Myötäilettekö muistisairaan höpinöitä vai oikaisette, jos puhuu ihan höpöjä?

Vierailija kirjoitti:

Omaishoidan muistisairasta. Hänellä on lisäki ollut vuosikymmenet vakava masennus.

Tämä on raskasta henkisesti. Hän ei tunnista minua ja miestäni, vaikka olemme asuneet hänen kanssaan hänen kodissaan jo 6 vuotta. 

Hän hermoilee ja kyselee aivan koko ajan hankalia asioita. Jos vastaan, Hän ei ymmärrä vastausta ja tulee lisäkysymyksiä. Loputtomasti. Vaikka 2 tuntia kysymyksiä, joihin on juuri vastattu. 

Hän on usein hermostuneella tuulella ja silloin kysyy, kysyy kysyy. Taukoamatta. 

Selittää meille asunnon asioita ja luulee uusiksi hoitajiksi jne. Luulee, että alakerrassa asuu lisää hoitajia ja hoidettavia. 

Sitten hän kyselee tavaroidensa perään, jotka olen joutunut viemään pois hänen ulottuviltaan, etteivät pyörisi hänen huoneessaan turhaan. Hän selvittelee vaatteitaan öisin (ja ei suostu millään nousemaan ennen klo 11) Selvittelee vaatteitaan ja lopuksi ei osaa päättää, mih

Lisään, että hän on huono liikkumaan ja myös fyysisesti autettava. 

Nukun huonosti. Nyt olin harvinaisesti päivänokosilla. 

Hän alkoi vaan huudella, että tulkaa juttelemaan. Moneen kertaan huuteli. Pakko taas nousta juttelemaan. 

Usei kysyy tilikirjaansa. Sitten saatuaan valittaa ettei näe. Ja jos hyvän suurennuslasin kanssa näkee, niin sitten valittaa, ettei ymmärrä, missä hänen eläke näkyy. Kun näytän jostain tiliotteesta, hän keksii lisäkysymyksiä. Ihan kummallisia ja kun yritän vastata, tulee lisäkysymyksiä. 

En kumpaakaan. Mä kerron hänelle totena kaikkia ihan ihme juttuja, jotka eivät pidä oikeasti paikkaansa. Jotain hupia täytyy mullakin olla. 

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun alkaa syyttemään, että olen varastanut jotain? Tuttavan isä oli varma, että tytär on varastanut patjan alle piilottamat rahat. Meni sitten pankkiin ja osti kaikki säästönsä ja laittoi säästöhenkivakuutukseen ja poika ainoaksi edunsaajaksi. Tytär oli se joka hoiti isän loppuun asti ja peri sitten puolet homeisesta torpasta. Poika sai 100.000e rahaa vakuutuksesta

Sano, että rikollisliiga on ryöstänyt lähialueilla nyt useammilta ja että asiasta on tehty rikosilmoitus. 

Kun lähimuisti on kadonnut, ei kannata oikoa puheita. Aluksi sorruin siihen äitini kanssa. Ei hän muutaman minuutin kuluttua muistanut puheitani. Paljon riippuu, missä vaiheessa sairaus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaishoidan muistisairasta. Hänellä on lisäki ollut vuosikymmenet vakava masennus.

Tämä on raskasta henkisesti. Hän ei tunnista minua ja miestäni, vaikka olemme asuneet hänen kanssaan hänen kodissaan jo 6 vuotta. 

Hän hermoilee ja kyselee aivan koko ajan hankalia asioita. Jos vastaan, Hän ei ymmärrä vastausta ja tulee lisäkysymyksiä. Loputtomasti. Vaikka 2 tuntia kysymyksiä, joihin on juuri vastattu. 

Hän on usein hermostuneella tuulella ja silloin kysyy, kysyy kysyy. Taukoamatta. 

Selittää meille asunnon asioita ja luulee uusiksi hoitajiksi jne. Luulee, että alakerrassa asuu lisää hoitajia ja hoidettavia. 

Sitten hän kyselee tavaroidensa perään, jotka olen joutunut viemään pois hänen ulottuviltaan, etteivät pyörisi hänen huoneessaan turhaan. Hän selvittelee vaatteitaan öisin (ja ei suostu millään nousemaan ennen klo 11) Selvitt

Miksi ette muuta pois ja anna toisen kuolla rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

1. Kohtaa muistisairas ihmisenä, ei lapsena. Muistisairaalla on etenkin alkuvaiheessa niin paljon hetkiä, jolloin hän vain kaipaa keskustelua ja hyväksyntää sekä normaalista keskustelusta nauttimista. Muista mukava rauhallinen esittäytyminen, mikäli hän ei sinua muista.

2. Kun muistisairas puhuu ja muistaa jotain väärin, älä korjaa välittömästi. Hän elää omassa hetkessään ja saattaa muistaa asian omalla tavallaan. Antaa hänen elää kokemuksessaan ja jatketaan juttua siitä.

