Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei pidä lapsestani
05.08.2025 |
Hei,
Meillä on 8 ja 5v. lapset. Mieheni isovanhemmat asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Isovanhemmat ovat yli 65v mutta jatkavat työelämässä vielä omasta halusta.
Vanhempi lapseni on äänekäs, kova puhumaan, ns ekstrovertti luonne. Tämä on tuntunut anoppiani aina vaivaavan: hän on usein meille sanonut esim. kuinka varmasti raskasta tulee koulussa opettajilla olemaan lapseni ääni yms. Anoppini mielestä olen myös löperö kun en puutu jokaiseen poikkipuoleiseen sanaan. Lapseni osaa siis olla myös kielestään terävä ja uhmakaskin, mutta olen miettinyt, että ns valitsen Taisteluni eli jokaisesta asiasta en ala riitelemään tai komentamaan.
Tänä kesänä lapset olivat isovanhemmilla yhden viikon. Sieltä kotiin palattua lapseni oli jotenkin pois tolaltaan pitemmän aikaa. Hänen mielestään mummi oli ollut hänelle jatkuvasti vihainen, komentanut, leikkejä rajoittanut yms. Hän on jopa nyt viikkoja myöhemminkin sanonut, että enää hän ei ilman meitä vanhempia halua sinne kylään mennä.
Mietin miksi mummo haluaa olla tällainen, kun kuitenkin näkee lapsiani Max 3x vuodessa? Eikö sen ajan olisi kiva olla rennosti eikä kaikesta sanoa? Lapsilleni on tietysti perussäännöt, mutta mielestäni on tarpeetonta esim. Jokaisen leikin jälkeen välittömästi esim kerätä jokainen lelu piiloon kaappiin jos esim ruuan jälkeen olisi tarkoitus jatkaa leikkiä.
Mietin onko tuollainen ilkeily jopa taktiikka että eivät halua toimia lastenhoitoapuna jatkossa? Tähänkin asti se kun on ollut minimaalista. Mainittakoon vielä, että anoppi on kasvatusalalla itse.
Olen siis ymmälläni että eikö meitä tai lapsiani vaan haluta sinne vai mistä tällainen käytös. Miehelleni se kuulemma sopii että mahdollisimman harvoin siellä käydään..
Kommentit (253)
En voi kolmen lapsen äitinä kuin ihmetellä, että mielestäsi lapset ovat isovanhempien luona minimaalisesti, jos he ovat siellä viisi vuorokautta yhteen menoon. Minusta se on valtavan paljon.
Noin pitkä hoitojakso on raskas kenelle tahansa töissäkäyvälle isovanhemmalle. Jos siihen vielä tulee lisäksi se, että hoitajan mielestä lapsi ei osaa käyttäytyä, niin se lisää rasittavuutta ja ärtymystä moninkertaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummot kroonisesti spedejä, mutta skidiskin kuulostaa raskaalta. Elämä on....
Näihin pikkuvanhoihin, 'keskusteleviin' ja äänekkäisiin lapsiin törmää aina silloin tällöin. Yleensä aina siellä on takana vanhemmat, joilla ei ole homma hanskassa. Oli lapsen persoona millainen tahansa, sillä ei voi perustella puuttuvia käytöstapoja. Äänekkyys ei edes ole mikään ominaisuus, se on opittu tapa olla esillä.
Tuossa oli todella karusti kiteytettynä vanhanaikainen autoritaarinen suhtautuminen lapsiin, varsinkin fiksuihin ja tiedonhaluisiin tyttölapsiin. Keskusteleva on heittomerkeissä, koska lapsen kanssahan ei keskustella. Lapsi ei voi olla fiksu, vaan hän on pikkuvanha. Ja lapsen yritys keskustella lytätään puuttuvina käytöstapoina. Se haluttu ja opetettava tapa on, ettei lapsi ole esillä, ei näy eikä varsinkaan kuulu.
Huomatkaa myös, että tuossa lapsi on äänekäs jo, jos hän keskustelee. Ei ole kyse huutamisesta tai melusta.
Onnea vaan teille keskusteluihin näiden pikkuviisastelijoiden kanssa. Mä en kyllä jaksais.
Vierailija kirjoitti:
Näihin pikkuvanhoihin, 'keskusteleviin' ja äänekkäisiin lapsiin törmää aina silloin tällöin. Yleensä aina siellä on takana vanhemmat, joilla ei ole homma hanskassa. Oli lapsen persoona millainen tahansa, sillä ei voi perustella puuttuvia käytöstapoja. Äänekkyys ei edes ole mikään ominaisuus, se on opittu tapa olla esillä.
