Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen menee eläimen edelle, vaikka sitten olisi pahakin räkänokka. Jumala taivaassa kyllä näkee mitä teemme. Jos olisi ollut mahdollista pelastaa se lapsi, mutta sitä ei oman koiran kustannuksella tee, niin minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Saamme tekojemme mukaan. Se voi käydä vaikka niin, että henkiin jäänyt koira kuoleekin yhtäkkiä. Jotkut voisivat nimittää sitä karman laiksi, toiset antavat sille jonkun muun nimen.

 

Jumala antaa anteeksi kun vaan pyytää. Eipä hätää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täytys ajatella jotain yhteisöä? Ihmisiä on pilvin pimein maailmassa. Keskityn pelastamaan omat rakkaani. 

Siksi, että ihminen on laumaeläin. Normaali laumaeläin auttaa toista saman porukan jäsentä. Siksi ihminen on menestynyt, että olemme puhaltaneet yhteen hiileen. Ei meistä kukaan pärjäisi yksin tai esim. kissan tai koiran kanssa.

No jos tälle linjalle lähdetään, niin normaali laumaeläin auttaa oman laumansa jäseniä. Ei kilpailevia laumoja. Kuinka moni suomalainen on viime vuosina mahtanut menettää yöuniaan miettien, kärsiikö Venäjällä lapsia? Saatikka sitten tehnyt mitään niitä lapsia auttaakseen.

Ei, koko ihmislaji ei todellakaan ole mitään yhtä suurta laumaa.

Lähtisin koiran kanssa naapuriin sitä lasta pelastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tarkastelee tilannetta rehellisesti, vaatimus lapsesi pelastamisesta toisen lemmikin kustannuksella on hyvin itsekäs, sillä se tarkoittaa tuskallista kuolemaa koiralle ja valtavaa surua sen omistajalle. Miksi sinä pidät oikeutenasi A) tuottaa tuskaa koiralle ja B) surua lemmikin omistajalle?

Koska yhteiskunnallisesti ajateltuna ihmisen elämä on tärkeämpi kuin koiran. Koirafanaatikot ajattelevat varmasti päinvastoin. Voisi ajatella enemmänkin niin että miksi pidät oikeutenasi A) tuottaa tuskaa lapselle ja B) surua lapsen vanhemmille? 

 

Pidän oikeutenani pelastaa oman perheenjäseneni ennen sinun lastasi. Sinä sen sijaan oletat, että minun pitäisi uhrautua ja asettaa oman perheenjäseneni henki vaakalaudalle, jotta sinun perheenjäsen pelastuisi. Ymmärrätkö eron? 

Vierailija kirjoitti:

Laitoin toisen ketjun aiheesta kumpi pitäisi pelastaa: sinut vai koirasi. Jostain syystä koiranomistajat eivät vastaile sinne. Oma napa onnkuitenkin  koiraa tärkeämpi?

hah mitä pas kaa

Ei tarvi pelastaa meistä kumpaakaan, pelastakaa vaikka se naapurin lapsi.

Lisätään vähän vaikeusastetta, voit pelastaa lapsesi, puolisosi tai toisen vanhempasi, kuka saa elää?

Veikkaan että moni pelastaisi lapsen vaikka nyt muuta väittää. Mutta jos on vierekkäin lapsi ja koira niin eiköhän jokainen nappaa lapsen kainaloon ja yritä tulipalosta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lemmikkini. Kakaroita tulee nussimalla lisää.

Tämä. Autoni veisin turvaan, ennen kuin kuumuus tekisi pahaa maailipinnalle. Naapurin nainen voi aina tehdä mahallaan lisää tuhoeläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivät ole kaikki muumit laaksossa. Normaali ihminen osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lemmikki on eläin ja olemassa sinun viihdykkeeksesi, ja vaikka sinä siihen kiinnytkin, ei se koskaan ole sama asia kuin ihmisen oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että moni pelastaisi lapsen vaikka nyt muuta väittää. Mutta jos on vierekkäin lapsi ja koira niin eiköhän jokainen nappaa lapsen kainaloon ja yritä tulipalosta ulos.

