Surettaako sinua suomalaisen kulttuurin häviäminen?
Elin itse turvallista ja rauhaisaa, yhteisöllistä lapsuutta Suomessa ja minua surettaa suuresti, että omille lapsille ja lastenlapsille kotimaa onkin turvaton ja pitkät kulttuuriperinteet heitetään romukoppaan, että ei pahoiteta muista maista muuttaneiden mieliä. Kuitenkin he ovat selkeästi tuoneet oman kulttuurinsa tullessaan ja nyt suomalaisten tulisi niihin sopeutua. Minusta tämä on väärin.
Kommentit (305)
Fennomania tukahdutettiin toisen maailmansodan jälkeen. Sen voisi elvyttää. Yle ei sitä tule elvyttämään mutta joku muu taho?
Ei teistä kukaan varmaan edes tee taidetta ja sarjakuvia. Kehtaattekin valittaa. Käyttäkää rahaa kulttuuriin, niin sen elinvoima kasvaa. T:taiteilija
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä pitkiä kulttuuriperinteitä ap mahtaa tarkoittaa. Minusta Suomi on melko samanlainen kuin aiemminkin. Omasta lapsuudesta ollaan avauduttu ulkomaailmaan enemmän ja tietty tämä toimii sitten toisinkinpäin, muualta tulee vaikutteita meille.
Olen kulttuurintutkija alunperältäni, niin täytyy sanoa, että maailma ja Suomi on muuttunut 1800-luvulta jo niin paljon, varsinkin 60-luvulta alkaen, että ei muuttumatonta suomalaista kulttuuria ole ollut pitkään aikaan.
Eikä se 60 -luvullakaan ollut yhtenäistä. Kaupunkikulttuuri oli hyvin erilaista kuin maaseutukulttuuri, työväen kulttuuri erosi porvariston kulttuurista. Sitten vielä vähemmistöt, suomenruotsalaiset, saamelaiset, juutalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä pitkiä kulttuuriperinteitä ap mahtaa tarkoittaa. Minusta Suomi on melko samanlainen kuin aiemminkin. Omasta lapsuudesta ollaan avauduttu ulkomaailmaan enemmän ja tietty tämä toimii sitten toisinkinpäin, muualta tulee vaikutteita meille.
Olen kulttuurintutkija alunperältäni, niin täytyy sanoa, että maailma ja Suomi on muuttunut 1800-luvulta jo niin paljon, varsinkin 60-luvulta alkaen, että ei muuttumatonta suomalaista kulttuuria ole ollut pitkään aikaan.Eikä se 60 -luvullakaan ollut yhtenäistä. Kaupunkikulttuuri oli hyvin erilaista kuin maaseutukulttuuri, työväen kulttuuri erosi porvariston kulttuurista. Sitten vielä vähemmistöt, suomenruotsalaiset, saamelaiset, juutalaiset.
Kyllä Suomessa oli ennen yhtenäiskulttuuri. Se on ihan yleisesti todettu.
Kouluissakin mentiin saman kaavan mukaan. Koti uskonto ja isänmaa edellä.
Päälle vielä meidän muka isäm maalliset persut leikkaa kaiken kulttuurirahoituksen mistä ovat haaveilleet jo vuosikymmeniä, koska taiteilijoiden joukossa on niin vähän äärioikeistolaisia.
