Lue keskustelun säännöt.
Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?
04.08.2025 |
Itse valitsen ehdottomasti oman koirani. Koira on mun perheenjäsen, naapurin vieras ihminen ei.
Kommentit (1362)
En oikein ymmärrä näitä perusteluja täällä miksi se naapurin lapsi pitäisi pelastaa eikä omaa koiraa.
Siitä koirasta voi olla paljon enemmän iloa ja hyötyä monille kuin siitä lapsesta olisi siihen asti ollut tai olisi ehkä koskaan. Jos siellä olisi vauva ei siitä olisi ollut vielä mitään hyötyä ja iloakin vain muutamalle toisin kuin jos olisi vaikka kymmenen vuotias koira. Eikä se lapsi välttämättä muutenkaan eläisi sitä koiraa pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki omat ensin ja muita vaan jos ei ole suurta riskiä itse loukkaantua tai kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläin voi olla perheenjäsen. Onko sillä sitten myös sotu ja virallinen osoite?
Ainakin koirilla on.
Siellä ne on rekisterissä nin kuin ihmisetkin. Ja perheenjäseniä ovat, ehdottomasti.
En todennäköisesti kumpaakaan. En edes erityisemmin pidä koirista
"Tässä ei kukaan vaadi sinua pelastamaan hänen lastaan. Kyse on nyt siitä, kuinka lojaali olet omalle laumallesi eli meille muille ihmisille sinun lähelläsi."
Olen hyvin lojaali omalle laumalleni, johon kuuluu koira. Sinä et kuulu minun laumaani etkä ole lähelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin ihmisille suhde omaan lemmikkiin on hyvin pitkälti verrattavissa suhteeseen omaan lapseen. Ne, jotka eivät itse koe näin, eivät ymmärrä, että joku toinen voi tuntea lemmikkiinsä paljon syvempää ja voimakkaampaa yhteyttä kuin he itse kokevat. Jollekin masentuneelle henkilölle se rakas lemmikki voi olla ainoa syy miksi jaksaa enää olla edes elossa.
Voi hyvin olla, mutta se on silti projisointia. Eläin ei rakasta sinua aidosti, vaan miellyttää siksi, että se on sille elinehto. Eläin on täysin riippuvainen sinusta ja siksi tuo suhde ei koskaan ole tasavertainen. Ei se toki aluksi ole vanhemman ja lapsenkaan osalta, ei sen puoleen.
Niinno, tuo "aito rakkaus" on jonkin sortin biokemiallinen tila aivoissa, joka on auttanut selviämistä. Strategioita on kaksi, eli joko tuottaa tuhansia ja tuhansia jälkeläisiä ilman erityistä hoivaa, joista sitten muutama selviytyy aikuiseksi tai sitten tuottaa muutama jälkeläinen ja hoivata niitä huolella. Niiden esi-isiemme lajitovereiden, jotka eivät pysytelleet emon lähellä tai sitten myöhemmin hoivanneet omaa jälkikasvuaan, geenit katosivat aika tehokkaasti geenipoolista.
Aika kovaa puhetta on myös leimata toisen ihmisen tunnekokemus projisoinniksi. Kyllä jokainen normaali lemmikinomistaja tietää, ettei lemmikillä ole samanlaisia tunteita kuin ihmisellä vaan omanlaisensa lajityypilliset tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin ihmisille suhde omaan lemmikkiin on hyvin pitkälti verrattavissa suhteeseen omaan lapseen. Ne, jotka eivät itse koe näin, eivät ymmärrä, että joku toinen voi tuntea lemmikkiinsä paljon syvempää ja voimakkaampaa yhteyttä kuin he itse kokevat. Jollekin masentuneelle henkilölle se rakas lemmikki voi olla ainoa syy miksi jaksaa enää olla edes elossa.
