Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä sen hyväksymiseen ettei pitkäaikainen kumppani halua naimisiin?
05.08.2025 |
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä jo melkein kymmenen vuotta. Meillä ei ole kummallakaan lapsia mutta asumme yhdessä. Yhteistä omaisuutta ei ole, mutta ostamme ehkä joskus yhteisen asunnon mikäli tämänhetkisestä vuokra-asunnosta tulee luopua.
Miesystäväni ei halua mennä naimisiin. Hän ei ole erityisemmin perustellut asiaa, mutta asiasta mainitseminen saa hänet kohauttamaan olkia ja vaihtamaan puheenaihetta. Ehdotin joskus simppeliä maistraattivihkimistä ja avioehtoa, mutta mies ei silti muuta kuin mutissut jotain. Meillä on hyvä suhde ja elämme hyvää arkea, mutta minua korpeaa hieman se ettei mies halua naimisiin. Olen päättänyt että minun tulee jotenkin olla ajattelematta koko asiaa sillä eroaminen tämän takia tuntuisi turhalta. Eikä tässä iässä tulisi varmasti löydettyä yhtä sopivaa miestä jonka kanssa arki toimisi ja joka haluaisi naimisiinkin. Silti muiden häihin osallistuminen tekee minut surulliseksi vaikka yritänkin keskittyä hyviin asioihin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna aviollisia etuja sängyssä vasta kun olette vihityt.
Näin. Haarat kiinni kunnes olette avioliitossa.
"naiset eivät kiristä seksillä ja käytä sitä aseena..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle monilla on siihen naimisiin menoon?
Avoliitot ovat koko ajan yleistyneet ja avioliitot vähentyneet.
En itse näe yhtään hyvää syytä, miksi meidän olisi pitänyt olla naimisissa.
Asiansa voi järjestää järkevästi ja turvaten tulevan myös ilman avioliittoakin.
40 vuotta yhdessä, viisi lasta ja lapsenlapsia
Sitoutumisen osoittaminen. Avioliitto ei ole vain hyödytön seikka papereissa.
Varmaan myös se laillinen suoja ja turva, jos jotain sattuu. Avioliitossa molemmat ovat lasten huoltajia, ja lapsia ei tarvitse tunnustaa. Aviopuolisoja ei voi vaaita todistamaan toisiaan vastaan oikeudessa.
Avopuolisot eivät peri toisiaan, avoleski ei saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin esim jos miehen sukulaiset päättävät heittää hänet ulos sieltä ja myydä talon ja kamat.
Ihan kiva jos olet siihen tyytynyt, ja jotenkin olette asian järjestäneet. Pääosin siitä voi päätellä että toinen ei luota tai halua sitoutua kunnolla jos ei suostu menemään naimisiin, vaikka olisi oltu pitkään yhdessä.
Minusta sinun pitäisi suoraan kysyä miksi ei käy, jos et halua edes isoja hääjuhlia ja olet valmis tekemään avioehdon. Kysy eikö hän luota sinuun, tai usko teidän suhteeseenne vaikka olette melkein kymmenen vuotta olleet yhdessä. Eikä mitään tekosyitä vaan kunnollinen selitys kysymykselle: Miksi? Jokin kunnollinen, seikkaperäinen selitys.
Avioliitto ei tarkoita sitoutumista, minkä todistaa avioerojen suuri lukumäärä. Pohjoismaisissa yhteiskunnissa nainen ei tarvitse entisaikojen taloudellista ja muuta suojaa avioliiton myötä.
N58 suhteessa ilman avioliitto 29 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei tarkoita sitoutumista, minkä todistaa avioerojen suuri lukumäärä. Pohjoismaisissa yhteiskunnissa nainen ei tarvitse entisaikojen taloudellista ja muuta suojaa avioliiton myötä.
N58 suhteessa ilman avioliitto 29 vuotta
No kyllä se järkevää on, koska ilman avioliittoa asettaa itsensä alttiiksi yhteisen elämän rakentamisen riskeille ilman siitä saatavia etuja jos jokin menee pieleen.
Kyllä se ihan edelleen sitoutumista tarkoittaa. Avioerot eivät tarkoita ettei ne ihmiseet olisi sitoutuneet alkujaan.
