Mikä sai/saa sinut lopettamaan yhteydenpidon tuttaviin tai ystäviin?

Jotkut rasittavat, kun heille pitäisi toimia kehuvana hovina. Toisista eivät ole kiinnostuneet. Oma erinomainen elämä on niin hienoa. Toisia loukkaavat surutta ja sitten loukkaantuvat kyllä muille ihan olemattomista asioista. Oli helpompi lopettaa kanssakäyminen.

Juoruilu, paskanpuhuminen ja valheiden levittäminen minusta.

Olisipa kiva löytää aikuiseksi kasvaneita ihmisiä joiden sosiaalinen kanssakäynti on muutakin kuin katkeraa paskanpuhumista 😆 Tuntuu että mitä sosiaalisempi "hyvä tyyppi" on kyseessä, sitä enemmän muista juoruilu ja muiden yksityisasioiden tonkiminen kiinnostaa...

Ihan vain elämä. Muutto opiskelemaan, muutto töiden perässä, vakava sairaus, lasten saaminen, mökin hankkiminen jne. Ei näihin mitään draamaa liity, puolin ja toisin huomattu, että etäisyys muuttaa ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Juoruilu, paskanpuhuminen ja valheiden levittäminen minusta.

Olisipa kiva löytää aikuiseksi kasvaneita ihmisiä joiden sosiaalinen kanssakäynti on muutakin kuin katkeraa paskanpuhumista 😆 Tuntuu että mitä sosiaalisempi "hyvä tyyppi" on kyseessä, sitä enemmän muista juoruilu ja muiden yksityisasioiden tonkiminen kiinnostaa...

Voisi olla omalta näppäimistöltäni!

Väkivaltaisuus ja minun nimittely, liian kova juomaan alkoa

Täysin poikkeava käsitys ihmisyydestä ja elämästä. 

Valehtelu

Puhui erittäin henkkoht asioistani muille kavereilleen. Löysi uuden miesystävän, joka oli persu ja se muutti kaverini ajatusmaailmaa ja puhetapaa ahdasmielisemmäksi ja nälviväksi. Oli myös muutenkin pitkään jatkunutta mun vähättelyä. Huomasin, ettei arvostanut meidän ystävyyttä samoin kuin minä olin arvostanut. Alkoi tulla tapaamisten ja puheluiden jälkeen vaan väsynyt ja pettynyt olo. Yritin pari kertaa nostaa pulmia puheeksi, mutta tulin suorilta torjutuksi eikä keskustelusta tullut mitään. Joten en sitten vaan yks kerta jaksanut enää. On yllättänyt vain se, ettei pitkä kaveruuden jälkeen ole kaduttanut yhtään välien katkeaminen. Ehkä siksi, että mietin ja harmeilin tilannetta ensin niin kauan

Täysin puskista tulevat kilahtelut. 

Miespuolinen ystävä lakkasi pitämästä yhteyttä pois muutettuaan ja luulin että hänestä ei enää kuulu koskaan mitään. Sitten yhtäkkiä otti taas yhteyttä ja ilmoitti haluavansa seksiä ja avioliittoa. Ei kiinnostanut.

Iän myötä jo lähtökohtaisesti liian erilaiset arvot korostuivat niin etten enää halunnut olla läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä jo lähtökohtaisesti liian erilaiset arvot korostuivat niin etten enää halunnut olla läheinen.

Oliko tässä mukana liiat päihteet?

Vierailija kirjoitti:

Jos saan selville, että on kertonut luottamuksellisia asioita minusta eteenpäin, niin viilennän välit heti. Olen ottanut etäisyyttä myös muutamaan henkilöön, jotka juorusivat yhteisten tuttujemme asioita minulle. Tämmöinen henkilö tekee takuulla saman myös minun kohdallani.

Oikeassa olet siinä, että jos toinen kertoo yhteisten tuttujen henkilökohtaisia asioita sinulle, niin tekee saman myös sinulle. 

Eräs kertoi minulle hänen ystävänsä masennuksista, sairauksista, lääkkeiden käytöstä, parisuhteesta sekä tämän ystävän miehestä arkaluontoisia asioita. Näitä ei olisi päällepäin arvannut. Nämä asiat eivät myöskään olisi minulle millään lailla kuuluneet. Vähän myöhemmin ohimennen  lipsahti häneltä, että oli myös minun luonteestani ja asioistani keskustellut kolmannen ystävänsä kanssa. 

Se, että kaveri yrittää määritellä minua minun puolestani ja jarruttaa esimerkiksi kehitystäni. Tätä tuntuu tapahtuvan etenkin vanhoissa kaverisuhteissa, joissa toinen osapuoli on tottunut näkemään sinut tietynlaisena ja tietyssä roolissa. Kun en enää vastaakaan sitä, miten hän on tottunut näkemään minut, alkaa tulla ihmettelyjä ja arvostelua. Silloin tietää että se ihmissuhde on tullut päätökseensä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut rasittavat, kun heille pitäisi toimia kehuvana hovina. Toisista eivät ole kiinnostuneet. Oma erinomainen elämä on niin hienoa. Toisia loukkaavat surutta ja sitten loukkaantuvat kyllä muille ihan olemattomista asioista. Oli helpompi lopettaa kanssakäyminen.

Tämä 

Häpeän itseäni niin paljon, että eristän itseni muista.

Se, että he yrittivät pitää minut alapuolellaan ja minulle ei olisi saanut tapahtua hyvää eli minusta oltiin kiinnostuneita, kun meni huonosti. Nykyisin yksi duunikaveri on myös loistava esimerkki heistä joita vältän. Miehet saavat huomioida ainoastaan häntä ja ilmeisesti hän kuvittelee minun olevan kiinnostunut itsestään. Itsekeskeisin ihminen, jonka olen vähään aikaan kohdannut. Onneksi ei ole yhteistä duunia enää kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän itseäni niin paljon, että eristän itseni muista.

Mitä häpeät ja miksi?

Viimeisin kaveri johon en ole pitänyt enää yhteyttä oli aina jyräämässä minun yli joka asiassa, kaikki piti tehdä niinkuin hän haluaa, hän ei ole ikinä missään väärässä. Lisäksi ylimielinen tyyli, luulot itsestä hipoo pilviä ja puhuu alentuvasti kaikista muista, paskaa selän takana.

En minä tarvitse kenenkään hyväksyntää ja ihmisiä elämääni joilla on täysin harhaiset kuvitelmat itsestään, etsikööt muuta seuraa. Sama tyyppi on monen muunkin toimesta hylätty, eivät vastaa edes hänen puheluihin. Minusta on absurdia kuinka hän on itse lihava, aika rumakin, kalju, ei kovinkaan menestynyt, arvostelee muiden ulkonäköä jatkuvasti törkeällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää yhtään takertuvaa takiaista, joilta ei saa hetken rauhaa viestien pommitukselta. Jotenkin olen aina onnistunut vetämään puoleeni sellaisia vässyköitä. Sisältäen myös jatkuvan rahanpummimisen. Aikani sorsaemona (miespuolisena) on ohi.

Joo tuo jatkuva viestitulva aikuiselta ihmiseltä on jotenkin omituista. Muuan henkilö pommitti jatkuvasti viesteillä kuin varmistaen ettei hänen olemassaoloaan olla unohdettu. Muita tuttavuuksia ei olisi saanut olla.