Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

 

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivät ole kaikki muumit laaksossa. Normaali ihminen osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lemmikki on eläin ja olemassa sinun viihdykkeeksesi, ja vaikka sinä siihen kiinnytkin, ei se koskaan ole sama asia kuin ihmisen oma lapsi.

Vain minä itse määritän sen miten tärkeä se eläin minulle on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Kai nämä jotka valitsisivat lemmikit olisivat sitten ok, että heidän lapsia ei kukaan pelasta vaan jättää sinne palavaan kotiin?

Minä en alunperinkään olisi hylännyt lapsiani tulipalon sattuessa. 

Tässä tilanne saattaa olla se, että sinä tai puolisosi olet tuupertuneena asunnon sisällä ja lapsi on päässyt käytävään asti. Toivotko, että naapurisi ottaa mukaan lapsesi vai tämän viereen tuupertuneen lemmikkieläimensä?

Erityisesti, miten suhtaudut naapuriisi, jos puolisosi tuuperruttua palavaan taloon naapuri nappaisi käytävältä mukaansa oman lemmikkinsä, vaikka olisi voinut ottaa sinun lapsesi? Minä ainakin suhtaudun noin tekevään ihmiseen hyvin nuivasti. Hän ei ole mikään ihanteellinen lisä yhteisöön, kun kerran ei piittaa toisesta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täytys ajatella jotain yhteisöä? Ihmisiä on pilvin pimein maailmassa. Keskityn pelastamaan omat rakkaani. 

Siksi, että ihminen on laumaeläin. Normaali laumaeläin auttaa toista saman porukan jäsentä. Siksi ihminen on menestynyt, että olemme puhaltaneet yhteen hiileen. Ei meistä kukaan pärjäisi yksin tai esim. kissan tai koiran kanssa.

No jos tälle linjalle lähdetään, niin normaali laumaeläin auttaa oman laumansa jäseniä. Ei kilpailevia laumoja. Kuinka moni suomalainen on viime vuosina mahtanut menettää yöuniaan miettien, kärsiikö Venäjällä lapsia? Saatikka sitten tehnyt mitään niitä lapsia auttaakseen.

Ei, koko ihmislaji ei todellakaan ole mitään yhtä suurta

Naapurissa asuva lapsi on kuitenkin konkreettisempi ja myös tunnetasolla paljon lähempänä kuin hypoteettinen, kärsivä lapsi toisessa maassa. 

Näissä keskusteluissahan puhutaan aina täysin vieraasta lapsesta, eli siihen lapseen ei ole mitään tunnesidettä.

Kyllä minulle syntyy tunneside käytävlle tuupertuneeseen, vieraaseen lapseen jo siinä, kun näen hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

 

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivät ole kaikki muumit laaksossa. Normaali ihminen osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lemmikki on e

Vain minä itse määritän sen miten tärkeä se eläin minulle on. 

Mekin voimme määrittää, kuinka tärkeä porukan jäsen sinä olet meille, jos kerran asetat eläimen meidän edellemme.

Yhden tulipalon elämässäni kokeneena sanoisin että siinä hädässä toimii täysin vaistojen varassa ja vasta jälkeenpäin edes tajuaa mitä tapahtui. Kaikkensa tekee että saa ne omat rakkaat turvaan ei siinä ole aikaa eikä järkeä alkaa moralisoimaan.

Kukaan ei ole mikään sanelemaan mikä on jollekin toiselle rakasta ja tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että moni pelastaisi lapsen vaikka nyt muuta väittää. Mutta jos on vierekkäin lapsi ja koira niin eiköhän jokainen nappaa lapsen kainaloon ja yritä tulipalosta ulos.

Niin sä meinaat että ihmiset vain lällättelevät täällä kun sanovat että pelastavat koiransa? Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vuosi sitten äidiks, sitä ennen olisin tottakai pelastanut kissani. Mutta nyt kun tiedän miten ihania ja tärkeitä lapset on niin pelastaisin kyllä ihmislapsen. Kenenkään vanhemman ei pitäisi ikinä kokea tuskaa jonka oman lapsen kuolema tuo.

Mukavaa, että sinulla tuli prioriteetit kuntoon lapsen myötä.

Olen vela ja minulla on koira. On kuitenkin itsestään selvää, että kyseisessä tilanteessa pelastaisin koirani sijaan naapurin lapsen.

