Miten tilanne muuttuu kun uusperheen lapset aikuistuvat?

Nosto

Olipa epämääräinen aloitus. Avaatko tarkemmin?

Eihän se täysikäistyminen tilannetta muuta, mutta se, että muuttavat omilleen ja itsenäistyvät. 

Ei mikään muuttunut paitsi etteivät asu kotona. 

Erittäin läheisiä olemme, viestittelemme lähes päivittäin, tapaamme 1-4kk, lomailemme yhdessä jne

Mieheni on rakas pappa lastenlapsille

Voi olla, etteivät lapset enää pidä mitään yhteyttä, jos välit ovat olleet huonot isä-/äitipuoleen. Voivat myös syyttää biologista vanhempaansa elämänsä pilaamisesta. Mielenterveysongelmat voivat nousta pintaan. Parempaan suuntaan ei asiat muutu, ainakaan ilman vanhempien vahvaa panostamista asiaan. 

No, meillä on hankaluutta aiheuttanut lastemme toisiin vanhempiin liittyvät asiat, erilaiset arvot, erilaiset taloudelliset lähtökohdat, erilaiset kasvatusperiaatteet, perheytymistä ei ole tapahtunut alkeellisestikaan, puolisoni lapset ovat minulle täysin vieraita. Kun he ovat täällä, yritän vaan pysytellä mahdollisimman paljon pois.

näin aluksi. Ap

Sanoisin ,että ei helpotu vaan päinvastoin.  Aikuiset bonuslapset eivät häviä vaan tulevat näkyvimmiksi.  Tulee poika-ja tyttöystäviä, bonus miniöitä ja vävyjä, lapsia.  Tarvitaan lastenhoitoa ja muutenkin kun lapsia syntyy, tullaan ikäänkuin lähemmäksi vanhempia, ja siten myös bonusaikuisia.   Kolmesta bonuslapsesta on puolisoiden ja lasten myötä kasvanut aikamoinen katras.  Siitähän on toki paitsi vaivaa myös iloa.

Riippuu siitä, millaisia ne haasteet ovat olleet.

Mitä olen kuullut niin homma voi hetkeksi rauhoittua sitten kun kukaan ei asu kotona. Siihen asti hermoja kiristellään kahta kovemmin kun täysi-ikäiset lapset asuvat ja elävät kukin eri tyylillään ja tavoillaan. Sitten kun saavat omia lapsia alkaa uudet haastavammat säädöt. Kenelle annetaan minkä verran lemmikkien ja lasten hoitoapua, mennäänkö yhden ristiäisiin vai toisen tupareihin vai jakaannutaan eri paikkoihin ja ovatko exät paikalla etc. Millaista taloudellista tms tukea annetaan aikuisille lapsille ja onko kaikki tasapuolista. Tai luepa ketju lesken asumisoikeudesta...

Meillä kävi niin, että kaikki lapset (yhteensä 4 kpl, ei yhteisiä) katosivat elämästämme. He eivät pidä yhteyttä toisiinsa tai meihin.

Puoliso sairastui vuosi sitten vakavasti ja jouduin omaishoitajakseen. Olisin tarvinnut lapsilta apua, mutta kukaan ei ole suostunut tulemaan avuksi. Omat lapseni sanovat, että kyse ei ole heidän isästään ja puolison lapset kohauttavat olkapäitään todeten, että eikö se nyt enää kelpaakaan.

Meillä oli 10 hälisevää uusperhevuotta, jolloin opittiin jakamaan ja oleman yhdessä, toimimaan meidän perheen säännöillä. Nyt on tyhjää ja autiota eikä miehen lapsenlapset ole koskaan edes nähneet vaariaan. Meille ei tuoda hoitoon, koska mummoloista voidaan valita se paras.

Vierailija kirjoitti:

No, meillä on hankaluutta aiheuttanut lastemme toisiin vanhempiin liittyvät asiat, erilaiset arvot, erilaiset taloudelliset lähtökohdat, erilaiset kasvatusperiaatteet, perheytymistä ei ole tapahtunut alkeellisestikaan, puolisoni lapset ovat minulle täysin vieraita. Kun he ovat täällä, yritän vaan pysytellä mahdollisimman paljon pois.

 

näin aluksi. Ap

No eivät ne teidän elämästä katoa koskaan, joten en usko että ongelmat koskaan poistuvat. Hetkellisesti toki ehkä helpottavat, jos eivät ole koko ajan tai niin usein läsnä. Mutta ei heitä olemattomiksi saa.

Vanhemmilta tarvitaan yleensä tukea hamaan tappiin hyvässä ja pahassa. Tulee muuttoja, rahatarpeita, lapsen lapsia, lemmikkejä, puolisoja, häitä, valmistumisia, korjaustarpeita, asunnon remontointia tai rakentamista, auton huoltoa, kuskauksia, renkaanvaihtoja, työttömyyttä, juhlia, perhejuhlia... Elämää sen koko kirjossa. Sitä ei helpota se ettette ole vieläkään saaneet hommaa toimimaan vaikka tilanteet ovat olleet taloudellisesti ja monella muullakin tavalla huomattavasti helpompia. 

Näin vähän ajattelinkin. Puolisoni lapset asuvat 7h matkan päässä ja odotettavasti eivät ole tänne päin Suomea muuttamassa. Mutta varmasti pitää henkisesti varautua että joihinkin perhejuhliin täytyy matkustaa joskus. Enemmän ahdistaa jos vielä tulevat meille. Talvet asumme Etelä-Euroopassa, siellä meillä on käytössä yksiö, johon emme pysty majoittamaan ketään.

Ei meillä muuttunut kuin niin, että lapsia näkee entistä vähemmän. Eksistä ei tarvinnut kuulla enää mitään täysi-ikäisyyden jälkeen. 

 

Öh. No alkavat levittämään kaoottista sekoilua enenevissä määrib ulkomaailmaan ja pilaamaan toistenkin perheitä?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ,että ei helpotu vaan päinvastoin.  Aikuiset bonuslapset eivät häviä vaan tulevat näkyvimmiksi.  Tulee poika-ja tyttöystäviä, bonus miniöitä ja vävyjä, lapsia.  Tarvitaan lastenhoitoa ja muutenkin kun lapsia syntyy, tullaan ikäänkuin lähemmäksi vanhempia, ja siten myös bonusaikuisia.   Kolmesta bonuslapsesta on puolisoiden ja lasten myötä kasvanut aikamoinen katras.  Siitähän on toki paitsi vaivaa myös iloa.

Aika usein tyttäret tukeutuvat ensisijaisesti omiin äiteihinsä omien lastensa kohdalla. Eikö?

Mistäpä tiedän teidän tilanteenne, mutta itse en ainakaan siedä enää miestäni lasten kasvettua. Otan eron kun saan rahat kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin vähän ajattelinkin. Puolisoni lapset asuvat 7h matkan päässä ja odotettavasti eivät ole tänne päin Suomea muuttamassa. Mutta varmasti pitää henkisesti varautua että joihinkin perhejuhliin täytyy matkustaa joskus. Enemmän ahdistaa jos vielä tulevat meille. Talvet asumme Etelä-Euroopassa, siellä meillä on käytössä yksiö, johon emme pysty majoittamaan ketään.

Olet varmasti ollut mukava äitipuoli.Not! 

Vai että enemmän ahdistaa jos vielä tulevat teille..

Kiitos "puolisosi "lasten elämän pilaamisesta kun änkkäydyit heidän äitipuolekseen heidän omaan kotiinsa.