Mikä sai/saa sinut lopettamaan yhteydenpidon tuttaviin tai ystäviin?

Kun lopetin alkoholin käytön, tupakoinnin siinä samassa, aloitin terveellisemmän elämän ja tervehdyin sain samalla itsetuntoni ja kunnioitukseni takaisin. Se tarkoitti sitä, että se monille tuttu myötäilijä ja mielistelijä oli historiaa, yksinkertaisesti en suostu kaikkeen pidän oman pääni asioissa, enkä jaksa kuunnella arvosteluani turhasta. Samalla pistin välit poikki moniin pelkästään kännissä soitteleviin, eivät uskalla selvinpäin edes nähdä tai puhua mitään, mutta kännissä jaksetaan avautua joka asiasta.

Oli myös silmiä avaavaa huomata kuinka monien oma itsetunto oli niin hauras, että ainoastaan se piti meidän kaveruussuhteet hengissä, kun minulla meni huonosti ja minua pystyi kohtelemaan miten haluaa. He pystyivät tuntemaan ylemmyydentuntoa sen myötä, nyt kun sitä ei ole, minulla on henkinen ja fyysinen kondis kohdillaan, se jopa pelottaa heitä. Mitään positiivista en ole myöskään kuullut ikinä heiltä siitä, että laitoin elämäni järjestykseen, heille se tuntuu olevan lähinnä pettymys,

Ystävyys tuntui aluksi oikealta, mutta vähitellen tajusin että olin kuvitellut siitä suuren osan ja henkilö olikin todellisuudessa aivan erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Kun lopetin alkoholin käytön, tupakoinnin siinä samassa, aloitin terveellisemmän elämän ja tervehdyin sain samalla itsetuntoni ja kunnioitukseni takaisin. Se tarkoitti sitä, että se monille tuttu myötäilijä ja mielistelijä oli historiaa, yksinkertaisesti en suostu kaikkeen pidän oman pääni asioissa, enkä jaksa kuunnella arvosteluani turhasta. Samalla pistin välit poikki moniin pelkästään kännissä soitteleviin, eivät uskalla selvinpäin edes nähdä tai puhua mitään, mutta kännissä jaksetaan avautua joka asiasta.

Oli myös silmiä avaavaa huomata kuinka monien oma itsetunto oli niin hauras, että ainoastaan se piti meidän kaveruussuhteet hengissä, kun minulla meni huonosti ja minua pystyi kohtelemaan miten haluaa. He pystyivät tuntemaan ylemmyydentuntoa sen myötä, nyt kun sitä ei ole, minulla on henkinen ja fyysinen kondis kohdillaan, se jopa pelottaa heitä. Mitään positiivista en ole myöskään kuullut ikinä heiltä siitä, että laito

Sepä se. Olipa kyse mistä tahansa positiiviseen suuntaan tähtäävästä elämänmuutoksesta ja huomaa ns. ystävien yrittävän sabotoida tai lannistaa, niin huomaa ettei kyse ole aidoista ystävistä.

Läheinen sukulainen kuvitteli tuntevansa minut paremmin kuin oikeasti tunsikaan. Oletti paljon asioita ja ajatuksia, ylianalysoi ja väitti minun tai jonkun muun läheisemme sanoneen jotain mikä oli todellisuudessa tämän henkilön omaa ajatuksenvirtaa.

Kävi lopulta liian raskaaksi ja ollaan etäisemmissä väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Kun lopetin alkoholin käytön, tupakoinnin siinä samassa, aloitin terveellisemmän elämän ja tervehdyin sain samalla itsetuntoni ja kunnioitukseni takaisin. Se tarkoitti sitä, että se monille tuttu myötäilijä ja mielistelijä oli historiaa, yksinkertaisesti en suostu kaikkeen pidän oman pääni asioissa, enkä jaksa kuunnella arvosteluani turhasta. Samalla pistin välit poikki moniin pelkästään kännissä soitteleviin, eivät uskalla selvinpäin edes nähdä tai puhua mitään, mutta kännissä jaksetaan avautua joka asiasta.