Uskoisin että todelliduudessa ihminen kyllä pelastaisi sen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Kai nämä jotka valitsisivat lemmikit olisivat sitten ok, että heidän lapsia ei kukaan pelasta vaan jättää sinne palavaan kotiin?

Minä en alunperinkään olisi hylännyt lapsiani tulipalon sattuessa. 

Tässä tilanne saattaa olla se, että sinä tai puolisosi olet tuupertuneena asunnon sisällä ja lapsi on päässyt käytävään asti. Toivotko, että naapurisi ottaa mukaan lapsesi vai tämän viereen tuupertuneen lemmikkieläimensä?

Erityisesti, miten suhtaudut naapuriisi, jos puolisosi tuuperruttua palavaan taloon naapuri nappaisi käytävältä mukaansa oman lemmikkinsä, vaikka olisi voinut ottaa sinun lapsesi? Minä ainakin suhtaudun noin tekevään ihmiseen hyvin nuivasti. Hän ei ole mikään ihanteellinen lisä yhteisöön, kun kerran ei piittaa toisesta ihmisestä.

Jos rappukäytävässä on niin paljon savua, että sinne lapset ja lemmikit tuupertuvat, niin sinne tuupertuu se auttajakin. Jotain järkeä tähän ajatuksen lentoon... 

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että todelliduudessa ihminen kyllä pelastaisi sen lapsen.

Miksi niin uskot? Minä pelastaisin koirani se on varma eikä mikään uskonasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vuosi sitten äidiks, sitä ennen olisin tottakai pelastanut kissani. Mutta nyt kun tiedän miten ihania ja tärkeitä lapset on niin pelastaisin kyllä ihmislapsen. Kenenkään vanhemman ei pitäisi ikinä kokea tuskaa jonka oman lapsen kuolema tuo.

Mukavaa, että sinulla tuli prioriteetit kuntoon lapsen myötä.

Olen vela ja minulla on koira. On kuitenkin itsestään selvää, että kyseisessä tilanteessa pelastaisin koirani sijaan naapurin lapsen.

Miksi? Silloin kun koirasi eniten sinua tarvitsee hylkäät sen.

"Mekin voimme määrittää, kuinka tärkeä porukan jäsen sinä olet meille, jos kerran asetat eläimen meidän edellemme."

Ketkä "me"? Puhut vain omasta puolestasi.

Lapsen. Koira on KOIRA.

Vierailija kirjoitti:

"Mekin voimme määrittää, kuinka tärkeä porukan jäsen sinä olet meille, jos kerran asetat eläimen meidän edellemme."

 

Ketkä "me"? Puhut vain omasta puolestasi.

Ollaanpas täällä nyt niin laumasieluja. Ihminen jos joku on itsekkäintä maailmassa ja aivan varmasti hätätilanteessa jokainen menee oma napa edellä eli pelastaa oman perheensä jos sitäkään. 

Voittehan te jotkut yrittää itseänne lohduttaa ajatuksella että kyllä joku sen teidän lapsen pelastaa jos ette siihen itse kykene mutta totuus on että jos te ette sitä pelasta niin sinne jää kersa hiiltymään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen. Koira on KOIRA.

Niin? Ja ihminen on ihminen olkoot minkä ikäinen vain. Mitä yrität sanoa?

Vaikea kuvitella tilanne, jossa oman lemmikin ja naapurin lapsen pelastaminen olisi joko-tai.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että moni pelastaisi lapsen vaikka nyt muuta väittää. Mutta jos on vierekkäin lapsi ja koira niin eiköhän jokainen nappaa lapsen kainaloon ja yritä tulipalosta ulos.

Pitää olla aika pieni lapsi, jotta sen saa napattua kainaloon. Pitäiskö raahata perässä vai miten, jos kainaloon ei mahdu..? Eikä isoa koiraakaan jaksa kantaa huonossa hapessa, hihnassa se on kuljetettava. Ellei sitten itse pakene ulos. 

Koirani. Naapurin lapset on ihan perseestä. Enkä haluaisi omalle lapselleni sitä surua, että lemmikki kuolisi. Lisäksi koira on meillä 100% perheenjäsen.

Pelastaisin lapsen, paitsi, jos kyseessä on muslimiperheen lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin lapsen, paitsi, jos kyseessä on muslimiperheen lapsi. 

Varsinkin, jos on poika, saa jäädä. Kasvaahan yksi raiskaaja vähemmän.