66v tätini kuoli. Ei mitään omaisuutta vaikka teki töitä yli 40 vuotta.
Niin se vaan Suomessa helposti menee, että mikäli teet pienipalkkaista työtä, et saa säästöön mitään.
Kuten tätini, oli töissä eka jossain ravintolassa ja sitten suurkeittiöllä keittäjänä Työvuosia tuli yli 40, pari vuotta sitten pääsi eläkkeelle ja nyt ikävä kyllä kuoli.
Asui vuokrakämpässä koko elämänsä. Joskus oli joku mies elämässä mukana mutta ei enää vuosiin.
Ainoa omaisuus mitä tädiltä.jäi, on 15 vuotta vanha Toyota Yaris, pari tonnia rahaa, huonekalut plus muu irtaimisto.
Sellainen elämä oli hänellä.
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut pienituloinen, omistusasunnoissa aina asunut, kasvattanut kaksi lastakin, nyt asun uudehkossa velattomassa 80 m2 rivarikolmiossa yksi , on hyvä auto, sisustus viimeisen pääli ja rahaa pankissa. Tätisi oli tuhlari ja asui vuokralla, keräsi omaisuutta toiselle.
Eli sinäkin olet saanut asunnon perintönä vai miten jos olet aina omistusasunnossa asunut?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuota sijoittamista harkinnut, mutta en tajua siitä mitään vaikka yritän. Ongelmana pienipalkkaiselle on kanssa, että sijoittamisessa pitää kuitenkin ottaa huomioon että sijoittamansa rahan voi menettää.
Nordnetin kuluton suomi rahasto ja sinne vakiona menemään 30 euroa kuussa. Siinä kaikki, mitä pitää tietää.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuota sijoittamista harkinnut, mutta en tajua siitä mitään vaikka yritän. Ongelmana pienipalkkaiselle on kanssa, että sijoittamisessa pitää kuitenkin ottaa huomioon että sijoittamansa rahan voi menettää.
Nykyään kun on noita indeksirahastoja niin ei tarvitse mitään ymmärtääkään, kunhan aloittaa. Jos sijoitushirisontti on riittävän pitkä ja kyse kuukausisijoittamisesta (ajallinen hajautus) on lähes mahdotonta jäädä tappiolle
Vierailija kirjoitti:
Jonkun ne matalapalkka alan työt on tehtävä.
Jos nauttii retkeilystä ja marjastuksesta. Miksi varata matkaa dubaihin.
Jos tykkää työstään. Miksi pitäisi rahan vuoksi kouluttautua toiseen työhön.
Istun ennemmin höpöttämässä siivoojien kanssa. Kuin lääkäreiden kanssa samassa kahvihuoneessa. Menen notskille, ennemmin, kuin Balille.
Lopussa on pari tonnia rahaa ja polkupyörä.
Olen tykännyt elämästäni ja kaikista töistä. Se on perintöä tärkeämpää.
Siivoojien tarve ei tässä yhteiskunnassa vähene yhtään siitä että siivojalle maksettaisiin kunnon palkka. Ihan yhtä paljon siivottaisiin. Sen sijaan ero on siinä että paremman palkan pystyy usein muuttamaan vapaa-ajaksi. Ei minun työssäni ainakaan katsota pahalla palkattomia vapaita. Rahalla saa vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata asua vuokralla. Jos olisi maksellut vuokran sijaan lainan lyhennyksiä, olisi nyt ainakin se asunto antaa perillisten riideltäväksi.
Työpaikka ei ole varma ja siksi vuokralla asuminen turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tulee olemaan monen kohtalo. Nyt tulee taas näiden kahden edellisen hallituksen jäljiltä puoli miljoonaa köyhää joilta ei tule jäämään taas yhtään mitään.
Ja niiltä pölhöiltä jotka ovat saaneet säästettyä, viedään työttömyyden iskiessä tuhkatkin pesästä yleistulon myötä.
Tai käänteisellä asuntolainalla.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen mieluummin että tuo kertoo siitä, että tätisi on käyttänyt rahat omaan elämäänsä. Eikö se ole hyvä?
Perikunta pääsee helpommalla kun ei tarvitse myydä asuntoa.
Elätti itsensä ja käytti rahat itseensä
se on oikein hyvä se
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän poliittinen kotinne on, te jotka määytte täällä keskustelusta toiseen paheksumassa perinnönkärkkyjiksi kaikkia sellaisiakin, jotka eivät sitä missään nimessä ole? Aivan riippumatta siitä, mitä viesteissä sanotaan? Mikä on tämä melskaamisen tarkoitus? Miksi teette sitä? Oletteko itse pienipalkkaisia, ja pidätte vääränä, jos kukaan jättää tai saa perintöä? Vai mistä on kyse?
Onhan tää sellainen ilmiö jonka ainakin itse koen niin, etten oikein kehtaa kellekään sanoa että olen perinyt - jotkut kun ihmettelee miten vietän sellaista elämää kuin vietän käymättä töissä. Täysin itsestäni riippumattomista syistä siis on rahaa tullut, mitä mun sille olisi pitänyt tehdä, haudata säkissä maahan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuota sijoittamista harkinnut, mutta en tajua siitä mitään vaikka yritän. Ongelmana pienipalkkaiselle on kanssa, että sijoittamisessa pitää kuitenkin ottaa huomioon että sijoittamansa rahan voi menettää.
