Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä sen hyväksymiseen ettei pitkäaikainen kumppani halua naimisiin?
05.08.2025 |
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä jo melkein kymmenen vuotta. Meillä ei ole kummallakaan lapsia mutta asumme yhdessä. Yhteistä omaisuutta ei ole, mutta ostamme ehkä joskus yhteisen asunnon mikäli tämänhetkisestä vuokra-asunnosta tulee luopua.
Miesystäväni ei halua mennä naimisiin. Hän ei ole erityisemmin perustellut asiaa, mutta asiasta mainitseminen saa hänet kohauttamaan olkia ja vaihtamaan puheenaihetta. Ehdotin joskus simppeliä maistraattivihkimistä ja avioehtoa, mutta mies ei silti muuta kuin mutissut jotain. Meillä on hyvä suhde ja elämme hyvää arkea, mutta minua korpeaa hieman se ettei mies halua naimisiin. Olen päättänyt että minun tulee jotenkin olla ajattelematta koko asiaa sillä eroaminen tämän takia tuntuisi turhalta. Eikä tässä iässä tulisi varmasti löydettyä yhtä sopivaa miestä jonka kanssa arki toimisi ja joka haluaisi naimisiinkin. Silti muiden häihin osallistuminen tekee minut surulliseksi vaikka yritänkin keskittyä hyviin asioihin.
Kommentit (254)
Olisi todella hyvä jos mies pystyisi puhumaan asiasta ja kertomaan, miksei halua naimisiin. Mutta joka tapauksessa avioliittoa kannattaa ajatella käytännön asiana, joka vaikuttaa paljon taloudellisiin juttuihin ja muuhun sellaiseen. Siitä voi olla hyötyä, mutta voi olla myös haittaa. Ei ole järkevää tehdä naimisiin menosta isoa juttua vain siksi, että se jotenkin epämääräisesti tuntuu romanttisemmalta kuin seurustelu, tai että olisi mukava saada suuret kirkkohäät tai jotain muuta vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä sitten, kun teillä jossain kohtaa yhteistä omaisuutta, muttei vielä lapsia, että arvaapa kuka mut perii. Sun appivanhemmat😆 Voi järkätä häät aika nopsaan.
Perimisasiat järjestyy testamentilla ja ihmettelen jos ei esim. yhteistä kotia hankittaessa ole asiaa jo hoidettu.
Toki ne hoituu testamentilla, mutta avopuoliso kuuluu toiseen veroluokkaan (aviopuoliso kuuluu ensimmäiseen) eli verot on kovemmat. Tasinkokaan ei ole mahdollista. Riippuu sitten tilanteesta, että kuinka paljon tulee takkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle monilla on siihen naimisiin menoon?
Avoliitot ovat koko ajan yleistyneet ja avioliitot vähentyneet.
En itse näe yhtään hyvää syytä, miksi meidän olisi pitänyt olla naimisissa.
Asiansa voi järjestää järkevästi ja turvaten tulevan myös ilman avioliittoakin.
40 vuotta yhdessä, viisi lasta ja lapsenlapsia
Sitoutumisen osoittaminen. Avioliitto ei ole vain hyödytön seikka papereissa.
Varmaan myös se laillinen suoja ja turva, jos jotain sattuu. Avioliitossa molemmat ovat lasten huoltajia, ja lapsia ei tarvitse tunnustaa. Aviopuolisoja ei voi vaaita todistamaan toisiaan vastaan oikeudessa.
Avopuolisot eivät peri toisiaan, avoleski ei saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin esim jos miehen sukulaiset päättävät heittää hänet ulos sieltä ja myydä talon ja kamat.
Ihan kiva jos olet siihen
Mitä oikeastaan tarkoitat sitoutumisella?
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto, 3 lasta ja yhteinen auto. Avioliitto on vain byrokratiaa ja uusia sormuksia.
Onnellisia ollaan näin. Kihlasormukset on mutta naimisiinmeno jäänyt eikä kummallakaan suurta hinkua tai tarvetta viedä asiaa ainakaan vielä eteenpäin.
No silloin se kihlasormuskin on vain valhe. Sillä kihlaus on avioliittolupaus. Ei mikään leikkisormus.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ihmisistä haluaa tuntea olevansa haluttu ja erityinen. Siitä syystä halutaan kosia ja mennä naimisiin.
Minusta on jotenkin laimeaa ja tunneköyhää sanoa, että naimisiin meno on turhaa, ei sillä paperilla mitään tee.
Eikö seurustelusuhteessa sitten tunne olevansa haluttu ja erityinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet mieheni kanssa avoliitossa nyt 26 vuotta. Kumpikaan meistä ei halua naimisiin. Meillä on yhteinen lapsi. Enemmän olemme sidoksissa toisiimme asuntolainan myötä kuin avioliiton myötä.
