Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Myötäilettekö muistisairaan höpinöitä vai oikaisette, jos puhuu ihan höpöjä?
05.08.2025 |
Tietyt jutut, jotka toistaa joka kerta tavatessa, annan olla, mutta sitten kun alkaa syyttää ettei kukaan pidä yhteyttä vastaan kyllä napakasti, että ketkä kaikki on tälläkin viikolla käynyt tai soittanut. Puhelimesta pystyi katsomaan, että tunnin puheluita puhuttu.
Kommentit (96)
Aika pihalla porukka on muistisairauksista. Niitä on monia eri tyyppisiä. Yksilöllinen sairaus. Ei kannata väitellä, vaan myötäillä tai yrittää vaihtaa keskustelun suuntaa. Syyttävät varastelusta, kysy milloin varastettiin. Jos on väkivaltainen, poistu. Jos puhuvat kuolleista kuin olisivat elossa, kysy missäs tämä henkilö nyt asuikaan. Jos puhuvat ihan väärästä vuosikymmenestä, toteat niinhän se 80-luku oli sellaista aikaa. Jne jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun alkaa syyttemään, että olen varastanut jotain? Tuttavan isä oli varma, että tytär on varastanut patjan alle piilottamat rahat. Meni sitten pankkiin ja osti kaikki säästönsä ja laittoi säästöhenkivakuutukseen ja poika ainoaksi edunsaajaksi. Tytär oli se joka hoiti isän loppuun asti ja peri sitten puolet homeisesta torpasta. Poika sai 100.000e rahaa vakuutuksesta
Kaikki muistisairaan omaiset on kokeneet tuon, että valehdellaan. Jotta muistisairas ei voisi tehdä tyhmiä päätöksiä, edunvalvontaan ja heti.
Usko mua. Olen haudannut kaksi muistisairasta jo elämässäni.
Miksi valehdeltaisiin. Minun isäni ei ole tuollaista tehnyt. Hänellä on omaishoitaja, jonka kanssa omaisuus puoliksi. Isäni ei ole sen ikäinen, että rahaa olisi koskaan piilottanut patjan alle. Eksyi, ei osannut autolla ajaa. Löi kerran ja siitä tuli isompi juttu. Ehtona puolison jäämiselle oli lääkäriin meno. Tuon jälkeen ei ole koskenutkaan ja 1/3 diagnosoitiin. Nyt ollaan 3/3 ja tunnistaa meidät kaikki ja on kiltti. Ei tarvi uskoa, en välitä.
Itse kukanenkin saa uskotella oman tarinan puolesta, tämä on minun.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sinulla ei ole käsitystä muisti sairauksista. Tiedän tapauksia joissa pieni nainen on lähes kuristanut oman pitkän miehensä. Heillä on sairaus joka tuhoaa aivot eivätkä he pysty käsittämään toimintaansa. Otappas ja lue mitä sinulla on edessä.
Kun jokainen tietää mihin muistisairaus johtaa. Miksi täällä vihataan ja raivotaan? Se ei ole helppoa kohdata, mutta omalla käytöksellä voi vaikuttaa paljon. Joa sitä paskavaippaa ei just nyt saa tappelutta siivottua, mitä on kokeilla hetken päästä uudestaan. Jos et just nyt tai tänään saa suihkuun, miten ois myöhemmin tai huomenna? Miksi teidän raivoajien tulee saada tehdä kaikki tässä ja nyt? Itse taistelunne valitsette! En sano enempää. Tuun vastaamaan haasteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jaetaan kokemuksia ja peukutetaan niin ylös ku alaskin. On hyvä tietää, että kaikki muistisairaat eivät käyttäydy toistensa tavoin, ovat yksilöitä. Eri dementiamuodot omaavat erilaisia käytösmalleja ja siltikään samaa sairastava ei välttämättä samoin käyttäydy.
Mitä alzheimerin tautiin tulee, on näkyvissä aaltoilevasti yhdensuuntaisia piirteitä, kaikilla se ei samanlaisena näyttäydy.
muistisairaiden parissa 30 vuotta työskennellyt sekä 2 läheistä hoitanut
Eipä niin, mutta ne joilla on helppo muistisairas on tietävinään kaiken ja antaa hyviä neuvoja ymmärtäväisestä ja lempeästä kohtaamisesta, kun eivät osaa aavistaakaan minkälaista on sellaisella, jolla on aggressiivinen ja raivoava muistisairas omainen, teitpä mitä hyvänsä tai olit tekemättä.
Niin ja joilla helppo, niin väitetään valehtelijaksi. Eri
52
en ota vastuuta sinun kyvystäsi jaksaa. Mitä tiedät alzheimerin taudista tai sen etenemisestä. Tähän mennessä on etsinyt tupakkaa. Kun hänelle kerrotaan, että ei polta, hyväksyy ja lähtee pois. Mikään muu ei oo hukassa ollut, ei edes autonavaimet! En voi tietää meneekö hänellä joku myöhemmässä vaiheessa hukkaan. Pisteitä 10/30, jos enää tuotakaan. Itse veikkaan testejä katsoessa, että ehkä 7-8/30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ei enää muista mua joten en käy enää tapaamassa.