3. Heittäydy tarinointiin. Muistisairaan kanssa keskustelu on helposti eläväistä. Paljon puhutaan vanhoista asioista, mistä et itse välttämättä tiedä mitään. Heittäydy, kuuntele, kysele; saat selville paljon hyviä muistoja ja tuot merkityksellisyyden tunteen vanhukselle.

4. Hyppelehdi mukana asiasta toiseen. Muistisairaan kanssa saatat olla ensin 80-luvulla ja

Kyllä välillä joutuu käsittelemään kuin lasta. "Nyt mennään sisälle vessaan", kun aikoo mennä julkisen rakennuksen pihalle pissimään, kun pissahätä sattuu iskemään sen edessä (siellä sisällä on vessa, johon pääsee). Tai kaupasta ruokaostoksilta tullessa, että nyt mennään viemään nämä sinun ostoksesi jääkaappiin, se jälkeen voit tulla pihalle (toisen samanlaisen muistamattoman kanssa). Näitä juttuja riittää, että joutuu ohjeistamaan aivan kuin pikkulasta, lyhyesti ja selkeästi.

"Miksi ette muuta pois ja anna toisen kuolla rauhassa?"

Liian julmaa. He asui tässä yhdessä isäni kanssa, mutta isäni kuoli hiljattain. 

Vierailija kirjoitti:

En kumpaakaan. Mä kerron hänelle totena kaikkia ihan ihme juttuja, jotka eivät pidä oikeasti paikkaansa. Jotain hupia täytyy mullakin olla. 

Miksi alapeukkua? Eihän muistisairas niitä juttuja muista enää kuitenkaan hetken päästä. 

Kerran esimerkiksi kerroin että Alienit ovat tulleet toisesta galaksista Maahan ja että meidät on kaapattu. Oli mielenkiintoinen hetki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kerta kun olen korjannut oli vanhainkodissa mummu joka aivan tosissaan selitti omaisille että ei oo kokopäivänä saanut ruokaa ja juomaa. Miten nälässä pidetään täällä. Olin itse mummun pöydästä hakenut syötyään. Pakko oli oikoa omaisten takia. 

Huoneeseen olisi kiva oma pikku jääkaappi, jossa on aina mieleistä pureskeltavaa. Kulhoon vielä niitä suklaalla ym. päällystettyjä pähkinöitä.

 

Muistisairas saattaa syödä kaiken kerralla, ja olla sitten kipeävatsainen. Jos ruokaa on paljon, saattaa syödä niin, että.. jos nyt ei halkea, niin oksentaa ainakin. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ette muuta pois ja anna toisen kuolla rauhassa?"

Liian julmaa. He asui tässä yhdessä isäni kanssa, mutta isäni kuoli hiljattain. 

Miten se olisi julmaa kun eihän muistisairas muista mitään? Ei ole ajantajukaan kunnossa. Hän vain yhtäkkiä kuolisi. Se ei ole julmaa. Julmaa on elämän pitkittäminen kun se ei enää ole elämisen arvoista. 

Mun isä ei enää muista mua joten en käy enää tapaamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun alkaa syyttemään, että olen varastanut jotain? Tuttavan isä oli varma, että tytär on varastanut patjan alle piilottamat rahat. Meni sitten pankkiin ja osti kaikki säästönsä ja laittoi säästöhenkivakuutukseen ja poika ainoaksi edunsaajaksi. Tytär oli se joka hoiti isän loppuun asti ja peri sitten puolet homeisesta torpasta. Poika sai 100.000e rahaa vakuutuksesta

Kaikki muistisairaan omaiset on kokeneet tuon, että valehdellaan. Jotta muistisairas ei voisi tehdä tyhmiä päätöksiä, edunvalvontaan ja heti. 

Usko mua. Olen haudannut kaksi muistisairasta jo elämässäni. 

Minun muistisairas isäni elää äitini kanssa. Tähän päivään mennessä ei tuollaista ole tullut vastaan. Isäni muistisairaus näyttäytyi eksymisenä. 

Minä en jaksa uskoa, ettei ole koskaan väittänyt jonkin vieneen jotain, mikä on hukassa, vaikka on sen itse laittanut johonkin hulluun paikkaan. Hukassa oleva tavara voi olla vaikka vieressä näkyvillä, mutta muistisairas on varma, että joku on sen vienyt/varastanut, kun hän ei sitä löydä/huomaa.

-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kerta kun olen korjannut oli vanhainkodissa mummu joka aivan tosissaan selitti omaisille että ei oo kokopäivänä saanut ruokaa ja juomaa. Miten nälässä pidetään täällä. Olin itse mummun pöydästä hakenut syötyään. Pakko oli oikoa omaisten takia. 

Huoneeseen olisi kiva oma pikku jääkaappi, jossa on aina mieleistä pureskeltavaa. Kulhoon vielä niitä suklaalla ym. päällystettyjä pähkinöitä.

