Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei pidä lapsestani
05.08.2025 |
Hei,
Meillä on 8 ja 5v. lapset. Mieheni isovanhemmat asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Isovanhemmat ovat yli 65v mutta jatkavat työelämässä vielä omasta halusta.
Vanhempi lapseni on äänekäs, kova puhumaan, ns ekstrovertti luonne. Tämä on tuntunut anoppiani aina vaivaavan: hän on usein meille sanonut esim. kuinka varmasti raskasta tulee koulussa opettajilla olemaan lapseni ääni yms. Anoppini mielestä olen myös löperö kun en puutu jokaiseen poikkipuoleiseen sanaan. Lapseni osaa siis olla myös kielestään terävä ja uhmakaskin, mutta olen miettinyt, että ns valitsen Taisteluni eli jokaisesta asiasta en ala riitelemään tai komentamaan.
Tänä kesänä lapset olivat isovanhemmilla yhden viikon. Sieltä kotiin palattua lapseni oli jotenkin pois tolaltaan pitemmän aikaa. Hänen mielestään mummi oli ollut hänelle jatkuvasti vihainen, komentanut, leikkejä rajoittanut yms. Hän on jopa nyt viikkoja myöhemminkin sanonut, että enää hän ei ilman meitä vanhempia halua sinne kylään mennä.
Mietin miksi mummo haluaa olla tällainen, kun kuitenkin näkee lapsiani Max 3x vuodessa? Eikö sen ajan olisi kiva olla rennosti eikä kaikesta sanoa? Lapsilleni on tietysti perussäännöt, mutta mielestäni on tarpeetonta esim. Jokaisen leikin jälkeen välittömästi esim kerätä jokainen lelu piiloon kaappiin jos esim ruuan jälkeen olisi tarkoitus jatkaa leikkiä.
Mietin onko tuollainen ilkeily jopa taktiikka että eivät halua toimia lastenhoitoapuna jatkossa? Tähänkin asti se kun on ollut minimaalista. Mainittakoon vielä, että anoppi on kasvatusalalla itse.
Olen siis ymmälläni että eikö meitä tai lapsiani vaan haluta sinne vai mistä tällainen käytös. Miehelleni se kuulemma sopii että mahdollisimman harvoin siellä käydään..
Kommentit (253)
Miehesi isovanhemmat ovat "yli 65 v"???
Eli lastesi iso-isovanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä? Haluaisin kokeilla.
Resepti löytyy kyllä, vaikka mummo ei niin keittoa suosinutkaan. Hän muokkasi siitä pienelle perheelle sopivan annoksen, mutta alkuperäisessä reseptissä keittoa tehtiin iso padallinen.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 g lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä? Haluaisin kokeilla.
Resepti löytyy kyllä, vaikka mummo ei niin keittoa suosinutkaan. Hän muokkasi siitä pienelle perheelle sopivan annoksen, mutta alkuperäisessä reseptissä keittoa tehtiin iso padallinen.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 g lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Suuret kiitokset sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Onko teillä nämä asiat kohdallaan ap?
Mitähän sanaa se mummo käytti uskottomuudesta? Voisitko kertoa. Voisi vähän avata tätä vyyhteä.
Mummo puhui aina huorintekemisestä. Mummo ei hyväksynyt uskottomuutta. Oli vähän semmoinen vanhan kansan ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo puhui aina huorintekemisestä. Mummo ei hyväksynyt uskottomuutta. Oli vähän semmoinen vanhan kansan ihminen.
Ihana mummo 👵🏻 💕💕💕
Voi voi sentään... voisit kasvattaa niin ettei omaa ääntään rakastava "lapsikulta" ole aina äänessä kuin urheiluselostaja. Ei me vanhat jakseta jatkuvaa mekkalaa kun yksi jauhaa jokaiseen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
kuulostaa siltä, että miehesi äiti ei ole kasvanut henkisesti todelliseksi aikuiseksi, eikä osaa kohdata omia tunteitaan. Etsi vaikka termi "emotionally immature parent" - tämä voi antaa hyviä näkökulmia.
Jos lapsen ja isovanhemman persoonallisuudet eivät kohtaa, aikuinen pystyy käsittelemään tästä syntyvät negatiiviset tunteet ilman, että hän kaataa niitä lapsen päälle. Mummin kiukuttelu, piikittely ja tiuskinta lastasi kohtaan eivät kuulosta aikuisen vaan pikemminkin lapsen käytökseltä.
Valitettavasti aika moni suomalainen on kasvanut henkisesti tunneköyhässä kodissa johtuen mm. sotatraumoista ja pitkään Suomen kansan keskuudessa vallinneesta köyhyydestä. Osa tunneköyhän lapsuuden kokeneista kääntyy itsetutkiskelun kautta oman henkisen kasvun tielle ja saa katkaistua tai ainakin loivennettua sukupolvien kierrettä. Mutta se ihmistyyppi, joka hakee selitystä lapsuudessa kokemilleen tunteilleen itsensä ulkop
On taas kasvatusmaisteri vauhdissa. Ei niiden kakaroiden tarvitse joka juttuun antaa omaa mielipidettä.
