Myötäilettekö muistisairaan höpinöitä vai oikaisette, jos puhuu ihan höpöjä?

Aivan niin, aivan niin.
Juuri niin.

Mitäs jos oikoisi ja kertoisi kaikki niinkuin asia on?

Ei kannata turhaan pahaa mieltä aiheuttaa. Sairas on sairas eikä hän sille mitään mahda. Hätääntyy vaan turhaan kun joku on koko ajan oikomassa ja korjaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata turhaan pahaa mieltä aiheuttaa. Sairas on sairas eikä hän sille mitään mahda. Hätääntyy vaan turhaan kun joku on koko ajan oikomassa ja korjaamassa.

Aivan niin. Kaikki on aivan hyvin.

Toisesta sisään toisesta ulos tyyliin "ahah, jaa jaa, joooo'o, juuuuuu" .

Vielä ei ole niin pahasti pihalla että alkaa ns valehtelemaan. Tosin en sittenkään usko että olisin vihainen vanhemmilleni, eiväthän he sitä tahallaan tee, he ei vaan muista että joku on esim ittanut yhteyttä tai kävikö se hoitaja tai siivooja tällä vai viime viikolla.

Se että jos esim äidistäni tulee ilkeä (kun suodatin pettää) sille pistän stopin. En kuuntele häneltä enää yhtään ilkeilyä tai vähättelyä itseäni tai muitakaan kohtaan. Tälle on nollatoleranssi. Jos oikein pahaksi menee, katkaisen välit ja sitten on omillaan. 

Annan höpöttää omiaan ja myötäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata turhaan pahaa mieltä aiheuttaa. Sairas on sairas eikä hän sille mitään mahda. Hätääntyy vaan turhaan kun joku on koko ajan oikomassa ja korjaamassa.

 

Aivan niin. Kaikki on aivan hyvin.

Mun isällä alzheimer ja kun on meillä, vastaan jokaikiseen toistettuun kysymykseen samalla lailla, turhautumatta. Kun jonkun asian sanoo toisin, esim. lohta sanoo haueksi, en korjaa. En tiuski tai äyski, kun puhun hänelle. Tuota puhelimesta todentelua, en todellakaan ymmärrä, koska muistisairas ei ymmärrä. Saman asian toistaa. Meidän isällä 10/30, eikä ole tuollaisia haastellut, että kukaan ei olisi käynyt. Ei kaikki ole hyvin, mutta syytä hätään ei ole, se rauhoittaa. 

Entä sitten kun muistisairas väittää hänelle tehdyn väkivaltaa, jota ei ole tehty? Myötäilläänkö että aivan niin, aivan niin, kamalaa kun löi paistinpannulla sinua päähän? Kun ei ole lyöty. Ja oikaisusta suuttuu eikä usko vaan hokee sitä samaa.

Sellaset asiat höpinän aiheet joilla ei ole mitään väliä minulle eikä muille antaa vaan höpöttää, en halua nolata heitä oikomalla. Mitä sillä on väliä, kun samat tarinat on kuultu 30x, tapahtuko joku asia 40v sitten vai viime vuonna. Iäkäs äitini sotkee ihmisiä keskenään, kuka asuu missäkin ja kuka teki mitäkin ja millä vuosikymmenellä mikäkin tapahtui. Mitä väliä sillä on vaikka vuosikymmenet nenee sekaisin.

Lähinnä ajattelen niin että miltä minusta tuntuu sitten kun alan horista ja sekoilla asioissa ja joku korjaa joko edes nätisti saati ilkeään sävyyn puheitani. Siinähän käy niin että alan karttamaan näitä ihmisiä tai en enää puhu juuri mitään. Vanhukset tuntevat samalla tavalla häpeää ja huonommuutta siitä että eivät muista, kuin muutkin, se on monelle noloa, vaikka saattavat jopa itse naureskella, mutta kukapa meistä haluaa tulla höppänäksi. Ei kukaan. 

