Mummi ei pidä lapsestani

Olen 55v. ja omat lapset ovat jo aikuisia. En tiedä johtuuko se iästä tai siitä, ettei ympärillä ole pitkään aikaan ollut pieniä lapsia, vai molemmista, mutta on tullut raskaaksi kuunnella pidempää lasten huutamista ja riehumista jos sellaiseen tilanteeseen joutuu esimerkiksi ravintolassa tai tilaisuuksissa, joissa ei ole tarkoitus huutaa ja riehua.

Huomaan ärtyväni erityisesti huutavista ja riehuvista lapsista silloin kun vanhemmat eivät komenna tai yritä hillitä mitenkään lapsiaan. Lapset ovat lapsia, mutta hakeudun kauas lapsiperheistä, jossa näyttää olevan huuto, vauhti ja älämölö päällä.

Ap:n lapsen kaltaisen lapsen kanssa olisi hankala tehdä mitään, jos hän ei osaa ja pysty noudattamaan ohjeita uhmaamatta. Kirjastossa pitää osata olla huutamatta, uimahallissa on erityisesti toteltava aikuista jonka kanssa siellä on. Viikoksi en ottaisi ikinä huutamaan ja riehumaan.

Ei työelämässä oleva yli 65-vuotias välttämättä jaksa viikkoa olla kokopäiväisesti pienten lasten kanssa. Varmasti raskasta myös monelle samanikäiseltä, jotka eivät edes ole enää työelämässä

Miehesi isovanhemmat? Hehän ovat lapsille siis isoisovanhempia. Miksi rasitatte ikäihmisiä lähettämällä lapset kokonaiseksi viikoksi heidän hoteisiin? Ei sen ikäiset jaksa enää pienten kanssa koko viikkoa olla, jos ovat vielä työelämässäkin, kuten mainitsit 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns ulkopuolinen näkee totuudenmukaisemmin millanen lapsi on. Jos lapsi on vaikka todella äänekäs niin vanhemmat on voineet tottua siihen tai eivät suostu myöntämään, että lapsen voimakas ääni jo haittaa muita.

Nyt tekee mieli kysyä kyllä lapsen sukupuolta. Tytöiltä ei hyväksytä juuri mitään äänekkyyttä, poikia ymmärretään enemmän. Jos lapsi on poika, hän tosiaan saattaa olla häiritsevän meluisa ja kuriton. Jos lapsi on tyttö, voi olla ettei mummo kestä häneltä yhtään mitään näkymistä.

Minua on lapsena kritisoitu siitä, että kun istuin sohvannurkassa ja virkkasin, minulla oli liian kirkasvärisiä lankaa. Joskus tytöille on vaan perinnahtaat nuo normit.

Mopopoikienkin häiriköintiin suhtaudutaan sanomalla että pojat on poikia ja antaa poikien ajella, hyvä jos on harrastus. 

Oma vikas kun olet kasvattanut käytöshäiriöisen ipanan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvata sitä.penskaasi. 

Voi että säälin opettajaa. 

Sitä juuri ihmettelen että anoppi toimii täysin toisin kuin esim Jari Sinkkonen opettaa. Itse suosin hänen tyyliään. Vaikea minun on tänne kaikkia esimerkkejä kertoa. Anoppi on ns vanhan liiton kasvattaja, onhan hän aikanaan kovasti fyysisesti miestänikin kurittanut. Tukkapöllyä, vitsaa, nöyryyttämistä jne. T. Ap

Tämä tiedon perusteella en olisi jättänyt lapsiani sinne edes yhdeksi yöksi. 

Siis miehen isovanhemmat vai vanhemmat?

Ymmärrettävästi kaikki eivät pidä kaikista. Toki hyvä edes yrittää peittää lapsen ollessa kyseessä, mutta sinun ja lapsen isän on hillittävä lastasi, jos tämä vie liikaa tilaa muilta.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on tyttö jos sillä nyt on merkitystä. 

"Huutavista, huonokäytöksisistä, riitaisista ja haastavista ihmisistä on vaikea pitää." 

Tuollainen hän ei ole. Kuten sanottu, kehuja tullut käytöksestä, sanavalmiudesta, älykkyydestä. Vain mummi tuntuu näkevän hänen käytöksensä jotenkin liiallisena. 