Sä et oo ollu asiakaspalvelutyössä tai työskennelly lasten ja niiden perheiden kanssa, oletan? Kaksikymmentä vuotta sitten olisin ollut samaa mieltä. Tänä päivänä viaton eläin kuulostaa ylitsepääsemättömän houkuttelevalta vaihtoehdolta. 

Oikea kysymys kuuluu: kuinka kauhea se lapsi on? Entä mamma?

Vierailija kirjoitti:

Kun tarkastelee tilannetta rehellisesti, vaatimus lapsesi pelastamisesta toisen lemmikin kustannuksella on hyvin itsekäs, sillä se tarkoittaa tuskallista kuolemaa koiralle ja valtavaa surua sen omistajalle. Miksi sinä pidät oikeutenasi A) tuottaa tuskaa koiralle ja B) surua lemmikin omistajalle?

Ei tässä vaadita pelastamaan juuri minun lastani. Puhe on nyt siitä, millainen ihminen jättää täysin surutta ihmislapsen liekkeihin ja pelastaan lapsen sijaan oman lemmikkieläimensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täytys ajatella jotain yhteisöä? Ihmisiä on pilvin pimein maailmassa. Keskityn pelastamaan omat rakkaani. 

Siksi, että ihminen on laumaeläin. Normaali laumaeläin auttaa toista saman porukan jäsentä. Siksi ihminen on menestynyt, että olemme puhaltaneet yhteen hiileen. Ei meistä kukaan pärjäisi yksin tai esim. kissan tai koiran kanssa.

No jos tälle linjalle lähdetään, niin normaali laumaeläin auttaa oman laumansa jäseniä. Ei kilpailevia laumoja. Kuinka moni suomalainen on viime vuosina mahtanut menettää yöuniaan miettien, kärsiikö Venäjällä lapsia? Saatikka sitten tehnyt mitään niitä lapsia auttaakseen.

Ei, koko ihmislaji ei todellakaan ole mitään yhtä suurta laumaa.

Naapurissa asuva lapsi on kuitenkin konkreettisempi ja myös tunnetasolla paljon lähempänä kuin hypoteettinen, kärsivä lapsi toisessa maassa. Toki mielelläni minä pelastaisin palavasta talosta sen venäläislapsenkin, jos kohdalle satun. En siinä kohtaa katso kansallisuutta enkä etnisyyttä, kun kyse on oman lajin poikasesta, joka tarvitsee minun, aikuisen, apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tarkastelee tilannetta rehellisesti, vaatimus lapsesi pelastamisesta toisen lemmikin kustannuksella on hyvin itsekäs, sillä se tarkoittaa tuskallista kuolemaa koiralle ja valtavaa surua sen omistajalle. Miksi sinä pidät oikeutenasi A) tuottaa tuskaa koiralle ja B) surua lemmikin omistajalle?

Koska yhteiskunnallisesti ajateltuna ihmisen elämä on tärkeämpi kuin koiran. Koirafanaatikot ajattelevat varmasti päinvastoin. Voisi ajatella enemmänkin niin että miksi pidät oikeutenasi A) tuottaa tuskaa lapselle ja B) surua lapsen vanhemmille? 

Pidän oikeutenani pelastaa oman perheenjäseneni ennen sinun lastasi. Sinä sen sijaan oletat, että minun pitäisi uhrautua ja asettaa oman perheenjäseneni henki vaakalaudalle, jotta sinun perheenjäsen pelastuisi. Ymmärrätkö eron? 

Tässä ei kukaan vaadi sinua pelastamaan hänen lastaan. Kyse on nyt siitä, kuinka lojaali olet omalle laumallesi eli meille muille ihmisille sinun lähelläsi. 

Vierailija kirjoitti:

Lisätään vähän vaikeusastetta, voit pelastaa lapsesi, puolisosi tai toisen vanhempasi, kuka saa elää?