Ihme copettamista teiltä jotka jostain syystä olette itsellenne selittäneet että on parhain päin että mies ei suostu naimisiin eikä se haittaa mitään. Hyvä jos ei haittaa teitä, mutta monia ihmisiä se haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi että. Mäkin haluaisin kolmen kimppaa mutta vaimo ei suostu. Yhyhyhyy.
Homo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittelen sinun puolestasi tätä. Naimisiinmeno on selkeästi asia jota toivot ja haluat, joka täysin normaalia.
Ehkä teidän toiveet eivät kohtaa? Itse suhtaudun aina vähän skeptisesti miehiin ketkä eivät halua avioliittoon pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Etenkin jos ei mitään järkevää syytä siihen ole. Tulee olo, että elättelee toiveita vielä siitä että löytäisi jonkun paremman .Oletko kysynyt miksi ei halua?
Naimisiin meneminen ei nykyään merkitse yhtään mitään. Valtaosa päättyy eroon. Onpa lapsellinen ajatus.
Eroon päättyy muistaakseni n. 40% avioliitoista, osa aika nopeasti, mutta jotkin vasta vuosikymmenien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitto, 3 lasta ja yhteinen auto. Avioliitto on vain byrokratiaa ja uusia sormuksia.
Onnellisia ollaan näin. Kihlasormukset on mutta naimisiinmeno jäänyt eikä kummallakaan suurta hinkua tai tarvetta viedä asiaa ainakaan vielä eteenpäin.
Mulle oli erityisen vaikeaa hyväksyä se etten saa miehen sukunimeä. Oman isäni suku koostuu oudoista juopoista enkä halunnut enää assosioitua heihin. Assosiaatio oli kyllä vaan omassa päässäni koska asun itse Helsingissä ja suku hajallaan ympäri Suomea, eli vain oman suvun jäsenet tuntee sekä minut että juopposukulaiseni. Ylipäätään se naimisiinmeno olisi ollut sellainen konkreettinen irrottautuminen verisukulaisista lain edessä. Se, että jatkoin oman sukunimeni kanssa oli lopulta sellainen kokonaisvaltaisempikin itsensähyväksymisprosessi. Mutta en mä siitä naimattomuudesta kuitenkaan mitään kovin hyviä puolia keksinyt. Piti vain surra se suru pois ja hyväksyä, ettei elämässä voi saada kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto, 3 lasta ja yhteinen auto. Avioliitto on vain byrokratiaa ja uusia sormuksia.
Onnellisia ollaan näin. Kihlasormukset on mutta naimisiinmeno jäänyt eikä kummallakaan suurta hinkua tai tarvetta viedä asiaa ainakaan vielä eteenpäin.
Edelleen ei ole pelkkää byrokratiaa ja sormuksia. Nämä ovat selityksiä joilla selitetään kaikki parhain päin. Sinähän elät täyttä avioliitto elämää, mutta edelleen ilman edellämainittuja avioliiton etuja. En ymmärrä miksi ollaan valmiita hankkimaan lapsia yhdessä, mutta ei naimisiin voi mennä? Lapset kuitenkin sitovat enemmän, ja ikuisesti.
Olin periaatteessa samassa tilanteessa vielä pari kuukautta sitten, tosin naimisiinmeno ei itsellenikään ole ollut mitenkään erityisen tärkeää. Huomasin kuitenkin 11. seurusteluvuoden lähestyessä että kavereiden ja sukulaisten utelut häissä ja muissa kinkereissä saivat itseni miettimään miksemme voisi mennä naimisiin. Olin siis välillä heitellyt ilmaan lähinnä vitsin varjolla että pitäisikö varata maistraattiaika, ja mies aina vaan naureskeli että ei sellaista paperia mihinkään tarvita.
Varattiin kesän alussa talveksi kaukomatka, ja sanoin että nyt on tuhannen taalan paikka käydä maistraatissa lähtöpäivänä. Mies siihen että no mistä sellainen aika sitten varataan, tehdään se samantien.
