Onko tosiaan niin, että nykyisin haluaa treffeille ihmisiä, jotka eivät kykene tulemaan kahvilaan tai juttelemaan toisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on myöskin se, ettei miehelle ole olennaista ettei käytä naiseen yhtään rahaa. 

Itsetehdyillä asioilla on paikkansa. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta on täysin utopiaa, että elämässä pärjää niin, ettei joudu käyttämään mihinkään rahaa. Kyllä joutuu. Moni mies perustelee, että kun ei käytä rahaa naiseen voi ostaa jotain hyödyllistä. Jaahas, vai niin, aika omituinen näkökanta. Miksi on niin hirveän kauhean kamala asia myös joskus käyttää sitä omaan naiseensa ja johohonkin mukavaan yhteiseen? En vaan ymmärrä tätä miesten logiikkaa millään. Että pahin asia on "joutua" käyttämään naiseensa tai johonkin yhteiseen kivaan.. Mutta kaikkeen muuhun voi aivan hyvin sitä käyttää. Oikein jopa sillä leveilevät. N

 

Toi rahan ajattelu on niin spedeä. Ajattelisit mieliummin montako mansikkaa tai suihinottoa yksi synnytys maksaa.. 

"En vaan ymmärrä tätä miesten logiikkaa millään. Että pahin asia on "joutua" käyttämään naiseensa tai johonkin yhteiseen kivaan.."

Omaan puolisooni ja yhteiseen kivaan käytän mielelläni rahaani. Se on eri asia kuin tarjota ensitreffeillä naiselle, jonka kanssa voi hyvinkin käydä niin, että niiden ensitreffien jälkeen en enää näe häntä. Vieläpä kun harvoin se puoliso löytyy ensimmäisestä treffikumppanista. Itse kävin ties kuinka monen naisen kanssa treffeillä ennen kuin vaimo löytyi. Siinä kyllä ehti kyllästyä avuttomiksi heittäytyviin naisiin, jotka odottivat prinsessapalvelua ja maksumiestä.

No, itehän en siis juo kahvia enkä alkoholia. Kirjasto voisi olla mukavampi paikka treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on olemassa ihmisiä, jotka haalivat matcheja apeissa ja haluavat pitkän parisuhteen, muttei tee mitään sen eteen että pääsisivät treffeille edes. IRL on ihan mahdoton ulottuvuus, kun eletään Instagram-todellisuudessa. Persettä pitää liikuttaa ulos, jos jonkun haluaa tavata.

Noin tusinan verran treffejä takana viimeisten kolmen kuukauden aikana. Seitsemän eri naista, kaksi edelleen mukana kisassa. Matcheja olisi ainakin kymmenkunta uuttakin. Aika ei riitä kaikkien treffaamiseen.

M50+

 

Missä ihmeen kisassa?

Noilla naisilla on 50 muutakin, joiden kanssa kisailet.

Et kenties ole edes 10 kiinnostavimman joukossa.

Kuinka moni niistä 50 kisaajasta on:

1. Kiinnostunut tosissaan siitä naisesta (vs massatykkääminen)

2. Kiinnostunut juuri siitä naisesta 

3. Kiinnostunut muutenkin kuin panona

4. Kiinnostunut muutenkin kuin panosuhteesta

5. Kiinnostunut tosissaan juuri siitä naisesta siinä mielessä, että vakava parisuhde on tavoitteena

Kuinka moni 50 "kisailijasta" on jäljellä?

"En vaan ymmärrä tätä miesten logiikkaa millään. Että pahin asia on "joutua" käyttämään naiseensa tai johonkin yhteiseen kivaan.."



Kuten joku jo vastasikin, kahvilatreffit eivät ole sama asia kuin parisuhde. 

Jos ensimmäinen asia jonka nainen haluaa testata on miehen halukkuus käyttää rahaa naiseen, se kertoo naisesta paljon.

Omien kokemusteni perusteella naiset jäävät kahvilatreffeillä sopivasti takavasemmalle ja luovat tarkoituksella tilanteen, jossa luontevaa on jos mies maksaa. Haluttomuus maksaa siitä yhteisestä kivasta edes omaa osuuttaan on aika huono signaali jatkon kannalta, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

Eli tiivistettynä ne, jotka eivät tykkää tekoälystä, ovat fiksuja, ja ne jotka tykkäävät, eivät ole? 😄 Kyllähän tämä kuulostaa tieteellisesti varsin vedenpitävältä korrelaatiolta...

