Kun ystävä ghostaa

Onhan se vaikeaa sanoa ettei halua olla enää ystävä, ja yhtä vaikeaa kysyä toiselta että mikä mättää.

Kaikki ihmissuhdeneuvojat ja sellaiset käskevät aina puhumaan ystävälle suoraan, mutta kuka nyt lähtee kyselemään että aiotko laittaa ystävyyden poikki vai häh. Se kuulostaa helposti syytökseltä vaikka miten kivasti muotoilisi.

Hän ei ole huomannut yhteydenottoasi.

Hän on unohtanut vastata

Hänellä on jotain elämässään mikä täyttää hänen ajatuksensa

Ehkäpä ei ole mitään kerrottavaa.

Ehkä hän haluaa olla vain omassa rauhassaan

Hän on löytänyt naisen/miehen eikä aikaa todellakaan riitä kenellekään muulle.

Ehkä olet rasittava koska pidät liikaa yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse "ghoustannut", vaikka ei sitä silloin sillä nimellä kutsuttu ja minuunkin on yhteydenpito lopetettu. Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Mieti oma elämääsi ja keitä siihen on milloinkin kuulunut? Niinpä, ihmisiä on tullut ja mennyt. Sitä tosiaan kutsutaan elämäksi!

No kyllä siinä nyt on vähän ihmeellistä! Mikä ihmisä nykyään vaivaa? Ja kyllä, ihmisiä on tullut ja mennyt, mutta ei ystäviä! Ystävät ovat ja pysyvät. Oma ystäväni ghostasi minut lähes 40 vuoden ystävyyden jälkeen. Eikö olisi voinut puhua ja kertoa miksi ei enää halua pitää yhteyttä? Varmasti olisin ottanut asian asiallisesti alkamatta raivoamaan, anelemaan tms. Vaikka ghostauksen syy joskus selviäisi, ja olisi se mikä tahansa, niin koskaan en unohda enkä anna anteeksi.

 

Voin kertoa sinulle syyn. Hän ei halunnut enää olla ystäväsi. Siinä syytä ikuiselle anteeksiantamattomuudelle :)

Oikeasti ihmetyttää ihmiset, jotka ajattelevat tällä tavalla. Jokaisella on oikeus päättää ystävyys, jos se ei tunnu hyvältä eikä syytä tarvitse kertoa. Ei voi määrätä ketään sanomalla: ystävät ovat ja pysyvät. 

Ikään kuin ymmärrys ei riitä siihen, että se toinen osapuoli ei ole kokenut ystäväksi tätä ghostattua lainkaan. Muutenhan hän ei olisi ghostannut.

Koen että on vaikea erottaa milloin kyse on ghostaamisesta ja milloin jostai muusta jos kaveri ei esimerkiksi koskaan ehdota mitään itse, ei vastaa tai lupaa tavata ja sitten parhaassa tapauksessa peruu jonkun muun menon takia ja pahemmassa tekee vain oharit sanomatta mitään.

Ne tunnit jotka olen elämästä hukannut odotellen turhaan tapaamista, saispa euron jokaisesta.

Ystäviä tulee ja menee. Ei kenelläkään ole samat ystävät kohdusta hautaan. On varmasti joku lapsuudesta asti ystävä, mutta muuten ystäväpiiri vaihtuu. Ei se tarkoita vihanpitoa tms. Elämäntilanteet vain vaihtuvat. Ehkäpä vaikka kymmenen vuoden päästä tapaatte uudestaan ja juttu jatkuu siitä mihin se jäi.

Liika kiltteyskin on kaverisuhteissa pahasta. Ei kannata vain odotella tuntikausia jos toinen ei ilmoita mitään, helposti aletaan pitää itsestäänselvyytenä johon otetaan yhteyttä vain jos mitään kivempaa ei ole saatavilla. Terveisin joku jota ei kutsuttu yhteiseen tapaamiseen ja jonka puheluun ei vastattu mutta joka haluttiin silti tavata bileiden jälkeen kun teki vielä mieli tehdä jotain.

Jos kaveri jatkuvasti tekee ohareita ja antaa odottaa itseään olisi kai viisaampaa laittaa yhteydenpito tauolle ja katsoa ottaako hän yhteyttä. Jos ei ota niin kyseessä oli ghostaus. 

Tapaamisissa taas pitää pitää selkeä oma raja, eli jos ystävä antaa odottaa itseään, tekee oharit tai ei muuten vain suostu ilmoittamaan ajoissa onko tulossa vai ei niin ei pidä tuhlata omaa aikaa odottaessa, varsinkin jos on todennäköistä että hän ei tule paikalle. 

Meillä voi olla muutaman kuukauden tauko ja jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Ei kannata olla narsisti, niin ei tule ghostautuksi 👻