Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua oppia mitään
05.08.2025 |
12-vuotias lapsi, jolla ei ole mitään luontaista halua oppia yhtään mitään. Ei ole esimerkiksi oppinut uimaan, ihan vaan koska ei halua edes yrittää. Ja sama pätee kaikessa. Oikeasti tuntuu, että lapsi on taitojensa osalta reilusti muita ikäisiään perässä. En tiedä mitä tehdä. Koulu ei näe erityistä ongelmaa, koska eihän tällaiset samalla tavalla siellä näy. Kouluasiat tekee, koska on niin tunnollinen, mutta niissäkin siis esimerkiksi kaikki vähänkään luovuutta vaativat on lapselle lähes mahdottomia, osaa asioita vain mekaanisen toiston kautta jotenkuten.
Hänelle ei siis tule mielenkään että olisi kiva kokeilla yhtään mitään, tai oppia yhtään mitään. Ei osoita minkäänlaista intohimoa mitään kohtaan. Ei halua harrastaa mitään, ei keksi edes lehteä jonka hänelle voisi tilata, koska mikään lehti ei kiinnosta jne. Tämä johtaa siihen, että sanoo myös automaattisesti ensimmäisenä ei, kun hänelle ehdottaa tekemistä, ihan sama mikä se tekeminen on. Sitten hänelle pitää pitkästi perustella, miksi se tekeminen voisi olla kiva.
Tää on aika raskasta.
Kommentit (174)
Anhedoniaa. Itse kärsin siitä aina välillä, varsinkin jos paljon kaikkea ja stressiä. Alan nauttia asioista ja myös tehdä niitä, kun saan vain olla rauhassa ja levätä paljon. Nepsy olen, kuormitun helposti ja edes ne erikoismielenkiinnonkohteet eivät kiinnosta, jos olen kuormittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jos haluaa pelata Kanin loikkaa, anna pelata. Voi olla mieluinen peli lapsuudesta johon liittyy hyviä muistoja. Lapset monesti haluavat toistaa lapsuudesta tuttuja rutiineita, vaikka olisivat kasvaneet niiden ohi (aikuisten mielestä).
Toinen asia, 2h puhelinta on selvästi ihan liikaa. Vähennä 0,5 tuntiin tai jopa kokonaan pois. Ja sitten vain annat tuijotella seinää tai mitä tekeekään, älä ehdota mitään tekemisiä. Omalla lapsella puhelinriippuvuus oli tosi voimakasta jo aika nuorena, kun luurin otti pois meni pari päivää kiukutellessa ja sen jälkeen alkoi puuhailemaan itsekseen.
Itsekin ottaisin puhelimen pois kokonaan.
Ai ettei ap:n lapsella olisi enää yhteyttä kavereihin?
Vanhemmat niin itsekeskeisiä niin mitäpä miellyttämään. Kun pääsee teistä aikanaan eroon niin johan loistaa!
Kuvailit haasteita pyöräilemisessä, kädentaidoissa, uuden taidon kuten uimisen oppimisessa. Kannattaa tarkistaa vanhoista neuvolatiedoista, onko lapsesi kohdalla havaittu poikkeavuutta/viivettä liikuntataitojen oppimisessa jo ikävuosina 0-6. Ei tuo hänen osaamisensa/osaamattomuus kuulosta ihan tavalliselta. Onko jollain sukulaisella ollut kouluiässä vastaavia haasteita? Onko siis perinnöllistä?
Vierailija kirjoitti:
Puhelin, tietokone ja netti pois vaikka kuukaudeksi niin jospa alkaisi vähän nöyrtyä.
Miksi lapsi pitää nöyryyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Kun lapsi on tyytyväinen niin aikuisen on ihan pakko saada siihen muutos. Näin tehdään ongelmaisia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea letjua. Ap:lle vastaus: motivointi. Sinun pitää näyttää, että on hauskaa. Tartuta se hauskuus.
En ala velana kasvatusvinkkejä viskoa.
Tuosta uimataidosta vaan sen verran,
että meillä alakoulussa merkattiin kutosen
päätöstokariin 'uimataitoinen' sen jälkeen,
kun kukin oppilas oli suorittanut/läpäissyt
tietyn testin uimahallilla liksaopettajan
valvovan silmän alla. Tietty matka vaadittiin.