Sitä sopii miettiä että saako uudet sukupolvet enää mitään kautta luotua omaa kulttuuri-identiteettiä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ymmärrän, mitä ap aloituksellaan hakee, mutta eihän me suomalaiset 200 vuotta sitten edes oltu mikään yhtenäinen kansa. Pikemminkin väestömäärään nähden isoa maata asuttavia erilaisia "heimoja". Se oli ehkä joku kaupparatsu, joka Joensuusta meni Pietarsaareen, mutta noin muutoin elettiin aika erikseen toisistamme. Ja jos miettii ihan perinteitä, niin saako virpojat palkkansa samalla kuin virpovat vai vasta pääsiäisenä? Tämäkin nimittäin riippuu ihan siitä, missä päin Suomea asuu. Ja sitten on ollut alueita, joissa ei virpominen ole kuulunut perinteisiin ollenkaan. Mun äitini oli Keski-Suomesta ja isäni on Hämeestä eikä heilläkään kaikki perinteet osuneet ihan yksiin. Vaikka maantieteellistä etäisyyttä oli vain alle 130 km. Mutta koska sattumoisin nuorina toisensa kohtasivat ja rakastuivat, sitten yhdessä tekivät kompromisseja. Äidilleni Kekri oli aina ollut tosi tärkeä, isän suvussa sellaista ei oltu koskaan vietettykään. Mutta meillä si
Kyllä mun kotikaupungissa Turussa on jo 1800-luvulla eletty yhtenäisesti. Siitä pikku hiljaa keksintöjen myötä kehitytty. Mun suvussa oli tuohon aikaan pikku yrityksiä pitäviä perheitä.
En tiennytkään, että joku jossain edelleen juhlii kekriä. Onpa kiinnostavaa. Se kai on syksyinen sadonkorjuujuhla. En edes ymmärrä, miten sitä kaupunkilainen juhlisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kotikaupungissa Turussa on jo 1800-luvulla eletty yhtenäisesti. Siitä pikku hiljaa keksintöjen myötä kehitytty. Mun suvussa oli tuohon aikaan pikku yrityksiä pitäviä perheitä.
En tiennytkään, että joku jossain edelleen juhlii kekriä. Onpa kiinnostavaa. Se kai on syksyinen sadonkorjuujuhla. En edes ymmärrä, miten sitä kaupunkilainen juhlisi.
Oletko varma, etä 1800-luvulla esimerkiksi kaupungin kerma ja köyhälistö elivät samalla tavalla? Vaikka Turussa olisikin näin ollut, niin maan eri osien välillä eroja taatusti löytyi. Muistetaan, että vielä 1960-luvulla ja vielä myöhemminkään kaikilla perheillä varsinkaan maalla ei ollut edes sisävessaa, ja samaan aikaan uudessa kerrostalolähiössä elettiin kuin toisessa maailmassa. Sata vuotta sitten useamman hengen perhe saattoi asuttaa yhtä pientä hellahuonetta, kun toisilla oli iso huoneisto tai jopa oma talo. Vielä omasta nuoruudestani 1990-luvulta muistan, kuinka vaikkapa Koululainen-lehden ja Osuuspankin Silver News -nuortenlehden lukijapalstoilla Pohjois-Suomessa asuvat nuoret kuvailivat omaa elämäänsä, joka oli monin tavoin yksinkertaisempaa kuin etelän kaupunkilaisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä pitkiä kulttuuriperinteitä ap mahtaa tarkoittaa. Minusta Suomi on melko samanlainen kuin aiemminkin. Omasta lapsuudesta ollaan avauduttu ulkomaailmaan enemmän ja tietty tämä toimii sitten toisinkinpäin, muualta tulee vaikutteita meille.
Olen kulttuurintutkija alunperältäni, niin täytyy sanoa, että maailma ja Suomi on muuttunut 1800-luvulta jo niin paljon, varsinkin 60-luvulta alkaen, että ei muuttumatonta suomalaista kulttuuria ole ollut pitkään aikaan.Eikä se 60 -luvullakaan ollut yhtenäistä. Kaupunkikulttuuri oli hyvin erilaista kuin maaseutukulttuuri, työväen kulttuuri erosi porvariston kulttuurista. Sitten vielä vähemmistöt, suomenruotsalaiset, saamelaiset, juutalaiset.
Kyllä Suomessa oli ennen yhtenäiskulttuuri. Se on ihan yleisesti todettu.
Koulu
Sehän oli poliittisesti pakotettua "kulttuuria".
