Vinkkejä sen hyväksymiseen ettei pitkäaikainen kumppani halua naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Onko avioliitto mielestäsi sellainen vapaaehtoinen juttu, vai onko se enemmänkin sellainen juttu johon on pakko osallistua?

-M

Miehellä on vapaa tahtoa sanoa ap:lle, että ei halua naimisiin. Ap:lla on siinä tapauksessa myös vapaa tahtoa sanoa, että suhde päättyy tähän, koska hän haluaa kumppanin, jionka kanssa mennä naimisiin.

Näinhän tämä aikuisten maailmassa menee. Suhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Pitää löytää sellainen ihminen, jonka päämäärät ja toiveet suhteessa ovat samoja kuin itsellä. 

Hyvä, että mietit ja harkitset huolellisesti mitä tehdä tuossa tilanteessa. Pidä varasi, ettet lopulta vuosien kuluessa huomaa katkeroituneesi, jos nyt päätät vain antaa asian olla. Toisaalta, jos painostat avioliittoon, saatat katua sitäkin myöhemmin. Haluatteko lopulta kaikenkaikkiaan elämältä riittävän samankaltaisia asioita, että liitto olisi kestävä? Joskus pitää tehdä kompromisseja, mutta vältä sellaisia, jotka johtaisivat kummankaan osapuolen  katkeroitumiseen myöhemmin.

Usein syynä avioitumishaluttomuuteen on erilaiset elämänsuunnitelmat, tavoitteet ja toiveet, joihin liittyy usein myös taloudellista "epätasapainoa". Aviopuolisothan ovat lain mukaan elatusvelvollisia toisiaan kohtaan. 

Tyypillinen tilanne on sellainen, että toisella on hyvä perusduuni ja ammatti ja säännölliset tulot ja Ok työllisyysnäkymät ja toinen on sitten vaikka apurahataiteilija tai tutkija, eli käytännössä enimmäkseen työtön ja elää tukien varassa. Elatusvelvollisuus avioliitossa ei ole mikään pikkujuttu. Se voi tulla eteen esimerkiksi vakavan sairastumisen myötä. Sitten on klassinen syy, että toinen haluaa Lapsia ja toinen ei. Joku voi kokea, että ei vaan halua tunnustaa sitoutumistaan muiden edessä. Oli syy mikä tahansa, se olisi tärkeä keskustella auki ja sitten pitää molempien tehdä valinta, jonka kanssa pystyy parhaiten jatkossa elämään. Ole rehellinen myös itsellesi siitä, mitä elämältä haluat. Katkeruus voi tehdä yhteisestä elämästä hyvin raskasta vaikka kaikki olisi ulkoisesti hyvin. Harva pystyy lukitsemaan syvimpiä toiveitaan ja unelmiaan kaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vastenmielisen konservatiivista porukkaa hokemassa, ettei miehet välitä jos ei kosi (yksi sanoi täällä, että jopa vuoden sisään pitäisi kosia.) Koti, uskonto & isänmaa -höttöä. On myös meitä naisia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa olla naimisissa tällaisten ihmisten ja konservatiivisen perinteen mieliksi. Tiedän monia rakkaudellista suhteita, joissa ei haluta mennä naimisiin, ei myöskään naiset. Sehän on rebeliäkin ja jos on nuorena vaikka rokkari/punk/hippi-henkinen, niin ei tosiaankaan kiinnosta muiden mielipiteet. 😄

Koti, uskonto ja isänmaa ovat arvoina kunnioitettavia. Pitää kunnioittaa muitakin mielipiteitä ja arvoja kuin omiaan. Sitä kutsutaan suvaitsevaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies kyllä kosii naista jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Miksi ei kosisi? Miehet tietävät kuinka vaikeaa on saada se unelmien nainen parisuhteeseen. Totta kai sellaisen saadessaan he tekevät kaikkensa sitouttaakseen tämän naisen itseensä tiukemmin. 

 

Jos mies ei halua useamman vuodenkaan jälkeen avioitua niin siihen on selvä syy ja se syy on että et ole hänen mielestään se "loppuelämän nainen".