Tuossa oli todella karusti kiteytettynä vanhanaikainen autoritaarinen suhtautuminen lapsiin, varsinkin fiksuihin ja tiedonhaluisiin tyttölapsiin. Keskusteleva on heittomerkeissä, koska lapsen kanssahan ei keskustella. Lapsi ei voi olla fiksu, vaan hän on pikkuvanha. Ja lapsen yritys keskustella lytätään puuttuvina käytöstapoina. Se haluttu ja opetettava tapa on, ettei lapsi ole esillä, ei näy eikä varsinkaan kuulu.Huomatkaa myös, että tuossa lapsi on äänekäs jo, jos hän keskustelee. Ei ole kyse huutamisesta tai melusta.
Just noin ajattelen myös, kiitos. Nykyäänhän mieheni ei juuri oma aloitteisesti kauheasti ole tekemisissä vanhempiensa kanssa: sama käskyttävä tyyli säilyi kasvatuksessa siihen asti kun vielä asui kotonaan. Minusta lapsen kanssa on kiva keskustella eikä hän ole kuin joku koira.
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen on tyttö jos sillä nyt on merkitystä.
"Huutavista, huonokäytöksisistä, riitaisista ja haastavista ihmisistä on vaikea pitää."
Tuollainen hän ei ole. Kuten sanottu, kehuja tullut käytöksestä, sanavalmiudesta, älykkyydestä. Vain mummi tuntuu näkevän hänen käytöksensä jotenkin liiallisena.
Jos kerran minä olin törkeä kun en opettanut että kylässä hillitään sitä temperamenttia niin miksi mummi ei hyväksy meillä ollessaan meidän sääntöjä? Vaan jatkaa samaa komentelua? Onko se häneltä silloin jotenkin parempaa käytöstä?
Esimerkkinä: olemme vaikka ulkona pihallamme keskustelemassa appivanhempien kanssa. Lapsemme tulee ulos, odottaa että mummin lause loppu. Sitten innostuneesti kertoo "äiti, Luin äsken kirjasta että päläpälä" jonkun oman juttunsa ja sitten sanon hänelle selvä ok ja hän jää vielä siihen kuuntelemaan juttujamme. Mummi huokaisee lapsen kuullen: kyl
"Jos kerran minä olin törkeä kun en opettanut että kylässä hillitään sitä temperamenttia niin miksi mummi ei hyväksy meillä ollessaan meidän sääntöjä? Vaan jatkaa samaa komentelua? Onko se häneltä silloin jotenkin parempaa käytöstä?"
Ei tietenkään, älä kysele typeriä. Tuo on oma ongelmansa, aluksi puhuit vain siitä miten siellä mummolassa meni. Mutta ai, kun mummo käyttäytyy huonosti, niin sinä ja lapsesikin saatte käyttäytyä yhtä huonosti? Meet siitä mistä aita on matalin, kun "no kun noikin tekee noin!" Vai mitäs jos vaan opettaisit lapsesi ottamaan muut huomioon, vaikka ihan joka ikinen tässä maailmassa ei osakaan niin tehdä.
Mutta eihän lapsi käyttäydy huonosti. Mummon mielestä hänen vaan pitäisi olla hiljaa ja näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin pikkuvanhoihin, 'keskusteleviin' ja äänekkäisiin lapsiin törmää aina silloin tällöin. Yleensä aina siellä on takana vanhemmat, joilla ei ole homma hanskassa. Oli lapsen persoona millainen tahansa, sillä ei voi perustella puuttuvia käytöstapoja. Äänekkyys ei edes ole mikään ominaisuus, se on opittu tapa olla esillä.
Tuossa oli todella karusti kiteytettynä vanhanaikainen autoritaarinen suhtautuminen lapsiin, varsinkin fiksuihin ja tiedonhaluisiin tyttölapsiin. Keskusteleva on heittomerkeissä, koska lapsen kanssahan ei keskustella. Lapsi ei voi olla fiksu, vaan hän on pikkuvanha. Ja lapsen yritys keskustella lytätään puuttuvina käytöstapoina. Se haluttu ja opetettava tapa on, ettei lapsi ole esillä, ei näy eikä varsinkaan kuulu.Huomatkaa myös, että tuossa lapsi on äänekäs jo, jos hän keskustelee. Ei ole kyse huutamisesta tai melusta.