Hirveästi ei kannata oikaista. Pahoittaa vaan mielensä, ja jankkaus jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten kun muistisairas väittää hänelle tehdyn väkivaltaa, jota ei ole tehty? Myötäilläänkö että aivan niin, aivan niin, kamalaa kun löi paistinpannulla sinua päähän? Kun ei ole lyöty. Ja oikaisusta suuttuu eikä usko vaan hokee sitä samaa.

Muistisairas ei välttämättä muista sanomansa lauseen alkua siinä vaiheessa kun lause on loppu. Aivan turha oikoa sanomisia, siitä saa vaan itselleen stressiä ja ahdistusta

Enemmän kannattaa myötäillä. Voi toki sanoa että ollaan juteltu, mutta et taida muistaa ja sitten jatkaa juttua jostain muusta asiasta. Kaikki muistisairaat joita tiedän, tietää olevansa muistisairaita.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten kun muistisairas väittää hänelle tehdyn väkivaltaa, jota ei ole tehty? Myötäilläänkö että aivan niin, aivan niin, kamalaa kun löi paistinpannulla sinua päähän? Kun ei ole lyöty. Ja oikaisusta suuttuu eikä usko vaan hokee sitä samaa.

No jos ei ole kuhmu päässä, eikä muutakaan todistetta lyömisestä tms, niin sitten vaan todetaan, että " ei kai sentään..., eihän siitä tullu ees kuhmua, kaikki hyvin.... " ja vaihdetaan puheenaihetta. Ja seuraavan kerran sama juttu. 

On ihan turhaa alkaa sanomaan että älä valehtele, ole hourimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten kun muistisairas väittää hänelle tehdyn väkivaltaa, jota ei ole tehty? Myötäilläänkö että aivan niin, aivan niin, kamalaa kun löi paistinpannulla sinua päähän? Kun ei ole lyöty. Ja oikaisusta suuttuu eikä usko vaan hokee sitä samaa.

Muistisairas ei välttämättä muista sanomansa lauseen alkua siinä vaiheessa kun lause on loppu. Aivan turha oikoa sanomisia, siitä saa vaan itselleen stressiä ja ahdistusta

No kyllä jatkuvat aiheettomat syytöksetkin ahdistaa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten kun muistisairas väittää hänelle tehdyn väkivaltaa, jota ei ole tehty? Myötäilläänkö että aivan niin, aivan niin, kamalaa kun löi paistinpannulla sinua päähän? Kun ei ole lyöty. Ja oikaisusta suuttuu eikä usko vaan hokee sitä samaa.

No jos ei ole kuhmu päässä, eikä muutakaan todistetta lyömisestä tms, niin sitten vaan todetaan, että " ei kai sentään..., eihän siitä tullu ees kuhmua, kaikki hyvin.... " ja vaihdetaan puheenaihetta. Ja seuraavan kerran sama juttu. 

On ihan turhaa alkaa sanomaan että älä valehtele, ole hourimatta. 

 

Ei näihin syytöksiin mitään todisteita tarvita kun hänellä on tuntemus että milloin mikäkin on kipeä, ja syyllinen tietysti löytyy läheltä.

Herratieten. Hae tietoa!

Turvallisuuden tunteen luominen on yksi tärkeimmistä asioista, joita voi sairaalle tarjota. Kaiken ytimessä on läsnäolo. Kun se hallinnan tunne häviää sekä siltä sairaalta että välillä itseltäkin, niin on todella tärkeää, että on läsnä. Tuo tunteen, että minä olen tässä ja kaikki on OK.

Muistisairaan kanssa ei kannata riidellä vaan myötäillä, koska hänen todellisuudentajunsa ja muistinsa voivat olla heikentyneet, ja ristiriitatilanteet voivat aiheuttaa turhaa ahdistusta, pelkoa tai hämmennystä.