Onpa kliseisesti ja vanhanaikaisesti ajateltu. Jos mieheni ei olisi minua kosinut, ei se olisi silti horjuttanut uskoani hänen sitoutumiseensa suhdettamme kohtaan. Naimisiin menemme käytännön syistä maistraatissa. Elämme 2020-luvulla ja olisi jo jokaisen muumionkin aika hyväksyä, että parisuhteiden muotoja on niin monta kuin on ihmisiä, eikä viralliset paperit kerro mitään suhteen kestävyydestä. Ap:n kohdalla isompi ongelma on, että hänen toiveensa ei kohtaa kumppanin toiveiden kanssa.

Onhan se surullista jatkuvassa haureudessa elää.

Vierailija kirjoitti:

Jatka painostamista niin mies nostaa kytkintä.

Se ratkaisis asian helposti. Jos mies on tosissaan sinun kanssasi, hän haluaa sinut vaimokseen loppuiäksi. Nyt hänellä on portti avoinna hänen kannaltaan paremmille vaihtoehdoille, jonka kanssa taatusti menee välittömästi naimisiin. Älä suostu olemaan hyvåksikäytettävänä. Osoitoita, että olet tosissasi ja mikäli mies ei edelleenkään naimisiin halua, hän ei halua sinun kansasi koskaan. Saat aina epäillä, onko hänellä kenties jo tiedossa joku toinen, joka epäröi aloittaa suhdetta. Niin ja tässä puhuu kokemus.

Päästettyäsi hänet vapaaksi, ett tule katumaan. Päinvastoin todennäköisesti itse löydåt uuden ja paremman ennen kuin hän. Silmät auki ja sydämessä tila hyvälle miehelle. Siinä sinun hyvä tulevaisuus. Tässäkin kokemus puhuu. Entinen jäi jahkailemaan ja rääkkääminen suhteessa alkanutta uutta naista,joka jopa erosi miehestään ja joutui kolmen lapsen yksin huoltajaksi, kun ei uusi edes ottanut asumaan saman katon alle.

Uuden naisen mies löysi parissa kuukaudessa kovin rakastamansa naisen, meni naimisiin ja tekivät kolme lasta. Heh hee aivan oikein huonompaakin huonommalle äidille selvitä yksin kolmen lapsen kanssa ilman minkään miehen apua!! En voi olla olematta vahingoniloinen.

Minä myös löysin pikavauhtia ihanan mieheni, joka alun tutustumisen jälkeen kosi aivan tosissaan. Mikäs meidän petettyjen on olla ollessa onnesta sokeana naimisissa jo parikyt vuotta ja loppuelämän.

Avioliiton kannattajat vetävät usein tuon leskeneläkkeen syyksi, minkä takia avioon kannattaa mennä. No, ei se leskeneläke niin vain tule. Siinä on monia ehtoja kuka sitä saa ja kuka ei. On oltava tietyn ikäinen naimisiin mennessään ja puolisoista aikoinaan enemmän tienannut ei saa leskeneläkettä.

Joku kirjoitti, ettei avopuoliso saa puolisonsa sairaustietoja eikä pääse esim. puolisoaan katsomaan teho-osastolle, kun ei ole "lähiomainen". Höpö,höpö! Kyllä pääsee. On avomiehen kanssa sairastettu kumpikin, ja aina on tiedot saatu, mitä on haluttu. Lääkäri jopa pyysi miestäni mukaan keskusteluun, kun syöpäleikkastani suunniteltiin. Ei kyselty vihkitodistuksia. Jo pienen flunssan takia lääkäriin joutuessa täytyy täyttää esitietolomake, jossa kysytään lähiomaista. Siihen saa sitten merkitä, kenet haluaa. Ei ole pakko olla henkilön kanssa naimisissa. 

Onko sitten naisilla haave saada olla yksi päivä prinsessana hienoine hääjuhlineen, ja miehiä ei moinen näytelmä kiinnosta. Mutta jos joku haluaa sen prinsessapäivän, niin saakoon sen. Ei siihen tarvitse mitään lakipykäliä ja järkisyitä sotkea. Siitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatka painostamista niin mies nostaa kytkintä.

Se ratkaisis asian helposti. Jos mies on tosissaan sinun kanssasi, hän haluaa sinut vaimokseen loppuiäksi. Nyt hänellä on portti avoinna hänen kannaltaan paremmille vaihtoehdoille, jonka kanssa taatusti menee välittömästi naimisiin.

Entä miehet, jotka haluavat vaimosta käytännössä vain kotiorjan ja lasten kasvattajan, onko se tosirakkautta? Ja siinä sivussa pitävät niitä naisia, joita oikeasti himoitsevat. Sinisilmäisiä porukkaa täällä, jotka romantisoivat miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pakotat miehesi tekemään jotain mitä ei halua.

