Onko tosiaan niin, että nykyisin haluaa treffeille ihmisiä, jotka eivät kykene tulemaan kahvilaan tai juttelemaan toisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

Hyvin tiivistetty. Itse edustan jälkimmäistä ihmistyyppiä. Sanoin miehelleni, että en olisi edes halunnut ryhtyä parisuhteeseen, mutta kun tapasin hänet, oli pakko. En etsinyt mitään.

Jotenkin karmii nämä etsijät. Että joku nyt vaan tuohon, joka minut kelpuuttaa. Jotenkin ihan sairas lähtökohta. En siis tarkoita arvostella, mutta minusta se kuulostaa läheisriippuvaiselta.

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

Mieluummin olisin parisuhteessa kuin sinkkuna, mutta koska tavoitteena on nimenomaan onnellinen parisuhde, juuri sellaisen ihmisen kanssa jonka haluan niin tässä sitä vielä sinkkuilaan. Kyllä se sinkkuna oleminen aina tyytymissuhteen voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä videopuhelussa oikeasti muuta saa karsittua kuin ulkonäköä? Eihän siinä yhtään saa kuvaa millainen ihminen on oikeassa maailmassa. 

Ei saakaan, mutta kun se ulkonäkö on ensimmäinen asia, jonka suhteen tehdään go/no go decision. Vasta kun se karsintaraja on ylitetty, voidaan harkita lähempää tutustumista.

Lisäksi saa selville minkälainen ääni ja jutut toisella on. Niistä pystyy päättelemään älykkyyttä ja persoonallisuutta. Miehenä ei kiinnosta pätkääkään minkälainen tuoksu naisella on. Eniten kiinnostaa kuinka urheilullinen vartalo naisella on.

Eihän sitä vartaloakaan puhelussa näe. Ja fiksu ei sitä siellä myöskään esittele kun ei halua tulla nauho

"Miksi ajattelet asiat pelon kautta?"

Jaa a, miksiköhän naiset haluavat tällaisesta varmistua?? Jätätkö sinä oven auki, kun lähdet pois kotoa? Mikset? Miksi elät pelon kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies ahdistuu niinkin normaalista asiasta kuin kahvilassa käynti niin ei taideta kyllä olla sopivia kumppaneita toisillemme."

Jälleen kerran, kyse ei ole ahdistumisesta, vaan siitä missä ympäristössä viihtyy. Onko tosiaan niin, että et halua miehen vuoksi tehdä minkäänlaista myönnytystä, vaan miehen on suostuttava kahvilaan, vaikka viihtyisi paremmin jossain muualla? Joo, ette ole sitten sopivia, mutta et ole sopiva kyllä sitten kellekään, jos et tällaisessa helpossakaan asiassa pysty tulemaan toista vastaan.

Olen eri, mutta tuollainen ei vaan ole normaalia, että aikuisen ihmisen "viihtyminen" nousee tuolla lailla keskiöön ja sen "viihtymisen" vuoksi muut joutuvat tulemaan vastaan ja tekemään myönnytyksiä. Normaalisti aikuisella ei ole noin pahoja vaikeuksia, eikä normaalisti aikuinen ihminen edes mieti jotain viihtymistään. Normaalisti aikuinen tulee treffeille tu

Niin että kumpi ryhmä täällä on epänormaaleja. Ne kenen mielestä on "pakko" mennä kahvilaan ja vänkää siitä. Vai ne kenen mielestä joku muu paikka kuin kahvila on rennompi paikka tutustua? Itse ajattelen, että molemmat ovat kyllä ihan normaaleja ja hyviä tapoja tutustua, mutta nämä vastakohdat ovat ns. vääriä ihmisiä toisilleen.

Itse en mm. lähtisi baariin treffeille. Yksinkertaisesti sen vuoksi, että en halua omaan elämääni ihmistä, minkä mielestä on normaalia käydä baareissa. En ajattele baarissa käyvän ihmisen olevan epänormaali, en vain halua sellaista ihmistä parisuhteeseen kanssani. Miksi siis minun pitäisi sopeutua ja lähteä sellaisille baaritreffeille? Parisuhteessa jokaisen pitäisi saada olla oma itsensä, vaikka jotain kompromisseja tehtäisiinkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tottakai keskustelu kuuluu aina treffeille, mutta kahvilanaiset vaativat sen ehdottomasti tapahtuvan vain kahvilassa. On parempi valita sellainen nainen, jolle ei ole väliä missä se keskustelu tapahtuu."

 

Kannattaa valita samanlainen nainen, totta. Oletko ottanut huomioon, että se sinunlaisesi nainen vetää sitten samaa linjaa? Siinä on kaksi pihiä käytöstavatonta vastakkain. Kumpikaan ei tarjoa mitään, ei anna mitään (ei edes sitä pildeä). Kisaavat vaan kumpi on epäkunnioittavampi toista kohtaan.

