Mikä sai/saa sinut lopettamaan yhteydenpidon tuttaviin tai ystäviin?

Vierailija kirjoitti:

Kun ns ystävä yritti iskeä minun aviomieheni itselleen. Yllätys olikin suuri kun mies suuttui ja siihen jäi meidän ystävyys

Hahaha!!! Oikein!!! Kyllä varmasti naama tällä ns ystävällä venähti kun miehesi ei ollutkaan niin tyhmä kuin oli pikku päässään kuvitellut. 

Liian suuret vaatimukset minua ja perhettäni kohtaan sekä vastavuoroisuuden puuttuminen.

Sisaren lapsi ei ole minua kovinkaan paljoa nuorempi (voisi olla ns oma pikkusisareni). Olin nuori ja kävin töissä kun hän oli varhaisteini/teini. Jotenkin hän oletti minun "tätinään" voivan tuosta vaan tarjota hänelle kaikkea samaa mitä itselleni hankin pienellä myyjän palkalla. Hänen ja työttömän sisareni silmissä olin varmaan varakas kun kävin töissä- eivät tajunneet että makselin asuntolainaa yms joten ylimääräistä rahaa ei tosiaan ollut. Autoin kyllä toisinaan hädän tullen.

Tuo sisaren lapsi kasvoi ja jopa ystävystyimme mutta valitettavasti oletti aikuistuttuaankin, että voin rientää apuun muuttoihin/ kissan hoitoon/ kukkien kasteluun/milloin mihinkin. Lopulta meni kuppi nurin kun hän härskisti käytti hyväkseen mutta vastavuoroisuutta ei ollut näköpiirissä vaikka aina kovasti lupaili jos tarve on.

Myöskin lojaalius puuttui. Molemmat harrastimme kirppistelyä ja jos kerroin että etsin vaikkapa lepakkotuolia (pelkkä esimerkki) tietyn värisenä, tämä lupasi pitää silmät auki mutta löytäessään sellaisen halvalla tämä osti itse ja teki tuolilla bisnestä tarjoamatta sitä minulle ollenkaan. Kerran kehtasi jopa pyytää kuskaamaan tällaista ostostaan jollaista olin etsinyt itselleni ja jolla hän sitten päättikin tehdä bisnestä.

Monta muutakin seikkaa paljasti lopulta tuon ihmisen itsekkyyden ja härskiyden. Nykyään ollaan lähinnä kohteliaissa väleissä mutta emme enää läheisiä.

Yhdet oharit (oli sovittu tietystä tapaamisviikonlopusta, mutta olikin sopinut siihen muuta). Tämän jälkeen hänen yritys tavata todella kiireisellä aikataululla ja sitten mun myöhempi ehdotus tapaamisesta, joka ei sopinut hänelle. Nyt ei olla pidetty kolmeen vuoteen yhteyttä. On vaan tullut sellanen olo, että muut asiat vie hänellä voiton. Saa nähdä, lähennymmekö vielä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuminen ja hyvin erilaiset elämänkatsomukset-

Uskonto? Raha?

Ei kumpikaan. 

Syitä voi olla monia. Väsyminen. Puheenaiheet kiertää samaa rataa tai ei ole mitään puhuttavaa. Tai löytyi joku toinen, jolle asiat jakaa mieluummin. Toinen teki jotain mikä loukkasi. Tai sitten elämäntilanne tai elintavat muuttui jollain tapaa. Esim. ennen istuin paljon koneella, ja juttelin siellä ihmisille facebookissa tai muissa viestisovelluksissa. Nykyään en istu koneella, vaan liikun enemmän tai harrastan muita juttuja, joten ei tule viestiteltyäkään enää tietyille ihmisille.

Mun entinen kaveri soitti 2 kertaa viikossa, et mitä kuuluu? En vaan enää jaksanu vastata sille, niin jäi sit yhteydenpito kokonaan.

Selän takana kieroilu ja mustamaalaaminen. Hyväksikäyttöyritykset.

Vaimo ja lapset. Pienten kanssa vanhemmat on aikas kiinni monta vuotta.

Nyt sitten pikkuhiljaa yhteyksiä takasin.

Pari ymmärtämätöntä, itseriittoista besserwisseriä on tullut ghostattua. Siis tällaisia, jotka ei yhtään osaa lukea milloin on neuvojen ja mielipiteiden aikana milloin ehkä ei. Yksittäiset virhearviot on inhimillistä nyt jos on jatkuva pätemisen tarve niin en minä sellaisesta seurasta nauti, eikä nämä ihmiset muutu. 