Syöttääkö mummo tuota kissakeittoaan myös lapsille? Suhtutuisin pikkuisen varovasti. Loukkupyynti taitaa olla laitontakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuipa tämä aloitukseni tänään nousemaan tänne. Aika hassu sattuma, kun tänään minun vanhempani olivat kylässä ja ulkoilivat lasteni kanssa: esikoiseni oli yllättäen ottanut puheeksi viime kesän vierailun anoppilassa. Hän oli puhunut minun vanhemmilleni, että ei ollut oikein kivaa käydä sen toisen mummon luona. Minun äitini oli vähän yllättynyt miksi oli ottanut sen puheeksi juuri nyt.
Pohdin, että kun lapseni olivat pienempiä niin ottivat heitä syliin välillä ja olivat enemmän lämpimiä. Jotenkin nyt isompien lasten kanssa eivät niin osaa olla lämpimästi ja läheisesti? Ihmettelen siis aidosti miksi tuollainen muutos.
Ja edelleenkään en hyväksy sitä ajatusta että esikoiseni olisi huonotapainen ja haastava lapsi. Nyt syksykin on alkanut esim koulussa ja harrastuksissa mukavasti ja opettajankin palautteen mukaan lapsi mm. on sosiaalisesti taitava ja käyttää rikasta kieltä.
T. Ap
Ihan hirveä homma, jos ikää on jo 65+ ja lyhyestä lomasta menee viikko lasten kanssa. Oikeasti ne lomat tarvitsee itselleen. Myös viikonloput. Paljon helpompaa on jo eläköityneellä, jolla on lepoaikaa runsaasti. Omituista, että monet on iloisia, että isovanhemmat on "nuoria" ja sitten tungetaan 50-60 -vuotiaille pieniäkin lapsia viikonlopuksi. Siinä iässä työ kuluttaa ja väsyttää, tarvitsee viikonlopun palautumiseen. Helpompaa on vaikka 68-vuotiaalla eläkeläisellä hoitaa viikonloppu kuin 55-vuotiaalla työelämässä olevalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveä homma, jos ikää on jo 65+ ja lyhyestä lomasta menee viikko lasten kanssa. Oikeasti ne lomat tarvitsee itselleen. Myös viikonloput. Paljon helpompaa on jo eläköityneellä, jolla on lepoaikaa runsaasti. Omituista, että monet on iloisia, että isovanhemmat on "nuoria" ja sitten tungetaan 50-60 -vuotiaille pieniäkin lapsia viikonlopuksi. Siinä iässä työ kuluttaa ja väsyttää, tarvitsee viikonlopun palautumiseen. Helpompaa on vaikka 68-vuotiaalla eläkeläisellä hoitaa viikonloppu kuin 55-vuotiaalla työelämässä olevalla.
No näinhän se varmaan on. Mutta anoppi on valitellut viimeiset 10v kun ei työtään enää jaksaisi mutta sitten kun pääsisi eläkkeelle ei sitten jääkään ja taas valitellaan jaksamista? Omakotitalot ja mökit maksettu ajat sitten, en voi uskoa että rahasta on kyse pelkästään. T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Hei ap,
kuulostaa siltä, että miehesi äiti ei ole kasvanut henkisesti todelliseksi aikuiseksi, eikä osaa kohdata omia tunteitaan. Etsi vaikka termi "emotionally immature parent" - tämä voi antaa hyviä näkökulmia.
Jos lapsen ja isovanhemman persoonallisuudet eivät kohtaa, aikuinen pystyy käsittelemään tästä syntyvät negatiiviset tunteet ilman, että hän kaataa niitä lapsen päälle. Mummin kiukuttelu, piikittely ja tiuskinta lastasi kohtaan eivät kuulosta aikuisen vaan pikemminkin lapsen käytökseltä.
Valitettavasti aika moni suomalainen on kasvanut henkisesti tunneköyhässä kodissa johtuen mm. sotatraumoista ja pitkään Suomen kansan keskuudessa vallinneesta köyhyydestä. Osa tunneköyhän lapsuuden kokeneista kääntyy itsetutkiskelun kautta oman henkisen kasvun tielle ja saa katkaistua tai ainakin loivennettua sukupolvien kierrettä. Mutta se ihmistyyppi, joka hakee selitystä lapsuudessa kokemilleen tunteilleen itsensä ulkopuolelta, päätyy usein toistamaan omia kokemuksiaan ja siirtämään huonoa käytöstä eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.
Ja valitettavasti - jos ihminen ei ole tuohon ikään mennessä alkanut itse kyseenalaistaa omia käyttäytymismallejaan, ei hän tule niin tekemään. Sinä et pysty häntä oivalluttamaan tässä asiassa, vaan etsi ne keinot, jolla voitte olla kanssakäymisessä tavalla, joka ei tuota lapsellesi liikaa huonommuuden kokemuksia.