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ymmärrän, mitä ap aloituksellaan hakee, mutta eihän me suomalaiset 200 vuotta sitten edes oltu mikään yhtenäinen kansa. Pikemminkin väestömäärään nähden isoa maata asuttavia erilaisia "heimoja". Se oli ehkä joku kaupparatsu, joka Joensuusta meni Pietarsaareen, mutta noin muutoin elettiin aika erikseen toisistamme. Ja jos miettii ihan perinteitä, niin saako virpojat palkkansa samalla kuin virpovat vai vasta pääsiäisenä? Tämäkin nimittäin riippuu ihan siitä, missä päin Suomea asuu. Ja sitten on ollut alueita, joissa ei virpominen ole kuulunut perinteisiin ollenkaan. Mun äitini oli Keski-Suomesta ja isäni on Hämeestä eikä heilläkään kaikki perinteet osuneet ihan yksiin. Vaikka maantieteellistä etäisyyttä oli vain alle 130 km. Mutta koska sattumoisin nuorina toisensa kohtasivat ja rakastuivat, sitten yhdessä tekivät kompromisseja. Äidilleni Kekri oli aina ollut tosi tärkeä, is
Se onkin ollut sitä suomalaista perinnettä maaseudulla. Turussa kaupunkikulttuuri on ollut keskiajalta ruotsalaista ja saksalaista. Vasta hitaammin sitten muuttui suomalaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kotikaupungissa Turussa on jo 1800-luvulla eletty yhtenäisesti. Siitä pikku hiljaa keksintöjen myötä kehitytty. Mun suvussa oli tuohon aikaan pikku yrityksiä pitäviä perheitä.
En tiennytkään, että joku jossain edelleen juhlii kekriä. Onpa kiinnostavaa. Se kai on syksyinen sadonkorjuujuhla. En edes ymmärrä, miten sitä kaupunkilainen juhlisi.
Oletko varma, etä 1800-luvulla esimerkiksi kaupungin kerma ja köyhälistö elivät samalla tavalla? Vaikka Turussa olisikin näin ollut, niin maan eri osien välillä eroja taatusti löytyi. Muistetaan, että vielä 1960-luvulla ja vielä myöhemminkään kaikilla perheillä varsinkaan maalla ei ollut edes sisävessaa, ja samaan aikaan uudessa kerrostalolähiössä elettiin kuin toisessa maailmassa. Sata vuotta sitten useamman hengen perhe saattoi asuttaa yhtä pientä hellahuonetta, kun toisilla o
Tarkoitankin arvoja ja asenteita. Kyllä kai Turussakin oli varakkaampia ja vähemmän varakkaita.
Lähes jokainen: Kaikki kuitenkin tunnistivat saman Jumalan ja pariskunnat menivät naimisiin ennen lasten saantia. Ei erottu. (Jollei puolisoa löytynyt varhain, saattoi jäädä kokonaan ilman. Käy sääliksi 1800-luvun puolenvälin yhtä sukulaistätiä, joka uhrautui hoitamalla pieniä sisaruksiaan, kun heidän kaikkien äiti oli kuollut nelikymppisenä. Ei saanut urakkansa jälkeen miestä, vaikka todella yritti. Oltiin työteliäitä. Vietettiin samoja juhlapäiviä samoin tavoin. Jokainen tiesi paikkansa.
Tutussa oli ennen paikka, jossa annettiin fyysisiä rangaistuksia, kepityksiä.
(Toki täällä oli muinoin hirsipuunmäki, tai on se puolikkaana vieläkin. Sinne laitettiin sion tien varteen pahakseni roikkumaan, jotta tulevat huomaa, miten rötöstelijälle käy.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä pitkiä kulttuuriperinteitä ap mahtaa tarkoittaa. Minusta Suomi on melko samanlainen kuin aiemminkin. Omasta lapsuudesta ollaan avauduttu ulkomaailmaan enemmän ja tietty tämä toimii sitten toisinkinpäin, muualta tulee vaikutteita meille.
