Jos nepsyys on pysyvä ominaisuus, niin miksi nepsyyttä esiintyy aikuisilla paljon vähemmän kuin lapsilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän aikuiset elivät lapsuutensa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikkea ei vielä yritetty selittää nepsydiagnoosilla. Eli silloin oli alidiagnosointia, nykyään ylidiagnosointia. Ja moni aikuisuuteen asti selviytynyt lievä tapaus ei hakeudu tutkimuksiin enää täysi-ikäisenä. Lapselle sen sijaan halutaan diagnoosi, vaikka "oireilu" olisi ihan sitä että lapsi on temperamenttinen tai yksinkertaisesti vähän daiju. 

Esim. ADHD ei vaikuta älykkyyteen, älykäs peittää oireensa pitkään ja ylikuormittuu. Lapsen peruskoulun ka. 9,8 ja käytös 9. Diagnoosin sai vasta lukioiässä.

Jos nyt luet vielä huolella niin ei tuossa muuta väitettykään. Sanottiin että nepsydiagnoosilla halutaan selittää myös asioita, jotka eivät liity siihen mitenkään. Koska on mukavampaa sanoa että lapsellani on täm

Moni ADHD lapsi opiskelee yliopistossa ja ovat myös hyväkäytöksisiä. Ei siitä ole selitykseksi yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei diagnosoitu niin herkästi.

80-luvulla ei diagnosoitu lainkaan. Erittäin vilkkaille lapsille saatettiin antaa MBD-diagnoosi, mutta nepsy-diagnooseja ei silloin ollut olemassakaan.  Käytökseen vaikuttavien oireiden ajateltiin johtuvan äidistä ja huonosta kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolme kertaa yrittänyt päästä tutkimuksiin. Kaikki kerrat on pysähtyneet ekalla kerralla kirjoitettuun psykologin lausuntoon. Psykologi ei edes voi diagnosoida asiaa, ei edes poissulkevasti.

Suurin osa ADHD ihmisistä ei koskaan pääse tutkimuksiin, saa hoitoa tai lääkitystä. Koska huumeet ja diagnoosin määrän liian suuri määrä.

Olen 60-v mies.

Kun kolmannen kerran jälkeen pyysin psykologin lausunnon itselleni, se oli muokattu muotoon josta ei voi valittaa. Ensimmäinen versio lausunnosta oli sellainen että olisin voinut tehdä asiasta rikosilmoituksen. Näin järjestelmä suojelee niitä jotka tekevät väärin.

Huonoa asiakaspalvelua kun ei anneta diagnooseja vaikka ihmiset niitä haluavat.

Mikä on niiden motiivi jotka väittävät ettei ADHD:tai ole. Koetaanko potilaiden oikeus hoitoon uhkaksi järjestelmälle?

Suoraan sanoa mikä teitä kus***päivä vaivaa!!!

Onko kyse rahasta? Huumeista?

Onhan tässä ollut 50v aikaa opetella kompensointikeinoja.

Lapsella on diagnoosi, ei lääkitystä tai tuen tarvetta koulussa, vetää kiitettäviä todistuksen täydeltä. Tullut molempiin vanhempiinsa.

Ei mitenkään helppoa aina ole, mutta me tiedettiin mihin lähdettiin. 

t kaksi korkeakoulutettua jotka menis heittämällä diagnooseihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään diagnoosin saa helpommin ja nämä asiat tunnistetaan paljon paremmin kun näiden ilman diagnoosia jääneiden nykyisten aikuisten ollessa lapsia. Itsekin sain autisminkirjon diagnoosin vasta aikuisena. Nämähän ovat pysyviä ominaisuuksia, joista ei voi parantua. Varmasti on paljon aikuisia ilman diagnooseja ja sitten elämä on ollut todella vaikea kun sitä oikeaa vaikeuksien aiheuttajaa ei ole tunnistettu ja on vaan pidetty vaikeana ihmisenä ja saanut haukut kun ei mahdu tiettyyn malliin. Oikealla jo lapsena saadulla diagnoosilla avulla ja tuella elämä olisi kuitenkin hyvin todennäköisesti sujunut paremmin. Omalla kohdallani on juuri näin, mutta silloin kun olin itse lapsi niin eipä näitä diagnosoitu.

Diagnooseja puretaan paljon joten ei ole totta että nepsyydestä ei voisi parantua.

Ei nepsyydestä parannuta, älä nyt ihan hölmöä näyttele. On voinut olla väärä diagnoosi alunperin, se on mahdollista. Vertaa, että saa reumadiagnoosin mutta myöhemmin selviää että onkin ms. Ei tuokaan silloin reumasta ole mihinkään parantunut. 

Vierailija kirjoitti:

Saavat aikuisen kyvyt hallita tilannetta.

Ei aikuisuus ainakaan minulle ole tuonut mitään yliluonnollisia kykyjä.

Vierailija kirjoitti:

Moni ongelma paranee sillä, kun muuttaa pois kotoa. Ei ole enää mitään erityisherkkyyttä, ei aspergeria, ei theriania, ei muunsukupuolisuutta. On vaan suht tavallinen nuori aikuinen, joka elää omaa elämäänsä eikä kukaan määrittele häntä kummallisilla sanoilla.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuuteen mennessä monet oppivat maskaamaan oireita. Naisilla autismi on myös paljon vaikeampi havaita kuin miehillä. Luin jostain, että moni nainen saa diagnoosin vasta yli 40 vuotiaana.