[Sain tuon statuksen, hyvä niin,
mutta ihan kaikki oppilaat eivät. Yleisönä
toimivat luokan oppilaat lehtereillä istuen.
Eläviä muistikuvia, muistan jopa uikkarini
testipäivältä].
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Kun lapsi on tyytyväinen niin aikuisen on ihan pakko saada siihen muutos. Näin tehdään ongelmaisia aikuisia.
Jos taustalla on esimerkiksi hahmotushäiriö, voidaan se vielä kuntouttaa lievemmäksi. Silloin tavallisen aikuisen elämä onnistuu mukavammin eikä elämä ole koko ajan selviytymistä ja vaikeaa.
Lapsi pelkää epäonnistumista. Hänen on helpompi jättää yrittämättä, vaikka tekeminen olisi hänestä kiinnostavaakin. Hän peittää pelkonsa haluttomuuteen.
Älkää painostako, antakaa hänelle mahdollisuus edetä omaan tahtiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
'Ap, kerroit, että ongelmia on alkanut ilmetä viimeisen parin vuoden aikana. Muistatko, onko tuolloin pari vuotta sitten, kun lapsesi kehitys on alkanut ottaa takapakkia, tapahtunut jotain sellaista, joka on saattanut pelästyttää, lannistaa tai jollain tasolla traumatisoida lastasi? Esimerkiksi kaveripiiristä poissulkemista, koulukiusaamista tai tapahtuiko eronne juuri silloin? Trauman ei tarvitse olla mitään suurta ja dramaattista mutta vähän herkempi lapsi voi sen seurauksena mennä henkisesti niin jumiin, että alkaa ikään kuin taantua. Hermosto on koko ajan ylivirittynyt ja selviytymistilassa eikä voimavaroja riitä uusiin kokemuksiin, uuden opetteluun eikä ylipäätään elämässä eteenpäin menemiseen. Käsittelemättömät traumat sekä lapsilla että aikuisilla voivat myös muistuttaa paljon oireiltaan autismia, ADHD:ta tai hahmotushäiriötä.'
__
Tälle annan
empatian osalta 6/5.👌
__
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pelkää epäonnistumista. Hänen on helpompi jättää yrittämättä, vaikka tekeminen olisi hänestä kiinnostavaakin. Hän peittää pelkonsa haluttomuuteen.
Älkää painostako, antakaa hänelle mahdollisuus edetä omaan tahtiinsa.
Ei kuulosta tältä. Lapsihan hylkää kokeilemisen jälkeen kaikki harrasteet eikä nauti kehittymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerroit, että ongelmia on alkanut ilmetä viimeisen parin vuoden aikana. Muistatko, onko tuolloin pari vuotta sitten, kun lapsesi kehitys on alkanut ottaa takapakkia, tapahtunut jotain sellaista, joka on saattanut pelästyttää, lannistaa tai jollain tasolla traumatisoida lastasi? Esimerkiksi kaveripiiristä poissulkemista, koulukiusaamista tai tapahtuiko eronne juuri silloin? Trauman ei tarvitse olla mitään suurta ja dramaattista mutta vähän herkempi lapsi voi sen seurauksena mennä henkisesti niin jumiin, että alkaa ikään kuin taantua. Hermosto on koko ajan ylivirittynyt ja selviytymistilassa eikä voimavaroja riitä uusiin kokemuksiin, uuden opetteluun eikä ylipäätään elämässä eteenpäin menemiseen. Käsittelemättömät traumat sekä lapsilla että aikuisilla voivat myös muistuttaa paljon oireiltaan autismia, ADHD:ta tai hahmotushäiriötä.