Toki olemme tehneet testamentit, jolla varmistamme puolisolle turvan, kun toinen meistä kuolee ensin.
Ja sitten kun "puoliso" kuolee, voi käydä ilmi että testamentti on muutettu ja perinnön saakin joku muu kuin se oma elämänkumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ihmisistä haluaa tuntea olevansa haluttu ja erityinen. Siitä syystä halutaan kosia ja mennä naimisiin.
Minusta on jotenkin laimeaa ja tunneköyhää sanoa, että naimisiin meno on turhaa, ei sillä paperilla mitään tee.
Eikö seurustelusuhteessa sitten tunne olevansa haluttu ja erityinen?
Ei välttämättä jos se ei vähitellen kulje kohti suurempaa ja selvempää sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa ettei mies kerro mitään syytä. Miksi kukaan haluaisi olla kumppanin kanssa jonka kanssa ei voi keskustella asioista.
Koska tietää ettei mikään perustelu riitä naiselle vaan pahentaa tilannetta, parempi siis olla sanomatta mitään.
Ei sekään tilannetta pelasta. Vain typerys luulee että asia katoaa jos siitä vain vaikenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kypsällä iällä voi myös löytää parisuhteita, ihan avioliittoon asti. Monesti elämänkokemus ja ikä ovat saaneet aikaan sen että ihminen osaa toimia erilaisissa tilanteissa paremmin ja tietää mitä haluaa
Kypsällä iällä avioituminen lähinnä sotkee perimisasioita, jos jommalla kummalla tai molemmilla on lapsia.
Me emme ainakaan avioidu koska avoparina perinnöt menevät automaattisesti juuri kuten haluamme (kumpaisenkin omaisuus hänen omille lapsilleen).
Tuo nyt on äärimmäisen helppo hoitaa avioehdolla. Ei siis mikään syy olla menemättä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas on toisinpäin. Mies haluaisi naimisiin, minä en. Mies on aiemmin ollut naimisissa, joten minusta on outoa että haluaa mennä uudestaan. Kun se ei mitään takaa.
Minä en ole naimisissa ollut, koska mielestäni se on lähinnä taloudellinen sopumus. Naimisiinmeno ei hyödyttäisi kumpaakaan, koska minulla ei rahaa ole ja miehen varallisuus suojattaisiin avioehdolla. Rakkauden kanssa avioliitolla ei ole mielestäni mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on lapsia entisistä liitoista, ja perintökysymysten vuoksi haluaisin ehdottomasti avioehdon sekä eron että kuoleman varalle siten, ettei puolisot saa mitään, vaan omat lapset saa kaiken. Edes hallintaoikeutta asuntoon en haluaisi, minkä saa ilmeisesti kierrettyä laittamalla lapsillekin omistusosuus asunnosta. Eli toisen kuoltua lapset pitäisi ostaa ulos itse perintöosuuksineen tai asunto myydään ulkopuoliselle, jolloin lapsetkin saa perintörahansa asunnosta.
Haluaisin naimisiin puhtaasti romanttisista syistä. Että voisin puhua miehestäni ja olisin vaimo hänelle. Että olisimme virallisesti yhdessä ja kumpikin ilmaisisi avioliitolla halua sitoutua.
Mies ei vain halua. On ollut kerran naimisissa ja kun se ei päättynyt hyvin, ei enää halua. Ihan kuin olisi jotenkin noloa hänelle mennä uudestaan naimisiin. Noh, ei kai sitten.
Minä juuri kirjoitin etten halua naimisiin. Kommentistani jäi puuttumaan juurikin lapset. Minä olen miesystäväsi kanssa täysin samaa mieltä tuosta, että miksi mennä naimisiin, kun siitä seuraisi karmea paperiralli. Kaiken sen voi välttää menemättä naimisiin ja tekemällä testamentit, jos toista haluaa muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen selvitellyt asioita: kannattaa mennä naimisiin, kun puoliso kuolee, avioliitosta on iso etu leskelle. Saa leskeneläkettä paremmin ja pitempään (riippuu mm. lasten iästä), saa jotain veroetua esim. henkivakuutuksen korvauksesta tosi paljon. Ja varmaan muutakin etua on.
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 25 v. Me aiomme mennä naimisiin jo näiden taloudellisten etujen takia. Leskellä on helpompaa sitten. Ja olen alkanut miettiä myös avioliiton emotionaalista puolta. On aika hienoa, jos haluaa sitoutua myös tällä tapaa puolisoonsa ja vaikkapa juhlistaa rakkauttaan ystävien ja suvun kanssa. Toisaalta ymmärrän kyllä sen instituution vanhanaikaisuuden. Mutta edut näyttävät sen verran suurilta, että kannattanee mennä naimisiin.