Voi hyvin olla, mutta se on silti projisointia. Eläin ei rakasta sinua aidosti, vaan miellyttää siksi, että se on sille elinehto. Eläin on täysin riippuvainen sinusta ja siksi tuo suhde ei koskaan ole tasavertainen. Ei se toki aluksi ole vanhemman ja lapsenkaan osalta, ei sen puoleen.
Eläimet kyllä rakastavat aidosti ja kiintyvät ihmisiin ja sitä on ihan tieteellisesti tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö tästä jankataan?! Laki on yksiselitteinen: jos pitää valita pelastaakonimisen vai koiran niin teidän on pelastettava ihminen. Mikäli joku idiootti pelastaa koiran ja aikaa ja mahdollisuus olisi auttaa ihmislasta niin uskon että vankilatuomio tulee. Toivottavasti tulee. Ja itse vanhempana ja koiranomistajana olen lapsilleni opettanut että ihminen tulee aina ensin. Rakastan lapsiani ja koiraani ja koetan pitää kaikki turvassa. Silti naapurin räkönokka kakara tulee aina ennen koiraani koska on ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö tästä jankataan?! Laki on yksiselitteinen: jos pitää valita pelastaakonimisen vai koiran niin teidän on pelastettava ihminen. Mikäli joku idiootti pelastaa koiran ja aikaa ja mahdollisuus olisi auttaa ihmislasta niin uskon että vankilatuomio tulee. Toivottavasti tulee. Ja itse vanhempana ja koiranomistajana olen lapsilleni opettanut että ihminen tulee aina ensin. Rakastan lapsiani ja koiraani ja koetan pitää kaikki turvassa. Silti naapurin räkönokka kakara tulee aina ennen koiraani koska on ihminen.
Olkoot laki mitä tahansa niin omistani huolehdin ensin. Ihan turha tästä tosiaan on vääntää koska jokainen tekee omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsisin persun. Kantaisin talosta ulos persun.
No jos naapurissa olisi lapsi yksin kotona niin ei se varmaan ihan pieni enää olisi ja ehkä osaisi tulla itsekin ulos palavasta taloista.
Mutta noin muuten, mieli teksi sanoa, että sen oman rakkaan koiran, mutta oikeasti tietenkin pelastaisin se naapurin lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, että antaisin lapsen kuolla, vaikka olisin voinut pelastaa hänet elämälle.
Koirani on jo vanha ja ei elä enää montaakaa vuotta. Suru tulee olemaa murertava, kun lähdön hetki koittaa, mutta en vois elää tietäen, että annoin lapsen kuolla, jolla on koko elämä vielä edessä.
Yleensä suren eläinten kohtaloa enemmän, kuin vieraan ihmisen, kun vaikka luen lehdestä , että sellainen on jäänyt liekkeihin, mutta kun olin Kalajoella silloin, kun ne pojat sinne mereen hukkui, niin tajusin, miten paha paikka se on, että ihminen kuolee sun silmien alle, etkä voi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos naapurissa olisi lapsi yksin kotona niin ei se varmaan ihan pieni enää olisi ja ehkä osaisi tulla itsekin ulos palavasta taloista.
Mutta noin muuten, mieli teksi sanoa, että sen oman rakkaan koiran, mutta oikeasti tietenkin pelastaisin se naapurin lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, että antaisin lapsen kuolla, vaikka olisin voinut pelastaa hänet elämälle.
Koirani on jo vanha ja ei elä enää montaakaa vuotta. Suru tulee olemaa murertava, kun lähdön hetki koittaa, mutta en vois elää tietäen, että annoin lapsen kuolla, jolla on koko elämä vielä edessä.
Yleensä suren eläinten kohtaloa enemmän, kuin vieraan ihmisen, kun vaikka luen lehdestä , että sellainen on jäänyt liekkeihin, mutta kun olin Kalajoella silloin, kun ne pojat sinne mereen hukkui, niin tajusin, miten paha paikka se on, että ihminen kuolee sun silmien alle, etkä voi tehdä mitään.