Kahvilassa törsääjät kilpailevat siitä kumpi menee nopeammin ulosottoon.

Minä tienaan 5000/kk, aika monet kahvit saa juoda, että ajautuu ulosottoon kahviloiden takia. 

"Olen eri, mutta olen aina saanut juuri sen miehen jonka olen halunnut. Ongelma ei ole se miehen saaminen, vaan se kiinnostavan ja hyvän miehen löytäminen. Niitä on todella harvassa. Onneksi kuitenkin heitäkin maailmassa muutamia on."

Onneksi loppujen lopuksi yksi riittää. Kunhan sen vain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tottakai keskustelu kuuluu aina treffeille, mutta kahvilanaiset vaativat sen ehdottomasti tapahtuvan vain kahvilassa. On parempi valita sellainen nainen, jolle ei ole väliä missä se keskustelu tapahtuu."

 

Kannattaa valita samanlainen nainen, totta. Oletko ottanut huomioon, että se sinunlaisesi nainen vetää sitten samaa linjaa? Siinä on kaksi pihiä käytöstavatonta vastakkain. Kumpikaan ei tarjoa mitään, ei anna mitään (ei edes sitä pildeä). Kisaavat vaan kumpi on epäkunnioittavampi toista kohtaan.

Kahvilassa törsääjät kilpailevat siitä kumpi menee nopeammin ulosottoon.

Minä tienaan 5000/kk, aika monet kahvit saa juoda, että ajautuu ulosottoon kahviloiden takia. 

"Tämän palstan mukaan niille, jotka ovat hoikkia, urheilullisia ja nättejä on miehiä jonossa. Ei tarvitse tarjoiluilla houkutella miehiä."

Ei tarvi ei, ja saavat miehiltä ihan kaiken. Kahvit, dinnerit, matkat...kaiken. Me muut sit ansaitaan itse rahamme, eikä tarjota ikinä kenellekkään. Koska ei ole tapana ostaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tottakai keskustelu kuuluu aina treffeille, mutta kahvilanaiset vaativat sen ehdottomasti tapahtuvan vain kahvilassa. On parempi valita sellainen nainen, jolle ei ole väliä missä se keskustelu tapahtuu."

 

Kannattaa valita samanlainen nainen, totta. Oletko ottanut huomioon, että se sinunlaisesi nainen vetää sitten samaa linjaa? Siinä on kaksi pihiä käytöstavatonta vastakkain. Kumpikaan ei tarjoa mitään, ei anna mitään (ei edes sitä pildeä). Kisaavat vaan kumpi on epäkunnioittavampi toista kohtaan.

Kahvilassa törsääjät kilpailevat siitä kumpi menee nopeammin ulosottoon.

Minä tienaan 5000/kk, aika monet kahvit saa juoda, että ajaut

Onneksi loppujen lopuksi yksi riittää. Kunhan sen vain kohtaa.

Mitä jos se ghoustaa sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei yhtään videopuheluita tai liian pitkiä viestittelyjä. Siinä aikaa menee hukkaan. Vain oikeasti tavatessa pystyy huomaamaan onko mahdollisuuksia jatkoon. Puolin tai toisin. 

Miehet kritisoivat paljon, että tapaamiset jäävät yksiin treffeifin. Mutta minusta myös turhaa ajanhukkaa on edelleen tavavata jos ei yhtään siltä tunnu tai antaa luulla jotain jos sitä jotain ei vain ole. Reilua sanoa heti, ettei oikein näe yhteistä ja toivottaa hyvää jatkoa. Minusta olisi noloa ja turhauttavaa jos joku mies tapailisi vain "paremman puutteessa" tai ei saisi sanottua, etten kiinnosta sen kummemmin. Haluaisiko siis joku mies tämänkaltaista suhdetta? 

Pitkään sinkkuna olleelle miehelle lyhyt kuukauden suhde keskitason naisen kanssa on paljon parempi kuin ei mitään. Se pi

"Eri, mutta miksi niin? Minusta kuukausi tyytyväistä elämää vuodessa on parempi kuin koko vuosi tyytymättömänä. Minä en ainakaan ole koskaan tehnyt mitään suunnitelmia parisuhteen kestolle. Ne ovat aina olleet toistaiseksi voimassa olevia, kunnes jompi kumpi sen suhteen päättää lopettaa. Tunteetkin ovat aina tulleet sen tapailun ja yhdessäolon kuluessa mukaan, alussa toinen vaikuttaa korkeintaan kiinnostavalta ja lähemmän tutustumisen arvoiselta."