Olen kulttuurintutkija alunperältäni, niin täytyy sanoa, että maailma ja Suomi on muuttunut 1800-luvulta jo niin paljon, varsinkin 60-luvulta alkaen, että ei muuttumatonta suomalaista kulttuuria ole ollut pitkään aikaan.Eikä se 60 -luvullakaan ollut yhtenäistä. Kaupunkikulttuuri oli hyvin erilaista kuin maaseutukulttuuri, työväen kulttuuri erosi porvariston kulttuurista. Sitten vielä vähemmistöt, suomenruotsalaiset, saamelaiset, juutalaiset.
Kyllä Suomessa oli ennen yhtenäiskulttuuri.
Se teki hyvää ihmisille. Nuorisokin voi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä pitkiä kulttuuriperinteitä ap mahtaa tarkoittaa. Minusta Suomi on melko samanlainen kuin aiemminkin. Omasta lapsuudesta ollaan avauduttu ulkomaailmaan enemmän ja tietty tämä toimii sitten toisinkinpäin, muualta tulee vaikutteita meille.
Olen kulttuurintutkija alunperältäni, niin täytyy sanoa, että maailma ja Suomi on muuttunut 1800-luvulta jo niin paljon, varsinkin 60-luvulta alkaen, että ei muuttumatonta suomalaista kulttuuria ole ollut pitkään aikaan.Eikä se 60 -luvullakaan ollut yhtenäistä. Kaupunkikulttuuri oli hyvin erilaista kuin maaseutukulttuuri, työväen kulttuuri erosi porvariston kulttuurista. Sitten vielä vähemmistöt, suomenruotsalaiset, saamelaiset, juutalaiset.
Kyllä Suomessa oli ennen yhtenäiskulttuuri. Se on ihan yleisesti todettu.
Koulu
Opetussuunnitelma kouluissa on edelleen sama koko maassa. Mutta itse teollisuuskaupungissa kasvaneena koen esim. maaseudun suomalaisuuden todella vieraaksi ja vastenmieliseksi. Ihan eri arvomaailmatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri? Mitä se on?
Kulttuuri on meille niin itsestäänselvää, ettemme edes huomaa sitä. Yksinkertaistettuna se on kaikkea, miten elämäämme elämme ja miten päivittäisessä elämässämme toimimme. Vaikkapa sitä, että lähtökohtaisesti toisiin ihmisiin voi luottaa, lasten on turvallista liikkua itsekseen ulkona, ylipäätään on vapaus liikkua luonnossa ja nauttia sen antimista. Sitten on tapakulttuuri, vieraanvaraisuus (ehkä vaihtelee eri puolilla Suomea), juhlapäivät ja niiden viettotavat. Tämän lisäksi on taiteellinen kulttuuri, varmaan monelle tulee ensimmäisenä mieleen Kalevala, kantele ja trokeelaulu, mutta siihen sisältyy myös kaikki muu musiikkia, arjessa kuluttamaamme populaarimusiikkia myöten. Kristinusko ja kirkkoon kuuluminen ovat myös pitkään olleet osa suomalaista kulttuurimaisemaa riippumatta siitä, onko Jumalaan todella uskottu vai onko se nähty v
https://www.kaleva.fi/tutkimus-suomalaiset-ovat-lahes-maailman-huonoimp…
Kiusaaminen, räyhääminen, epäsosiaalisuus, valehtelu jne...
Suomen kulttuurin poistamalla maapallosta tulisi parempi paikka asua.
Perussuomalaiset kovasti yrittää hävittää suomalaisen kulttuurin ylpeydet koulutuksen, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon, neuvolatoiminnan, uskonnon vapauden ja kulttuurin tuotannon. Persut pitäisi luokitella rikolliseksi järjestöksi.
Älä vain syö pitsaa, hampurilaisia tai kebabia koska ne on kaikki ulkomailta.
Kahvikaan ei ole kovin suomalaista.
Vierailija kirjoitti:
Perussuomalaiset kovasti yrittää hävittää suomalaisen kulttuurin ylpeydet koulutuksen, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon, neuvolatoiminnan, uskonnon vapauden ja kulttuurin tuotannon. Persut pitäisi luokitella rikolliseksi järjestöksi.