Jos luet otsikon, miten saat tekstini käännettyä siten että olen pakottamassa? Ennemminkin etsin keinoja ja työkaluja olla itse ajattelematta asiaa ja käsitellä pettymystä. Tiedän ettemme ole menossa naimisiin enkä ole ottanut asiaa esiin pariin vuoteen. Ap

Olet siis jo monta vuotta etsinyt keinoja hyväksyä, ettei avioliittoa tule. Kannattaako sinun miltään osin siis enää tuhrata asian käsittelyn tiimoilta? 

Minusta on törkeää, että jotkut neuvovat aloittajaa ottamaan hatkat pitkästä parisuhteesta, jossa aloituksen perusteella ei näytä olevan ongelmia vaan pikemminkin ilmeisesti onnea kerran ap haluaisi naimisiin. Kaikille tuo avioliitto instituutiona ei ole merkityksellinen vaan pikemminkin yhdentekevä tai jopa luotaantyöntävä (esim. jos on ateisti ja yhdistää sen uskonnollisiin perinteisiin tai kuuluu kirkkoon vaikka ei usko Jumalaa eli tapakristitty jne. Eikä maallinenkaan versio merkkaa). Ainoa mitä ap voisi tehdä on keskustella vielä miehen kanssa syistä, jos se häntä vaivaa. Onko taustalla vanhempien avioeroa vai yksinkertaisesti vanhemmat eivät ole naimisissa eikä ole tullut mallia kotoa, että olisi jokin must juttu mennä naimisiin. Onko miehellä arvoja, joissa avioliitto instituutiona näyttäytyy vanhahtavalta tms. Keskustele, jos vaivaa.

Nämä ovat niitä tilanteita, joissa naimisiin haluton osapuoli ei koe suhteessa olevan mitään ongelmia tai syitä eroon, mutta ajatus yhteisestä loppuelämästä ei myöskään herätä innostusta. Suhde on tarpeeksi tyydyttävä ja ns. kädenlämpöinen. Sitten vastaan tuleekin se tosi rakkaus, jonka kanssa ollaan valmiita naimisiin vaikka heti, koska toisessa on sitä jotakin. Tämä ei välttämättä ole tarkoituksellista tai tahallista toisen roikottamista, vaan ihminen voi olla tietämätön siitä miltä sitoutumishalun herättävä rakastuminen tuntuu, ennen kuin se sitten osuu kohdalle.

Itse asiassa kypsällä iällä voi myös löytää parisuhteita, ihan avioliittoon asti. Monesti elämänkokemus ja ikä ovat saaneet aikaan sen että ihminen osaa toimia erilaisissa tilanteissa paremmin ja tietää mitä haluaa. 

Kuulostaa siltä, että sinulle asia on tärkeä. Sinulla on vain tämä yksi elämä, ja käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin. Mitäpä jos tavoittelisit omaa onneasi? Kosi miestä ja katso mitä tapahtuu. Jos saat pakit, niin lähdet tavoittelemaan parempaa. 

Parisuhteessa ei kannata olla sen takia että arki sujuu. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä tilanteita, joissa naimisiin haluton osapuoli ei koe suhteessa olevan mitään ongelmia tai syitä eroon, mutta ajatus yhteisestä loppuelämästä ei myöskään herätä innostusta. Suhde on tarpeeksi tyydyttävä ja ns. kädenlämpöinen. Sitten vastaan tuleekin se tosi rakkaus, jonka kanssa ollaan valmiita naimisiin vaikka heti, koska toisessa on sitä jotakin. Tämä ei välttämättä ole tarkoituksellista tai tahallista toisen roikottamista, vaan ihminen voi olla tietämätön siitä miltä sitoutumishalun herättävä rakastuminen tuntuu, ennen kuin se sitten osuu kohdalle.

Mutta kun kaikki ihmiset ei halua naimisiin esim. arvojensa puolesta. Itse vierastan avioliittoa instituutiona sen uskonnollisen taustan takia. Maistraattivihkiminen luotiin paljon myöhemmin vaihtoehdoksi, vasta 2010 lähtien. Sitä ennen käräjäoikeuden tehtävä. Eli uskonto on ollut keskeinen avioliittoperinteiden syntymisessä eikä puhuttele monia. T. AteistiN

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakkomielle monilla on siihen naimisiin menoon?

