissä.

Hänen rahojaan ei saa käyttää. Mutta en saa käyttää omianikaan LAPSELLE!

 

Itsepähän olet ukkosi valinnut, jos on noin tyhmä mies, niin oireilee varmaan muutenkin. 

Se puoliso on muuten niin ihana, että ihan mielellään elää normaalin elintasonsa alapuolella, jotta voi ainakin ulkoisesti näyttää säilyttävän sosiaalisen asemansa. Periaate on yleensä se, että kutsuja maksaa, olipa sitten kyse yhteisestä lounaasta, juhlasta tai mistä tahansa. Kai aloittajan tuttava voi aivan suoraan sanoa, että ei ole varaa tai valitsee sellaisen lounaspaikan, johon hänen omat rahat riittävät.

Käsittämätön ajatuskin, että ruokaan pitäisi LAINATA omalta puolisolta rahaa. Eikö perheellä ole yhteinen jääkaappi vai mikä siihen on syynä? Ymmärtäisin, jos terveysongelmien vuoksi olisi joku erityisen vaativa ja kallis ruokavalio niin, että ei mitenkään voisi syödä samaa kuin muut.

Kaikki maksettu aina suunnilleen puoliksi. Käytännössä menee niin että ruokakauppa käynti kerran viikossa maksetaan vuorotelleen. Pienemmät käynnit sitten kuka milloinkin.

Lainaan mies laittaa osuutensa mun tilille, mistä menee suoraveloituksena. Laskuihin laittaa puolet. Maksan heti kun tulee ja laittaa pari kertaa kk puolikkaansa mulle.

Molemmilla omat autot, moottoripyörät sun muut pelit ja vehkeet ja niistä kulut menee omistajalleen.

Lahjoja, lasten juttuja sun muuta maksaa kumpi milloinkin. Saatetaan ostaa erikseen vaikka mökki tai maata, näistä kulut menee omistajalleen.

Aina ollut aika pienet pakolliset menot ja tulot kasvaneet reilusti. Hoitovapaita varten olin säästänyt ja tein osa-aikatöitä niin maksoin normaalisti oman puolikkaani.

Hmmm.. meillä on aina kaikki maksettu puoliksi ja meillä on sama elintaso. Mulla on itseasiassa vähän isommat tulot ku puolisolla, jtn 500-700e/kk enemmän tulee käteen kuin puolisolla,  mut mulla on myös enemmän menoja; omaisuutta jonka hoidosta on kuluja varsinkin korkojen noustua, lääkekuluja ym. Tilanne on, että puolisolla jää jatkuvasti hyvin säästöön omasta palkastaan ja hänellä on jatkuvasti enemmän irtokäyttörahaa kuin mulla. Esim. tänään puoliso ehdotti ravintolaillallista. Jouduin sanomaan, että mulla ei ole siihen rahaa, palkkapvä vasta vko päästä. Ei puoliso tarjoutunut maksamaan, enkä sitä olettanut, eikä siinä ole mitään ihmeellistä kummankaan mielestä. Tarjoamme/maksamme toistemme juttuja vain lahjaksi synttäripäivinä tai jouluna. Muutoin täysin omat rahat ja menot ja ravintolaan mennään sitten, kun molemmilla varaa maksaa omansa. Ruokaostoksilla emme mittaa, kuka syö mitäkin enemmän tai syökö jotakin ollenkaan, ostokset aina puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tarinassa ei ole järkeä, jos tulot on suurinpiirtein samat ja menot jaetaan tasaisesti miten toiselta voi loppua rahat, kun ei kuulemma tuhlaile?  Olipa tapa jakaa talouden menot mikä vain, niin ensimmäinen asia on budjetti ja menot pitää sopeuttaa tuloihin.

Kun laittaa kaikki yhteiset menot yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin siirtää sovitun summan, niin homma on selkeätä ja reilua.  

 

Ulosotto tai laina, jota joutuu lyhentämään voi selittää tuon.