Kun nepsy käyttäytyy hyvin niin se on maskaamista joka on negatiivinen asia.

Käyttäytyy hyvin? "Hyvin" on kyllä väärä, asioita arvottava termi. Se sisältää väitteen tai ennakkoluulon, että nepsyn käytös on "huonoa", jos hän on oma itsensä ja reagoi ja käyttäytyy omalla tavallaan eikä maskaa. Nepsyn tyypillinen reaktio voi olla vaikka hiljaisuus tai vetäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei diagnosoitu niin herkästi.

Eikö tässä nyt kuitenkin puhuttu elossa olevista aikuisista? Tarkoitatko siis, että aikuiset eivät saa terveydenhuoltoa?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä ollut 50v aikaa opetella kompensointikeinoja.

Lapsella on diagnoosi, ei lääkitystä tai tuen tarvetta koulussa, vetää kiitettäviä todistuksen täydeltä. Tullut molempiin vanhempiinsa.

Ei mitenkään helppoa aina ole, mutta me tiedettiin mihin lähdettiin. 

t kaksi korkeakoulutettua jotka menis heittämällä diagnooseihin

Miksi lapsella on diagnoosi, jos oireet eivät häiritse? 

Ennen ei diagnosoitu, vaan sen ajateltiin olevan vain ominaisuus. Esim. aika monet julkkikset ovat ihan selkeitä ADHD-tapauksia tai autismin kirjolaisia, jotka ovat osanneet kääntää piirteet vahvuuksikseen ja voimavaroikseen.

Ei aikuiselle ole mitään erityiskohtelua, vaikka olisi nepsy. Sitä sitten oppii esittämään normaalia ihmistä tai ei opi. Tai sitten paskat välittää eikä esitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei diagnosoitu, vaan sen ajateltiin olevan vain ominaisuus. Esim. aika monet julkkikset ovat ihan selkeitä ADHD-tapauksia tai autismin kirjolaisia, jotka ovat osanneet kääntää piirteet vahvuuksikseen ja voimavaroikseen.

Ihmisillä oli luonteenpiirteitä ja persoonallisuuksia.

Nykyisin taas on vain erilaisia kirjaindiagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuuteen mennessä monet oppivat maskaamaan oireita. Naisilla autismi on myös paljon vaikeampi havaita kuin miehillä. Luin jostain, että moni nainen saa diagnoosin vasta yli 40 vuotiaana.

Kun nepsy käyttäytyy hyvin niin se on maskaamista joka on negatiivinen asia.

Käyttäytyy hyvin? "Hyvin" on kyllä väärä, asioita arvottava termi. Se sisältää väitteen tai ennakkoluulon, että nepsyn käytös on "huonoa", jos hän on oma itsensä ja reagoi ja käyttäytyy omalla tavallaan eikä maskaa. Nepsyn tyypillinen reaktio voi olla vaikka hiljaisuus tai vetäytyminen.

Jos vaikkapa pidättäytyy riehumasta julkisella paikalla niin kyllä minä pitäisin sitä hyvänä käytöksenä. Osa lastenvanhemmista sen sijaan ei pidä. Diagnoosin varjolla jopa 4-5-vuotiaille sallitaan samanlainen käytös kuin 1-vuotiaalle.

Kuinkahan iso osa noista oireista selittyy todellisuudessa sillä, mitkä määrät kakarat kittaa energiajuomia ja tuijottaa ruutuja kaiken päivää? Minusta on pikemminkin yllättävää, jos joku vielä kykenee keskittymään mihinkään tai edes istumaan koulussa paikallan. Monessa perheessä myös kasvatustyö on niin hunningolla että lapset oireilee rajojen puutetta. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei diagnosoitu, vaan sen ajateltiin olevan vain ominaisuus. Esim. aika monet julkkikset ovat ihan selkeitä ADHD-tapauksia tai autismin kirjolaisia, jotka ovat osanneet kääntää piirteet vahvuuksikseen ja voimavaroikseen.

Veikkaus julkkismiehistä:



Autisteja/autisminkirjolla: Jussi Halla-aho, Kimi Räikkönen, Janne Ahonen, Tuomas Enbuske, Jarkko Niemi

ADHD: Kalle Palander, Mika Salo, Janne Kataja, Jetro Rostedt, Aku Hirviniemi, persujen mieskansanedustajia, Teemu Selänne, Esko Eerikäinen, Niko Saarinen

Nepsyys nyt on vain typerä trendidiagnoosi niin kuin ADHD yms. Menee ohi joku päivä. Muistakaamme että elämme ajassa, missä poika voi olla tyttö, tyttö voi olla poika, ja sukupuolia on tuhansia, kuulemma. Ei kannata siis suhtautua vakavasti näihin juttuihin.

Eivät tuntemattomat ihmiset erota minusta autismia, kun käyn ruokakaupassa tai teen muuta tavallista. Minusta sen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun minuun tutustuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei diagnosoitu niin herkästi.

Eikö tässä nyt kuitenkin puhuttu elossa olevista aikuisista? Tarkoitatko siis, että aikuiset eivät saa terveydenhuoltoa?

Ei vaan että aikuinen ihminen päättää ihan itse tutkimuksiin hakeutumisestaan, ja läheskään kaikki eivät näe sille mitään tarvetta. Jos oireet ovat sen verran lievät, että työnteko onnistuu ja ihmissuhteitakin on niin täysin ymmärrettävästi osa miettii että mitä sillä diagnoosilla on tarkoitus tehdä.