Lue keskustelun säännöt.
Olen ihmeissäni kuinka paljon lapsettomia Suomessa.
07.08.2025 |
Olen ihmeissäni, kun olen lähiaikoina kiinnittänyt huomiota, kuinka paljon on suomalaisia ikäisiäni(n. 45v.) tai vanhempia naisia jotka ovat perheettömiä ja lapsettomia. Tuntuu vaan oudolta, jos itse mietin että olisin samassa tilanteessa. Olen myös huomannut kuinka yleistä on, että on vain yksi lapsi. Itsellä oli pitkään vain yksi lapsi mutta lopulta sain toisen. Nyt kun lapset on isoja lähinnä mietin, miksi ei tullut hommattua vielä kolmatta tai neljättä. Nyt se on käytännössä myöhäistä. Kyllä minulla on läheisiä, joilla ei ole lapsia, mutta heillä on tähän hyviä syitä. En vaan oikein usko, että kaikilla lapsettomilla tai yhden lapsen perheillä on erityistä syytä tilanteelle. Jotkut vaan vaikuttavat jämähtäneen henkisesti teinien tasolle, mitään erityistä eivät ole elämässään tehneet tai saavuttaneet. Toisaalta voin olla tyytyväinen kun huomaan lapsettomia itseeni verraten, että lasten hankkiminen ei näemmä ole itseäni jarruttanut elämässä pikemminkin päin vastoin on tuonut paljon uusia ja hyviä asioita mukanaan. Lisäksi jotenkin kannustanut enemmän pääsemään eteenpäin elämässä.
Enkä halua tässä paheksua kenenkään elämänvalintoja. Eihän minullakaan ole mitään suurperhettä. Tuntuu vaan että olen jossain määrin ollut ulkona tällaisesta kehityksestä ja ihmettelen asiaa. Ei mikään ihme, että suomalaisen määrä vähenee koko ajan.
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No itse olen elänyt tuota erakkoelämää tönössä metsän keskellä. Äärimmäisen tylsäksihän se käy jo viikon jälkeen ja nopeasti alkaa mökkihöperöitymään."
Niin, moni ajattelee perhe-elämästä samoin ja jättää lapsensa ja puolisonsa.
No enpä ole kuullut yhdeltäkään perheelliseltä, että se olisi jotenkin tylsää. Ainakin kaikki lapselliset kaverini sanovat, että tekemistä riittää jatkuvasti aamusta iltaan pienten lasten kanssa. Yleensä perhe jätetään muun syyn kuin tylsyyden vuoksi. Yleisin syy on varmaan se, että toinen vanhempi löytää avioliiton ulkopuolisen suhteen.
Kyllä se nimenomaan on tylsää. Todella tylsää tekemistä aamusta iltaan ja pitkälle yöhön. Inhosin pikkulapsiaikaa ja monta kertaa vannoin jättäväni perheen. Juuri kun olit saanut tylsän työn tehtyä siihen oli ryhdyttävä uudelleen. Täysin puuduttavaa raatamista koko valveilla olo aika. Pahinta oli kun lapset oppivat jokeltemaan höpötyksiään, joista ei saanut mitään selvää, eivätkä ymmärtäneet mitään, mitä heille vastasi.
Olen nainen. Usein tätä eivät naiset myönnä. Vieläkin vihaan joka päiväistä ruuanlaittoa monta kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva noista vapaaehtoisesti lapsettomista naisista mitään kovin hyödyllistä tekee, ainakaan muiden kannalta. Lähinnä oma nautinto on keskiössä näillä.
Hah.
Vanhempani kuoli, kun oli 12 ja toinen meni siitä jokseenkin sekaisin. Otin hyvin nuorena vastuun sekä vanhemmasta että nuoresta sisaruksestani. Meillä olisi jäänyt laskutkin maksamatta, jos minä en olisi niistä huolehtinut.
Menin työelämään myös hyvin nuorena, koska ei ollut varaa lähteä opiskelemaan kauemmaksi, sillä vanhemmalta olisi mennyt kotitalo alta. Hän löysi sitten uuden miehen ja muutti heti tämän kanssa yhteen, jätti minut niille sijoilleen 19 v. Tappeli vielä sisareni ja minun osuudesta kotitaloon, siis toisen vanhemman perinnostä, miten se kuuluu hänelle, jolla on paljon kuluja uuden elämän alkaessa. Totta, mullahan ei ollut uutta elämää, vain sitä vanhaa.
Sisarukseni sai kaksi lasta pienellä ikäerolla hyvin nuorena, joten sielläkin mua tarvittiin. Mielelläni autoin, ihania lapsia.
