Mummi ei pidä lapsestani

Vuosikymmenestä toiseen sama juttu, naiset velvoittavat aina vaan toisia naisia, joiden pitää hymyillen hoivata, venyä, jaksaa ja olla aina antamassa kun joku keksii haluta, ottaa ja vaatia. Eipä tuo loputon suo muutenkaan hymyilytä, muuta kuin niitä pappoja, ukkeja ja isoisiä, joilla ei ole koskaan mitään velvoitetta tai odotuksia mihinkään, ihan saavat olla sellaisia mörrimöykkyjä kuin ovat, sukupolvesta toiseen, täysin vailla vastuuta mistään ihmissuhdekuormasta. Luoja, anna mun seuraavassa elämässä syntyä mieheksi.

Mun mielestä sun kannattaisi keskustella lapsen kanssa rehellisesti, miten hänen käytöksensä vaikuttaa muihin kuin teihin vanhempiin. Esimerkiksi tuo rumasti puhuminen. Lapsesi on ihan oikeassa, kun miettii, mitä hän tekee väärin MUTTA vastuu ei ole lapsella vaan sinulla. Voit kahdensanvuotiaalle kertoa seuraavalla kerralla, että hänen ruma puheensa loukkaa ja toivot, että hän kohtelisi muita ihmisiä hyvin. Muista myös kertoa, että se ei ihmisenä tee hänestä huonoa, vaan että me kaikki ihmiset teemme virheitä ja että niistä oppii ja että hän on edelleen maailman rakkain ja ihanin lapsi eivätkä pikku virheet kaada koko maailmaa.

Minusta kuulostaa siltä, että lapsesi ovat villejä ja vauhdikkaita ja mummi ei oikein jaksa jatkuvaa huutoa ja mekastusta. Anopistasi ehkä tuntuu, että te vanhemmat eivät pidä kuria ja kasvata lapsia kun he saavat huutaa, riehua ja sanoa poikkipuolisia sanoja (mitä ovatkaan, kiroilua, toisten loukkaamista?). Se voi ärsyttää.

Hänen kotonaan ei riehuta ja huudeta, ja hän tekee sen selväksi. Jokainen saa kotonaan päättää kuinka siellä muut käyttäytyvät.

Lapset, jotka eivät ole tottuneet kieltoihin ja tiukkaan komennukseen voivat kokea sen ikävänä.

Vanhempien pitäisi aina ohjata lasta hyvään käytökseen eikä katsoa mitään huonoa käytöstä läpi sormien. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä hänen käytöksensä voi tuntua muista ihmisistä häiritsevältä ja epämiellyttävältä. Silloin koko lapsi voi tuntua vastenmieliseltä. Hän on lapsi eikä asialle paljoa voi jos vanhemmat eivät opasta miten pitää olla. Valitettavan paljon näkee nykyään perheitä, jossa lapset saavat huutaa, juosta, kiljua kurkku suorana ja rikkoa tavaroita ja vanhemmat  eivät puutu mitenkään lasten tekemiseen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmenestä toiseen sama juttu, naiset velvoittavat aina vaan toisia naisia, joiden pitää hymyillen hoivata, venyä, jaksaa ja olla aina antamassa kun joku keksii haluta, ottaa ja vaatia. Eipä tuo loputon suo muutenkaan hymyilytä, muuta kuin niitä pappoja, ukkeja ja isoisiä, joilla ei ole koskaan mitään velvoitetta tai odotuksia mihinkään, ihan saavat olla sellaisia mörrimöykkyjä kuin ovat, sukupolvesta toiseen, täysin vailla vastuuta mistään ihmissuhdekuormasta. Luoja, anna mun seuraavassa elämässä syntyä mieheksi.

Amen.

Ihan samaa mietin. Missä ovat isoisät näistä kuvioista. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä vedetään kyllä ihan ääripääjän että lapsellani ei olis mitään tapoja. Jos olette lukeneet aiemmat, niin käytös ei ole sellaista kun jotkut nyt haluavat sen kuvitella. En tiedä miksi väännätte sen nyt niin. 

Itse olen tehnyt nyt hiljaisen hyväksynnän että lapsen ja mummin temperamentti on vaan tosi eri ja kaikista ei voi pitää. Ehkä kuitenkin halusin tällä aloiiksella vuodattaa johonkin kun asia pikkuisen minua surettaa. Varsinkin kun lähipiirissä on niitä mummoja jotka tykkäävät viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, käyvät vaikka puistoissa kirjastossa yms ei yhteisoleminen ole vain kireyttä ja harmia. 

T. Ap

Tässä sivuat aihetta, jota ei ihan hirveästi keskusteluissa näy. Toisista ihmisistä pitäminen.

Ajatus lienee, että tietysti isovanhemmat pitävät lapsenlapsistaan, ihan vaan siksi kun ne ovat lapsia ja vieläpä omien lasten lapsia. Mikäänhän ei kuitenkaan tuohon pakota.