Koulutus on romahtanut jo aikoja sitten, sosiaaliturvasta huomautellaan jatkuvasti EU:n ihmioikeustuomioistuimesta käsin, sivistysmaissa käydään lastenlääkärillä ei neuvolassa, kansainvälisesti tunnettu kulttuurituotanto on itsariheviä ja naurismäkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kouluissa toteutettiin kristillistä kasvatusta, jolloin opettajaa kunnioitettiin, luokassa oli rauha ja kaikki oppivat lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Luokka rauhoittui aamunavauksella ja ruokailussa siunaamisella. Töppäilyistä seirasi rangaistus.
Nyt kun uskontoa ei saa enää olla mukana ja lapsia ei saa jättää luokallekaan, niin hurlumhei miten levottomiksi ja pahoinvoiviksi on koulut ovat menneet, eikä lapset enää opikaan mitään, kyn opettajaa ei kunnioiteta, eikä hän saa opetusrauhaa. Mutta eipä mitään perustetaan työryhmiä, tukitoimia ja diagnooseja, helpotettua koulua jne.
Täyttä puppua koko kirjoitus.
Oletko käynyt koulussa?
Minä olen ja täytyy sanoa, että yläkoulussa oltiin kuin kirkossa, niin kilttejä.me emme olleet 1980-luvulla.
Nuoret osaa myös huomattavan paljon enemmän kuin ennen.
Onneksi nyt on uskonnonvapaus eikä tuo toivomasi ratkaisu jalosta ketään. Kunnioitusta ei saa kepillä.
Kaikki vanhemmat ihmiset tietävät, mitä oli ennen asua Suomessa.Ennen digiaikaa.
Amerikka yms. tuodaan väkisin tänne pikaruokineen ja ulkomaalaisin jengein.Asunnottomuuskin alkaa olla samaa luokkaa pian.Kaikki on mennyt vain alaspäin tiet ,koulut, yritykset ulkomaille, työllisyys jne.
Vierailija kirjoitti:
Älä vain syö pitsaa, hampurilaisia tai kebabia koska ne on kaikki ulkomailta.
Kahvikaan ei ole kovin suomalaista.
Musta tuntuu, että se "kahvi" jota täällä juodaan on suomalaista ihan sen perusteella, ettei kukaan muu tunnustaisi sitä omaksi tuotoksekseen.
Kulttuuri on meille niin itsestäänselvää, ettemme edes huomaa sitä. Yksinkertaistettuna se on kaikkea, miten elämäämme elämme ja miten päivittäisessä elämässämme toimimme. Vaikkapa sitä, että lähtökohtaisesti toisiin ihmisiin voi luottaa, lasten on turvallista liikkua itsekseen ulkona, ylipäätään on vapaus liikkua luonnossa ja nauttia sen antimista. Sitten on tapakulttuuri, vieraanvaraisuus (ehkä vaihtelee eri puolilla Suomea), juhlapäivät ja niiden viettotavat. Tämän lisäksi on taiteellinen kulttuuri, varmaan monelle tulee ensimmäisenä mieleen Kalevala, kantele ja trokeelaulu, mutta siihen sisältyy myös kaikki muu musiikkia, arjessa kuluttamaamme populaarimusiikkia myöten. Kristinusko ja kirkkoon kuuluminen ovat myös pitkään olleet osa suomalaista kulttuurimaisemaa riippumatta siitä, onko Jumalaan todella uskottu vai onko se nähty vain traditiona.
Hämmentyneenä katselen asennetta, jossa oma kulttuuri nähdään jonkinlaisena neutraalina perusihmisyytenä, jota kaikkien kuvitellaan edustavan, ja että ajatellaan "oikeaa kulttuuria" olevan vain muualla. Ehkä tämä toisaalta kertoo suomalaisen kulttuurin vahvuudesta: siihen ei ole tarvinnut erikseen lätkäistä leimaa, että "nyt harjoitetaan kulttuuria".