Leskeneläkettä on tiukennettu. Sitä ei saa kuin tietyin ehdoin eikä yli 65-vuotiaalle makseta sitä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen selvitellyt asioita: kannattaa mennä naimisiin, kun puoliso kuolee, avioliitosta on iso etu leskelle. Saa leskeneläkettä paremmin ja pitempään (riippuu mm. lasten iästä), saa jotain veroetua esim. henkivakuutuksen korvauksesta tosi paljon. Ja varmaan muutakin etua on.
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 25 v. Me aiomme mennä naimisiin jo näiden taloudellisten etujen takia. Leskellä on helpompaa sitten. Ja olen alkanut miettiä myös avioliiton emotionaalista puolta. On aika hienoa, jos haluaa sitoutua myös tällä tapaa puolisoonsa ja vaikkapa juhlistaa rakkauttaan ystävien ja suvun kanssa. Toisaalta ymmärrän kyllä sen instituution vanhanaikaisuuden. Mutta edut näyttävät sen verran suurilta, että kannattanee mennä naimisiin.
Leskeneläkettä on tiukennettu. Sitä ei saa kuin tietyin ehdoin eikä yli 65-vuotiaalle makseta sitä ollenkaan.
Miehille lesken eläkettä saisi alkaa maksaa jo 40 v alkaen vaikkei olisi leski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen selvitellyt asioita: kannattaa mennä naimisiin, kun puoliso kuolee, avioliitosta on iso etu leskelle. Saa leskeneläkettä paremmin ja pitempään (riippuu mm. lasten iästä), saa jotain veroetua esim. henkivakuutuksen korvauksesta tosi paljon. Ja varmaan muutakin etua on.
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 25 v. Me aiomme mennä naimisiin jo näiden taloudellisten etujen takia. Leskellä on helpompaa sitten. Ja olen alkanut miettiä myös avioliiton emotionaalista puolta. On aika hienoa, jos haluaa sitoutua myös tällä tapaa puolisoonsa ja vaikkapa juhlistaa rakkauttaan ystävien ja suvun kanssa. Toisaalta ymmärrän kyllä sen instituution vanhanaikaisuuden. Mutta edut näyttävät sen verran suurilta, että kannattanee mennä naimisiin.
Leskeneläkettä on tiukennettu. Sitä ei saa kuin tietyin ehdoin eikä yl
Hahaha reiska jooo!! Kjeehh rröhh kun ne emännät aina tuhlaa kaikki äijän rahat kaikemmaailman turhuuksiin! Meikkejä ja turkiksia kaapit täynnä ja lissää pittää saaha, isäntä painaa niska vääränä duunia ja akka vaan shoppailee!! Kjeehh!!
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia. Ihan kuin miehen mielipide olisi arvokkaampi tai tärkeämpi kuin ap:n mielipide. No ei ole.
Kysymys kuuluukin, miksi mies ei halua naimisiin? Jos hän sanoo, ettei paperipala mitään muuta, niin miksi sitten ei menisi naimisiin, jos se ei mitään muuta?
Se kun on niiiiin moneen kertaan nähty, että ihminen, joka tuon vastauksen antaa - niin kokeekin toisin jonkun toisen kanssa. Minä olen se jälkimmäinen nainen. Mieheni ei koskaan hakunnut eksänsä kanssa naimisiin, mutta minun kanssani halusi. Sehän sopi minulle. Miksi ei?
Mut on vihitty kahdesti miesten kanssa, jotka edellisille kumppaneilleen olivat ei se mitään muuta -miehiä. Miehet mun ikäluokassani ovat aika konservatiivisia, ja kun edes se oikeasti luultu tulee kohdalle, kyllä avioituvat ihan omasta halustaan.
Tällaiset miehet ovat niitä, joilta on turha toivoa kosintaa, jos lapset on jo tehty ja kaivattu vaimon hoiva annetaan jo avoliitossa. Kun ei se paperi sitten enää mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia. Ihan kuin miehen mielipide olisi arvokkaampi tai tärkeämpi kuin ap:n mielipide. No ei ole.
Kysymys kuuluukin, miksi mies ei halua naimisiin? Jos hän sanoo, ettei paperipala mitään muuta, niin miksi sitten ei menisi naimisiin, jos se ei mitään muuta?