Tietenkin suhteet voivat loppua lyhyeenkin. Pointti on se, millä mielellä sen lyhyenkin suhteen aloittaa. Jos tarkoitus on antaa mahdollisuus pitkään suhteeseen, on motiivi ok. Jos ajatus on pitää vain hetken hauskaa, paremman puutteessa, ja toinen taas tuolla ensimmäisellä mielellä, on kyse puhtaasti hyväksikäytöstä. Kevyet tapailusuhteetkin on ok, jos molemmilla on yhteisymmärrys asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

On sellasiakin ihmisiä, jotka tyytyvät sataunnaisiin tapailusuhteisiin, jossa kumppani vaihtuu usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on myöskin se, ettei miehelle ole olennaista ettei käytä naiseen yhtään rahaa. 

Itsetehdyillä asioilla on paikkansa. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta on täysin utopiaa, että elämässä pärjää niin, ettei joudu käyttämään mihinkään rahaa. Kyllä joutuu. Moni mies perustelee, että kun ei käytä rahaa naiseen voi ostaa jotain hyödyllistä. Jaahas, vai niin, aika omituinen näkökanta. Miksi on niin hirveän kauhean kamala asia myös joskus käyttää sitä omaan naiseensa ja johohonkin mukavaan yhteiseen? En vaan ymmärrä tätä miesten logiikkaa millään. Että pahin asia on "joutua" käyttämään naiseensa tai johonkin yhteiseen kivaan.. Mutta kaikkeen muuhun voi aivan hyvin sitä käyttää. Oikein jopa sillä leveilevät. Naisena koen tuon aika loukkaavaksi. 

"Yhden lapsen keskimääräinen kustannus vanhemmilleen on yli 130000€.

Päälle sitten toki isomman kodin kustannus yms.

Näiden kulujen jaosta kannattaa sopia hyvissä ajoin ja oikeudenmukaista on että se joka enemmän haluaa, enemmän maksaa."

"Enemmän haluaa"?? Voi luoja. Eli lapsitoivekin voidaan mitata rahassa. Sairasta ja elämälle vierasta tuollainen ajattelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voihan se deittisovelluksenkin kautta yhtälailla kestää vuosia. On ihan sattumaa, sattuuko juuri se yksi tyyppi käyttämään kanssasi samaa sovellusta, tuletko koskaan vastaan hänen näkemistään profiileissa jne jne.

Puolison löytäminen on täyttä arpapeliä, jossa sattumalla on iso merkitys. Siksi jos itse parisuhdetta kovasti kaipaisin, niin kyllä deittisovelluksen lisäksi laajentaisin myös tuttavapiiriäni, jos sellaiseen mahdollisuus tulisi. Kun koskaan ei tiedä mitä kautta sen kumppanin sitten löytää.

Itse poistin jo deittisovelluksen, kun en jaksa uskoa, että sitä selaamalla löytäisin hyvän parisuhteen. Luovutan asian sattuman käsiin."

Mä en ole koskaan ollut niin huonossa suhteessa, etteikö se yksinoloa voittaisi. En myöskään usko sattumiin järjellisessä ajassa vaan siihen, että kun itse tekee niin saa sellaista kun haluaa tai ainakin

Kyllä itseään pitää sen verran arvostaa, että on mieluummin omassa seurassa, kuin paskassa suhteessa. Jos itseään ei arvosta, ei hyvää suhdetta voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

 

Mieluummin olisin parisuhteessa kuin sinkkuna, mutta koska tavoitteena on nimenomaan onnellinen parisuhde, juuri sellaisen ihmisen kanssa jonka haluan niin tässä sitä vielä sinkkuilaan. Kyllä se sinkkuna oleminen aina tyytymissuhteen voittaa. 

 

Itselläni tuo myös niin päin, etten lähde suhteeseen jos huomaan mitään viitettä, että toinen tyytyisi. Se oli oikeastaan myös syy, miksi koin etten tule löytämään hyvää parisuhdetta mistään deittisovelluksista.

Siellä kun on selattu niitä kauneimmista kauneimpia ja mielenkiintoisia, niin ehkäpä se suhde minunkaltaiseen tavistiinaan ei sitten tunnu niin lottovoitolta. Pahimmillaan olen ollut tilanteessa, jossa parisuhteessa olen huomannut toisen tunteiden olevan enemmilläänkin kaverilliset. Mutta koska olen ollut saatavilla suhteeseen, ja toinen on parisuhteen kovasti halunnut. Mutta ei ole toinen minuun missään nimessä rakastunut.

Onneksi yksinolo on ihan mukavaa. Punaista tupaa ja perunamaata en tule kenenkään kanssa perustamaan, joten tässä on koko loppuelämä aikaa odotella, että ihme törmää siihen kumppaniin sitten sattumalta.