Oli myös silmiä avaavaa huomata kuinka monien oma itsetunto oli niin hauras, että ainoastaan se piti meidän kaveruussuhteet hengissä, kun minulla meni huonosti ja minua pystyi kohtelemaan miten haluaa. He pystyivät tuntemaan ylemmyydentuntoa sen myötä, nyt kun sitä ei ole, minulla on henkinen ja fyysinen kondis kohdillaan, se jopa pelottaa heitä. Mitään positiivista en ole myöskään kuullut ikinä heiltä siitä, että laito

Mä en ole koskaan alkoholia juurikaan käyttänytkään mutta kun lopetin tupakoinnin, ex-kaveri alkoi tivaamaan olenko tullut uskoon...

Ihmisiä häiritsee se, että en halua omasta elämästäni, vaikka siinä taustalla on se, että en halua myrkyttää kenenkään muun mieltä kaikella sillä p askalla.

Sai paranoidisen skitsofrenian. Alkoi uhata tap pamisella.

Hän oli läheinen ystävä ja yritin olla vuosia hänen ystävänsä edelleen, mutta liian vaarallista. Hän haluaisi olla ystäväni. 

hyväksi käyttö kutsui kahville kahvioon maksa sinä nämä minulla ei ole käteistä jatkuva tupakan pummaaminen kun muka oli lopettanut. ja ihmisten asioiden juoruaminen joihin oli vielä lisännyt musta tuntuu lisän. te jotka palstalla ihmettelette ystävä katoa olette juuri tuonlaisia.

Kun minä olin se, joka aina kysyi kuulumisia, ehdotti tapaamista jne. Näitä oli siis useita. Yhtenä päivänä tajusin, ettei kukaan ota minuun yhteyttä, ja päätin testata, milloin joku on minuun päin yhteydessä. Siitä on nyt yli 10 vuotta ja yksi ystävä jäi: se, joka aika pian oli yhteydessä minuun.

Yhden kerran kyllä eräältä kaverilta kysyin kuulumisia, ja hän ihmetteli, missä olen ollut. Totesin, että ihan hyvin hänkin olisi voinut olla yhteydessä minuun, mutta eipä ollut kuulunut ja sen jälkeen annoin olla.

Pari naista yritti änkeä elämääni, vaikka olin tehnyt selväksi että ei kiinnosta. Onneksi löysivät paremman kohteen. Yksi pitkäaikainen kaveri kehui, kuinka oli raiskannut jonkun, lopetin yhteydenpidon. Tappoi itsensä vähän myöhemmin. Siinä ne.

Meillä on adoptoitu lapsi, joka on todellakin meidän 100 % ikioma lapsemme ja rakkain asia meille maailmassa. Ystävän kyseltyä millaisia ne lapsen oikeat vanhemmat ovat ja kyllä mieluummin menisin hoitoihin kun adoptioprosessiin, jotta saisin ihan oman lapsen - EI ole enää tehnyt mieli pitää liiemmin yhteyttä.

Sepä se. Olipa kyse mistä tahansa positiiviseen suuntaan tähtäävästä elämänmuutoksesta ja huomaa ns. ystävien yrittävän sabotoida tai lannistaa, niin huomaa ettei kyse ole aidoista ystävistä.

Se on jotenkin jännä, kun alkoholi maistui ja olin muutenkin huonossa kunnossa, riitti vittuilijoita ja elämänviisauksia lateli joka suunnasta, jatkuvaa kuittia milloin mistäkin. Sitten kun minä ihan omalla tahdonvoimalla tein sen muutoksen, olen kohta ollut 8v raittiina. Samat ihmiset jotka jaksoi naureskella ja kuittailla, sai minun pahasta olosta tuntea itsensä paremmaksi, eivät ole tänä päivänä sanoneet mitään positiivista tuosta muutoksesta, ei sanaakaan.

Eli se on vaan jännä, kuinka monille se on se juttu kun voi pistää toisia alas, eivät he edes odota että joku muuttuisi ja laittaisi elämän kuntoon, se on heille järkytys ja pettymys kun jollain rupeaa menemään paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on adoptoitu lapsi, joka on todellakin meidän 100 % ikioma lapsemme ja rakkain asia meille maailmassa. Ystävän kyseltyä millaisia ne lapsen oikeat vanhemmat ovat ja kyllä mieluummin menisin hoitoihin kun adoptioprosessiin, jotta saisin ihan oman lapsen - EI ole enää tehnyt mieli pitää liiemmin yhteyttä.