Minusta kyse ei ole siitä, että molemmilla on omat rahat ja vastuu rahankäytöstä, kyse on siitä, että perheessä eletään yli varojen ja kaikesta päätellen nainen hankkii asioita, joihin ei ole varaa eikä tarvetta. Tunnen vastaavan perheen, lapsilla vaatteita enemmän kuin komeroihin mahtuu, koska vaatteet on niin ihania! Sama lelujen kanssa, kaikki tilpehööri löytyy. Nainen maksaa ja ihmettelee, kun aina on rahat loppu eikä voi tilata olohuoneeseen uusia verhoja. Sitten itkee, kun mies ei maksa osuuttaan.

Jos on erilliset rahat niin sitten pidetään myös erilliest kehot ja markkinahinta sukuelinten hinkutukselle ja kohdun käytölle.

Ensimmäinen lähtee satasista ja jälkimmäisessä puhutaan sadoista tuhansista euroista.

Vierailija kirjoitti:

Se puoliso on muuten niin ihana, että ihan mielellään elää normaalin elintasonsa alapuolella, jotta voi ainakin ulkoisesti näyttää säilyttävän sosiaalisen asemansa. Periaate on yleensä se, että kutsuja maksaa, olipa sitten kyse yhteisestä lounaasta, juhlasta tai mistä tahansa. Kai aloittajan tuttava voi aivan suoraan sanoa, että ei ole varaa tai valitsee sellaisen lounaspaikan, johon hänen omat rahat riittävät.

Käsittämätön ajatuskin, että ruokaan pitäisi LAINATA omalta puolisolta rahaa. Eikö perheellä ole yhteinen jääkaappi vai mikä siihen on syynä? Ymmärtäisin, jos terveysongelmien vuoksi olisi joku erityisen vaativa ja kallis ruokavalio niin, että ei mitenkään voisi syödä samaa kuin muut.

PUOLISOIDEN välillä on elatusvelvollisuus. Pano- ja yväksikäyttösuhteissa saattaa joutua edellämainitun kaltaiseen, hirveään tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se puoliso on muuten niin ihana, että ihan mielellään elää normaalin elintasonsa alapuolella, jotta voi ainakin ulkoisesti näyttää säilyttävän sosiaalisen asemansa. Periaate on yleensä se, että kutsuja maksaa, olipa sitten kyse yhteisestä lounaasta, juhlasta tai mistä tahansa. Kai aloittajan tuttava voi aivan suoraan sanoa, että ei ole varaa tai valitsee sellaisen lounaspaikan, johon hänen omat rahat riittävät.

Käsittämätön ajatuskin, että ruokaan pitäisi LAINATA omalta puolisolta rahaa. Eikö perheellä ole yhteinen jääkaappi vai mikä siihen on syynä? Ymmärtäisin, jos terveysongelmien vuoksi olisi joku erityisen vaativa ja kallis ruokavalio niin, että ei mitenkään voisi syödä samaa kuin muut.

PUOLISOIDEN välillä on elatusvelvollisuus. Pano- ja yväksikäyttösuhteissa saattaa joutua edellämainitun kaltaiseen, hirveään tilanteeseen. 

Perustelut tälle. Avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan. Suomessa ei ole mahdollista ilmoittaa puolisolle, että en tee kotitöitä enkä töitä, lain mukaan sinun tulee minut elättää.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnostaisi räknäillä joka asiaa. Mitä jos mies syö enemmän kuin nainen? Entäs auton kulut? Vaikka molemmilla olisi omat autot niin kauppamatkat pitäisi tietenkin laskuttaa puoliksi. Ei kun mies maksaa enemmän kun syö enemmän.

Meillä kaupassa se maksaa kummalla on enemmän rahaa ja jos loppuu niin sen kun siirtää toisen tililtä itselleen. 

