Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako olla hyvän miehen kanssa, jos on silti on koko ajan huono olo?
11.07.2022 |
Miehellä kauhea exä ja 10v vaikea tyttö. Olleet oikeidessakin ja mies on jatkuvasti kuin löysässä hirressä exään lapsen kautta. Lapsi oppinut uhkailemaan äidille soittamisilla jos vähänkään ei joku asia mene kuin hän haluaa. Itse en pysty lainkaan olemaan kun tyttö on miehellä. Ei mies tosin edes halua muuttaa kanssani.
Olen voinut tämän kohta 4v ajan niin huonosti, koska mies ei ns. anna minun tuntea niitä tunteita mitä koko tästä tilanteesta väistämättä tulee. Pitänyt kaiken sisällä ja sitten räjähtelen. Koen, että ilman hänen hirveää naista, joka onnistui lapsen hankkimaan miehelle ehdottamatta (mies ei koskaan halunnut lapsia) ja tätä lasta, jooa hyvin vahvasti muistuttaa miehen exästä ja heidän menneisyydestään, olisin hyvin onnellinen tämän miehen kanssa. Mutta koska tämä tilanne, jota ei vain voi muuttaa, voin jatkuvasti todella huonosti. Aivan hirveä ulkopuolisuuden, kateuden, mustasukkaisuuden tunne, jotka itselle olleet ennen aivan vieraita tunnetiloja lukuunottamatta tuota ulkopuolisuuden tunnetta.
Kannattaako tällaisessa tilanteessa vain luovuttaa vaikka mies on muuten itselle aivan täydellisen sopiva ja koen, että hän on aivan elämäni rakkaus. Lapsia hän ei tosin halua ja se on itselle kyllä iso harmitus ja haava. Minulla ei ole kavereitakaan nykyään enää ja jäisin kyllä aivan yksin, mutta toisaalta tälläkin viikolla olen todella yksinäinen, kun miehen lapsi on taas hänen luonaan enkä voi häntä nähdä. Ja koska tilanne on näin outo ja epäselvä, en edes halua nähdä. Joka kerta kun tyttö kyllästyy seuraani niin sanoo sen mieheni kuullen eikä mies sano tähän mitään. Tulee vain tosi tosi inhottava ja epämukava olo.
Miten te tällaisessa tapauksessa toimisitte?
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kyl sanoa kuin että minulla kävi vain todella huono tuuri elämässä etten tavannut miestä ennen sitä hirviötä :/ Ja vielä kun viimeksi oltiin miehen äidin luona niin hän huutaa minulle exän nimellä. Heidän erostaan jo 6v. Tuntuu samalta kuin mies sanoisi sängyssä exänsä nimen. Miehen äitikin pelkää tätä exää todella paljon eikä uskalla edes soittaa koskaan lapselle, ettei vaan tämä äiti suuttuisi. Mies kieltää kaikki ongelmat ja joka kertaa koittaa vaan hiljentää minut kun yritän kertoa kuinka inhottava olo itselläni on.
Ei tietenkään kannata olla suhteessa, jossa itsellä on huono olo. Lisäksi en suosittele jatkamaan suhteessa miehen kanssa, joka ei halua lapsia, jos itse haluat. Miehesi on päässyt kokemaan vanhemmuuden ja hänellä on lapsi, mutta sinäkö luopuisit itse omasta äitiydestäsi miehen vuoksi? Ei ihan kovin reilua. Tietenkin hänellä on oikeus päättää, että oma lapsilukunsa on täynnä, mutta käytännössähän hän nyt päättää sinunkin puolestasi, jos jatkat hänen kanssaan. Ja oman tahdon vastainen lapsettomuus on kyllä aivan liian suuri hinta maksettavaksi minkäänlaisesta suhteesta - saati tuollaisesta, jossa et edes voi hyvin!
Parempi erota ja katsoa, löytyisikö sellainen kumppani, jonka kanssa on hyvä olla ja toiveet asumisen ja lasten suhteen osuisivat yksiin. Jopa lapsen hankkiminen yksin on parempi vaihtoehto kuin luopua äitiydestä miehen vuoksi.
Suosittelen siis, että tavoittelet sellaista elämää, jota oikeasti haluat elää.