Hyi kamala millainen "ystävä". Kaikenlaisia sammakoita ihmiset kehtaa suustaan päästellä näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Sepä se. Olipa kyse mistä tahansa positiiviseen suuntaan tähtäävästä elämänmuutoksesta ja huomaa ns. ystävien yrittävän sabotoida tai lannistaa, niin huomaa ettei kyse ole aidoista ystävistä.

Se on jotenkin jännä, kun alkoholi maistui ja olin muutenkin huonossa kunnossa, riitti vittuilijoita ja elämänviisauksia lateli joka suunnasta, jatkuvaa kuittia milloin mistäkin. Sitten kun minä ihan omalla tahdonvoimalla tein sen muutoksen, olen kohta ollut 8v raittiina. Samat ihmiset jotka jaksoi naureskella ja kuittailla, sai minun pahasta olosta tuntea itsensä paremmaksi, eivät ole tänä päivänä sanoneet mitään positiivista tuosta muutoksesta, ei sanaakaan.

Eli se on vaan jännä, kuinka monille se on se juttu kun voi pistää toisia alas, eivät he edes odota että joku muuttuisi ja laittaisi elämän kuntoon, se on heille järkytys ja pettymys kun jollain rupeaa menemään paremmin.

Johtunee siitä, että silloin, kun joku toinen onnistuu siinä missä tahtoisi itsekin onnistua, joutuu kohtaamaan oman epäonnistumisensa. On itsestä kiinni miten suhtautuu. Päättääkö onnistua, koska se on mahdollista vai jäädä rypemään epäonnistumisessa. 

jankuttaminen. tietää asiani paremmin kuin minä itse, jopa sellaisia väittää tapahtuneeksi mitä ei ole koskaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei viitsittäisi haukkua entisiä ystäviä tässä ketjussa. Annetaan olla. Todetaan vain, että jotkin vaiheet elämästä on hyvä jättää taaksensa, eikös.

Totta turiset. Mitäpä menneillä. Tämänpäiväinen kuitenkin nosti menneetkin mieleen. On se kumma, että kohtaan heitä joiden taipumus on yrittää imitoida ja matkia. 

Mitäpä siitä sinällänsä, mutta tietenkin ärtyy feikkiydestä, etenkin silloin kun heillä ei ole harmainta aavistusta mihin mikäkin todellisuudessa liittyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vai puhdas väsyminen? Minä väsyin.

Nuku enemmän PÖLLÖ 

Narsismi, ailahtelevainen käytös, rajattomuus, minun jatkuva arvostelu. Besserwisseröinti kaikessa. Erityisesti narsismi oli minulta pitkään asia jota en tajunnut. Nyt viime viikkoina olen ymmärtänyt että hän on narsisti. Itse olen käyttäytynyt juuri kuten uhrit tekee, ja nyt se on ohi. 

Monta vuotta jaksoinkin.

Eräs jäi kunnosti ytetyttä vain jos hänellä oli jokin ongelma. Oli ensin puoli vuotta ilman yhteydenpitoa mutta kun jäi pitkälle sairaslomalle niin olisi pitänyt olla hänen seuraneitinään. Tuon puolen vuoden aikana itselläni oli tapahtunut traumaattisia asioita ja häntä ei kiinnostanut puhua tai soitella niin enpä minäkään sitten ollut käytettävissä. Ei olla nähty sen koommin.

Narsismi. Se  että puhuin väärin, ajattelin väärin, pukeuduin väärin, laitoin hiukset väärin, olin poliittisesti väärällä puolella. Itse en koskaan arvostellut hänen ulkonäköäään, kodin sisustusta, pukeutumistyyliä päin vastoin ihailin ja kehuin. Tiedän olevani tyylitön ja ruma. Mitta tämän toistaminen kaverin suusta alkoi tuntua kohtuuttomalta. Minulla on oikeus olla oma itseni ja tämä arvostelu alkoi syödä muutenkin heikkoa itsetuntoa. Jos en sovi hänen pirtaansa niin parempi hänen olla toistan kanssa. 

Lisään vielä että minulla on nyt paljon parempi olo, perhekin on huomannut muutoksen parempaan.