Jos kerran minä olin törkeä kun en opettanut että kylässä hillitään sitä temperamenttia niin miksi mummi ei hyväksy meillä ollessaan meidän sääntöjä? Vaan jatkaa samaa komentelua? Onko se häneltä silloin jotenkin parempaa käytöstä? 

Esimerkkinä: olemme vaikka ulkona pihallamme keskustelemassa appivanhempien kanssa. Lapsemme tulee ulos, odottaa että mummin lause loppu. Sitten innostuneesti kertoo "äiti, Luin äsken kirjasta että päläpälä" jonkun oman juttunsa ja sitten sanon hänelle selvä ok ja hän jää vielä siihen kuuntelemaan juttujamme. Mummi huokaisee lapsen kuullen: kyl

Tuo ei ollut mummolta sopivaa käytöstä. Miksi et puolusta lastasi? Olisin sanonut, että missä meni väärin, nytkin hän odotti omaa puheenvuoroaan.

Ehkä mummo ei vaan jaksa lapsia ja sinun lastesi on paras olla hoidossa jossain muualla.

Onko kyse siis miehen isovanhemmista vai lasten isovanhemmista? Vai valitetaanko tässä useasta ihmisestä?

Todella sekava aloitus kun välillä puheissa on miehen mummo, välillä lasten mummo, välillä oma anoppi... Ihme jos lapset on sekaisin kun Alabamatyyliin sisko on myös tytär ja kummin kaiman anoppi sekä miehen exä.

Kuulostaa siltä, että mummo on hieman luonnevikainen ja purkaa jotain pahaaoloaan lapseen. Aikuisen tehtävä on hillitä itseään. Se, että on kasvatusalan ammattilainen ei tee hänestä sen parempaa ihmistä lasten kanssa. Hoitoalalanin on sinne sopimattomia ihmisiä, ja sellaisia, jotka arvottaa ihmisiä ja heitä pitäisi nöyristellä tai ei hyvä heilu. Ehkä mummoa ärsyttää ettei tyttäresi alistu ja nöyristele, vaan on oma itsensä. Mutta se taas on mummon pään sisällä oleva vika, huolehdi äitinä ettei lapsesi joudu siitä kärsimään tai saa traumoja. Silmätikuksi voi joutua syystä tai toisesta, perhesiteestä huolimatta.

Hoitakoon miehesi juttelun äitinsä kanssa. Tämä sitten päättää, haluaako enää ottaa lapsiasi noin pitkäksi aikaa kylään omaan kotiinsa.

Provolta tämäkin vaikuttaa.

Pahoittelut kun meni aloituksessa väärin. Kyseessä on siis anoppini, eli mieheni äiti. 

Ekaan viestiin on vaikea sisällyttää ihan kaikkea. Kun anoppi on meillä ollessaan sanonut mielestäni julmasti tyttärellemme, niin olen alkanut nyt viime vuosina vasta puolustaa valitettavasti. Siksi että olen itse arempi, auktoriteettiuskovainen jne. Halunnut pitää vierailujen ilmapiirin parempana. Mutta virhehän se. Nyt kun sanon takaisin niin anoppi on minulle sitten vihainen. Mieheni sanoo että ei halua ottaa kantaa. Ei halua ns kumpaakaan meistä suututtaa. Tuokin väärin, minusta pitäisi puolustaa minua ja lasta. Mutta tilanne on se että tapaamme muutenkin jo niin harvoin niin jos ne vähäisetkin kerrat ollaan sitten sanomassa vastaan kaikesta niin kohta ei nähdä senkään vertaa. Vai olisiko jopa parempi niin? 

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nuorempi sanoi että myös hänestä mummi oli ikävä tuolloin. Nuorempi on luonnostaan hiljaisempi niin yhtä pahoja yhteenottoja ei tullut. 

Lapsella on kaveripiirissään samanlaisia, urheilullisia kovaäänisiä lapsia. Usein kuitenkin lasten vanhemmat ovat kiitelleet miten lapsemme on hyväkäytöksinen kylässä, kiittää ja osaa keskustella yms. Minusta on ikävää jos lasta pidetään lähtökohtaisesti ns. Tyhmänä lapsena, ole hiljaa yms kuten ennenvanhaan oli hyvän lapsen merkki kun oli näkymätön. 