Meillä lähtökohta on se että kummaltakaan ei lopu rahat vaan kumpikin aikuinen osaa elää omaa elämäänsä omien tulojensa mukaan. Me on puolitettu budjetti, mitä arjessa tapahtuu niin ei sillä ole näin 25 vuoden jälkeen niin väliä.... taisin ostaa kotihoidon tuella ollessani miehen autoon talvirenkaat, tasaantui sitten jossain muussa asiassa mun eduksi. Talon remonttikuluista on excel, ne on vuosien varrella maksettu suunnilleen puoliksi. Avoliitto, eli erossa kumpikin ottaa omansa (kumpikaan ei ole jäämässä tyhjin käsin) ja kuolemassa jaetaan puoliksi lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea artikkeleita epätasaisesta tulojaosta. On huolestuttavaa että monesti nainen pienellä äitiyspäivärahalla elättää lapsetkin miehen kartuttaessa omaisuuttaan esim lyhentämällä asuntolainan mutta silti nainen maksaa puolet elämisen kuluista ja on persauknen,tekee kotihommat,hoitaa jälkikasvun,ruokkii,on läsnä,siivoaa,antaa aikaa saamatta edes eläkettä kotivuosistaan 

Kun tulee ero mikä kuitenkin tulee,naiselle ei jää mitään,ei asuntoa,tyhjän päällä puilla paljailla. Ennen ku lähtee tällaiseen ihanaan järjestelyyn kannattaa miettiä useampaan kertaan oliko järkee 

On siis fiksumpaa tehdä avioehto, jättää lapset tekemättä ja kartuttaa omaa omaisuuttaan. Jos nimittäin sitä avioehtoa ei ole, niin yhteisen omaisuuden arvo jaetaan erossa ja vaikka mies maksoi lainaa ja siten kartutti omaisuutta, niin puolet arvosta menee vaimolle.

Perhevapaa on nykyisin 6+6 kk, joten naisen ei tarvitse jäädä kotiin vuosiksi, ihan se 6 kk riittää. Jos on pitempään, on kyse omasta päätöksestä eikä sitä sovi muilla maksattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea artikkeleita epätasaisesta tulojaosta. On huolestuttavaa että monesti nainen pienellä äitiyspäivärahalla elättää lapsetkin miehen kartuttaessa omaisuuttaan esim lyhentämällä asuntolainan mutta silti nainen maksaa puolet elämisen kuluista ja on persauknen,tekee kotihommat,hoitaa jälkikasvun,ruokkii,on läsnä,siivoaa,antaa aikaa saamatta edes eläkettä kotivuosistaan 

Kun tulee ero mikä kuitenkin tulee,naiselle ei jää mitään,ei asuntoa,tyhjän päällä puilla paljailla. Ennen ku lähtee tällaiseen ihanaan järjestelyyn kannattaa miettiä useampaan kertaan oliko järkee 

On siis fiksumpaa tehdä avioehto, jättää lapset tekemättä ja kartuttaa omaa omaisuuttaan. Jos nimittäin sitä avioehtoa ei ole, niin yhteisen omaisuuden arvo jaetaan erossa ja vaikka mies maksoi lainaa ja siten kartutti omaisuutta, niin puolet arvosta menee vaimolle.

P

Ei niitä lapsi a kannata tehd, jos ei lapsen etua viitsi yhtään ajatella. Isä myös kotiin!

Kai tuttavasi jakoi miehensä kanssa hoitovapaat tasan puoliksi tai jos ei, niin kai mies korvasi tuttavallesi tulomenetykset?

Valituksia naisten lokkeilusta kyllä kuulee, mutta jostain syystä yhtä suurta meteliä ei pidetä näistä tapauksista, joissa mies selvästi riistää itseään kiltimpää ja joustavampaa lastensa äitiä. Jos miehelle antaa riiston mahdollisuuden, ei se tunne siitä minkäänlaista syyllisyyttä vaan ottaa kylmästi sen minkä irti saa.

Tuttavallesi nyt valoja päälle.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vastaavan tilanteen, mutta siellä kaikki yhteinen ja välttämätön maksetaan puoliksi ja kaikki oma maksetaan omilla: Lihapullapaketti puoliksi, siideri sen piikkiin joka sen itselleen osti (toinen ei koske siihen). Vuokra puoliksi, alusvaatteet ovat omia jne.