Läheisen sukulaisen elämässä tapahtui rankkoja asioita ja olin tukena. Autoin ja opastin pyydettäessä. Oli kovasti kiitollinen mutta kun pääsi jaloilleen ja olisin itse tarvinnut toisinaan kuuntelijaa/ pientä apua, tämä hylkäsi koska "ei kestänyt negatiivisuutta" (olin kuunnellut hänen negatiivisia asioitaan useamman vuoden, oma tilanteeni oli ns ohimenevä).

Vastavuoroisuus puuttui myös muutoin.

Ihmisoikeusloukkaukset minua kohtaan

Ei huvittanut kuunnella ainuista valitusta kuinka kiireinen on ja ainoa puheenaihe oli työt. Mieluummin nautin vapaa-ajastani rentoutuen hiljaisuudessa. 

Hän oli erittäin rankka ihminen. Huono itsetunto johti siihen, että ystävä kuvitteli koko ajan loukanneensa minua tai muita ihmisiä. Hän sitten valitteli noita tilanteita, että voi nyt kun tuli sanottua Pertille sitä ja Annalle tuota, suuttuisivat se nyt. Hän ei myöskään uskaltanut oikaista ketään, vaikka toinen ihminen olisi tehnyt virheen.

Esimerkkinä: Olimme sopineet tapaavamme klo 18. Minä olin käsittänyt tämän väärin, ja luulin tapaamisen olevan klo 17. Tekstasin joskus klo 16:30 jotain tyyliin että olen noin puolen tunnin päästä paikassa X. Hän vastasi että joo okei. Paikalle päästyäni hän kysäisi, että miksi halusin tavata aikaisemmin. Hän vasta sitten selitti, että sovimme tapaavamme klo 18, ja hän oli kiirehtinyt paikan päälle. En tajunnut yhtään, miksi hän ei kyseenalaistanut minua siinä tekstiviestissä, kun olin ihan selkeästi väärässä tapaamisajasta. :D 

Moukkamaisuus, sivistymättömyys, ahneus ja juorujen levittäminen.

Ei jaksa enää näin vanhana.

Arvostan seuraavia ominaisuuksia: viisaus/sydämensivistys, oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja kohtuus.

Kaveri veti herneen nenään vähän joka asiasta, haukkui naapurinsa, työntekijänsä, sukulaisensa, you name it, ja aina oli hänen asiansa jotenkin huonosti, vaikka elää kotirouvana ännättä vuotta eikä tee varsinaisesti mitään mikä vaatisi häneltä mitään. Katselee lähinnä telkkaria, kylpee ja vetää kuoharia. Silti kiukuttelee kaikille ja haukkuu päin näköä.

Taukoamaton puhelinrumba joka päivä. Jos oma puhelimeni oli varattu, alkoi hirveä raivoaminen, kuinka olin mukamas puhunut hänestä pahaa jollekin toiselle. En vaan enää jaksanut tuota takiaista kimpussani. Tunki väkisin kylään, vaikka sanoin etten ehdi seurustella, kun pitää tehdä (etä)työt ajoissa. Välillä tuo raahasi häiriintyneet lapsensa meille. Toinen noista tykkäsi hakata ja potkia lastani, toinen taas huusi ja riehui taukoamatta. Kaapeista vedettiin tavarat lattialle ja jopa huonekaluja rikottiin. Päätin, että riittää ystävyys tämän rouvan kanssa. Muutama muu tuttu sanoi tehneensä saman ratkaisun.

En jaksa enää yhtään takertuvaa takiaista, joilta ei saa hetken rauhaa viestien pommitukselta. Jotenkin olen aina onnistunut vetämään puoleeni sellaisia vässyköitä. Sisältäen myös jatkuvan rahanpummimisen. Aikani sorsaemona (miespuolisena) on ohi.

Jos saan selville, että on kertonut luottamuksellisia asioita minusta eteenpäin, niin viilennän välit heti. Olen ottanut etäisyyttä myös muutamaan henkilöön, jotka juorusivat yhteisten tuttujemme asioita minulle. Tämmöinen henkilö tekee takuulla saman myös minun kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vai puhdas väsyminen? Minä väsyin.

Tämä

Millaisiin ihmisiin säilytätte välinne?