On minullakin elämässäni ihmisiä joista en erityisemmin pidä. Olen myös jollekin ihmiselle elämässäni todennäköisesti se inhokki. Näitä on kaikissa ikäluokissa, ja yleensä se liittyy suoraan siihen kuinka hlö käyttäytyy seurassani/kuinka läheinen hän on. Rasittavimmiksi koen etäiset puolitutut, joiden kanssa on pakko ajoittain kommunikoida, ja joiden kanssa joutuu vääntämään ja väittelemään ihan joka asiasta.

Lapsesi on isovanhemmilleen ns. harvinainen vieras, puolituttu, mutta perhesiteet huomioonottaen käyttäytyy ilmeisesti huomattavasti tuttavallisemmin mummolassa kuin esim. kaverinsa vanhempien luona. Te vanhempina jaksatte perustella ja vängätä, mummolla ei kyseenalaistavalle vieraalle riitä kärsivällisyys, ja se ärtyneisyys ilmenee komenteluna.

Ns ulkopuolinen näkee totuudenmukaisemmin millanen lapsi on. Jos lapsi on vaikka todella äänekäs niin vanhemmat on voineet tottua siihen tai eivät suostu myöntämään, että lapsen voimakas ääni jo haittaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Mummi ei ole aikuisena toiminut oikein, jos on omaa ärsytyksen tunnettaan purkanut lapseen. Mutta selkeästi mummin mielestä lapsi on ärsyttävä äänekkyydessään, uhmakkuudessaan ja näsäviisastuleineen. 

Joo, se ei ole lapsen vika jos hänelle ei ole opetettu käytöstapoja ja aikuisen pitäisi jaksaa olla aikuinen ja olla ärtymättä lapseen.

Mutta viikko on pitkä aika kestää äänekästä ja tottelematonta vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vedetään kyllä ihan ääripääjän että lapsellani ei olis mitään tapoja. Jos olette lukeneet aiemmat, niin käytös ei ole sellaista kun jotkut nyt haluavat sen kuvitella. En tiedä miksi väännätte sen nyt niin. 

Itse olen tehnyt nyt hiljaisen hyväksynnän että lapsen ja mummin temperamentti on vaan tosi eri ja kaikista ei voi pitää. Ehkä kuitenkin halusin tällä aloiiksella vuodattaa johonkin kun asia pikkuisen minua surettaa. Varsinkin kun lähipiirissä on niitä mummoja jotka tykkäävät viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, käyvät vaikka puistoissa kirjastossa yms ei yhteisoleminen ole vain kireyttä ja harmia. 

T. Ap

Ei, vaan sinä et nyt selkeästikään ymmärrä. Jos menee kylään, (ja vielä viikoksi!) ja tiedetään että kyläpaikan asukas ei jaksa esim jatkuvaa hölötystä ja menoa ja meininkiä, niin se vierailija sitten hillitsee sitä "tempperamenttiaan" ja käyttäytyy emäntää huomioon ottavasti. Se, että on kuin kotonaan ja vastaa "no tää on vaan mun tempperamentti" on epäkohteliasta ja törkeää. Ei sitä aina kaikkialla voi olla 100% oma itsensä. Mä olen rauhallinen, hiljainen ja mieluiten aina yksin, mutta eihän sekään kaikkialle sovi. Töissä pitää olla sosiaalisempi kuin oikeasti olen, joskus ryhmissä joudun korottamaan normaalia hiljaista ääntäni että minut kuullaan. Se tuntuu epämukavalta, mutta se on voivoi. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmenestä toiseen sama juttu, naiset velvoittavat aina vaan toisia naisia, joiden pitää hymyillen hoivata, venyä, jaksaa ja olla aina antamassa kun joku keksii haluta, ottaa ja vaatia. Eipä tuo loputon suo muutenkaan hymyilytä, muuta kuin niitä pappoja, ukkeja ja isoisiä, joilla ei ole koskaan mitään velvoitetta tai odotuksia mihinkään, ihan saavat olla sellaisia mörrimöykkyjä kuin ovat, sukupolvesta toiseen, täysin vailla vastuuta mistään ihmissuhdekuormasta. Luoja, anna mun seuraavassa elämässä syntyä mieheksi.

Tämä se on, MUTTA täytynee sanoa, että edistystä saattaa olla tulossa, kun nämä nyt pienten lasten isät muuttuvat isoiseiksi. Ovat siis huomattavasti enemmän lasten kanssa kuin vaikka heidän isät ja isoisät. Pitävät vanhempainvapaita jne.

Eli olet tehnyt olettamaan, että mummista ja lapsenlapsesta tulee automaattisesti läheisiä, koska geenit? No, ne eivät yksin riitä.

Paras kaikille, että ensi kesänä Ap:n lapset eivät ole isovanhemmillaan ilman vanhempiaan.

Lisäksi on eri asia olla viikon isovanhemmilla hoidossa kuin käydä kerran viikossa isovanhemman kanssa kirjastossa yms. Sen sekä isovanhempi että lapsi jaksaa mutta 24/7 *5 on molemmille pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Mummi ei ole aikuisena toiminut oikein, jos on omaa ärsytyksen tunnettaan purkanut lapseen. Mutta selkeästi mummin mielestä lapsi on ärsyttävä äänekkyydessään, uhmakkuudessaan ja näsäviisastuleineen. 