Jalkapallon peluu tapahtui omakotitalon pihalla, iso nurmialue kun joku kysyi. Ei annettu vaihtoehtoa että olisi sitten menty jonnekin kentälle. 

Myös joillekin kommentoijille: lapseni ei ole näsäviisas, mutta uhmaa jos sääntö ei ole ns järkevä. Mutta keskustelemalla hän ymmärtää ja tottelee. Jos sääntö on mielivaltainen "koska näin vain on" niin vastustusta herää. Osaa kunnioittaa auktoriteettia, opettaja

Uhmaa jos sääntö ei ole järkevä? 8-vuotiasko sen määrittelee, mikä sääntö on järkevä. Mites sitten, jos lapsi päättääkin keskustelun jälkeen, että se sääntö ei ole edelleenkään järkevä? Kun hänellä nyt näyttää olevan noin paljon valtaa sääntöjen määrittelemiseen. 

En enää ihmettele, jos mummo on väsähtänyt. Kuulostaa todella rasittavalta lapselta, anteeksi nyt vain. Eikä se ole lapsen vika, vaan kasvatuksen, tai sen puutteen. Äiti mieluummin 'valitsee taistelunsa' kuin hoitaisi kasvatustehtävänsä. Lapsi maksaa sen sitten kasvaessaan. Ja varmastikaan toisten samanlaisten lasten vanhemmat eivät näe käytöksessä mitään ongelmallista. Siellä on varmaan muutkin valinneet taistelunsa.

Näihin pikkuvanhoihin, 'keskusteleviin' ja äänekkäisiin lapsiin törmää aina silloin tällöin. Yleensä aina siellä on takana vanhemmat, joilla ei ole homma hanskassa. Oli lapsen persoona millainen tahansa, sillä ei voi perustella puuttuvia käytöstapoja. Äänekkyys ei edes ole mikään ominaisuus, se on opittu tapa olla esillä. 

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut kun meni aloituksessa väärin. Kyseessä on siis anoppini, eli mieheni äiti. 

Ekaan viestiin on vaikea sisällyttää ihan kaikkea. Kun anoppi on meillä ollessaan sanonut mielestäni julmasti tyttärellemme, niin olen alkanut nyt viime vuosina vasta puolustaa valitettavasti. Siksi että olen itse arempi, auktoriteettiuskovainen jne. Halunnut pitää vierailujen ilmapiirin parempana. Mutta virhehän se. Nyt kun sanon takaisin niin anoppi on minulle sitten vihainen. Mieheni sanoo että ei halua ottaa kantaa. Ei halua ns kumpaakaan meistä suututtaa. Tuokin väärin, minusta pitäisi puolustaa minua ja lasta. Mutta tilanne on se että tapaamme muutenkin jo niin harvoin niin jos ne vähäisetkin kerrat ollaan sitten sanomassa vastaan kaikesta niin kohta ei nähdä senkään vertaa. Vai olisiko jopa parempi niin? 

T. Ap

Jokainen normaali vanhempi puolustaa lastaan, jos kokee, että lasta kohdellaan väärin. Miehesi ei halua ottaa kantaa, koska on äitinsä kanssa samaa mieltä.

 

Noh on se vissiin sitten niin rankkaa kerran vuodessa? Nimittäin mieheni muistaa kun hänen mummonsa kyllä oli viikkotolkulla heitä, kolmea sisarusta hoitamassa. Ja nyt hänen äitinsä joka apua sai aikanaan, ei kestä viikkoa(huom siis vain ma-pe, ei vkloppua). Lapseni eivät kuitenkaan ole enää pieniä täysin vahdittavia vaan puuhailevt jo omiaan. Lapseni myös nukkuvat kesällä 9 saakka aamulla joten ei pitäisi unen puutteesta olla kyse? 

Mitäs jos mummin aikataulu on mennä nukkumaan klo 03.30 ja herätä klo 12.

Lapsen isää ei ilmeisesti paljoa kasvatus kiinnostele, eikä saa sanottua äidilleenkään vastaan? Teillä on koko dynamiikka ihan pielessä ja lapsi kuulostaa todella raskaalta. Ei 8-vuotiaan kanssa ole mitään valittavia taisteluja, ei kyse ole mistään teinistä. Ei ihme, jos kasvatusalan ammattilaista kypsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on tyttö jos sillä nyt on merkitystä. 