Sun koiralla voi olla vielä monia vuosia edessä ja se naapurin lapsi voi vaikka hukkua huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välitä vähääkään naapureistani, mutta koiriani rakastan joten ne tottakai yritän saada turvaan.
Vierailija kirjoitti:
En todennäköisesti kumpaakaan. En edes erityisemmin pidä koirista
Tässähän puhuttiin omasta koirasta, eikä jostain vieraasta koirasta. Ja lemmikki sai olla muukin, kuin koira.
Mikä rakennus kyseessä? Jos vieras lapsi on omassa kodissaan niin oletan huoltajan toimivan. Joku julkinen rakennus? Eiköhän koira ole kiinni ja siten pelastu samalla kun poistun itse palavasta rakennuksesta. Jos siinä on sopivasti joku vieras mukelo tiellä niin toki tyrkkään ulos. Lähdenkö palavasta rakennuksesta erikseen hakemaan uhreja en todellakaan. Palomiehillä on varusteet eikä nekään joka kohteeseen mene.
Kuinkas moni täällä on ollut tulipalossa? En tarkoita mitään pullat kärähti uuniin tilannetta vaan oikeaa savua ja tulta, hengenvaara tilannetta. Minä olen ja voin kertoa että voit kuvitella pysyväsi rationaalisesti ajattelevana ja toimintakykyisenä mutta todellisuus on toista. Siinä iskee primitiivinen selviytymisvaisto päälle etkä ajattele muuta kuin omaa itseäsi. Ammattilaiset harjoittelee tilanteita ihan syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru? Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.
Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivä
"No en minä samaa porukkaa sinun kanssasi ole koskaan ollutkaan".....mutta minun pitäisi sitten tositilanteessa uhrautua heidän puolestaan"...
Haluaisit varmaan tositilanteessa kuitenkin, että joku näistä naapureista "uhrautuisi" sinun puolestasi, vaikka hän ei sinua tuntisikaan. Eli, että tämä vieras naapuri pelastaisi sinut tulipalosta. Tulisi soittamaan ovikelloasi ja herärtäsi sinut?
Tositilanteessa ei todellakaan mietitä, että tervehtiköhän tuo ihminen minua, ja jos ei, niin enpä sitten viitsi pelastaa sitä:D
Ihmiset täällä uhoaa, että miten ei "uhrauduta"(eihän tässä ole kyse uhrautumisesta, vaan pelastamisesta)toisen ihmisen puolesta, kun ei se edes tervehtinyt tavatessa, mutta en usko, että ihminen olisi oikeasti noin itsekäs. Jos sinä pysyt pelastamaan jonkun ilman , että joudut "uhraamaan" itsesi (ja tässähän ei ollut kyse, siitä, että itse sitten jää tulipalon uhriksi) niin täytyy kyllä ihmetellä. Oman henkensä kaupalla ei tietenkään tarvitse ketään mennä pelastamaan, se on jo pelkkää hulluutta.
Riippuu lapsesta.
Koirat on elukoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru? Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.
Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivät ole kaikki muumit laaksossa. Normaali ihminen osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lemmikki on eläin ja olemassa sinun viihdykkeeksesi, ja vaikka sinä siihen kiinn
Kysymys olikin naapurin lapsi vai oma koira. Naapurin lapseen harvalla on tunnesiteitä, omaan koiraan on. Eli koirani ehdottomasti.
"Mekin voimme määrittää, kuinka tärkeä porukan jäsen sinä olet meille, jos kerran asetat eläimen meidän edellemme."
No en minä ikinä ole samaa porukkaa sinun kanssasi ollutkaan.
Enkä naapureidenkaan. Kukaan näistä ei ole tehnyt elettäkään tutustuakseen minuun, valtaosa ei edes tervehdi takaisin, mutta minun pitäisi sitten tositilanteessa uhrautua heidän puolestaan, koska olen sinkku ja heillä on lapsia. Just.