Siinä vaiheessa totesin, n. 27 v että omia en halua. En halua enää tämän enempää näitä vastuita ja tiedostin, miten tosiaankin 24/7 se vastuu on. Jatkoin töissä ja etenin mukavasti uralla, koska todellakin olen vastuullinen, sovinnollinen ja kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua hakeva.
Nyttemmin olen 55 v ikäihminen, hyvässä parisuhteessa ja todella onnellinen elelijä kirjojeni, puutarhani ja pienten matkustelujen parissa. Pienten, koska sain maailmalla matkustelusta tarpeeksi niin töiden suhteen kuin sen, että olen kolme kertaa ottanut vuorotteluvapaan, jonka vietin 1 kerta YK ja 2 kertaa Unicefin vapaaehtoistyössä kentällä toimittamassa logistiikkapalveluja.
Aika monta kertaa olen saanut kuulla, että miksi et ole lapsia tehnyt ja blaa blaa. No veroni olen maksanut ja säästänyt vanhuuden varalle, jotta on sitten hoivakodeissa mistä ottaa sen pienituloisen äidinkin hoivamaksuihin, joka makaa viereisessä punkassa.
Yksi lapseton ystävä on. Hänen äitinsä asuu hänen luonaan.
No täältä palstalta tuskin mitään lapsi tai perhe myönteisiä kommentteja saa kun onnelliset ihmiset loistavat poissaolollaan. Heillä muuta elämää
"Ja mitenkähän se olisi onnistunut tuolloin? Piikojen ja renkien piti tehdä töitä aamusta iltaan. Isäntä huomasi heti, jos he menivät jonnekin piiloon. Lisäksi nukkuivat vielä samassa pihapiirissä tai talossa kuin isäntäväki. Kyllä siellä huomattiin, jos jotain epäilyttävää oli tekeillä."
Ei ole yksi eikä kaksi tapausta, kun isännät kävivät nuorten piikatyttösten aitoissa panemassa piiat raskaaksi (jonka seurauksena piiat saivat lähteä hatkoihin ison mahansa/ lapsensa kanssa). Tuskin nuokaan tilanteet kaikkien silmien alla tapahtuivat.
Mm. Aleksis Kiven uskotaan olleen isännän ja piian lapsi ns. julkinen salaisuus, koska tietenkään mitään virallista kirkon kirjoissa heidän välillään ei voinut olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme 30 vuotta avoliitossa oleva vela-pariskunta. Mielenkiinnosta kysyn mitä hyötyjä otamme irti yhteiskunnasta?
Eläkkeet, joille ei ole olemassa maksajaa.
Pitäisikö niitä vanhempia sakottaa joiden lapsista ei syystä tai toisesta tule veronmaksajia?
Maksat joka pennin takaisin lapsesi käyttämistä veropalveluista, ellei lapsi ole tuottava eläkkeenmaksaja tiettyyn ikävuoteen mennessä?
Kannatan.
Tämäkin on totta.
Yksikin koko ikänsä työttömänä/ vankilassa/ laitoksessa elävä ihminen maksaa veronmaksajille niin pitkän pennin, että sillä rahalla maksaisi vähintään kymmenille vanhuuseläkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras oli tuo yksi, joka sanoi, että elämä on turhaa ja kaikki kuolee. Joten anna eteenpäin elämän lahja! Siis turha elämä ja sen päälle kuolema.
Kiitos äiskä!
Mun äiti antoi mulle lahjaksi elämän, joka on tarkoitettu mulle ja saan tehdä sillä ihan mitä haluan ilman velvollisuuksia.
En halua lapsia yksinkertaisesti siitä syystä kun en halua. Äitiys ei kuulosta elämältä mikä olisi itselleni mielekästä. En myöskään koe että olen velkaa yhteiskunnalle niin että pitäisi hankkia lapsi vaikken halua, en pyytänyt syntyä tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsien hankkiminen nyt ei ainakaan ole mikään erityinen saavutus. Ihan kallut ja narkkaritkin lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Enkä halua tässä paheksua kenenkään elämänvalintoja"
"Jotkut vaan vaikuttavat jämähtäneen henkisesti teinien tasolle, mitään erityistä eivät ole elämässään tehneet tai saavuttaneet."
Valitse toinen.
Lasten hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen. Silloin ihminen ottaa vastuuta jostain toisesta ja luopuu jostain toisen hyväksi. Se on aikustumista.
Isäni ei selvästikään ollut kuullut tästä totuudesta, koska oli melko itsekäs kuolemaansa saakka eikä monessakaan asiassa osannut myöntää omia vikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Enkä halua tässä paheksua kenenkään elämänvalintoja"
"Jotkut vaan vaikuttavat jämähtäneen henkisesti teinien tasolle, mitään erityistä eivät ole elämässään tehneet tai saavuttaneet."