Näin keskiverto ihminen voi tehostaa työtään tekoälyn avulla

1. Säästä aikaa rutiinitehtävissä

Tekoäly voi automatisoida tai nopeuttaa toistuvia tehtäviä:

Sähköpostien kirjoittaminen ja tiivistäminen

Kalenterin hallinta ja tapaamisten aikataulutus

Tekstien, raporttien tai esitysten luonnostelu

🛠 Esimerkkejä työkaluista: ChatGPT, Gmail Smart Compose, Microsoft Copilot

2. Paranna työn laatua

Tekoäly voi toimia työparina tai "toisena silmänä":

Kielenhuolto ja tekstien viimeistely

Ideoiden kehittely, palautteen pyytäminen

Analyysien tekeminen tai taulukkolaskennan automatisointi

🛠 Esimerkkejä: Grammarly, Notion AI, Excelin tekoälypohjaiset toiminnot

3. Opiskele ja kehity tehokkaammin

Tekoäly voi auttaa uuden oppimisessa:

Selittää vaikeita käsitteitä eri tavoin

Luo sinulle räätälöityjä oppimissuunnitelmia

Testaa osaamistasi ja auttaa valmistautumaan kokeisiin tai sertifikaatteihin

🛠 Esimerkkejä: ChatGPT, Khan Academy AI, YouTube AI-yhteenvetotyökalut

4. Tee parempia päätöksiä

Tekoäly voi tukea arjen ja työn päätöksentekoa:

Eri vaihtoehtojen vertailu ja riskien arviointi

Markkina-, asiakas- tai kilpailija-analyysien nopea hahmottaminen

Projektisuunnitelmien hahmottelu ja priorisointi

5. Vapauta aikaa tärkeämpään

Kun tekoäly hoitaa mekaaniset tai aikaa vievät tehtävät, sinulle jää enemmän aikaa ajattelulle, yhteistyölle ja luovuudelle. Tätä ei kannata aliarvioida älykkäästi käytettynä tekoäly voi vähentää stressiä ja parantaa työn mielekkyyttä.

💡 Yhteenveto:

Keskiverto työntekijä ei tarvitse ohjelmointitaitoja tai teknistä taustaa hyötyäkseen tekoälystä. Riittää, että opettelee perusvälineet ja miettii, missä kohtaa omaa työtä aikaa ja energiaa kuluu turhaan tekoäly voi todennäköisesti auttaa juuri siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

Mä olen sitten selkeästi tuota ykköstyyppiä. En vaadi täydellisyyttä kumppaniltani, enkä edes usko sellaiseen. Minulle riittää nainen, joka on good enough. Sellaisia nyt kuitenkin on varmaan 10-20 % niistä naisista, jotka näyttävät minun silmääni kivoilta.

34v. naimisissa ja mies sanoo edelleen että olen hänelle täydellinen. Olis kamalaa, jos sanois "riittävän hyvä". Sävyero, mutta tärkeä.

Ihmisenä ja vaimona en tietenkään ole täydellinen. Kukaan ei ole. Hänelle olen. 

"2) Minä haen itselleni kumppania ja käyn keskusteluita usean eri naisen kanssa samanaikaisesti. Mutta jos ja kun suhteeseen asti edetään, niin silloin kaikki muut säädöt putoavat pois. Vähän kuin työnhaku. Hakemuksia voi olla ulkona vaikka 10, mutta työsuhteessa ei voi (yleensä) olla kuin yhden kanssa kerrallaan. Jos olen lähettänyt työhakemuksen, johon ei tule mitään vastausta, mutta vuoden päästä työnantaja ilmoittaakin, että ensi viikolla voit aloittaa, niin ei ole minun vikani, jos se jua meni jo. Sama pätee kumppaniehdokkaisiin."

---

Eli jatkat keskustelua usean eri naisen kanssa, kunnes etenet yhden kanssa suhteeseen? Tarkennan vain, jokaisella on oma tapansa deittailla.

Sen pakollisen 'moi miten menee' aloituksen jälkeen aika pian huomaa, onko kiinnostusta. Ja kun tavataan ensimmäistä kertaa mahdollisimman pian, tietää jo 'kolahtaako' toinen tosissaan. Minua ei ainakaan edes kiinnosta silloin samaan aikaan jatkaa keskusteluja muiden kanssa. Jos näen, että mies taas pyörii edelleen jatkuvasti deittisivustolla tai tiedän, että hän jatkaa keskusteluja muidenkin kanssa, silloin oletan, että hän ei ole riittävän kiinnostunut. Tai sitten miehellä on liian erilainen arvomaailma. Itse en siis voisi jatkaa tapailua ja olla samalla yksi monista. Mutta jokainen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Juon litran kahvia joka aamu kotona, ja sen jälkeen ei tee enää mieli kahvia samana päivänä, joten ei  tee enää mieli mennä kahvilaan.

Niin. Kahvilassahan myydään ainoastaan kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämän ketjun lukemista en todellakaan pitänyt kahvilassa käymistä puolisokandidaatin kriteerinä. Mutta nyt näen näistä viesteistä, minkälaisten ominaisuuksien kanssa kyky ja halu käydä kahvilassa korreloi. Enkä taida enää suostua muihin kuin kahvilatreffeihin. 