Ei aiota kertoa kellekään ennen kuin vasta matkan alettua, häitä ei pidetä eikä toivota muutakaan huomiota asian tiimoilta. Kyllä se jotenkin nyt tuntuu oikealta mennä naimisiin kun yhdessä on oltu kauan ja tulevaisuus on yhteinen.
Jos mies olisi vielä vastustanut ehdotusta, olisin jättänyt asian sikseen. Niin tärkeä asia se ei ole itsellenikään että päättäisin toimivan ja hyvän suhteen sen takia etten pääse naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Oikeastiko parisuhteessa ei luvata mitään toiselle ellei mennä naimisiin? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Oikeastiko parisuhteessa ei luvata mitään toiselle ellei mennä naimisiin? :D
Jos mulla on yhdessä vuokrattu asunto, niin lupaan kirjallisesti sitoutua maksamaan puolet vuokrasta. Jos olen merkitty toiseksi huoltajaksi lapsen väestörekisterissä, sitoudun omalta osaltani huoltajan velvollsuuksiin yhdessä toisen huoltajan kanssa. Mutta jos en ole naimisissa, en ole sitoutunut ja luvannut kenellekään mitään, mitä kuuluu puolisona olemiseen ja elämiseen. Varsinkin, jos minä olen ilmaissut sitoutumishaluni ja toiveen avioliitosta ja toinen osapuoli ei ole tästä kiinnostunut, niin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Oikeastiko parisuhteessa ei luvata mitään toiselle ellei mennä naimisiin? :D
Jos mulla on yhdessä vuokrattu asunto, niin lupaan kirjallisesti sitoutua maksamaan puolet vuokrasta. Jos olen merkitty toiseksi huoltajaksi lapsen väestörekisterissä, sitoudun omalta osaltani huoltajan velvollsuuksiin yhdessä toisen huoltajan kanssa. Mutta jos en ole naimisissa, en ole sitoutunut ja luvannut kenellekään mitään, mitä kuuluu puolisona olemi
Jaa, no kukin tavallaan toki. Kannattaa tuo varmaan kertoa ääneen sille seurustelukumppanille ja/tai avopuolisolle ettet ole sitoutunut häneen.
Itse olen elänyt sitoutuneessa parisuhteessa nyt 11 vuotta ilman avioliittoa. Ei siihen paperia tarvita että asioista voi sopia.
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Etenkin naisten olisi hyvä omaksua tämä asenne. Uskokaa pois, että miehellä on siihen syynsä, miksi avioliitto ei houkuttele.
"Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän..."
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli erityisen vaikeaa hyväksyä se etten saa miehen sukunimeä. Oman isäni suku koostuu oudoista juopoista enkä halunnut enää assosioitua heihin. Assosiaatio oli kyllä vaan omassa päässäni koska asun itse Helsingissä ja suku hajallaan ympäri Suomea, eli vain oman suvun jäsenet tuntee sekä minut että juopposukulaiseni. Ylipäätään se naimisiinmeno olisi ollut sellainen konkreettinen irrottautuminen verisukulaisista lain edessä. Se, että jatkoin oman sukunimeni kanssa oli lopulta sellainen kokonaisvaltaisempikin itsensähyväksymisprosessi. Mutta en mä siitä naimattomuudesta kuitenkaan mitään kovin hyviä puolia keksinyt. Piti vain surra se suru pois ja hyväksyä, ettei elämässä voi saada kaikkea.
Jos avopuolisoilla on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi, he voivat hakea yhteistä sukunimeä. Jos avopuolisot ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta, he voivat myös hakea toisen avopuolison sukunimeä.
Ei tarvita avioliittoa tuohon
Kaipa se edustaa minulle tiettyä seuraavaa sitoutumisen astetta. Allekirjoittaisin avioehdon enkä kaipaa edes hääjuhlia, mutta tuntuisi hyvältä jos minuun haluttaisi sitoutua noin. Ja satuttaa kun itse olisin siihen valmis ja toinen ei edes harkitse asiaa.
Niille jotka kysyivät miksi mies ei halua, mies on aina vain sanonut että joo joo joskus. Eli ei ole koskaan kieltäytynyt tai antanut syytä. Tai sitten on vedonnut kiireisiin tai perhestressiin sukunsa kanssa jonka takia ajatukset ei ole tuollaisissa asioissa. Ap