"Huutavista, huonokäytöksisistä, riitaisista ja haastavista ihmisistä on vaikea pitää." 

Tuollainen hän ei ole. Kuten sanottu, kehuja tullut käytöksestä, sanavalmiudesta, älykkyydestä. Vain mummi tuntuu näkevän hänen käytöksensä jotenkin liiallisena. 

Jos kerran minä olin törkeä kun en opettanut että kylässä hillitään sitä temperamenttia niin miksi mummi ei hyväksy meillä ollessaan meidän sääntöjä? Vaan jatkaa samaa komentelua? Onko se häneltä silloin jotenkin parempaa käytöstä? 

Esimerkkinä: olemme vaikka ulkona pihallamme keskustelemassa appivanhempien kanssa. Lapsemme tulee ulos, odottaa että mummin lause loppu. Sitten innostuneesti kertoo "äiti, Luin äsken kirjasta että päläpälä" jonkun oman juttunsa ja sitten sanon hänelle selvä ok ja hän jää vielä siihen kuuntelemaan juttujamme. Mummi huokaisee lapsen kuullen: kyl

Niinpä, eli keskeytti teidän keskustelun kuitenkin omalla jutullaan vaikkakin odotti mummin lauseen päättymistä ja jäi vielä kuuntelemaan aikuisten juttuja. Tämä on just sitä huomion hakua johon vanhemmat ihmiset eivät ole tottuneet. Sitten kun lapsi sanavalmiina kommentoi jutua hmm...

Kai isovanhemmillakin on oikeus vetää rajaa, mitä sietää ja mitä ei siedä. Omassa kodissaan.

Kun olet niin mielesi pahoittanut saamastasi  ilmaisesta hoitoviikosta, parempi varmaan ettet vie lapsia jatkossa sinne?

En nyt lukenut koko ketjua, mutta kaikki isovanhemmat eivät ole kivoja ja lapsirakkaita. Jos tämä isoäiti on aikanaan kasvattanut omia lapsiaan nöyryyttämällä ja rankaisemalla, on aika epätodennäköistä että ikääntyminen olisi kasvattanut pinnaa ja lisännyt lempeyttä. Kuulostaa paljon omalta äidiltäni, joka ei juurikaan ole ollut tekemisissä omien lasteni kanssa. 

Lapsen turvallisuus on etusijalla. Aloittajan kirjoituksen perusteella mummola ei ole turvallinen hoitopaikka lapsille ja lasten ei tule kyläillä mummolassa ilman vanhempia. Ja jos kyseessä on "ammattikasvattaja", niin kyllä tämä vaikuttaa omituiselta käytökseltä lasta kohtaan.

Kokemusta on, että ns. "vaihdevuosihirviöt" voivat käyttäytyä oudosti "ihmisten ilmoilla", kaupoissa asioidessaan ja jopa työpaikallaan. On ilkeilyä, äkillisiä mielialavaihteluita, muistamattomuutta ja raivoamista. Töksäytellään mitä sattuu ja puhutaan ihmisille epäystävällisesti. Kotona on sitten "helvetti irti" ja ikääntyvät naiset voivat käyttäytyä hyvinkin ilkeästi läheisiään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

"Miehelleni se kuulemma sopii että mahdollisimman harvoin siellä käydään." Hyvä! Miksi lastenne pitäisi kyläillä ilman teitä vanhermpia miehenne kotona??? Äitinä en laittaisi lapsiani viikoksi, en edes yhdeksi päiväksi tuollaiseen paikkaan! Ja en menisi sinne edes yhdessä lasten kanssa päiväseltään!  

Tiedoksesi, että isovanhemmat - etenkin anoppi - eivät hoida lapsia niin kuin heille ohjeistetaan. Päinvastoin! Isovanhempien yleinen tapa on pilata lastenkasvatus ja yrittää käännyttää lapset omia vanhempiaan vastaan. Ja näin kurjasti toimivat etenkin anopit. En pyydä lastenhoitoapua ihmiseltä, johon en itse luota lastenhoitajana. Isovanhemmuus ei tee kenestäkään ihmisestä luotettavaa ja turvallista lastenhoitajaa!!!