 

Muistisairas saattaa syödä kaiken kerralla, ja olla sitten kipeävatsainen. Jos ruokaa on paljon, saattaa syödä niin, että.. jos nyt ei halkea, niin oksentaa ainakin. 

Tai kotona asuessa syödä kaikki herkkuvälipalat heti, kun tuodaan ruokaostokset ja sitten voidaan olla syömättä mitään kauan, ne varsinaiset ruoat saavat olla siellä jääkaapissa.

Mitä väliä vaikka sanoo suoraan päin naamaa, että hulluja puhut. Kun ei kohta muista sitä kuitenkaan. Kun ei muista myötäilyäkään.

Vierailija kirjoitti:

1. Kohtaa muistisairas ihmisenä, ei lapsena. Muistisairaalla on etenkin alkuvaiheessa niin paljon hetkiä, jolloin hän vain kaipaa keskustelua ja hyväksyntää sekä normaalista keskustelusta nauttimista. Muista mukava rauhallinen esittäytyminen, mikäli hän ei sinua muista.

2. Kun muistisairas puhuu ja muistaa jotain väärin, älä korjaa välittömästi. Hän elää omassa hetkessään ja saattaa muistaa asian omalla tavallaan. Antaa hänen elää kokemuksessaan ja jatketaan juttua siitä.

3. Heittäydy tarinointiin. Muistisairaan kanssa keskustelu on helposti eläväistä. Paljon puhutaan vanhoista asioista, mistä et itse välttämättä tiedä mitään. Heittäydy, kuuntele, kysele; saat selville paljon hyviä muistoja ja tuot merkityksellisyyden tunteen vanhukselle.

4. Hyppelehdi mukana asiasta toiseen. Muistisairaan kanssa saatat olla ensin 80-luvulla ja

Sinä voi tuota jaksaa ,jos käväset hänen luonaan. Koetappa kuvitella , hiten HIRVITTÄVÄN RANKKAA se on elää tuollaisen muistisairaan kanssa. Itsekin olen iäkäs ja ihan muistava sekä tunteet omaava ihminen. Aivan hirveää elämää.

Onneksi rahalla saa. Eutanasia on mahdollista kymppitonnilla. En haluaisi tuollaista kohtaloa itselleni, enkä olla kenellekään läheiselleni riippakiveksi jonain horiskona, naurettavana höpömummona.

Elämä on aika lailla ohi siinä kohtaa, kun tärkein pääoma = oma pää lakkaa toimimasta. Edennyt m.sairaus on sitä, ettei isä tunnista omaa poikaansa. Aivan järkyttävää.

Tätä mieltä olen.

Vierailija kirjoitti:

 

'Miksi alapeukkua? Eihän muistisairas niitä juttuja muista enää kuitenkaan hetken päästä. 

Kerran esimerkiksi kerroin että Alienit ovat tulleet toisesta galaksista Maahan ja että meidät on kaapattu. Oli mielenkiintoinen hetki.'

Alienit ei täältä.

Minulla ei ole muistisairasta

lähiomaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä jaetaan kokemuksia ja peukutetaan niin ylös ku alaskin. On hyvä tietää, että kaikki muistisairaat eivät käyttäydy toistensa tavoin, ovat yksilöitä. Eri dementiamuodot omaavat erilaisia käytösmalleja ja siltikään samaa sairastava ei välttämättä samoin käyttäydy. 

Mitä alzheimerin tautiin tulee, on näkyvissä aaltoilevasti yhdensuuntaisia piirteitä, kaikilla se ei samanlaisena näyttäydy. 

 

muistisairaiden parissa 30 vuotta työskennellyt sekä 2 läheistä hoitanut

Eipä niin, mutta ne joilla on helppo muistisairas on tietävinään kaiken ja antaa hyviä neuvoja ymmärtäväisestä ja lempeästä kohtaamisesta, kun eivät osaa aavistaakaan minkälaista on sellaisella, jolla on aggressiivinen ja raivoava muistisairas omainen, teitpä mitä hyvänsä tai olit tekemättä.

Luuletko sinä, että 30 vuoteen mahtuu vain lempeyttä. Ei, mutta todellakin se kohtaamisen taito, on kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten kun muistisairas väittää hänelle tehdyn väkivaltaa, jota ei ole tehty? Myötäilläänkö että aivan niin, aivan niin, kamalaa kun löi paistinpannulla sinua päähän? Kun ei ole lyöty. Ja oikaisusta suuttuu eikä usko vaan hokee sitä samaa.

Muistisairas ei välttämättä muista sanomansa lauseen alkua siinä vaiheessa kun lause on loppu. Aivan turha oikoa sanomisia, siitä saa vaan itselleen stressiä ja ahdistusta

No kyllä jatkuvat aiheettomat syytöksetkin ahdistaa.  

Niihin pitää suhtautua sairaan ihmisen höpinänä, ei itseen kohdistuvana syytöksenä.

Luin otsikosta että "myötäleikittekö" :D