Nordnetin kuluton suomi rahasto ja sinne vakiona menemään 30 euroa kuussa. Siinä kaikki, mitä pitää tietää.
Ihan hyvä mutta itse laittaisin nordnet koko maailma. Käytännössä on aika p-amerikka-painotteinen ja kuluja on mutta maltillisia. Suomi rahastossa tarpeeton maantieteellinen riski
Vierailija kirjoitti:
No ainakin itse haluan, että eläkkeellä on mahdollista tehdä muutakin kuin syödä kaurapuuroa. Enemmän tuo on omaa taloudellista osaamattomuutta, kun pienituloisuutta.
Täti ehti olla kaksi vuotta eläkkeellä. Mun työkaveri ehti olla muutaman kuukauden kun halvaantui. Ei elämästä tiedä. Turha on odotella sitä eläkettä ja eläkeikää. Sitku on eläkkeellä, tekee sitä ja sitä. Kannattaa elää jo ennen sitä ja tehdä asioita mistä haaveilee.
Ja nyt olet pettynyt, kun ei jäänyt perittävää?
Asutaan vuokralla asossa ja se aso maksu jää perillisille. Saavat kulut maksettua.
Osakkeilla maksetaan siivous ja kauppakuljetuskulut ja muut kulut mitä palveluita tarvitaan vanhoina. Niin ja se kotihoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut pienituloinen, omistusasunnoissa aina asunut, kasvattanut kaksi lastakin, nyt asun uudehkossa velattomassa 80 m2 rivarikolmiossa yksi , on hyvä auto, sisustus viimeisen pääli ja rahaa pankissa. Tätisi oli tuhlari ja asui vuokralla, keräsi omaisuutta toiselle.
Eli sinäkin olet saanut asunnon perintönä vai miten jos olet aina omistusasunnossa asunut?
Ei ne luuserit tajua, että töitä tekemällä pystyy ostamaan omistusasunnon ja muutakin.
Osanottoni läheisesi
poismenon johdosta, Ap.
Jokainen täältä lähdemme
hetken aikaa pörrättyämme
maan poveen tai tuhkauurnaan
päätyen. Paska reissu mutta tulipahan
tehtyä, tuumaa loppupeleissä aika moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin itse haluan, että eläkkeellä on mahdollista tehdä muutakin kuin syödä kaurapuuroa. Enemmän tuo on omaa taloudellista osaamattomuutta, kun pienituloisuutta.
Täti ehti olla kaksi vuotta eläkkeellä. Mun työkaveri ehti olla muutaman kuukauden kun halvaantui. Ei elämästä tiedä. Turha on odotella sitä eläkettä ja eläkeikää. Sitku on eläkkeellä, tekee sitä ja sitä. Kannattaa elää jo ennen sitä ja tehdä asioita mistä haaveilee.
Eihän nämä millään tavalla poissulje toisiaan. Pienimuotoinen sijoittaminen ja oman asunnon osto eivät estä elämistä jo ennen eläkeikää, mutta mahdollistavat sen, jos elääkin pidempään.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sillä omaisuudella tekee kuoltuaan, vai harmittaako perillisiä ettei heille jäänyt mitään?
Perilliset osoittautuvat melkein aina haaskalinnuiksi. Raadollista mutta totta, joten parempi olla jättämättä heille mitään, paitsi jos muuten eivät tule toimeen, niin jokin kuukausirahan tapainen järjestely voisi tulla kyseeseen.
Ihmiset ovat niin erilaisia. Mulla myös pari tonnia säästötilillä. Harrastan lähinnä kotimaan matkailua silloin tällöin. Ihan kivaa tavallista elämää vietän. Pyrin syömään maukkaasti ja terveellisesti. Joskus on ollut yllättäviä menoja ja joutunut ottamaan vähän säästöstä, mutta sitä on sitten paikkailtu veronpalautuksilla tai lomarahoilla. Kuka mistäkin tykkään.
#DieWithZero on hyvä tavoite. Ei rahaa voi viedä mukanaan hautaan. Ne on parempi kuluttaa vielä kun henki pihisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuota sijoittamista harkinnut, mutta en tajua siitä mitään vaikka yritän. Ongelmana pienipalkkaiselle on kanssa, että sijoittamisessa pitää kuitenkin ottaa huomioon että sijoittamansa rahan voi menettää.
Nordnetin kuluton suomi rahasto ja sinne vakiona menemään 30 euroa kuussa. Siinä kaikki, mitä pitää tietää.
Mulla Sp 500 rahastoa, Nordeaa, Fortumia ja muutamaa muuta.
Ap:n tilannehan on hyvä, kun oli vuokra-asunto, eikä velkoja.
Minun täti kuoli, jäljelle jäi laatikoittain astioita ym. irtaimistoa, n. 6000 € varoja ja omistusasunto kuolevalta teollisuuspaikkakunnalta. Varat sulivat asunnon vastikkeisiin, koska ei mennyt vuosiin kaupaksi.
Isäni setä teki lapsesta eläkeikäiseksi töitä lähes yötä päivää. Ensin maatalon poikana, sitten yrittäjänä. Eläessään viimeisiä vuosiaan vanhainkodissa omaisuus mahtui kirjaimellisesti yhteen matkalaukkuun. Kotitila ja kaikki muukin omaisuus oli mennyt velkoihin.