Tavallaan haluaisin ehkä lapsen vain juuri tämän miehen kanssa. Mies on tosin hieman jo sanonut että periaatteessa hän voisi harkita vaihtoehtoa, että asuisimme erikseen ja tulisi yhteinen lapsi, jonka voisin kasvattaa tavallaan yksin. Itse siis tätä hänelle ehdotin. En minä enää ketään muuta edes halua. Olen mennyt niin rikki tässä suhteessa, että aivan kaikki muistuttaa siitä lapsesta ja miehen menneisyydestä. Olen siis jo traumatisoitunut loppuelämäkseni. Mitähän tästä elämästä oikein tulee kaikkine muutenkin taustalla tapahtuvien tapahtumien maailmantapahtumienkin vuoksi. Oivoi tätä elämää. Olisipa vain käynyt hyvä tuuri miehen suhteen ja saanut oman perheen. Muuta en toivoisi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on ihan itse vastuussa tilanteestaan eikä mikään täydellinen enkeli, jota ilkeä, juonitteleva nainen on huijannut. Syyttelet nyt vain naista, vaikka asioissa on toinenkin osapuoli.
On aikuisen ihmisen tehtävä asettaa rajat exälleen ja lapselleen, mutta jostain syystä miehesi ei ole halunnut, osannut, jaksanut tai viitsinyt tehdä niin.
Nyt kuvittelet, että kaikki olisi toisin ilman lasta ja exää, mutta kyllä miehessäkin on vikaa.
Ei tuo toimi, jätä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kohtaa se hyvä mies liittyy mukaan kuvioon?
No tuo on totta. Hän tavallaan nauttii siitä, ettei hönen tarvitse itsensä päättää mistään. Kyllä meidän kahdenkin välillä minä olen aina se joka ehdottaa mitä tehtäisiin ja minne mentäisiin. Ei mies edelleenkään ole edes siivonnut kaappeja keittiössä exän jäljiltä vaikka olin niistä hänelle usein sanonut. Ehkä hän ei oikeasti ole edes päässyt exästä eikä erosta edelleenkään ylitse. Siks antaakin tämän ja lapsen määräillä. Eikä minua kuuntele yhtään missään. Haukkuu vain exäänsä eikä halua kuulla hänestä enää sanaakaan vaikka kun hönet ensimmäisiä kertoja tapasin, ei hän itse muusta puhunutkaan kuin exästään ja entisestä perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pilaisi elämääni tuollaisessa suhteessa.
Mies ei halua asua kanssasi, ei halua lasta kanssasi, hyppii exän pillin mukaan ja asettaa lapsensa edellesi (normaalia). Kyllä aika masokisti pitää olla, jos tuollaiseen jää vuosiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa se hyvä mies liittyy mukaan kuvioon?
Minuakin kiinnostaisi, millä perusteella tuo on "hyvä mies", jos kerran hänen kanssaan on paha olla.
Siis et saa näyttää niitä tunteita joita tilanne herättää? Onpa tosiaan reilu ja hyvä mies. Ja voisi suostua lapseen, jos asutte erillänne? Kuulostaa siltä, että mies ei oikeasti halua lapsia, mutta on niin lapanen, ettei saa asetettua rajoja edes omalle lapselleen eikö osaa sanoa sinulle, mitä oikeasti haluaa. Usko pois, parempiakin miehiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan kannata!
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi
No kyllä hän ilmeisesti voisi muuttaa jos lapsella on vaan hauskaa. Kysyi kerran että olisiko kiva muuttaa niin tää alkoi kuulemma heti parkumaan niin se oli sitten siinä. Tuntuu aivan hirveältä, että oma elämä on kiinni jonkun niin hemmotellun ja epävakaan kakaran päätöksistä ja miltä tuntuu juuri sinä hetkenä.
Mies on itsekin sanonut olevansa narsisti ja mukavuudenhaluinen, mutta en minä häntä nyt narsistiksi sanoiksi. Hedonisti ehkä.
Niin mikä tuossa miehessä oli sitä hyvää?
🇺🇦🇮🇱
No onpahan helmi mieheksi. Ei suostu muuttamaan yhteen edes siinä tapauksessa, että armollisesti tekisi sulle lapsen. Yksin saisit sen kasvattaa. Loistopakkaus.
Hyi, millaisen provon ap on taas sorvaillut.
Taattua satu-tädin tarinaa.
Palatkaa asiaan kun tytär on täysi-ikäinen ja muuttanut pois kotoa.
Jättäisin miehen.