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

Mä olen sitten selkeästi tuota ykköstyyppiä. En vaadi täydellisyyttä kumppaniltani, enkä edes usko sellaiseen. Minulle riittää nainen, joka on good enough. Sellaisia nyt kuitenkin on varmaan 10-20 % niistä naisista, jotka näyttävät minun silmääni kivoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

 

Mieluummin olisin parisuhteessa kuin sinkkuna, mutta koska tavoitteena on nimenomaan onnellinen parisuhde, juuri sellaisen ihmisen kanssa jonka haluan niin tässä sitä vielä sinkkuilaan. Kyllä se sinkkuna oleminen aina tyytymissuhteen voittaa. 

Sinkkuna ollessa vaivaa seksittömyys. Huonommassakin suhteessa sentään on yleensä seksiä. Tai jos ei ole, niin ei ole mitään syytä jatkaa suhdettakaan.

@1531 Ei paskassa suhteessa pidä olla. Mutta en myöskään usko täydellisiin kumppaneihin, yksisarvisiin tai joulupukkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa outoja ja kiukkuisia vastauksia kysymykseen, että miksi naiset eivät tarjoa kahvia miehille, kun se on kerran niin pikkuraha mutta kuitenkin tosi kiva ele?

Miksi ei voi vastata ihan rehellisesti ja kiihtymättä, että on vain paljon kivempaa olla saaja kuin maksaja? 

Kyllä minä tarjoan miehille, mutta heidän pitää olla tuttuja minulle. Tuntemattomille en tarjoa.

Tässä keskustelussa on nyt kyse treffailusta ja nimenomaan ensitreffeistä. Miksi naiset alkavat puhua jostain kavereiden tapailuista?

Vitsi onkin siinä, että minä en menisi treffeille tuntemattomien kanssa, miehen pitää olla ennestään jonkin verran tuttu. Jos pyydän jotain syömään tai kahville, niin on ihan selvää, että tarjoudun maksamaan. Käyttääh

Eli tosiaan tarjoaisit miehelle kahvin ensitreffeillä? Oletko useinkin tehnyt niin? Nyt käsi sydämellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

Mä olen sitten selkeästi tuota ykköstyyppiä. En vaadi täydellisyyttä kumppaniltani, enkä edes usko sellaiseen. Minulle riittää nainen, joka on good enough. Sellaisia nyt kuitenkin on varmaan 10-20 % niistä naisista, jotka näyttävät minun silmääni kivoilta.

Tuo kuvailu pistäisi minut miettimään, että kannattaako rakentaa mitään yhteistä tulevaisuutta, jos olisin korkeintaankin "riittävän hyvä", ja suhde olisi ohi jos joku päivä tulisi vastaan minua vielä vähän parempi.

Rakastama ihminen on itselleen ainutlaatuinen, riittävän hyviä tulee vastaan enemmän.

Mikä siin yksinolossa ja omassa elämässä on niin kamalaa, että melkein kuka vaan joku nainen kelpaa, kunhan sen kanssa suunnilleen vähän edes on kivaa joskus? Onko kyse vaikeudesta viihtyä omassa elämässään vai mistä? 

Käsittämätöntä. Mun elämässä miehen täytyy olla todella mahtava tyyppi, jotta preferoisin hänet yksinolemisen yli. 

Kaffebulla kirjoitti:

Mikä siin yksinolossa ja omassa elämässä on niin kamalaa, että melkein kuka vaan joku nainen kelpaa, kunhan sen kanssa suunnilleen vähän edes on kivaa joskus? Onko kyse vaikeudesta viihtyä omassa elämässään vai mistä? 

Käsittämätöntä. Mun elämässä miehen täytyy olla todella mahtava tyyppi, jotta preferoisin hänet yksinolemisen yli. 

Yksin ollessa ei saa rämemajavaa.

Kyllä. Meninmiehen kanssa aluksi vain tuijotettiin toisiamme ja kahvilan myyjä yritti ajaa meitä pois koska emme uskaltaneet tilata mitään. Hymyilimme vain ja osoittelimme sormilla puhelimesta lempi animehahmojamme. Kuulokkeet molemmilla korvilla. Lopulta vartija tuli ja mies näytti hänelle suklaapatukkaa jonka oli ostanut äskettän myyjältä ja jäimme kahvilaan vielä 20 minuutiksi. Nauroimme äänettömästi toisillemme näyttävästi, että myyjä näkisi miten ensirakastuneita olimme. Kävimme pientä keskustelua japanin kielellä. Tapasimme koska molemmilla oli sama harrastus ja intohimot. Piirsimme sarjakuvia 24h. Maailmalla olemme todella tunnettu parivaljakko ja Suomi ei tunne meitä ja se ei haittaa paskankaan vertaa hi hihi hi. Koska emme nauti yleisöstä. Piirsin sarjakuvan meidän ensitreffeistä, jossa kahvilan myyjä on suolapurkki ja vartija sitruuna kiraffin perseessä.