Tuossahan ei mitään vaikeusastetta ole, sillä lähes aina emo suojelee poikastaan. Ainakin minä veisin lapset ensin ulos ja jos vielä on aikaa, niin vasta sen jälkeen yrittäisin saada puolisoni ulos. Vanhempani tulisi viimeisenä, koska on vanhin ja siten varmasti omasta mielestäänkin ns. vuorossa viimeisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lemmikkini. Kakaroita tulee nussimalla lisää.

Tämä. Autoni veisin turvaan, ennen kuin kuumuus tekisi pahaa maailipinnalle. Naapurin nainen voi aina tehdä mahallaan lisää tuhoeläimiä.

Jos tuo ei olisi provo, niin se olisi hieno esimerkki psykopaatin mielenmaisemasta.

Joillekin ihmisille suhde omaan lemmikkiin on hyvin pitkälti verrattavissa suhteeseen omaan lapseen. Ne, jotka eivät itse koe näin, eivät ymmärrä, että joku toinen voi tuntea lemmikkiinsä paljon syvempää ja voimakkaampaa yhteyttä kuin he itse kokevat. Jollekin masentuneelle henkilölle se rakas lemmikki voi olla ainoa syy miksi jaksaa enää olla edes elossa.

Vierailija kirjoitti: Kai nämä jotka valitsisivat lemmikit olisivat sitten ok, että heidän lapsia ei kukaan pelasta vaan jättää sinne palavaan kotiin?

Minä en alunperinkään olisi hylännyt lapsiani tulipalon sattuessa. 

"Tässä ei kukaan vaadi sinua pelastamaan hänen lastaan. Kyse on nyt siitä, kuinka lojaali olet omalle laumallesi eli meille muille ihmisille sinun lähelläsi."

Olen äärimmäisen lojaali laumalleni, joka koostuu minun perheestäni ja johon myös ne lemmikit kuuluvat. Vieraille ihmiselle en ole lojaali, vaikka tottakai pyrin auttamaan kun olen saanut omani turvaan.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ihmisille suhde omaan lemmikkiin on hyvin pitkälti verrattavissa suhteeseen omaan lapseen. Ne, jotka eivät itse koe näin, eivät ymmärrä, että joku toinen voi tuntea lemmikkiinsä paljon syvempää ja voimakkaampaa yhteyttä kuin he itse kokevat. Jollekin masentuneelle henkilölle se rakas lemmikki voi olla ainoa syy miksi jaksaa enää olla edes elossa.

Voi hyvin olla, mutta se on silti projisointia. Eläin ei rakasta sinua aidosti, vaan miellyttää siksi, että se on sille elinehto. Eläin on täysin riippuvainen sinusta ja siksi tuo suhde ei koskaan ole tasavertainen. Ei se toki aluksi ole vanhemman ja lapsenkaan osalta, ei sen puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täytys ajatella jotain yhteisöä? Ihmisiä on pilvin pimein maailmassa. Keskityn pelastamaan omat rakkaani. 

Siksi, että ihminen on laumaeläin. Normaali laumaeläin auttaa toista saman porukan jäsentä. Siksi ihminen on menestynyt, että olemme puhaltaneet yhteen hiileen. Ei meistä kukaan pärjäisi yksin tai esim. kissan tai koiran kanssa.

No jos tälle linjalle lähdetään, niin normaali laumaeläin auttaa oman laumansa jäseniä. Ei kilpailevia laumoja. Kuinka moni suomalainen on viime vuosina mahtanut menettää yöuniaan miettien, kärsiikö Venäjällä lapsia? Saatikka sitten tehnyt mitään niitä lapsia auttaakseen.

Ei, koko ihmislaji ei todellakaan ole mitään yhtä suurta laumaa.

Naapurissa asuva la

"Naapurissa asuva lapsi on kuitenkin konkreettisempi ja myös tunnetasolla paljon lähempänä kuin hypoteettinen, kärsivä lapsi toisessa maassa. "

Näissä keskusteluissahan puhutaan aina täysin vieraasta lapsesta, eli siihen lapseen ei ole mitään tunnesidettä.