Miksi alapeukut? Miksi mun pitäis käydä ahdistumassa jonkun luona joka ei edes osaa kaivata mua kun ei muista mua?
Mieti kumpi teistä muistisairautta sairastaa. Voitko puhua jollekin tuntemuksistasi? Minä olen aina ollut isän tyttö ja sisaruksista alan ammattilainen muistisairaiden parissa. Lomitan omaishoitajaa ja nautin niistä hetkistä kun isä on meillä. En peittoa tunteita, olen aito isälle, nautin niistä hetkistä.
Kun ollaan mieheni kans kahden kotona, tulee toisinaan itku. Sisareni kun kysyy minun näkemystä isän voinnista ja kunnosta, tulee itku.
Se mitä haluan sinulle kertoa, älä sairasta isäsi sairautta, anna hänen sairastaa. Kohtaa hänet isänäsi. Uskon, että hän tunnistaa sinun äänesi tutuksi. Jos kykenet, pidä kädestä, silitä poskea. Nyt minulla tuli itku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin sairaalassa töissä. Muistisairas kysyi lääkäriltä, että koska pääsee kotiin. "Huomenna!" sanoi lääkäri. Katsoin kauhistuneena, että eihän se kotona pärjää. "Ei pärjääkään, mutta ei myöskään muista viiden minuutin kuluttua, mitä sanoin. Sen viisi minuuttia hän on ainakin onnellinen", sanoi lääkäri.
Muuan mummo pyysi aina vastaan tullessa " soita sinä Matille, että hakee minun kotiin". Minä lupasin aina soittaa ja hän jäi Mattia odottamaan. Kuinka kova hätä ja suru hänelle olisi tullut, jos olisin kertonut, että ei hän enää pääse kotiin eikä Matti enää voi tulla, kun on jo kuollut.
Toisaalta häntä ahdisti, että miksi sille matille ei soiteta, vaikka hän pyytää. Ja ahdisti oma kyvyttömyys ottaa itse ottaa yhteyttä Mattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata turhaan pahaa mieltä aiheuttaa. Sairas on sairas eikä hän sille mitään mahda. Hätääntyy vaan turhaan kun joku on koko ajan oikomassa ja korjaamassa.
Nämä muistisairaat pitää yrittää pitää täällä eikä jossain omissa harhoissa. Niin no juttuihin ei lähdetä mukaan, jos ei ihan toivoton tapaus vielä ole saattaa tulla tänne muiden joukkoon. Mutta niihin juttuihin ei lähdetä mukaan ja voi sanoa suoraan että tämä asia on keskusteltu moneen kertaan.
Viime vuosisadalla ohjeet tosiaan OLIVAT näin. Tutkimuksia on tullut uusia, eikä muistisairaudesta parannuta. Se etenee omaa vauhtiaan.
Ei omainen tai hoitaja voi "yrittää pitää muistisairasta täällä". Niitä harhoja nyt vaan on, ne eivät lopu eikä muisti muutu paremmaksi. Koskaan.
Ei auta vaikka muistisairaalle aiheuttaisi LISÄÄ psyykkistä kuormitusta jäkättämällä, muistuttelemalla ja oikomalla. Niihin juttuihin lähdetään mukaan myötäilemällä ja vaihtamalla puheenaihetta.
Kannattaa noudattaa nykyaikaisia, tutkittuja ohjeita, jos on tekemisissä muistisairaan kanssa. Jos ei halua olla itse toivoton tapaus, joka kiusaa lähimmäistään turhaan.
Se muistisairaskin ON ihminen. Hän ansaitsee inhimillisen kohtelun viimeisinä vuosinaan. Kaikkien suoraan sanomisten aika meni jo. Tärkeintä on se, että sen muistisairaan mieli on rauhallinen eikä ahdistunut ja pelokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi rahalla saa. Eutanasia on mahdollista kymppitonnilla. En haluaisi tuollaista kohtaloa itselleni, enkä olla kenellekään läheiselleni riippakiveksi jonain horiskona, naurettavana höpömummona.
Elämä on aika lailla ohi siinä kohtaa, kun tärkein pääoma = oma pää lakkaa toimimasta. Edennyt m.sairaus on sitä, ettei isä tunnista omaa poikaansa. Aivan järkyttävää.
Tätä mieltä olen.
Mistä niitä eutanasioita saa? Ei muistisairas sellaista pysty hommaamaan itselleen.
No eikö hän voi hypätä vaikka katolta? Se on ilmaistakin.