Mietin tässä vaan, että miten siitä lapsesta kasvaa "oikein toimija", jos sen ei tarvitse vielä 8-vuotiaanakaan huomioida muita? Ehkä mummissa ja lapsessa on jotain samaa siinä tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Anopillasi on vanhat tunkkaset opit päässään.

Ja olen edelleen sitä mieltä.

Tehkää lapsillenne palvelus ja opettakaa heitä käyttäytymään. Hyväkäytöksisistä ihmisistä pidetään ja heidän kanssaan on miellyttävä olla. Huutavista, huonokäytöksisistä, riitaisista ja haastavista ihmisistä on vaikea pitää. Temperamentti on jokaisella ja se on erilainen. Se ei ole kuitenkaan syy käyttäytyä huonosti. Jokainen voi opetella hyvää käytöstä ja hillitsemään/rohkaisemaan itseään sosiaalisissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ns ulkopuolinen näkee totuudenmukaisemmin millanen lapsi on. Jos lapsi on vaikka todella äänekäs niin vanhemmat on voineet tottua siihen tai eivät suostu myöntämään, että lapsen voimakas ääni jo haittaa muita.

Nyt tekee mieli kysyä kyllä lapsen sukupuolta. Tytöiltä ei hyväksytä juuri mitään äänekkyyttä, poikia ymmärretään enemmän. Jos lapsi on poika, hän tosiaan saattaa olla häiritsevän meluisa ja kuriton. Jos lapsi on tyttö, voi olla ettei mummo kestä häneltä yhtään mitään näkymistä.

Minua on lapsena kritisoitu siitä, että kun istuin sohvannurkassa ja virkkasin, minulla oli liian kirkasvärisiä lankaa. Joskus tytöille on vaan perinnahtaat nuo normit.

Miksi AP on kiittämätön ja olettaa että isovanhemmat ovat riemusta kiljuen palkattomia varhaiskasvatusopettajia jotka eivät tarvitse omaa aikaa/lepoa?

Totta kai isovanhemmat päättää omassa talossaan säännöt. Mitä oikein kuvittelet? Olitko antanut isovanhemmille sääntökirjan miten heidän tulee elää OMASSA talossaan? Et voi vaatia muita ihmisiä elämään sinun pillin mukaan. Herätys!!

Onko aon 8 vuotias lapsi vain hänen, kun hän puhuu minun lapsestani.

Isän rooli ja osuus?

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon kyllä sain nyt ikäviä kommentteja ja alapeukkuja. Oma logiikkani ei vain toimi tässä: kutsutaan tervetulleiksi, sitten toiselle lapselle tiuskitaan, komennellaan niin että lapsi on jälkikäteen itkuinen ja kokee että mummi oli vihainen jatkuvasti. Niin minä olen tyrkännyt vapaan kasvatuksen penskani viikoksi rasittuneille isovanhemmille riesaksi? 

Pointti oli että vanhempien töissä ollessa olisi saanut hoitoapua ja isovanhemmat luotua suhdetta lapsiin joita muuten näkevät harvoin. 

T. Ap

Sinä ja sinun itkuinen pentusi, huoh. Hirveä draama tyhjästä.

Esikoinen on tyttö jos sillä nyt on merkitystä. 

"Huutavista, huonokäytöksisistä, riitaisista ja haastavista ihmisistä on vaikea pitää." 

Tuollainen hän ei ole. Kuten sanottu, kehuja tullut käytöksestä, sanavalmiudesta, älykkyydestä. Vain mummi tuntuu näkevän hänen käytöksensä jotenkin liiallisena. 

Jos kerran minä olin törkeä kun en opettanut että kylässä hillitään sitä temperamenttia niin miksi mummi ei hyväksy meillä ollessaan meidän sääntöjä? Vaan jatkaa samaa komentelua? Onko se häneltä silloin jotenkin parempaa käytöstä? 

Esimerkkinä: olemme vaikka ulkona pihallamme keskustelemassa appivanhempien kanssa. Lapsemme tulee ulos, odottaa että mummin lause loppu. Sitten innostuneesti kertoo "äiti, Luin äsken kirjasta että päläpälä" jonkun oman juttunsa ja sitten sanon hänelle selvä ok ja hän jää vielä siihen kuuntelemaan juttujamme. Mummi huokaisee lapsen kuullen: kyllä tuo puheliaisuus varmasti käy hoitajien hermoon". Ja lapsi ei siis puhunut kenenkään päälle, ei keskeyttänyt..mitä tuossa tilanteessa minun pitäisi sitten sanoa? Vaientaa lapseni että mene sisään aikuiset puhuvat nyt, et saa tulla sanomaan mitään? 

T. Ap

Se mummi ei taida jaksaa lapsia yleensäkään, ja se on ihan ok. Ennen niitä lapsia piti vaan olla (vahva normi), joten niitä syntyi myös ei-niin-lapsi-ihmisille. Ja sellaiset eivät muutu lapsi-ihmisiksi myöhemminkään. Tätä voi olla nykyäidin vaikea kuvitella.