Kuinka paljon on hautausmailla elämässään menestyneitä, mutta muutaman vuoden jälkeen kuolemasta kukaan lähimpiä ihmisiä lukuunottamatta ei muista keitä he olivat.
Tuskinpa sinuakaan.
Lapsettomista naisista erittäin monet on koko suvun luottohenkilöitä, niin olen itsekin. Mulla oikeasti on parempi mahdollisuus lähteä apuun johonkin juttuun kuin esim. sisarellani, joka elää normaaleja lapsiperheen ruuhkavuosia.
Musta tää on ihan normaalia. Vastaavasti sitten minua ja miestäni kutsutaan jouluksi, mökille, jne "passattavaksi", kun autettiin jossain muutossa vaikka. Tehdään ihania ruokia ja sanotaan, että levätkää te nyt kun on kiireiset työt.
Mulle ei vaan osuneet äitgeenit eikä sitä kukaan suvussa ihmettele tai paheksu. Mä olen se kuka olen ja mies on mun lähiperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosialismi.
Kela-elättinä ei juuri lapsia hankita.
Puolet kansasta on Kela-tukien varassa kituuttavia.
Jos ei olisi edes kelan tukia eikä voisi ostaa edes itselleen ruokaa niin sitten hankittaisiin lapsia? huutonaurut.
Koska naisia ei kiinnosta pariutuminen enää vaan hyppiä sängystä sänkyyn, sellasta horoilua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska naisia ei kiinnosta pariutuminen enää vaan hyppiä sängystä sänkyyn, sellasta horoilua
Tai sitten niitä ei kiinnosta pariutuminen just sun kanssas enkä yhtään ihmettele miksi ei...
Kierrätyskeskuksissa töissä ollessa huomaa että lapset ei paljoa vanhempiensa elämästä välitä.
Joka päivä saatiin kuolinpesien roinaa muun muassa valokuva albumeita valtavat määrän kämppien tyhjennyksen yhteydessä ja ne meni suoraan kaatikselle.
Hyvä ap menehän nyt keksimään itsellesi jotain muuta tekemistä tai harrastus. Ettei sinun tarvitse päivästä toiseen pohtia kahvikupposen kädessä mitä muut tekee tai on tekemättä. Aika säälittävä elämä, jos sä mietit vaan muiden elämiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska naisia ei kiinnosta pariutuminen enää vaan hyppiä sängystä sänkyyn, sellasta horoilua
Osaa meistä ei kiinnosta pariutuminen eikä "horoilu". Itse totesin jo aika nuorena, että en tykkää seksistä, enkä tykkää jatkuvasta seurasta, joten on parempi olla ilman parisuhteita. Viimeisestä seksikerrasta on nyt jo 18 vuotta. Sellaista lapsettoman sinkun horoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksua porukkaa, kun on tajunnut olla lisääntymättä. Hienoa!
Mitä hienoa siinä on, että ihminen ei lisäänny? Vai tarvitsetko vain vahvistusta omalle epävarmalle elämänvalinnallesi muiden tilanteesta? Eikö se ollutkaan loppuun saakka harkittua se vapaaehtoinen lapsettomuus? Naiset ovat nykyään ennätysmasentuneita ja ahdistuneita. Voisiko olla, että se "matkustelu ja vapaus" eivät sitten riittäneetkään elämän sisällöksi?
Mun kaveri jolla ON lapsi, kertoi katuvansa lapsen hankkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs erityistä se AP on saavuttanut tai tehnyt elämässään?
Saattanut maailmaan kaksi uutta elämää. Kerropas mikä on sen erityisempää? Eri.
Tuota ei kylläkään lueta miksikään saavutukseksi, eikä erityiseksi. Itse en koe että omat lapset olisivat jotain saavutuksia. Monet ihmiset hankkineet lapsia paineesta
Meillä on hyvin individualistinen kulttuuri. Vanhemmilta, tädeiltä, sedän perheeltä, isovanhemmilta ei välttämättä saa apua, jos niitä lapsia hankkii. Itse muuton kotipaikkakunnalta opiskelemaan 500 km päähän ja sinne myös työllistyin moneksi vuodeksi. Nykyisin asun Helsingissä, eikä minulla täällä ainakaan ole tuliverkkoja. Ystäviä on, mutta ei auttamassa ketään. Lapset olisi helposti saattaneet jäädä hankkimatta. Työelämä on myös raskasta. Liiankin raskasta. Samaan aikaan pienet lapset ja rahan takia pakko tehdä töitä. Minulla on siis 2 lasta, jotka jo isoja koululaisia, mutta kyllä oli raskaat vuodet, kun lapset oli 0-7-vuotiaita,