"Just noin ajattelen myös, kiitos. Nykyäänhän mieheni ei juuri oma aloitteisesti kauheasti ole tekemisissä vanhempiensa kanssa: sama käskyttävä tyyli säilyi kasvatuksessa siihen asti kun vielä asui kotonaan. Minusta lapsen kanssa on kiva keskustella eikä hän ole kuin joku koira.
T.ap"
Jos sinä et tule heidän kanssa toimeen, miehesi ei tule heidän kanssaan toimeen ja mummo ei tule lapsen kanssa toimeen edes silloin kun olet paikalla, niin MIKSI ne lapset on viety sinne? Siis ihan oikeasti nyt, miten miehesikään ei muka ole sanonut mitään vastaan vaan olette laittanut lapset sinne VIIKOKSI.
En nyt pysty uskomaan että kukaan vanhempi olisi noin typerä, ja kehtaisi vielä julkisesti ihmetellä, miksei siellä mennyt hyvin. Satutit ihan tahallasi lapsiasi jos näin on todella käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin pikkuvanhoihin, 'keskusteleviin' ja äänekkäisiin lapsiin törmää aina silloin tällöin. Yleensä aina siellä on takana vanhemmat, joilla ei ole homma hanskassa. Oli lapsen persoona millainen tahansa, sillä ei voi perustella puuttuvia käytöstapoja. Äänekkyys ei edes ole mikään ominaisuus, se on opittu tapa olla esillä.
Tuossa oli todella karusti kiteytettynä vanhanaikainen autoritaarinen suhtautuminen lapsiin, varsinkin fiksuihin ja tiedonhaluisiin tyttölapsiin. Keskusteleva on heittomerkeissä, koska lapsen kanssahan ei keskustella. Lapsi ei voi olla fiksu, vaan hän on pikkuvanha. Ja lapsen yritys keskustella lytätään puuttuvina käytöstapoina. Se haluttu ja opetettava tapa on, ettei lapsi ole esillä, ei näy eikä varsinkaan kuulu.Huomatkaa myös, että tuossa lapsi on äänekäs jo, jos hän keskuste
Aiemmin myös kerroin siitä että mummin käytös oli poikkeavan kärkästä nyt. Aiemmin ei niin paljoa tällaista. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lapsesi ei vaan sovi mummun muottiin hyväkäytöksisestä tytöstä. Lapset ovat kyllä erilaisia nykyään kuin 80-90 -luvuilla kun itse olin lapsi. Yksi ero on mielestäni itsetunto, joka nykypäivän keskustelevaan tyyliin kasvatetulla lapsella on eri sfääreissä kun sillä 80-luvulla häpeällä kasvatetulla. Voin kuvitella, että lapsi ei tosiaan hahmota mitä tekee väärin, hänelle vaan tulee olo että hän on vääränlainen, ja ehkä hänen intuitio tässä kertoo totuuden. Ja tuo kertoo tavallaan hyvää siitä, että lapsi ei ole elämässään tottunut huonoon kohteluun.
Toki täytyy opettaa lapsille toisten huomioimista yms ja olet varmasti opettanutkin, mutta voihan olla että tässä lapsen persoona ja se miten hän on saanut olla oma itsensä 8 vuotta, on vaan liikaa mummulle. Olen nähnyt vähän samanlaisen kuvion omassa lähipiirissä. Hyviä ja kivoja lapsenlapsia ovat ne luonteeltaan rauhalliset, hiljaiset ja varovaiset.
Keskustelisin lapsen kanssa asiasta, kertoisin ikätasoisesti miten maailma on muuttunut ja että mummun tavat ovat erilaiset. Vahvistaisin sitä, että jos lapsi on kokenut mummun käytöksen epäreiluksi, niin se on ollut sitä. Se on sitä, että validoi lapsen tunteen.
Jatkossahan voitte rajata enemmän yhdessä vietettyä aikaa, siitä ei tarvitse tehdä lapsille numeroa eikä sitä selitellä. Teillä on välimatkaa niin luonnollisesti ette ole hirveästi tekemisissä. Mummun kanssa voi jutella jos pystyy mutta veikkaan että yhteisymmärrystä ei ihan helpolla löydy. Onneksi teillä toiset isovanhemmat tuntuvat olevan luontevasti lasten elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt häiritsee tämä lapsen älykkyyden korostaminen. Lapsi se on silti ja aikuiset määräävät.
Monet curling vanhemmat pitävät omaa lastansa "älykkäänä", ihan sama vaikka omalla psklla sotkis seiniä, älykäs ja ennenkaikkea kekseliäs se vaan on.