Se ei ole eutanasia vaan itsemurha
Lopputulos on sama. Ei kai sillä termillä ole niin väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ei enää muista mua joten en käy enää tapaamassa.
Miksi alapeukut? Miksi mun pitäis käydä ahdistumassa jonkun luona joka ei edes osaa kaivata mua kun ei muista mua?
Mieti kumpi teistä muistisairautta sairastaa. Voitko puhua jollekin tuntemuksistasi? Minä olen aina ollut isän tyttö ja sisaruksista alan ammattilainen muistisairaiden parissa. Lomitan omaishoitajaa ja nautin niistä hetkistä kun isä on meillä. En peittoa tunteita, olen aito isälle, nautin niistä hetkistä.
Kun ollaan mieheni kans kahden kotona, tulee toisinaan itku. Sisareni kun kysyy minun näkemystä isän voinnista ja kunnosta, tulee itku.
Se mitä haluan sinulle kertoa, älä sairasta isäsi sairautta, anna hänen sairastaa. Kohtaa hänet isänäsi. Uskon, että hän tunnistaa sinun äänesi tutuksi. Jos kyke
Ikävä kuulla, että sulla on noin rankkaa. Mä olen unohtanut mun isän. Mua ei kiinnosta mennä hänelle juttelemaan enkä häntä koskettelemaan.
En jaksa puhua ihmiselle joka ei kuule mitään, ei ymmärrä mitään eikä muista mitään.
Mulla on elämässäni muutakin tekemistä.
En ole hänelle mitään velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ei enää muista mua joten en käy enää tapaamassa.
Miksi alapeukut? Miksi mun pitäis käydä ahdistumassa jonkun luona joka ei edes osaa kaivata mua kun ei muista mua?
Koska sinä voit kertoilla hänelle lapsuutesi ja nuoruutesi aikaisia asioita. Sinä varmaan pystyt juttelemaan jotain hänenkin lapsuutensa aikaisia. Aina hänellä jokin muito noista on ja nauttii, kun saa jotain palasia kiinni. Omaisten vierailut ovat merkityksellisiä. Kukaan vieras ei tällaisia korvaa.
No en pysty hänen lapsuudestaan mitään kertomaan kun hän ei ole siitä ikinä halunnut puhua.
Mä en myöskään halua puhua mun lapsuudestani enkä nuoruudestani yhtään mitään.
Tuskin ne muistelot hänellekään mitään hyvää tekis. Ei hän kuulu edes mun muistoihin suureltakaan osin ja ne muistot jotka on, on sitä hänen ryyppäämistään ja ilkeyttään.
Kaikkien isät eivät ole hoitaneet lapsiaan. En koe että mun täytyy hoitaa nyt häntä ja paapoa, että hänelle tulis hyvä mieli.
Mulle ihan sama mikä mieli hänellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oion aina kaikki väärät jutut. Usein tästä aiheutuu kunnon riita, joka päättyy käsirysyyn ja painimatsiin, mutta en halua jättää muistisairasta veljeäni väärään luuloon.
Turhaan olet ottanut painimatseja muistisairaan veljen kanssa, koska hän ei pian muista kuitenkaan mitään. Hetken päästä hän voi taas esittää saman virheellisen väittämän, josta teille tuli käsirysy. Asioiden oikominen on turhaa, koska jo viiden minuutin kuluttua asia voi olla taas unohtunut.
Taidat olla jäärä, joka on aina ollut omasta mielestä oikeassa? Jos itse muistaisit muistisairauden vuoksi asioita väärin, auttaisiko käsirysy läheistesi kanssa muistamaan asiat paremmin?
"Ikävä kuulla, että sulla on noin rankkaa. Mä olen unohtanut mun isän. Mua ei kiinnosta mennä hänelle juttelemaan enkä häntä koskettelemaan.
En jaksa puhua ihmiselle joka ei kuule mitään, ei ymmärrä mitään eikä muista mitään.
Mulla on elämässäni muutakin tekemistä.
En ole hänelle mitään velkaa."
Olet hänelle elämäsi velkaa. Hän on sinut saanut ilokseen ja kasvattanut.
Voit mennä silittämään ja halaamaan häntä. Sen hän tuntee ja ymmärtää.
Ei pidä olla noin itsekäs. Mieti itseäsi hänen asemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äiti alkoi haukkua muiden kuullen siskoani, ettei sekään ole käynyt sitten aikoihin, eikä muutenkaan pidä yhteyttä, niin kyllä piti korjata, että joka päivä soittaa ja kerran viikossa käy. Asuu kuitenkin suht kaukana.
Tai se kun huoltomies muka varasti häneltä erään esineen ja sitten se olikin ihan tallessa, mutta vaan kummallisessa paikassa. Silti vaan uudestaan kertoo tarinaa varastelevasta huoltomiehestä
Alue: Aihe vapaa
Se ei ole eutanasia vaan itsemurha