Se kun on niiiiin moneen kertaan nähty, että ihminen, joka tuon vastauksen antaa - niin kokeekin toisin jonkun toisen kanssa. Minä olen se jälkimmäinen nainen. Mieheni ei koskaan hakunnut eksänsä kanssa naimisiin, mutta minun kanssani halusi. Sehän sopi minulle. Miksi ei?
Mut on vihitty kahdesti miesten kanssa, jotka edellisille kumppaneilleen olivat ei se mitään muuta -miehiä. Miehet mun ikäluokassani ovat aika konservatiivisia, ja kun edes se oikeasti luultu tulee kohdalle, kyllä avioituvat ihan omasta halustaan.
Tällaiset miehet ovat niitä, joilt
Vaimon hoiva. :D Apua.
Mä olen ollut mieheni kanssa kymmenisen vuotta. Hän ei ole halunnut naimisiin. Itse suhteen alussa olisin sitä halunnut, mutta en puhunut hänelle, koska tiesin hänen kantansa.
Nyt en halua enää itsekään.
Minä olen meistä varakkaampi ja jos nyt kuolisin ennen häntä, hän ei saa penniäkään. Se on sitten voi voi.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Mä olen ollut mieheni kanssa kymmenisen vuotta. Hän ei ole halunnut naimisiin. Itse suhteen alussa olisin sitä halunnut, mutta en puhunut hänelle, koska tiesin hänen kantansa.
Nyt en halua enää itsekään.
Minä olen meistä varakkaampi ja jos nyt kuolisin ennen häntä, hän ei saa penniäkään. Se on sitten voi voi.
Kuulostaa rakkaudentäyteiseltä ihmissuhteelta. Onnea jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle monilla on siihen naimisiin menoon?
Avoliitot ovat koko ajan yleistyneet ja avioliitot vähentyneet.
En itse näe yhtään hyvää syytä, miksi meidän olisi pitänyt olla naimisissa.
Asiansa voi järjestää järkevästi ja turvaten tulevan myös ilman avioliittoakin.
40 vuotta yhdessä, viisi lasta ja lapsenlapsia
Sitoutumisen osoittaminen. Avioliitto ei ole vain hyödytön seikka papereissa.
Varmaan myös se laillinen suoja ja turva, jos jotain sattuu. Avioliitossa molemmat ovat lasten huoltajia, ja lapsia ei tarvitse tunnustaa. Aviopuolisoja ei voi vaaita todistamaan toisiaan vastaan oikeudessa.
Avopuolisot eivät peri toisiaan, avoleski ei saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin esim jos miehen sukulaiset päättävät heittää hänet ulos sieltä ja myydä talon ja kamat.
Ihan kiva jos olet siihen
Tuota tuota... Aviopuolisokaan ei peri, jos menehtyneellä on lapsia. Ellei sitten ole tehty testamenttia aviopuolison hyväksi - tämän toki voi tehdä avopuolisotkin, mutta lakiosa menee lapsille eli rintaperillisille joka tapauksessa.
Ja kyllä, koti voidaan laittaa myyntiin, mutta toki eloonjäänyt avopuoliso saa omistamansa osuuden mukaan osan myyntihinnasta. Vai onko oletus, että nainen ei omista mitään? Jos, niin miksi näin?
En tiedä monelleko on merkityksellistä se, että aviopuolisoa vastaan ei tarvitse todistaa oikeudessa. Toki jos harrastaa itse rikollista elämää, niin sitten siitä voi olla hyötyä. itse todistan mielelläni myös läheisiäni vastaan, jos minulla jotain tietoa asiasta on, ja tilanne niin vaatii - oma moraalini ei sallisi mitään muuta.
Avioliitossa voi muuten väkisin joutua isäksi lapselle, jonka on siittänyt joku toinen. Tästä on julkisuudessakin ollut esimerkki, miten kohtuuton tilanne voi olla. Tämä tosin koskettanee harvaa. Itse vaatisin isyystestin joka tapauksessa, oli avioliittoa tai ei.
Eli kaikella on puolensa ja puolensa. Jokainen toivottavasti arvioi oman tilanteensa pohjalta ratkaisut (mitä lainopillista merkitystä niillä on), eikä vain sen mukaan, että olisi kiva olla nätti häämekko ja timanttisormus tai että puolison sukunimi kuulostaa kivemmalta.
Itse olen kerran ollut avioliitossa, toista kertaa en tule menemään naimisiin, sillä omassa tilanteessani ns. edut eivät hyödytä minua. Mutta nykyistä kumppaniani rakastan enemmän kuin ketään aikaisempaa, ja olen sitoutuneempi kuin koskaan.
Jos itse haluaa naimisiin, ei pidä suostua pitkään suhteeseen ilman avioliittoa. Täten en voi antaa sulle vinkkejä tilanteen hyväksymiseen.