Eri asia sitten jos lapsi tietää paljon asioita ikäisekseen ja osaa hyvin eri tilanteissa käyttyä, sellaista lasta voi jo älykkääksi kutsua.
Itse en saanut puhua öapsuudessani. Pisti istu paikallaan niin että vaatteet pysyivät siisteinä, muuten sai remmistä. Vieläkin selässä apia vyön metalliosasta kun hakattiin kunnolla, jostain pikku syystä. Näin 80 luvulla.
Ehkä mummo harrastaa samaa kasvatustyyliä kuin vanhempani. Lapsi saa näkyä kunhan on liikkumatta, mutta kuulua ei sa ollenkaan. Oli melko tavallista tuohon maailman aikaan.
Btw, en ole vuosikymmeniin ollut missään tekemisissä vanhempieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset eivät pidä mummusta, mummu ei pidä lapsista, äiti ei pidä mummusta, isä ei välitä niin mitä tässä vielä vielä mietitään. Lapset eivät enää vieraile mummulla keskenään eikä VIIKKOa.
Jos nyt jonkun asian takia halutaan pitää välejä mummun kanssa ja nähdä niin max. päiväseltään parin tunnin kyläilykahvit. Ilmapiirin jaksaa pitää mukavana pari tuntia ja on kiva nähdä.
Viikko kuulostaa siltä, että mummu ja lapset on heitetty syvään päähän selviämään vaikka eivät erityisesti pidä toisistaan ja huonostihan siinä kävi.
Miten joku uskaltaa antaa viikoksi lapset hoitoon henkilölle, jonka mielestä lasten ruumiillinen kuritus on ollut ihan kelpo tapa kasvattaa lasta?
Vierailija kirjoitti:
Miten joku uskaltaa antaa viikoksi lapset hoitoon henkilölle, jonka mielestä lasten ruumiillinen kuritus on ollut ihan kelpo tapa kasvattaa lasta?
En tiedä suoraan sanottuna mitä mieltä asiasta on nykyään, katuuko jne. T. Ap
Ap, tyttäresi on reipas nykylapsi. Sellainen kuin kuuluukin lapsen olla.
Me istuttiin lapsina aikanaan kylässä tai mummulassa viimeisen päälle puunattuina sohvalla tai kahvipöyn ääressä kuin seipään nielleinä ja jos meiltä tai meistä lapsista jotakin kysyttiin, lähinnä äiti vastasi meidän puolesta. Opittiin siinä nyt sitten keskustelemaan ja argumentoimaan. Joo ei.
Aikuiset vain hymistelivät, että siinäpä on hyvinkasvatettuja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo elää tavallaan.
Kyllä tietysti sen ymmärrän. Olen aina sanonut sinne mennessä, että isovanhemmat määräävät talossaan. Tottakai! Mutta tämä vierailu oli niin erilainen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Mummi jatkuvasti kireä ja suorastaan ilkeä lapselleni. Oli itkuinen sen viikon jälkeen jne.
T. Ap
Viikko on kyllä tavattoman pitkä aika hoidattaa lapsiaan muilla, varsinkin jos on tuollainen vähän vieraampi mummo, jota nähdään kolmisen kertaa vuodessa. Raskasta sekä mummulle, että lapsille. Mieti nyt itse, jaksaisitko oikeasti kenenkään muun lapsia viikkoa?
Mummu on tänä vuonna vanhempi kuin viime vuonna, ja samoin lapsesi. Et siis voi verrata tämän vuoden dynamiikkaa aikaisempaan. Mummu voi olla väsyneempi, ja lapsesi äänekkäämpi ja huonokäytöksisempi.
Lapsille muuten on yleensä tapana opettaa että muutkin ihmiset tulee ottaa huomioon. Ei pidä olla itsekäs ja itsekeskeinen ja vaatia kaikkea tilaa ja huomiota itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tyttäresi on reipas nykylapsi. Sellainen kuin kuuluukin lapsen olla.
Me istuttiin lapsina aikanaan kylässä tai mummulassa viimeisen päälle puunattuina sohvalla tai kahvipöyn ääressä kuin seipään nielleinä ja jos meiltä tai meistä lapsista jotakin kysyttiin, lähinnä äiti vastasi meidän puolesta. Opittiin siinä nyt sitten keskustelemaan ja argumentoimaan. Joo ei.
Aikuiset vain hymistelivät, että siinäpä on hyvinkasvatettuja lapsia.
Just tämä. T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Vähän nyt häiritsee tämä lapsen älykkyyden korostaminen. Lapsi se on silti ja aikuiset määräävät.