Alusvaatteet omia 😂 eikö se oo itsestään selvää 😳

Tällainen rahasta niuhottaminen on iso syy siihen miksi nykyavioliitot päättyy eroon. Pariskunta ei ole "me" vaan minä ja sinä. Itsekkyyttä se on jos ei parempituloinen halua tulla vastaan vaan antaa toisen kärvistellä niukoilla tuloilla. Taloudellista väkivaltaa. Luiskaan sellainen puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnostaisi räknäillä joka asiaa. Mitä jos mies syö enemmän kuin nainen? Entäs auton kulut? Vaikka molemmilla olisi omat autot niin kauppamatkat pitäisi tietenkin laskuttaa puoliksi. Ei kun mies maksaa enemmän kun syö enemmän.

Meillä kaupassa se maksaa kummalla on enemmän rahaa ja jos loppuu niin sen kun siirtää toisen tililtä itselleen. 

Ja se kumpa viettää aikaa kotona enemmän, maksaa enemmän sähköstä, vedestä, kiinteistöverosta jne että menee varmasti tasan.

Kai tuo on jo vitsi?

Meillä on yhteiset rahat. Mitä se lapsellekin opettaisi, jos toinen vanhempi eläisi leveästi ja toinen olisi käsi ojossa, että saisinko ostaa puurohiutaleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea artikkeleita epätasaisesta tulojaosta. On huolestuttavaa että monesti nainen pienellä äitiyspäivärahalla elättää lapsetkin miehen kartuttaessa omaisuuttaan esim lyhentämällä asuntolainan mutta silti nainen maksaa puolet elämisen kuluista ja on persauknen,tekee kotihommat,hoitaa jälkikasvun,ruokkii,on läsnä,siivoaa,antaa aikaa saamatta edes eläkettä kotivuosistaan 

Kun tulee ero mikä kuitenkin tulee,naiselle ei jää mitään,ei asuntoa,tyhjän päällä puilla paljailla. Ennen ku lähtee tällaiseen ihanaan järjestelyyn kannattaa miettiä useampaan kertaan oliko järkee 

On siis fiksumpaa tehdä avioehto, jättää lapset tekemättä ja kartuttaa omaa omaisuuttaan. Jos nimittäin sitä avioehtoa ei ole, niin yhteisen omaisuuden arvo jaetaan erossa ja vaikka mies maksoi lainaa ja siten kartutti omaisuu

Mitä luulet 6+6 perhevapaan tarkoittavan? Sitäkö, että äiti on lapsen kanssa 6 kk ja lapsi on yksin 6 kk?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen liitossa ja on 2 lasta. Meillä on tulot vaihdelleet vuosien aikana paljonkin (kun verrataan keskenään).

Ymmärrän, että omaa rahaa pitää olla. Mutta että toinen joutuu lainaamaan vaikka kaverilta, että saa ostettua lapsille ruokaa. Sitä en ymmärrä. Tai oma puoliso "kutsuu pitsalle" ja sen joutuu maksamaan takaisin!!

Tiedän myöskin perheitä, joissa toisen puolison kallis HARRASTUS vie satoja euroja kuussa. Ja vähemmän tienaavan koko palkka menee pakollisiin menoihin. Tällä vähemmän tienaavalla ei ole koskaan varaa mihinkään "omaan".

AP

Miksi tuo perhe asuu oktssa? Miksi ne on yhdessä, kun ovat kuin kavereita. En ymmärrä koko touhua! Minä sanoin itseni irti vakityöstä. Muuan euro säästöjä ja hyvä lopputili lomarahoineen. Mieheni käy työssä. Maksaa asuntolainan, auton kulut, puhelinliittymät, netit ym. Minä maksan kaikki vakuutukset, ruuan, sähkön, vesimaksut, tontin vuokra, kiinteistöverot+ muut talouskulut. Oktssa asutaan. Keikkaa vois heittää, kunhan jaksaa. Meillä on omat tilit, mutta menot yhteiset.