Hän ei muista, että ketkä ovat soittaneet. Et auta riitelemällä. Muistisairas ei välttämättä ymmärrä, miksi häntä korjataan, ja voi kokea sen arvosteluna tai hylkäämisenä!!!

Entäs kun alkaa syyttemään, että olen varastanut jotain? Tuttavan isä oli varma, että tytär on varastanut patjan alle piilottamat rahat. Meni sitten pankkiin ja osti kaikki säästönsä ja laittoi säästöhenkivakuutukseen ja poika ainoaksi edunsaajaksi. Tytär oli se joka hoiti isän loppuun asti ja peri sitten puolet homeisesta torpasta. Poika sai 100.000e rahaa vakuutuksesta

1. Kohtaa muistisairas ihmisenä, ei lapsena. Muistisairaalla on etenkin alkuvaiheessa niin paljon hetkiä, jolloin hän vain kaipaa keskustelua ja hyväksyntää sekä normaalista keskustelusta nauttimista. Muista mukava rauhallinen esittäytyminen, mikäli hän ei sinua muista.

2. Kun muistisairas puhuu ja muistaa jotain väärin, älä korjaa välittömästi. Hän elää omassa hetkessään ja saattaa muistaa asian omalla tavallaan. Antaa hänen elää kokemuksessaan ja jatketaan juttua siitä.

3. Heittäydy tarinointiin. Muistisairaan kanssa keskustelu on helposti eläväistä. Paljon puhutaan vanhoista asioista, mistä et itse välttämättä tiedä mitään. Heittäydy, kuuntele, kysele; saat selville paljon hyviä muistoja ja tuot merkityksellisyyden tunteen vanhukselle.

4. Hyppelehdi mukana asiasta toiseen. Muistisairaan kanssa saatat olla ensin 80-luvulla ja siitä sujuvasti hypätä 40-luvulle. Tarinointi on polveilevaa, mutta mitä sitten!

5. Huumori se kantaa! Muistisairas saattaa esimerkiksi ahtaassa hississä hakea sanoja, ja suusta voi päästä sopimaton sana. Heittäydy huumorilla tilanteeseen ja erilaisiin keskusteluihin. Ympäröivät ihmiset yleensä ymmärtävät täysin. Ei muutenkaan kannata hätiköidä muistisairaan kanssa keskustellessa: sanan hakeminen saattaa kestää, ja jos hän aistii hätiköinnin, kasvaa epävarmuus puhumiseen.

6. Kosketa ja katso silmiin; kukapa ei nauttisi halauksesta, olkapäillä olevista lämpimistä ja turvallisista käsistä.

Muistisairaan kohtaaminen Asiantuntijan 6 vinkkiä - Kansanterveys

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun alkaa syyttemään, että olen varastanut jotain? Tuttavan isä oli varma, että tytär on varastanut patjan alle piilottamat rahat. Meni sitten pankkiin ja osti kaikki säästönsä ja laittoi säästöhenkivakuutukseen ja poika ainoaksi edunsaajaksi. Tytär oli se joka hoiti isän loppuun asti ja peri sitten puolet homeisesta torpasta. Poika sai 100.000e rahaa vakuutuksesta

Kaikki muistisairaan omaiset on kokeneet tuon, että valehdellaan. Jotta muistisairas ei voisi tehdä tyhmiä päätöksiä, edunvalvontaan ja heti. 

Usko mua. Olen haudannut kaksi muistisairasta jo elämässäni. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata turhaan pahaa mieltä aiheuttaa. Sairas on sairas eikä hän sille mitään mahda. Hätääntyy vaan turhaan kun joku on koko ajan oikomassa ja korjaamassa.

Nämä muistisairaat pitää yrittää pitää täällä eikä jossain omissa harhoissa. Niin no juttuihin ei lähdetä mukaan, jos ei ihan toivoton tapaus vielä ole saattaa tulla tänne muiden joukkoon. Mutta niihin juttuihin ei lähdetä mukaan ja voi sanoa suoraan että tämä asia on keskusteltu moneen kertaan.