Sama juttu, tämä ketju vakuutti minut siitä että ehdottomasti treffit kahvilaan. 

Sama! Ja mä en edes juo kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tämän ketjun lukemista en todellakaan pitänyt kahvilassa käymistä puolisokandidaatin kriteerinä. Mutta nyt näen näistä viesteistä, minkälaisten ominaisuuksien kanssa kyky ja halu käydä kahvilassa korreloi. Enkä taida enää suostua muihin kuin kahvilatreffeihin. 

Sama juttu, tämä ketju vakuutti minut siitä että ehdottomasti treffit kahvilaan. 

Sama! Ja mä en edes juo kahvia.

Varaudu sitten ohareihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi ei, ja saavat miehiltä ihan kaiken. Kahvit, dinnerit, matkat...kaiken. Me muut sit ansaitaan itse rahamme, eikä tarjota ikinä kenellekkään. Koska ei ole tapana ostaa parisuhdetta.

Oman kullan tai kiinnostavan ihmisen hemmottelu ei ole parisuhteen ostamista. 

Jos mies ehdottaa minulle kävelytreffejä (varsinkin talvella), niin se kertoo minulle siitä, että ei se mies ole oikeasti kiinnostunut minusta sen vertaa, että haluaisi panostaa minuun. 

Vierailija kirjoitti:

No, itehän en siis juo kahvia enkä alkoholia. Kirjasto voisi olla mukavampi paikka treffeille.

Minä menisin mielelläni vaikkapa taidenäyttelyyn, sillä saisi kitsaat karsittua pois kun esim Ateneumin liput maksavat 22€.

Jos sellainen tuntuu liian vaikealta miehelle niin ei sitten toisillemme sovita. 

Vierailija kirjoitti:

"En vaan ymmärrä tätä miesten logiikkaa millään. Että pahin asia on "joutua" käyttämään naiseensa tai johonkin yhteiseen kivaan.."

Omaan puolisooni ja yhteiseen kivaan käytän mielelläni rahaani. Se on eri asia kuin tarjota ensitreffeillä naiselle, jonka kanssa voi hyvinkin käydä niin, että niiden ensitreffien jälkeen en enää näe häntä. Vieläpä kun harvoin se puoliso löytyy ensimmäisestä treffikumppanista. Itse kävin ties kuinka monen naisen kanssa treffeillä ennen kuin vaimo löytyi. Siinä kyllä ehti kyllästyä avuttomiksi heittäytyviin naisiin, jotka odottivat prinsessapalvelua ja maksumiestä.

Jos kahvin tarjoamisesta tulee oikein maksumiesolo, ei ole ainakaan minun tyyppiäni. Tähän mennessä treffit ovat menneet aina niin, että kumpikin on maksanut omat ostoksensa. Eikä aiheesta ole edes keskusteltu. Mutta jatkossa voisin ihan hyvin maksaa myös miehen osuuden. Eivät ne pennoset nyt niin tärkeitä minulle ole.

Jos itse työssäköyvä pystyy rahaa käyttämään huolettomasti niin ei silloin oikein kiinnosta mies joka ei edes kahvikuppia halua ostaa... Tärkeää on myös että parisuhteessa molemmat suhtautuvat rahaan suunnilleen samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ehdottaa minulle kävelytreffejä (varsinkin talvella), niin se kertoo minulle siitä, että ei se mies ole oikeasti kiinnostunut minusta sen vertaa, että haluaisi panostaa minuun. 

On iso kynnys lähteä kahvilaan treffeille, jos mies muuten käy koskaan kahvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ehdottaa minulle kävelytreffejä (varsinkin talvella), niin se kertoo minulle siitä, että ei se mies ole oikeasti kiinnostunut minusta sen vertaa, että haluaisi panostaa minuun. 

On iso kynnys lähteä kahvilaan treffeille, jos mies muuten käy koskaan kahvilassa.

Hui kauhea. On se kahvila pelottava paikka, melkein yhtä pelottava kuin lähikauppa. Miten mahtaa tuollaiselta mieheltä onnistua lapsen vieminen neuvolaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ehdottaa minulle kävelytreffejä (varsinkin talvella), niin se kertoo minulle siitä, että ei se mies ole oikeasti kiinnostunut minusta sen vertaa, että haluaisi panostaa minuun. 

On iso kynnys lähteä kahvilaan treffeille, jos mies muuten käy koskaan kahvilassa.

Hui kauhea. On se kahvila pelottava paikka, melkein yhtä pelottava kuin lähikauppa. Miten mahtaa tuollaiselta mieheltä onnistua lapsen vieminen neuvolaan?

Nää on niitä miehiä, joiden mielestä kaikki lapsiin liittyvät asiat kuuluvat naisen hoidettaviksi. Myös lapsesta aiheutuvat kulut.