Avoliitot ovat koko ajan yleistyneet ja avioliitot vähentyneet. 

En itse näe yhtään hyvää syytä, miksi meidän olisi pitänyt olla naimisissa.

Asiansa voi järjestää järkevästi ja turvaten tulevan myös ilman avioliittoakin. 

40 vuotta yhdessä, viisi lasta ja lapsenlapsia

Ei pidä paikkaansa. Kaikki homosrksuaalitkin haluavat kirkollisen vihkimyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä tilanteita, joissa naimisiin haluton osapuoli ei koe suhteessa olevan mitään ongelmia tai syitä eroon, mutta ajatus yhteisestä loppuelämästä ei myöskään herätä innostusta. Suhde on tarpeeksi tyydyttävä ja ns. kädenlämpöinen. Sitten vastaan tuleekin se tosi rakkaus, jonka kanssa ollaan valmiita naimisiin vaikka heti, koska toisessa on sitä jotakin. Tämä ei välttämättä ole tarkoituksellista tai tahallista toisen roikottamista, vaan ihminen voi olla tietämätön siitä miltä sitoutumishalun herättävä rakastuminen tuntuu, ennen kuin se sitten osuu kohdalle.

Mutta kun kaikki ihmiset ei halua naimisiin esim. arvojensa puolesta. Itse vierastan avioliittoa instituutiona sen uskonnollisen taustan takia. Maistraattivihkiminen luotiin paljon myöhemmin vaihtoehdoksi, vasta 2010 lähtien. Sitä ennen käräjäoikeuden tehtävä. Eli uskonto on ollut keskeinen avioliittope

Eivät tietenkään halua ja se on ihan ok, nyt vaan ei ole kyse siitä. Aloittajan ongelma on tosiaan se, että mies on kommunikointikyvytön ja tämän takia roikottaa aloittajaa. Aloittaja on tehnyt selväksi haluavansa naimisiin, mutta mies vain vältellyt vastaamasta asiaan. Jos aloittajan miehelle olisi selvää, ettei hän halua naimisiin (arvojensa, tai ihan minkä tahansa syyn takia) hän olisi sen kertonut suoraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa ei ole mikään pakko lyödä talouksia yhteen.

 Turhaa paperityötä vaatii kaikkien avioliiton vaikutusten kumoaminen erillisillä sopimuksilla ja ihan jokaista asiaa ei voine edes sopimuksilla ohittaa (lesken asumisoikeus jne.).

 

No tuskin tuo "koko talouksien yhteen lyömisestä" puhunut tarkoitti lesken asumisoikeutta. Aviossa on ihan sallittua pitää omat rahat. Elatusvelvollisuus on, mutta se on sama avoliitossakin.

Annas sitaatti ihmeessä avoliiton elatusvelvollisuuden lainkohdasta?

Toki kuka vaan puolisoa rakastava on faktisesti elatushaluinen. 

 <

Saman verran kuin aviopuolisoakin.

Kerro kumppanillesi, miksi haluaisit naimisiin. Perustele hänelle näkemyksesi. Voihan olla, ettei hän oikein tiedäkään, että miksi asia on sinulle niin tärkeä.

Minusta siinä ei ole mitään moittimista jos haluaa naimisiin, vaikka moni täällä tuntuu väheksyvän sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se pidä toista jalkaa oven välissä. Moni luulee löytävänsä vielä joskus parempaa ja tyytyvät johonkuhun sen ajaksi. 

Ja avioliittoko tämän estäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat avioliiton vastustajat ovat niin liberaaleja että toivottavat tänne tervetulleeksi uskonnon joka varmistaa ettei tulevaisuuden Suomessa ole parisuhteita kuin avioliitossa ja ainoastaan naisen ja miehen välillä. Aviottomasta raskaudesta saa ktuomion.

Miksi ja kenen pitäisi paneskella avion ulkopuolella? Ei ainakaan minun, t nainen.

Minun pitää, ja olen paneskellutkin jo vuosia. T. Nainen myös 

Kuka muu tuntee niitä ihmisiä, jotka ovat pitkän parisuhteen aikana kieltäytyneet avioliitosta, mutta myöhemmin avioituneet nopeastikin uuden kumppanin kanssa? Minä tunnen. Useita miehiä, jokusen naisenkin.