Ei ole tosiaan tapahtunut tuolloin yhtään mitään. Erosta on aikaa reilusti enemmän, koulukiusaamista ei ole ollut, eikä mitään muutakaan erikoista. Kavereiden kanssa on alkanut enemmän olla tämän parin vuoden aikana, eli se on kehitys positiiviseen suuntaan. Aiemmin oli kotona ja oli yhteydessä kavereihin vain puhelimen välityksellä, nyt menee heidän kanssaan uloskin. Mutta sitä haluttomuutta tehdä mitään on ollut toki jo pidempään kuin kaksi vuotta, nyt se vaan näkyy vielä paremmin kun ei enää ole niin äidin helmoissa kuin ennen ja harrastuksiinkin pitäisi mennä itsenäisesti. Eli kasvu on tuonut sitä esiin, alle 10-vuotiaanahan sitä onkin enemmän sellainen pikkulapsi. Mutta kun tosiaan nyt varmaan neljättä viidettä vuotta edelleen esimerkiksi keskustellaan siitä kurkkujen leikkaamisesta, alkaa paremmin huomaamaan että kehitys ja itsevarmuus on pysähtyneet kyllä ihan kunnolla. En vain keksi syytä, paitsi että varmaankin se on tosiaan jotain nepsy-liitännäistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea letjua. Ap:lle vastaus: motivointi. Sinun pitää näyttää, että on hauskaa. Tartuta se hauskuus.
Sitä on tässä tehty koko lapsen elämän ajan. Jos hänen nähdensä hassuttelee, hän katsoo pitkään ja joskus jopa ärsyyntyy. Hänen mielestään hassuttelu, tapahtui se sitten kotona tai julkisella paikalla, tuntuu olevan turhaa, noloa ja inhottavaa. Hän nauraa kyllä, jos kertoo omia juttujaan mitä hänelle on tapahtunut, mutta sellainen yleinen hassuttelu ei todellakaan ole hänen juttunsa, ei millään lailla. Sarkasmi menee kokonaan ohi, sitä meillä ei enää oikein hänen kuullen viljellä, koska hän ei sitä hoksaa lainkaan, vaan ottaa totena ja sitten ollaan hankalassa tilanteessa.
Minä kyllä häntä viedessäni mihin tahansa juttelen ihmisille, ihastelen juttuja, nauran, innostun jne. Hän vain ei lähde siihen lainkaan mukaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo terve ole. Kuulostaa masentuneelta ja ahdistuneelta. Ilman muuta lääkäriin ja tutkimuksiin.
Vaan kun ei ole masentunut ja ahdistunut. Ihan iloinen lapsi, ei vain kiinnostu mistään tekemisestä. Jos saa vain höpöttää noita tyhjänpäiväisyyksiä, kahlata siellä rantavedessä ja olla oppimatta mitään, on aivan tyytyväinen.
Ap
Kun lapsi on tyytyväinen niin aikuisen on ihan pakko saada siihen muutos. Näin tehdään ongelmaisia aikuisia.
Jos taustalla on esimerkiksi hahmotushäiriö, voidaan se vielä kuntouttaa lievemmäksi. Silloin tavallisen aikuisen elämä onnistuu mukavammin eikä elämä ole koko ajan selviytymistä ja vaikeaa.
No tämä se minunkin pointtini on. Jos en yritä "muutosta", mitä sitten tapahtuu? Kasvatan lapsen, joka ei osaa tehdä puuroa, koska ei hahmota desimittaa? Ei osaa kärrynpyörää, pääse kyykkyyn, pysy pystyssä luistimilla? Ei puhu ihmisille mitään, esimerkiksi kaupan kassalla? Muuttaa omilleen ja istuu sohvalla aamusta iltaan, koska ei tiedä mitä tekisi? Ei tiedä mitä opiskelisi, koska mikään ei kiinnosta eikä halua kokeilla mitään? Sen vuoksi ei myöskään pääse töihin, koska ei töihin päästä edes sillä tutkinnolla? Ei löydä puolisoa, koska jos joku ehdottaa treffejä, ei halua lähteä ravintolaan, elokuviin, konserttiin eikä teatteriin?
Ap
Lapsihan vaikuttaa vaan olevan umpityhmä. Usein ilmeisin selitys on oikea.
Hän voi olla älyllisesti lievästi kehitysvammainen. Tämä kannattaa tutkia.
Sano onko lapsessa mitään positiivista? Sun asenne on hyvin negatiivinen. 12v on kuitenkin vielä lapsi, ja ei tarvitse vielä kaikkea osata. Kaikki eivät ole liikunnallisesti lahjakkaita ja ei se pakottamalla miksikään muutu. On olemassa paljon aikuisia jotka eivät osaa pyöräillä tai uida.
Vai onko ongelmia ollut aina ja nyt pulmat alkavat kunnolla erottua?